250 kilometriä tuli ajetuksi tällä viikolla, vaikka olimme kaksi kertaa kaksi yötä samassa paikassa. Tuli tehdyksi vähän turhia reissuja.
 |
| Tämä oli ensimmäisiä näkemiämme kukkivia mantelipuita. Muutamassa päivässä puut kukkivat jo aivan vaalenanpunaisina. |
Ensimmäisten päivien myrskyjen ja sateiden jälkeen aurinko ja lämpö ovat hellineet meitä. Yli 20 astetta varjossa ja auinko on paistanut enimmäkseen pilvettömältä taivaalta Tuntuu, että tänne alkaa tulla kevät. Mantelipuut alkavat kukkia ja muitakin kukkivia kasveja löytyy päivä päivältä enemmän.
Liikkuminen tällaisella suurella, korkealla ja vähemmän ketterällä ajoneuvolla on täällä välillä haasteellista. Teiden hidastetöyssyt ovat hankalia, mutta vielä hankalampia olivat eräällä tiellä syvennykset tiessä möykkyjen sijaan. Kari pelkäsi, että perä ottaa kiinni. Käännökset ovat toisinaan niin tiukkoja, ettei meillä ole mitään mahdollisuutta kääntyä haluamaamme (=navigaattorin haluamaan) suuntaan. On vain ajettava eteenpäin ja etsittävä paikka, jossa voi kääntyä takaisin ja palata loivempaan käännökseen. Eräällä kävelyretkellä – onneksi kävellen – tuli vastaan2 metriä leveä ja kolme metriä korkea holvikaari. Siitä ei ollut mitään varoitusta edempänä tiellä. Olisipa meidän kopperolla peruuteltu jonkin verran, kun tuo olisi tullut vastaan.
 |
| Myrsky oli iskenyt myös Portimaoon. Todella suuri moottorivene ja tämä puolalainen purjevene olivat ajautuneet rannalle ankkureiden petettyä. |
Odeloucan padolla saimme yöllä kokea todillisen myräkän. Ukkonen jyrisi tuntikausia, tuuli hurjasti ja vettä tuli kaatamalla. Chicci huojahteli välillä tuulten sitä riepotellessa. Aamulla telttailija purki kiireesti leirinsä ja lähti tiehensä. Voimme vain kuvitella, millainen yö hänellä oli!
Aamulla sade lakkasi ja aurinkokin suvaitsi tulla esiin- Ajoimme taas kerra hienoissa maisemissa mutkaisia ja mäkisiä teitä Alfarceen. Matkalla oli lakaisukone, joka lakaisi rinteiltä kaatosateessa tielle valuneita hiekkoja pois. Näimme myös alueen, jota jokunen aika sitten oli koetellut metsäpalo.
Alfarcen pikkuruisessa kylässä oli oikein hieno osittain EU-rahoituksella rakennettu ilmainen matkaparkki. Septin ja harmaaveden tyhjennys. Juomavettä, pyykki- ja tiskipaikat, grilli, WC, penkkejä pikku aukiolla. Melkein täyttä oli, saimme itsemme tungettua viimeiseen vapaaseen koloon. Emme voineet olla mitetimättä, että mitähän viereisissä melko vaatimattomissa taloissa asuvat ihmiset mahtoivat tuumia siitä , että matkailijoihin tuhlataan niin paljon rahaa. Etenkin, kun koko kylässä ei tainnut olla mitään paikkaa, mistä turisti olisi voinut ostaaa jotain ja jättää rahaa kylään.
