Matkaa on taittunut nyt jo Ranskan kautta Espanjan pohjoisosaan Biskajan rannalle Santanderin kulmille. Kilometrejä takana 4181. Baltian ja Puolan tasaisten teiden jälkeen mäkiä on riittänyt. Maisetmat ovat olleet aivan huikeita, korkeita siltoja, syviä rotkoja, kyliä kapuamassa pitkin jyrkkiä rinteitä tai piileskelemässä laaksojen pohjalla moottoritien alapuolella, kirkkoja. Toisaalta taas alakuloisia vanhoja kyliä joiden taloista suuri osa on hylätty jo aikaa sitten.
Keliä on ollut monenmoista, jouduimme jopa kääntymään takaisin kun päädyimme pienelle tielle, joka kapeni kapenemistaan ja kiipesi yjä ylemmäs ja ylemmäs, muuttui lumiseksi, liukkaaksi ja mutkaiseksi. Onneksi älysimme kääntyä takaisin ennen kuin jouduimme pulaan.
Nyt olemme olleet jo muutaman päivän siedettävissä lämpötiloissa, yli kymmentä astetta. Enimmillään on mittari näyttänyt jo 15 astetta.
Neumarkt – Baden-Baden, 328 km. Saksalaisen
Berner-karavaaniliikkeen pihasta matkamme jatkui
Baden-Badeniin.
Vaikka yöllä oli tullut reilusti lunta, tie oli suolattu ja
pääsimme jatkamaan matkaa loskassa ja sumussa. Valtatiellä oli jo
sulaa, mutta rekkajonot olivat aivan valtavia. Laskin henkilöautoille
tarkoitetulla kaistalla kahdesta vierekkäisestä rekkajonosta
ohittaessamme yli 100 rekkaa, jotka joko seisoivat paikallaan tai
etenivät hädin tuskin kävelyvauhtia. Baden-Badenin Stellplatz
löytyi vaivattomasti. Maksu 12 euroa, vesi 80 litraa 50 senttiä ja
sähkö kolikoilla 50 snt / kWh. Eipä sillä kilowatilla paljon
kopperoamme lämmitetty, siirryimme suosiolla kaasulämmitykseen.
Iltakävelyllä piipahdimme supermarketissa.
Baden-Baden Besancon, 300 km: Alpit alkoivat häämöttää ja sininen taivaskin pilkahti esiin ajellessamme Ranskaa kohti. Vastaamme tuli ensimmäinen tietullimme emmekä oiken tienneet miten pitäisi menetellä. Aikamme ihmeteltyämme tiketti ilmestyi ja matka jatkui. Mäet muuttuivat yhä pitemmiksi ja korkeammiksi.
Besanconin parkki oli taas edullinen, vain 5,50 euroa. Mikään pankkikorteistamme ei kelvannut automaattiin, mutta onneksi olimme varautuneet jo Suomessa tällaiseen tilanteeseen runsaalla määrällä kolikoita. Paikka oli aivan vanhan keskustan tuntumassa, käytettävissä oli vettä ja harmaaveden ja septintyhjennyspaikka ilmaiseksi.
Besancon – Ville sous Anjou, 273 km. Välillä ajelimme pilvessä pitkin jyrkkiä vuoristoteitä, joki kiemurteli alhaalla laaksossa. Nyt havaitsimme ensimmäistä kertaa viiniviljelmiä, todella suuria sellaisia.
Ville sous Anjou on piskuinen ikivanha kivikylä. Navigaattori opasti meitä ensin vähän harhaan ja ajoimme kylässä niin kapeita kujia, että Karin piti käydä välillä siirtämässä portin pielessä olevaa roskasäiliöta sivummas, että mahduimme ajamaan. Todettuamme olevamme väärällä kadulla Kari taituroi Chiccin ympäri ja löysimme pysäköintipaikkamme.
Tarjolla oli ilmainen pysäköinti, sähkö, vesi ja septin tyhjennys. Valitettavasti sähkötöpyköitä oli vain neljä, mutta jatkojohtovirityksin mekin pääsimme osallisiksi sähköstä. Paikalla oli varsin kansainvälinen joukkö asuntoautoja: edustettuna meidän lisäksemme Ruotsi, Saksa, Tsekki ja Ranska. Alkumatkasta tunsimme olevamme aivan yksinäisiä seikkailijoita, mutta etelään päin edetessämme matkailuajoneuvot ovat lisääntyneet päivä päivältä.
Ilmakin vähän lämpeni, päivällä mittarissa jo 10 astetta!
Parkkiksella koimme aivan ihanan yllätyksen: siellä oli kuuden kuukauden ikäinen Vanhaenglanninlammaskoiran pentu! Se oli syötävän suloinen ja muistutti väritykseltään kovasti jo 16 vuotta koirien taivaassa tassutelluttaAhnettamme.
Ville sous Anjou – Le Puy en Velau, 128 km. (Voi taivas näitä
ranskalaisia paikannimiä!) Koko yön satoi, välillä rankasti
Aamulla saimme avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. On muuten
ihan ihka ensimmäinen joulukalenterimme yhteisen yli kolmenkymmenen
vuoden taipaleemme aikana. Kiitos Tuula ja Jussi!
Kävimme aamukävelyllä pikkusateessa ihastelemassa vanhaa kirkkoa ja matka jatkui. Serpentiiniteitä, neulansilmiä, liikenneympyröitä vähän väliä, välilä tosi suuria, välillä lähes huomaamattomia kiveyksiä parin neliömetrin halkaisijalla.
Reitti oli rankka ajettava, joten päätimme pysähtyä aioittua aikaisemmin.
Pysäköintipaikka kuului Pass’Etapes ketjuun. Portilla meni hyvän aikaa, ennen kuin suoriuduimme alueelle. Piti ostaa kortti, ladata sille rahaa (tuli ladattua tuplasti) ja osata sitten näyttää sitä oikeean paikkaan tolpassa...Piti ihan pyytää koiraa ulkoiluttavalta naapurilta apua. Näitä korttipaikkoja pitäsi olla Euroopassa 500, joten ylimääräinen lataus ei mennyt hukkaan.
Kauppareissulla totesimme taas kerran, että ruoka on täällä edullisempaa kuin koti-Suomessa.
Illalla räntäsadetta, lämmintä 2 astetta.
Le Puy en Velay – Chanac – La Canourgue, 301 km. Aamulla ensi töiksemme yritimme päivittää Tomppelin. Onneksi tuli seuratuksi datan kulutusta, muuten olisi Karin koko kuukauden mobiilidatakiintiö mennä hurahtanut kerralla. Keskeytimme latauksen ja päätimme odottaa pääsyä WiFi-verkon ääreen.
Tehdessämme lähtöä seuraavaan määränpäähämme, Google Maps ilmoitti, että aikomamme moottoritie on suljettu. Ei siis auttanut muu kuin valita Google Mapsin vaihtoehtoinen reitti.
Ensimmäiset kymmenkunta kilometriä tie oli hyvä, mutta nousi koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. Alkoi sataa lunta ja tie muuttui aina vain mäkisemmäksi ja mutkaisemmaksi ja alkoi tuntua kitkarenkaista huolimatta liukkaalta. 18 kilometriä ajettuamme ja edessämme häämöttäviä vuoria katsellessamme päätimme kääntyä takaisin, sen verran pahalta tilanne näytti.
Uusi suunta siis. Lunta satoi edelleen, aurinko pilkisti välillä mustanpuhuvan pilven reunan yli. Myöhemmin sade lakkasi ja aurinko paistoi täydeltä terältä.
Chamacin leirintäalue näytti olevan oikein mukavalla paikalla. Sen edustalla oli joulumarkkinat. Lapsia ajelutettiin hevosrattailla ja ratsastetuttiin ponilla. Jouluherkkuja oli kaupan. Ja campingalue oli kiinni! Ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa.
Mäkiset maastot jatkuivat ja nyt tuli vastaan ensimmäinen tunneli. Kallioleikkauksista valui vettä ja ajoimme ohi vesiputoksen, jonka vierellä oli pysäköintipaikka. Lieneeköhän tarkoitettu vuoristoveden noutajien parkkipaikaksi?
Canourguen matkaparkissa käytimme hyväksemme hankkimaamme ja maksamaamme pysäköintikorttia. Maksu 12,50, vettä, sähköä ja kemssantyhjennysmahdollisuus. Joki kohisi aivan parkkipaikan takana.
Canourguen vanha kylä oli oiken viehättävä. Vesiaiheita pulpahteli esiin vanhojen rakenusten välistä ja aukioilla. Hiljaista oli kuin huopatossutehtaassa, vaikka oli lauantai-iltapäivä. Parkkipaikalta vastakkaisessa suunnassa oli supermarket, joka sentään oli auki ja saimme hankituksi hiukan sapuskaa. (Sunnuntaina ohi ajaessamme se oli kiinni.)
Canourgue – Rieux-Volvestre, 272 km. Aamulla oli pakkasta -7 astetta!
Matka jatkui edelleen vuoristoteitä. Eräällä paikalla moottoritien varrella oli kyltti 881 m. Korkealla siis olimme.Karjaa oli rinteillä nautiskelemassa huurteista ruohoa ja kallioleikkauksista roikkui jääpuikkoja.
Ohitimme lukuisia pikku kyliä, joiden korkeimmalle kohdalla kohosi kirkko. Ylitimme monta tasoristeystä, osa ainakin näytti aivan käyttämättömiltä.
Alkaessamme laskeutua alemmas kohti Toulousea lämpötla nousi ja jouduimme jopa keventämään matkavaatetustamme. Sumua kohosi maasta ja välillä ajelimme lähes umpisumussa.
Ohitimme Toulousen kaupunkia kiertävää kehätietä pitkin. Vähän jänskätti koska Toulousessa pitää autoissa olla ympäristötarra. Olin kuitenkin ymmärtänyt Autoliiton oppaasta, että ajamallamme tiellä sitä ei tarvittaisi. Kaikki meni hyvin.
Rieux-Volvestren camping oli taas Pass’Etape-paikka. Työnsin kortin sisään ja maksoin… 25 euroa! Mistään en ollut huomannut hintaa. Tuntui vähän kalliilta. No saimme normaalien sähkön yms. lisäksi myös suihkut!
Ja kaiken kukkuraksi: lämmintä oli 9 astetta ja yksi haave toteutui: Nostimme auton kupeeseen auringonpaisteeseen tuolit ja nautimme oluet! AHH, sitä oli kyllä jo odotettu.
Rieux-Volvestre – San Sebastian, 315 km. Yollä satoi. Taas.
Lumiset Pyreneiden vuoriston huiput tulivat esiin tuon tuostakin edetessämme kohti Espanjaa. Sininen taivas ilahdutti meitä ja kahvipaussilla totesimme, että lämmintä oli jo 12 astetta! Ajelimme maksullista moottoritietä ja siitä tulikin kunnon maksu, 34,60 euroa. Aiemmat maksut olivat olleet vain muutaman euron luokkaa. Tosin tämä pätkä oli kyllä todella pitkä.
ESPANJA! Matkaparkki San Sebastianin keskusten tuntumassa oli melko täysi, mutta mahduimme vielä sekaan. Maksuautomaatti oli baskiksi, emmekä saaneet siitä mitään tolkkua. Apua piti taas pyytää ja sitä saimmekin. Maksu vuorokaudelta kokonaiset 3,30 euroa!
Lämmintä 16 astetta! Ensimmäinen palmu bongattu!
Ja sitten taas satoi. Sen verran välillä hellitti, että pääsimme iltakävelylle. Tässä kaupungissa tuleva joulu ei näkynyt mitenkään. Kävimme rannalla ihailemassa merta. Kummasti se vain vetää puoleensa.
San Sebastian – Derlay Loredo, 191 km. Yöllä tuli vettä kaatamalla, aamulla lämmintä 8 astetta. Ajoimme suureen supermarkettiin noin kymmenen kilometrin päähän. Teimme vähän isommat ostokset, onhan itsenäisyyspäivä tulossa.
Mäkinen maasto jatkui edelleen, nyt matkalla oli useita lyhyitä tunneleita, samoin tietullipaikkoja. Ohitimme kaksi erikoiskuljetusta, junavaunuja rekan perässä.
Campingpaikkamme on surffirannan yläpuolella. Alue on täynnä pikku mökkejä, vähän samantapaisia kuin meillä siirtolapuutarhamökit. Omaa tonttia näillä ei ole. Parkkipaikka meille löytyi. Hinta vain tuntuu aika suolaiselta 30,50 euroa. - Ottaen huomioon, että sosiaalitilat ovat suoraan sanottuna alkeelliset!
Muutamia asukkaita mökeissä näyttää olevan näin talvellakin. Rannalla kävellessämme näimme jokusia urhoollisia, jotka olivat käyneet surffaamassa ja kuivattelivat nyt märkäpukujaan autojen katoilla.
Huomenna matka jatkuu 40 kilometrin päähän Las Hazas campingalueelle. Emme halua ajaa pitempään, koska huomennahan on juhlapäivä!
Tänä iltana saamme nukahtaa kuunnellen Biskajan lahden aaltojen kohinaa.
Mukavaa Joulun odotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti