18. – 23.2026 / Wintrich – Zettingen-Rachtig – Blankenheim – Munster – Heidenau – Travemunde, 712 km - > 25.3. Helsinki - Riihikoski

 

Tällä kertaa keltaiset pallukat

Niin sitä ajettiin viimeiset kilometrit, muutamana päivänä yli 200 km päivämatkat. Yöt olivat aika viileitä, päivällä auringon paistaessa jopa 16 astetta lämmintä. Muutama oikein kiva pieni kaupunkikin sattui matkan varrelle.

Jotenkin on ollut tohinaa ja tämän viimeisen blogin kirjoittaminen on jäänyt muiden asioiden varjoon. Onneksi on muistiinpanot…

Kilometrejä kertyi kaikkiaan 9 643 kilometriä.

18.3. - > Wintrich, 19 km

Kävimme aamulla Braunebergissä kävelyllä kylällä, sitten taas maantielle. Matkaa suorinta tietä olisi ollut vain 3,5 kilometriä, mutta tie oli remontissa ja poikki. Jouduimme tekemään melkoisen lenkin, 19 kilometriä päästäksemme viereiseen pikkukylään Wintrichiin.

Matkaparkki oli taas aivan joen rannalla. Hiukan meitä hämmensi, kun ajoimme sisään ja sitten vasta puomin takana huomasimme, että tyhjennys- ja vesipisteet olivatkin alueen ulkopuolella'

Aurinko paistoi ja istuskelimme taas auton vieressä nauttimassa olostamme. Vastapäisillä naapureilla oli ruskea labratorinnoutaja ja pitihän minun käydä koiraa silittelemässä ja naapureita jututtamassa. Kertoivat, että läheinen alue oli niin märkä, että se oli pitänyt sulkea ja että siksi he poikkeuksellisesti olivat saaneet tulla tälle alueelle koiran kanssa. Itse asiassa CamperContactia tutkiessani totesin, että aika monet matkaparkit näillä kulmilla olivat suljettuina. Lieneekö Mosel tulvinut täällä?

Sain kuvat blogiin ja sen (siis tuon edellisen) julkaistuksi.

19.3. - > Zettingen-Rachtig, 25 km

Heti jokilaaksosta mäkeä ylös jokilaaksosta poistuttua maisema muuttui metsäisemmäksi. Ilmeisesti viiniviljelmät ovat tosiaankin aivan Moselin tuntumassa.

Valtava silta laakson yllä

Matkaparkki oli taas joen rannalla – ja taas toisenlainen maksuautomaatti. Huh, mutta selvisin sentään ystävällisen karavaanariherran avustuksella.

Kauhea meteli! Kaksi miestä jyryytti trimmereillä nurmikkoa alueella. Auringonottoa, kylmältä tuulelta suojassa oli ihan lämmin istuskella. (17 astetta)

Viiniautomaatti. 10 - 12 € / pullo

Kylä oli jyrkällä rinteellä ja heti asutuksen loputtua alkoivat viiniviljelmät, joilla oli ihmisiä töissä. (Yritin myöhemmin googlettaa viininviljelyn vuosikierron, mutta en onnistunut löytämään sellaista. Olisi ollut kiva tietää, mitä tähän aikaan vuodesta viljelmillä puuhataan.)

Komeita vanhoja taloja, sokkeloisia kivettyjä katuja, portaita, umpikujia. Taas etsittiin kampaajaa, ensimmäistä (Google Mapsista löydettyä) aivan mäen päällä ei enää ollut laisinkaan. Toisessa, alhaalla kaupungilla olevassa,  olisi ollut aikaa vasta myöhemmin. Oloni peikkotyttönä jatkui siis edelleen.

Allergialääkkeeni olivat loppu, kapusimme siis uudelleen rinnettä apteekille. Yksi asiakaspalvelija, viiden ihmisen jono. Ei kiitos. Jatkan niiskuttelua.

20.3. - > Blankenheim, 84 km

Moottoritien jälkeen matka jatkui mutkaista ja mäkistä tietä maaseudun ja pikkukylien halki. Yllättävän paljon oli rekkoja näillä pikkuteilläkin.

KIrkko matkan varrelta

Blankenheimin matkaparkki oli tylsä hiekkakenttä kaupungin laidalla. MUTTA! Tämä pieni vanha kaupunki oli hieno! Linna (nykyään retkeilymajana) mäen päällä ja rinteessä hienoja vanhoja taloja kapeiden ja sokkeloisten kivikatujen varrella. Alhaalla pysäköintialueen vieressä oli lampi, jonka pohjalla näytti möllöttävän valtavan suuria kaloja. Oletimme, että ne olivat tottuneet saamaan ruokaa ihmisiltä.

Lammen rannalla oli myös pieni ravintola terasseineen, ja niinpä nautiskelimme  auringosta (16 astetta) ja paikallisesta oluesta.

21.3. –> Munster, Allwetterzoo, 218 km

Ensin poikkesimme kaupungin ulkopuolella olevassa kauppakeskittymässä. Mukaan tarttui ”roinakaupasta” kalastushaavi ja minulle lämmin ”metsästäjänpusakka”. Poikkesimme Lidlissä ja Rewessä etsimässä niitä järkihintaisia 0,33 oluita, mutta turhaan.

Sitten losotettiin 1-moottoritietä kohti pohjoista. Yllättävän paljon oli rekkoja liikkeellä siitä huolimatta, että oli lauanta. Kölnin luona oli tietyö ja ruuhkaa, jono tuskin liikkui. Onneksi tilanne meni melko nopeasti ohi. Vastaantulevalla liikenteellä ei mennyt ollenkaan niin mukavasti, siellä jonoa riitti ja riitti eikä matka näyttänyt välillä etenevän laisinkaan.

Jokunen peräänajokin näytti tapahtuneen ja pientä nokkapokkaakin taisi olla meneillään.

Monesta autosta liehui ikkunasta puna-valko-vihreä lippu, jossa keskellä joku kuvio ja vähän aikaa ihmettelin asiaa. Sitten selvisi (herra Kuukkeli….): Iranin lippu, se vanha. Käytetään mielenosoituksissa nykyistä hallitusta vastaan.

Kaiken lisäksi tajusin, että olimme ohittaneet Leverkusenin risteyksen. Siellä oli alkamassa iltapäivällä jalkapallo-ottelu, joten varmasti sekin toi osansa ruuhkaan.

Matkaparkki oli eläintarhan vieressä. Matkailuautoille varatut paikat olivat kaikki varattuja, mutta alueella oli paljon pysäköintitilaa busseille. Bussipaikalle mekin parkkeerasimme muiden kopperoiden joukkoon. Ja taas uusi maksusysteemi. Nyt piti kännykkään ladata sovellus. Siitä en tykkää sitten yhtään, mutta muu ei auttanut!

Kävimme kävelyllä viereisellä omakotialueella. Talot ja niiden etupuutarhat istutuksineen olivat taas saksalaiseen tapaan viimeisen päälle hoidettuja.

Meneillään oli juoksukilpailu. Juoksijoita tuli vastaan aina ja aina vain. Kävelimme koulukeskukselle asti, joka oli kisan lähtö- ja maalipaikka. Yleisöäkin oli paljon ja ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Ja grillikioski levitti ihania tuoksujaan ilmoille.

22.3. – Heidenau, 239 km

Aamulla kaksi astetta lämmintä.  Tankkaus: 2,389 / l. Samperin Trumppi!!!

Moottoritietä melkein koko matka. Tyhjä tie, ei juurikaan rekkoja ja henkilöautojakin niukanlaisesti. Helppoa ajoa kerrankin. Pieni ruuhkanpoikanen jonkun tietyön kohdalla, mutta se meni nopeasti ohi.

Heidenaun matkaparkin "huvimaja"

Minulla on Heidenaun matkaparkkiin muovikortti, ja sillä oli viime talvelta vielä saldoakin yli 21 euroa. Vuorokauden hinta on 15 euroa. Mutta korttinipa ei kelvannutkaan! Viime vuonnakin piti käydä viereisen lomakylän Reseptionissa, ennen kuin pääsimme sisään. Nyt konttori ei ollut auki, joten jouduin ostamaan uuden kortin (5 €) ja maksamaan lisäksi 15 € pysäköinnistä. Menisimme aamulla selvittämään asiaa, mutta kyllä kiukutti joka tapauksessa.

Taas paistattelimme päivää auton vieressä, 16 astetta lämmintä.

23.3. - > Travemunde, 127 km

Kävelimme aamulla Reseptioniin ja selvitin ongelmamme. Mies tarkisti vanhan korttini ja sanoi, että pääsisimme sillä kyllä ulos ja voisimme käyttää uutta korttia seuraavalla kerralla.

Vaan kun ei. Portti ei änähtänytkään vanhalla kortilla, mutta uudella pääsimme ulos. Ajoimme siis Reseptionille ja nyt sitten sain ihan rahana koko vanhalla kortilla olevan summan takaisin. Hyvä niin.

Moottoritielle taas. Nyt se olikin täynnä rekkoja, mutta liikenne sujui mukavasti.

Ajoimme Lubeckin Cittipari-ostoskeskukselle ja sieltäpä löytyikin niitä järkihintaisia pikkuoluita. Seuraavalla reissulla muistamme tämän. Ihan turhaan ramppasimme kaupassa jos toisessakin oluiden perässä.

Sitten tapettiin aikaa. Laivalle voisi mennä jonottamaan aikaisintaan klo 22.30.

Siirryimme vielä lähemmäs satamaa matkaparkille. Sähköinen kyltti väitti, että alue olisi täynnä, mutta tilaa oli vaikka kuinka. Maksuautomaatti ei kylläkään toiminut, joten säästimme 12 euroa.

Kymmenen jälkeen ajoimme satamaan. Pimeällä oikeaan paikkaan osuminen on kyllä hankalaa, kylttien tekstejä ei millään tahdo nähdä. Kurvasimme ensin vahingossa Stena Linen jonotusalueelle, mutta onneksi tilaa oli hyvin kääntyä ympäri ja etsiytyä oikealle luukulle.

Vaikka olimme paikalla ennen pyydettyä 22.30 aikaa, olimme viimeiset jonossa. Se kyllä osoittautuikin onneksemme, sillä lastauksessa autot joutuivat peruuttamaan ja niinpä olimmekin ensimmäiset matkailuautot laivasta ulos ajoa ajatellen.

Laivamatkasta ei ole paljon kerrottavaa. Tylsäähän se on. Olin ostanut meille ateriapaketit (á 89 €), kaksi aamiaista, brinssi ja superioir-päivällinen. Ruoka ei ollut mielestämme kovinkaan hääviä, mutta saihan ruokailuuihin aikaa kuitenkin kulutettua. Ja onneksi televisio toimi hytissämme (menomatkalla ei toiminut) ja sitä tuijottelimme ajan kuluksi.

Laiva oli lähtiessä ollut viisi tuntia myöhässä lähtösataman henkilökuntavajauksen takia, perille saavuimme kaksi tuntia myöhässä.

Oli ihan mukava päästä taas kotimaan kamaralle ja ensi töiksemme kävimme apteekissa hakemassa hevoskuorman lääkkeitä. Sitten mukava tapaaminen Vuosaaren kirjaston kahvilassa veneily-ystäviemme kanssa.

Ja kotiin Riihikoskelle!

Ensi talvena uudet seikkailut - ehkä – ja minne. Ken tietää?

11. – 17.3.2026 / -> Troyes – Arcis-sur-Aube – Commercy – Sarreguemines – Saarburg – Brauneberg (549 km)

 

Mustat pollukat tällä kertaa

Matkaa on tehty hiljalleen. Säät eivät ole olleet kovin suotuisat, aika viileätä ja sateitakin taas vaihteeksi. Pitkät kalsarit kylmien tuulten vallitessa ovat olleet kova sana! Ja samaan aikaan Suomessa rikotaan lämpöennätyksiä!

Kyllä täälläkin kevät näyttää tulevan, vaikka me matkaamme koko ajan pohjoiseen päin. Hiirenkorvia on näkyvissä ja maastakin pilkistelee varhaisimpia kukkia. Kaupungeissa ja kylissä on jo tehty kukkaistutuksia.

Laivamme saapuu Helsinkiin keskiviikkona 25.3. klo 10. Sitten alkaakin melkoiset tohinat, sillä Nereidin vesillelasku on 7.4. heti pääsiäisen jälkeen. Monta touhua on edessä. Joka vuosi mietityttää, että miten kaikki ehditään, mutta aina on selvitty.

Yritämme nauttia tästä loppumatkasta, vaikka nyt mieli karkaa jo yhä useammin vesille.

11.3.  >Troyes, 82 km

Aamulla 10 astetta, pilvistä. Alueelta ulospääsyyn piti kysyä naapurikaravaanarilta apua, itse en saanut tolkkua automaattilaitteen logiikasta. Alkoi sataa. Olemme ylittäneet kymmeniä tasoristeyksiä, nyt ensi kertaa pyyhälsi juna editsemme. Toki liikennevalot ja puomi toimivat kuten pitikin. Jännä vain, ettei aiemmin kohdallemme ole sattunut junaa.

Päädyimme 3,5 tonnin rajoitetulle tielle. Aina ne vähän jännittävät, mutta tämä oli ihan ok. Yksi vanha kapea silta oli ilmeisestikin painorajoituksen syy.

Tien varressa oli laitumella suurin ikinä näkemäni hevoslauma, kymmeniä hevosia, joukossa jokunen varsakin. Taas oli näkyvissä menneiden myrskyjen merkkinä kaatuneita puita. Maassa oli valtavasti valkoisia kukkia nupullaan. Pohdin, mahtoivatko ne olla valkovuokkoja. Maasto näytti niille sopivalta, mutta vauhdissa en millään ehtinyt erottaa niiden lehtiä.

Karttojen mukaan täälläpäin on todella paljon camping-alueita, mutta tähän aikaan vuodesta ne kaikki näyttävät olevan kiinni. Eipä sillä, emme niitä tarvitsekaan. Matkaparkit ovat auki ja yleensä huomattavasti  edullisempine hintoineen ovat meille oikein sopivia.

Tie halkoi kumpuilevaa peltomaisemaa ja rekkoja oli aika paljon liikkeellä.

Troyesin matkaparkki oli oikein viihtyisä, autopaikat olivat väljiä ja enimmäkseen matalilla pensailla toisistaan erotettuja. Värityksen puolesta olisi voinut kuvitella, että olemme syksyssä: keltaista ja punaista, vähemmän vihreää ja paljaita puita.

Valitettavasti sade jatkui koko päivän ja illan, päivällä lämmintä kahdeksan astetta.

12.3. – Arcis-sru-Aube, 31 km

Aamulla neljä astetta lämmintä, aurinkoista. Riihikoskella sama lämpötila!

Matka jatkui suoraa tietä loivasti kumpuilevien peltomaisemien halki. Näimme ensimmäisen tuulipuistomme Ranskassa!

Poikkesimme ruokakaupassa. Meiltä vohkittiin taas jollain konstilla kaupassa ollessamme kärrykolikko (1 euro). Kari huomasi sen kärryä palauttaessaan - ei ollut enää rahaa!. Meille on kerran aikaisemmin käynyt samalla tavalla Itäkeskuksen Citymarketissa. Kaikenlaisia konsteja pitää rahapulassa olevien ihmisten keksiä…

 Ajoimme matkaparkkiin, jolla olimme viime keväänäkin. (En yhtään muistanut nimen perusteella) Tosi tylsä paikka, pelkkä hiekkakenttä.  Vieressä vilkas maantie, rekkojen levähdyspaikka ja pieni ruokapaikka.

Kirkon seinässä oli paljon luodinreikiä
Saksan miehityksen ajalta.

Kävimme kävelyllä kylällä sen vilkkaan ja meluisan maantien vierellä. Kaupungin halki kulki tämä samainen vilkas tie ja rekkoja kulki jatkuvasti. Mitään erityistä nähtävää ei ollut valtavan suurta kirkkoa lukuun ottamatta. Valitettavasti se oli remontissa ja kiinni.

Tämäkin kaupunki tietysti joen rannalla. 

Olen kaipaillut jo hyvän aikaa hiustenleikkuuta ja kun kerrankin sattui kohdalle kampaamo, iloisena marssin sen ovelle – todetakseni, että se meni kiinni klo 14 ja kello oli 14.06. Se siitä sitten.

Vähän isompi hyönteishotelli tien varressa

13.3. - > Commercy, 137 km

Aamulla 9 astetta, puolipilvistä. Matka jatkui kovassa - välillä tosi kovassa – tuulessa hyvää tietä edelleenkin loivasti kumpuilevissa peltomaisemissa. Tie kulki välillä pienen pienten kylien halki, ei ihmisiä missään.

47 kilometrin jälkeen pääsimme moottoritielle, edelleen peltomaisemia. Muutama tuulipuisto oli kukkuloilla. Loppumatkasta toinen puoli moottoritiestä oli suljettu. Meidän olisi pitänyt päästä liittymästä erkanemaan omalle reitillemme, mutta jouduimme ajamaan kahden liittymän ohi, kun niille ei päässyt. Kymmenkunta kilometriä tuli ylimääräistä mutkaa.

Matkaparkki oli aivan uusi pienellä niemellä kahden joen välissä. Läksimme kävelylle ja pääsimme juuri ulos alueelta, kun alkoi sataa. Käännyimme siis takaisin. Koko iltapäivän (12 astetta) ja illan satoi.

14.3. - > Sarreguemines, 137 km

Aamulla kolme astetta lämmintä, pilvistä. (Riihikoskella 6). Alueen portti  oli jumissa, laite aivan pimeänä. Yritin etsiä Pass’Etapin sivuilta puhelinnumeroa, enkä millään löytänyt. Belgialaiskaravaanari oli tyhjennyspaikalla ja menin häntä jututtamaan. Selvisihän se: puhelinnumero oli Pass’Etapin kortilla. Soitin. Kaveri lupasi avata portin ja avautuihan se – mennäkseen kiinni saman tien. Onneksi Kari ei ehtinyt ajaa alle! Uudella yrityksellä puomi pysyi ylhäällä ja pääsimme ulos.

Halusimme pestä lakanapyykin ja oli löytänyt läheltä kaupan pihalta itsepalvelupesulan. Valitettavasti isompi kone oli varattu ja kuivurissa oli epäkunnossa-lappu, joten pyykit jäivät vielä hoitamatta.

Tihkusadetta. Pieniä kyliä, pientalot suunnilleen vain kylää halkaisevan tien kahta puolta. Kirkko, usein valtavan suuri, oli kuitenkin kylässä kuin kylässä. Kauppoja ei näkynyt, eikä – yllätys, yllätys – leipäkauppojakaan. Ranskassa? Mitä ihmettä?

Ylitimme Moselin, runsaasti näytti siinäkin olevan vettä. Sumua peltojen yllä. Koivuja (!) tien vieressä.

Pyykkipaikka löytyi Intermarchen vierestä ja saimme lakanapyykin pestyksi ja ruokaostokset tehdyksi.

Kanavanvartijan mökki. markaparkin vieressä..

... ja toinen vähän kauempana

Matkaparkki oli mukavasti aivan Saar (Seurre) joen varrella, vieressä jopa yksi sulku ja kanavanvartijan mukavan näköinen talo.

Saar on Ranskan ja Saksan rajajoki pitkän matkaa.

Iltapäivällä neljä astetta, pilvistä. Riihikoskella 9 astetta. Olemmeko ihan väärässä paikassa?

15.3. Kari kävi aamukävelyllä, minä tein  kokeilun: Teeleivät AirFryerillä. Hyviä tuli. Seuraavan/seuraavien paikan etsintään meni taas tunti jos toimenkin. Kun pitäisi olla veden äärellä ja sähköllä…

Aamusumu kanavan yllä

Hieno koriste ylläolevan talon seinässä

Kävimme kävelyllä joen/kanavan rannassa. Ei minkäänlaista vesiliikennettä, pyöräilijöitä ja kävelijöitä oli liikkeellä, olihan sunnuntai.

Keramiikkalaattakartta kaupungista. 

Sillan tukipilari

16.3. - > Saarburg, 91 km. SAKSA

Aamulla viisi astetta, sumua. Muutaman kilometrin päästä ajoimme rajajoen yli Saksan puolelle ja kävimme Lidlissä ruokaostoksilla. Viiniä olemme pitkin matkaa hankkineet varastoon kesän varalle ja nyt Saksaan päästyämme ajattelimme ostaa vähän oluttakin. Helpommin sanottu kuin tehty. Olut täällä on näköjään enimmäkseen pulloissa tai isoissa, puolen litran tölkeissä. 0,33 litran tölkkejä on vain paria laatua ja hinta 1,25 – 1,29 € / tölkki. Suomessakin saa halvemmalla! Emme siis ostaneet Lidlistä.

Aivan vieressä oli Aldi ja Rewe. Sama juttu.

Matka jatkui moottoritietä joen vieressä. Muistelin, kuinka Välimeren-kanavareissumme aikana ajattelimme, että onpa mukavaa, kun olemme veneessä eikä autossa. Nyt sitten tällä kertaa mennään autolla.

Kauppoja on harvassa, löysin tien varresta. Halusimme vaihtaa kaasupullomme täyteen. Kysyin asiaa kassalta, ja hän pyysi saada tyhjän pullomme nähdäkseen. Ei auttanut kuin Karin käydä se hakemassa Chiccistä. No ei tuossa kaupassa sitten ollut vaihtaa meille samanlaista täyttä.

Kaupan ulkopuolella ystävällinen harvahampainen iäkäs mies alkoi selittää meille, mistä saisimme täyden pullon. Pistin osoitteen Google Mapsiin ja eikun menoksi muutaman kilometrin päähän. Valitettavasti vain viimeinen katu näytti niin järkyttävän kapealta (muuri toisella, kaide toisella puolen), että emme uskaltaneet sinne lähteä. Se siitä. Matka jatkui kohti päämääräämme.

Leiripaikkamme läheisyydessä näytti olevan iso kauppa. Sinne siis. Ulkopuolella ”puutarhaosastolla” oli häkissä lukkojen takana kaasupulloja! Jee!

Kari kipaisi edellisestä kaasunvaihtoyrityksestämme viisastuneena jo saman tien hakemassa tyhjän pullomme ja menimme kauppaan sisälle. Leipätiskin myyjä ei tiennyt asiasta mitään, joten jouduimme menemään kassajonoon kysymään asiasta. Jonotimme, ja kun vuoromme tuli, kassarouva neuvoi meitä odottelemaan ja kuulutti puutarhaosaston hoitajaa tulemaan paikalle. Odotimme. Uusi kuulutus. Odotimme. Tässä välissä tuli jo ostoksensa tehnyt vanhempi herrasmies kertomaan meille muutaman kilometrin päässä olevasta myymälästä, josta saisimme kaasumme ja halvemmallakin vielä. Päätimme kuitenkin jäädä odottelemaan.

Aikanaan puutarhaosaston myyjä tuli. Kari läksi hänen mukaansa, minä jäin kassojen luo odottelemaan. Kaikki niin lupaavasti häkissä olevat kaasupullot olivatkin tyhjiä! Myyjä läksi jonnekin hakemaan täyttä. Ja Kari odotteli. Viimein mies tuli pulloineen, käski Karin jättää pullon siihen ulos ja mennä maksamaan. (Onneksi kukaan ei vohkinut sitä). Sitten vielä kassajono, tietenkin.

Karin jonotellessa maksaakseen minä kävin tarkastamassa oluttarjonnan. Sama juttu: kahta laatua pikkutölkkejä, kalliita.

Matkaparkki oli tosi iso, jokirannassa. Paikat olivat nurmipohjaisia, osa aika mutaisen näköisiä. Löysimme kuitenkin ihan hyvän paikan jokinäköalalla.

Menin katsomaan, miten maksu hoidetaan. Olin Park4Nightista lukenut käyttäjäkommentteja helmikuulta, ja niissä todettiin, että maksu (10 €) hoidettiin laittamalla raha kirjekuoressa laatikkoon.

Konttori oli kuitenkin auki ja kirjattuani tietoni lomakkeelle tuli maksun aika. 17 euroa! Oho!  Eihan auttanut muu kuin maksaa, ja autolle palattuani tutkailin asiaa netistä toisesta sovelluksesta. Sielläpä kerrottiin, että 15.3. alkaen hinta olisi 17 euroa. Että silleen. Ja tähän ei sisältynyt sähkö, vaan sitä varten piti syöttää kolikoita sähkötolppaan (50 snt / 0,7 kWh). No, onneksi meillä oli nyt varastossa kaasua ja voisimme hoitaa lämmityksen sillä.

Huomasimme muuten, että tältä alueeltakin olisi voinut saada täyden kaasupullon. Mutta meni jo, eipä tuota voinut arvata!

Joltakulta oli jäänyt kuitenkin käyttämättä maksettua sähköä ja niinpä kahvi- ja tiskivedet saimme hoidetuksi jonkun muun maksamalla sähköllä… Itse maksoimme sitten ruuanlaitossa AirFyerin tarvitseman sähkön.

Iltapäivällä 9 astetta lämmintä, puolipilvistä. Kari kävi kävelyllä ja loppumetreillä sitten alkoikin sataa. Minä nautiskelin pitkästä aikaa La Promesasta, kun alueella sattui olemaan toimiva WiFi.

17.3. - > Brauneberg, 71 km.

8 astetta lämmintä, pilvistä. Aamukävely joen rannalla. Vastarannalla pieni kylä ja mäen huipulla vuonna 964 rakennettu linna. Taitaa olla ainakin osittain raunio, en tiedä.

Reittimme Braunebergiin kulki mäkisessä maastossa ja myötäillen välillä jokirantaa. Viiniviljelmät kapusivat pitkin uskomattoman jyrkkiä rinteitä. Olisi jännä nähdä, millaisessa asennossa (vai millaisilla laitteilla) näillä paikoilla sadonkorjuu hoidetaan.

Emme olleet tankanneet aikoihin, ja nyt se oli pakko tehdä. Ajoimme Konzin halki huoltamolle. Kaupunki näytti hienolta. Kadun varren useimmiten kolmikerroksiset vanhat kivitalot olivat kauniin pastellivärisiä. Diesel 2,169 € / l. Ei onneksi sen enempää, olimme nähneet moottorien varressa hinnan alkavan 2.6:lla.

Komeita ruskeita pässejä aitauksessaan
jokirannassa.

Braunebergin matkaparkkiin ajettiin kauniiden kivitalojen reunustamaan katua. Viinitilojen myymälöitä näytti olevan vaikka kuinka paljon, kaikki kylläkin suljettuja. Ehkä huomenna käymme katsomassa kylää jalan, tänään on tehtävänä nämä kirjalliset työt. Kari ehti jo tällä välin käydä pyörälenkillä jokirannassa.

Näkymä viiniviljelmälle ja joelle

Matkaparkki on rinteessä, alapuolella viiniviljelmä. Laakson pohjalla kiemurtelee Mosel.

Ei hassumpaa!

Huomenna jatkamme muutaman kilometrin päähän Karin pyörälenkillään löytämälle matkaparkille.