Sen havaitsimme, kun läksimme etsiskelemään kauppaa ostaaksemme tiskiainetta, joka uhkasi loppua. Mapsin mukaan piti olla Minimercado, mutta emme millään ensin löytäneet sitä. Moneen kertaan edes takaisin kierrettyämme Kari kävi kurksitamassa ovesta, jonka suulla siäpuolella näyyti istuvan ihmisiä ja kuului puheensorinaa. Ja siinähän se ”kauppa” oli. Joskus se ehkä oli ollutkin kunnon kauppa, nyt siellä oli myytävänä vain sekalainen kokoelma pesuaineita, säilykkeitä ja mitä lie. Jan kokoelma erilaisia olut- ynnä muita laseja. Mitään tuoretta ei ollut. Tupakankatku iski vastaan jo ovella. Sisällä istui iäkkäitä miehiä juomassa olutta, tupakoimassa ja turisemassa. Ostimme viimeisen Fairy.pullon.
Kylä oli tavallinen pikkukulä kapeine katuineen.
Aamulla jatkoimme matkaa. Kävimme tankkaamassa ja ruokaostoksilla. Monchicuen puskaparkkin ajaessamme päädyimme vahingossa järkyttävän kapeille kaduille. Ei mitään paljon Hesaria paksumpaa olisi mahtunut peilien ja seinien/muurien väliin. Mukava paikka meille löytyi kadun varresta plataanipuiden alta.
Seuraavanan päivänä oli ensimmäinen ennakkoäänestyspäivä, joten suuntasimme vesisateessa takaisin Porltimaoon vanhaan tuttuun puskaamme Praia de Alemaolle
Iltapäivällä kirkastui ja läksimme muutaman kilometrin päähän äänestyspaikalle hotelliin. Väkeä olikin yllättävän paljon, yhtä aikaa varmaankin lähes parikymmentä. Hiukan jouduimme jonottelemaankin. Vaalikahvit (Irish Coffeet) joimme terassilla, sillä aurinko armas oli tullut esiin!
Paluumatkalla sivuutimme pari miestä, jotka istuivat penkkien selkänojien päällä. Ohittaessamme toinen heistä suhahti suupielestään: ”Marihuana?”. Jep jep.
Seuraava aamu oli viileähkö (12 astetta), mutta aurinko paistoi ja päivä lämpeni. Kari kävi pyörälenkillä ja myöhemmin kävimme rannalla. Minun piti päästä uittamaan varpaitani meressä! Netin mukaan meriveden lämpötila olisi 16, 6 astetta. Tiedä häntä. Ei se ainakaan kauhean kylmältä tuntunut.
 |
| Itään Portimaosta Arade.joen yli. |
Olin löytänyt meille oikein mukavalta tuntuvan paikan Altesta 47 kilometrin päästä. Seuraavana aamuan suuntasmme sinne. Tietysti taas mäkiä ja mutkia ja kauniita maisemia matkalla. Harmi kyllä paikka oli täysi. Se vaikutti kuitenkin niin kiinnostavalta, että ehkäpä teemme jossain vaiheessa sinne ennakkovarauksen.
Ei auttanut muu kuin turvautua varasuunnitelmaan. Ajoimme Albufeiraan. Olipa taas armottoman vaikeata osua oikeisiin liittymiin liikenneympyröissä! Alueen Reception oli kiinni, mutta meille avattiin portti ja ajoimme sisäään, Kari läksi jalan etsimään vapaata paikkaa, ja sillä välin minulle tultiin kertomaan, että paikka on täynnä. Tyhjensimme septin ja harmaavedet ja jatkoimme etsintää. Seuraavassa paikassa oli jo portilla lappu ”Totally full”. Eteenpäin siis. Kolmannelta alueelta saimme sähköttömän paikan. Emme sitä kyllä tarvinenetkaan. Täynnä oli tämäkin alue, vain muutama kulkine mahtui enää meidän jälkeemme.
Ihan mukava paikka, aurinko pasitoi ja virittelimme grillin ulos. Oli tarkoitus valmistaa grillillä wingsit, mutta eihän siiä mitään tullut. Alemmalla tasolla ei tapahtunut mitään, ylemmällä pinta oli palaa ja muuten oli raakaa. Ja kaasua kului. Viimein nakkasin tipuset kannelliseen paistokasariin ja hyviähän niistä loppujen lopuksi tuli.
Harmillinen takaisku: Vesitankin korkki oli pudonnut jossain vaiheessa. Sen lukko oli kenkkuillut ja ilmeisesti se ei nyt sitten ollut mennyt kunnolla lukkoon. Onneksi perässä oleva olemattoman vesitankin korkki oli sopiva, joten loppu hyvin kaikki hyvin.
Tältä aluuelta lähtiessämme nagvigaattori ohjasi meidät taas kapeampaakin kapeammalle tielle, onnkesi päällyste oli hyvä. Toisella puolella oli muuri, toisella bambuviidakko. Helpotuksen huokaus, kun pääsimme isolle tielle. Pari muulia toljotteli meitä ohi ajaesssamme. Ensimmäiset tällä reissulla näkemämme.
Sitten taas sisämäaahan päin. Poikkesimme täyttämässä kaasupullon. Hommissa kuulemma sama mies kuin neljä vuotta sitten käydessämme kaasupullon töytössö.
Sao Bras de Alporterin Motorhome Ecopark oli seuraava kohteemme. Todella ystävällinen vastaanotto ja kaunis alue, jossa kasvoi siellä täällä korkkitammia ja oliivipuita. Tilavat paikat oli merkitty kivillä, sosiaalitilat todella siistit ja pyykitkin saimme pestyksi. (5€/koneellinen). Kyselin kuivuria, mutta ecoparkissa kun oltiin, annettiin ymmärtää, että pyykit on hyvä kuitattaa narulla. Pyykkinaruja olikin aivan riittävästi käytettävissä ja pyykkipoikiakin olisi saanut lainaksi. Meille lainattiin oma kuivausteline ensimmäisä koneellistamme vartan. Paikan uorokausihinta 1. vuorokaudelta 10, seuraavalta 8 ieuroa lman sähköä. Käutettävissä oli myös toimiva WiFi. Alueen toisessa päässä oli ”puisto” penkkeineen, oliivipuineen ja korkkitammineen.
Niin, ja Receptionissa oli kokonaista kolme suomenkielistä kirjaa! Nappasin ne mukaan ilmoittautuessani ja veimme toiset kolme tilalle.
Tiistai- ja torstaiaamuisin alueelle tulee aamulla leipäkauppias ja tiistaisin lisäksi hedelmäkauppias. Kirkonkellot soivat jostain kauempaa puolen tunnin välein. Välillä vain muutaman lyönnin, välillä pitemmät värssyt. Emme keksineet logiikkaa asialle.
Teimme kaksi neljän kilometrin päiväkävelyä lähistölle. Tuntuu, että joutuu kyllästymiseen asti toistelemaan maisemien kauneutta. Taloja oli harvassa ja muutama uusi rakenteilla. Rakennukset olivat enimmäkeen todella hienossa kunnossa ja pihat vehreitä. Koiria on lähes joka talossa ja ne kyllä innokkaasti haukkuvat kaikki ohikulkijat. Kun etenenmme ja yksi lopettaa, kohta toinen aloittaa.
Olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että kaikkien talojen pihat on aidattu. Joillakin on muurit, toisilla korkeat, toisilla matalammat, joillakin enemmän tai vähemmän koristeelliset rauta-aidat, joillakin vain tavallinen verkkoaita. Mutta aita pitää olla. Samoin portti. Monet niistä ovat valtavan kauniita. Jos ottaisin valokuvan kaikista, kävelyretkemme ei välillä etenisin laisinkaan. On sitten myös tylyn näköisiä ja peltiportteja.
 |
| Maasto näillä main on todella kivistä ja kiviaitoja on rakennettu kilometritolkulla. |
Seuraava haastemme on löytää tulevaksi sunnuntaiksi paikka, jossa on toimiva WiFi. Haluamme ehdottomasti katsoa presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen vaalitulosohjelman Areenasta.
Vielä jatkamme vähän matkaa Espanjaan päin, mutta 2.2. meidän pitää olla taas Portimaossa äänestämässä.
Kuvia Monchiquen taideteoksista:
