8. – 17.2.2026 / Evora Monte – Povoa e Meadas – Fundao - Celorico da Beira - >Vilas Formoso (ESPANJA) - Villares de la Reina, 382 km.

 

Keltaiset pallukat tällä pätkällä

Tällä pätkällä olemme viipyneet useassa paikassa kaksi yötä. Puskaparkkeilu on jäänyt ja tulee jäämään ennen Saksaa vähiin.  Meillä on nyt tarve säästää kaasua ja olla sähköön kytkettynä mahdollisimman paljon. Säät ovat olleet ja ovat edelleen sen verran viileät ja kosteat, että lämmitystä tarvitaan. Kaasua pitää nyt säästää, sillä tarkoituksemme oli täyttää kaasupullot Figueira da Fozin eteläpuolella olevalla huoltoasemalla, mutta emme tohtineet nyt laisinkaan lähteä rannikolle päin. Myrskyt ovat tehneet siellä pahasti tuhojaan (Figueirassakin) emmekä tiedä, missä jamassa palvelut ja tiet ovat. Tulvia ja tulvavaaraa ainakin on edelleenkin monessa paikassa-.

Espanjassa Suomi- (ja Saksa-) kaasupulloja täytetään vain aivan etelässä, Ranskassa ei ollenkaan. Saksassa saamme sentään aikanaan vaihdettua Saksa-pullomme täyteen, mutta sinne asti pitäisi selvitä. Toivotaan parasta.

Sää on sentään vähän parantunut. ”Etelän lämmöstä” emme todellakaan edelleenkään ole saaneet nauttia, ja kaiken lisäksi nyt ja jonkin aikaa eteenpäinkin olemme aika korkealla eli viileämmässä ilmatilassa. Viime päivinä ei sentään enää ole satanut taukoamatta.

8.2. Camping Alentejo. Kari kävi varhaisella aamukävelyllä. Aamulla kahdeksan astetta lämmintä, päivällä jopa 13 ja aurinkokin suvaitsi näyttäytyä. Pyykkipäivä. Minä neuloa kitkuttelin innokkaasti, kun vihdoin olin saanut lankoja. Katselimme urheilua Areenasta.

9.2. Camping Alenterjo - > Povoa de Meades, 99 km.

Karilla oli korvasärkyä ja ankaraa tinnitusta, joten päätimme etsiytyä lääkärille. Ajoimme siis läheisen Estremozin terveysasemalle. Ilmoittautumisluukulla oli edessämme vain pari asiakasta, joten olimme toiveikkaita asian etenemisen suhteen. Virkailija (se ainoa) oli kyllä armottoman hidas -  tai sitten tietokonejärjestelmä oli hidas ja hankala. Jokaisen edessämme olevan asiakkaan ”käsittely” kesti ja kesti. Vuoromme tuli aikanaan. Virkailija ei osannut englantia, mutta sain selvitettyä Karin vaivan portugaliksi. Sitten näpyteltiin sitä tietokonetta, huokailtiin ja ihmeteltiin. Kirjautuminen oli vielä kesken, kun sairaanhoitaja jo kutsui Karin seuraavasta ovesta sisään. Minä jäin hoitamaan kirjautumisen loppuun, täyttelin yhden planketin käsin ja maksoin 14 euron poliklinikkamaksun.

Menin odotushuoneen puolelle ja voi tavaton: se oli täpötäynnä yskiviä ja niiskuttavia asiakkaita. Hädin tuskin ennätin istua Karin viereen, kun minut häädettiin pois. ”Vain potilaille”. Siirryin siis ilmoittautumisaulaan odottelemaan.

Noin puolen tunnin kuluttua Kari tuli luokseni. Ajattelin ensin, että olipa nopeata. No ei ollut. Vain yksi asiakas oli päässyt sisään Karin odotellessa ja Kari oli noin viidestoista…hän luovutti. Pois pois tautipesästä!

Yritin etsiä yksityistä lääkäriä, mutta ainoa lupaavan näköinen oli avoinna vasta seuraavana päivänä. Se siitä lääkärissäkäynnistä sitten.

Maantielle siis. Täristävä, mutta suora tie ja taas pahoja reikiä asfaltissa. Loppumatka (13 kilometriä) maasto tien vieressä oli todella kivikkoista ja tietä ja peltoja reunustivat pitkät kiviaidat. Myrskyn jälkiä oli näkyvissä täälläkin: komeita kaatuneita puita.

Uudehko Parque de Autocaravanas de Povoa e Meadas matkaparkki on kaukana kaikesta. Nyt puomi oli auki eikä siitä tarvinnut maksaa mitään, normaali taksa olisi ollut 4 euroa (sähköineen). Useimmat sähkökaapit olivat kiinni, mutta auki olevakin löytyi ja saimme siis sähköä. Paikalla oli kivinen huoltorakennus, jossa oli WC-tilat ja suihkut. Nyt vain miesten WC oli auki ja suihku olisi oletettavasti ollut kylmä. Tietysti käytettävissä oli myös tyhjennyspaikka ja vettä.

Vettä tuli taivaaltakin, tuulen kanssa tietenkin. Aika lämmintä, ulos ei kuitenkaan tehnyt mieli mennä.

Sääennusteiden mukaan seuraava matalapaine Nilsi oli Atlantilta lähestymässä Portugalia.

10.2. - > Fundao, 102 km.  

Patosilta

Olympiaurheiluden takia teimme aamulla pikastartin, vaikka sää oli ihan asiallinen. !4 astetta lämmintä ja pilvistä. Vieressä oli vesistö (vesiallas) ja rannalla puskaparkkipaikkoja, kävelyteitä, grillauspaikkoja ja piknik-pöytiä penkkeineen. Olisi ollut kiva käydä vähän kävelemässä siellä, mutta maantielle piti joutua. Hengästyttävän kapea tie pitkän padon päällä. Vesi näytti olevan todella korkealla. Hyvä tie, olisi oikein hyvät pyöräilymaastot. Pidämme paikan mielessä, jos ensi talvena tulemme Portugaliin. 

Reitti kulki Nisa-nimisen kaupungin halki, mukulakivitäristystä saimme taas kerran. Myrskyt olivat kurittaneet puita täälläkin, useita komeitakin näytti kaatuneen.

Tie muuttui mäkiseksi ja mutkaiseksi ennen Tejo-joen ylitystä. Tejohan on tulvinut tosi pahasti ja tieto siitä vähän jännitti. Tässä kohtaa joki kuitenkin kulki syvällä jyrkkien rinteiden pohjalla, joten kaikki oli siltä osin hyvin. Tosin tien vieressä oli paljon kaatuneita puita, joten myräkkää on ollut täälläkin.

Olimme ajaneet hyvän aikaa tihkusateessa. Juuri kun sanoin Karille, että ennusteen mukaan pitäisi sataa kaatamalla, saimme juuri sitä. Rankkasadetta. Ajoimme pilvessä ja muutama tunnelikin tuli vastaan. Kylä oli korkean rinteen kupeessa ja kamppärille ajettiin aina vain ylöspäin ja ylöspäin. Muutama serpentiinimutkakin sattui loppumatkalle.

Sähköt tuolla alhaalla -  ja uima-allaskin

Fundaon campingalue vaikutti varsin hiljaiselta, isänä oli kuitenkin konttorissaan. Alueella itsellään ei ollut WiFiä, mutta ravintolassa piti oleman. Se oli kuitenkin kiinni koko päivän ovessa olevista aukioloajoista huolimatta. Paikkamme oli korkean jyrkänteen reunalla ja sähkö piti hakea kaukaa mäen alapuolelta. Johto riitti juuri ja juuri. 

Sadetta. Olimme rinteen suojassa, mutta tuuli kuului mekastavan ja huojuttavan aika tavalla rinteen takana.

11.2. Fundao

Tuuli ja sadekin rauhoittui hiukan yöksi, nukuimme hyvin. Aamulla taas sadetta ja ykkostakin. 14 astetta lämmintä. Taas tuli tekstiviestivaroitus tulvista. Sadetta riitti koko päivän ja kuluttelimme aikaa kuunnellen urheilua Areenasta.

12.2. - > Celorico da Beira, 102 km

Kauppareissu aurinkoisessa säässä, kahdeksan astetta lämmintä.

Lunta näkyvissä!

Matkan edetessä vuorilla näkyi lunta. Vähän jännäsin, joudummeko itse lumeen, sillä olimme menossa Guardaan, joka on kilometrin korkeudessa ja Portugalin korkeimmalla sijaitseva kaupunki. Maisemat muuttuivat karuiksi ja serpentiinilläkin taas ajettiin.

Guardan camping oli tyhjä! Ystävällinen virkailija kertoi, että olivat ensimmäistä päivää auki pitkään aikaan. Hän esitteli minulle paikat, mutta kertoi, että on tulossa kovat tuulet ja että saattaisimme joutua lähtemään. Alueen autopaikat olivat suurten puiden alla ja ilmeisesti oli vaara niiden kaatumisesta tai oksien katkeilemisesta. Päätimme siis jatkaa matkaa.

Löysin ilmaisen kahden auton matkaparkin vanhasta Celorico da Beirasta. Ajelimme alas Guardasta, ja matkan jossain vaiheessa tuli varoitus kokeilla jarruja. PIIIITKÄ mäki mentiinkin alas!

Kolistelimme matkaparkille kapeita mukulakivikatuja. Paikka oli pienen aukion laidassa vanhojen talojen ympäröimänä. Park4Nightin tiedosta huolimatta kaupungin WiFi ei valitettavasti toiminut. Joutuisimme siis edelleen tyytymään vain kuuntelemaan urheilua katsomisen sijasta.

Kaupunki oli (tietysti) taas korkean rinteen kupeessa. Aurinko paistoi ja pääsimme kävelylle. Tuuli oli kylläkin aivan hyytävän kylmä! Kadut olivat kapeita ja suurin osa taloista ikivanhoja. Enimmäkseen ne olivat kuitenkin oikein hyvässä kunnossa, asuttuja tai liikekäytössä. Pieniä kauppoja oli yllättävän paljon.

Joku kuuluisa lentäjä on ilmeisesti ollut täältä kotoisin

Parahiksi kävelyltä palattuamme alkoi taas sataa. Sääennusteiden mukaan seuraava myrsky – Oriana – lähestyy Atlantilta. Milloinkahan tämä loppuu?

13.2. Celorico da Beira

Vanha linnoitus kukkulan laella

Yöllä taas sadetta, ukkosta ja tuulta. Aamulla 12 astetta lämmintä ja sadetta. Yöllä viereemme oli tullut portugalilainen matkailuauto.

Sateiden välissä Kari piipahti kävelyllä, muuten olimme TAAS tupasilla.

14.2. - > Vilas Formoso/Fuentes de Oriano, 62 km, ESPANJA

Aamulla vain neljä astetta, aurinkokin pilkahteli pilvien takaa.

Tie kulki pitkiä mäkiä ylös ja alas, ei juurikaan asutusta. Vilas Formoson matkaparkkiin kirjautuminen ja maksu piti hoitaa netin kautta, ja kaikki meni muuten hyvin, mutta portti ei vain suostunut aukeamaan, vaikka kuinka Kari yritti ajaa Chiccin kameran eteen. Menin jo hätäpäissäni kysymään neuvoa ainoasta paikalla olevasta matkailuautosta. Iäkäs ystävällinen britti ei oikein osannut sanoa asiaan mitään, he olivat päässeet sisään vaivatta. Saman tien huomasin, että Kari ajoikin sisään. Systeemissä oli vain ollut viivettä.

OLEMMEKIN ESPANJASSA!

Asetuimme meille osoitetulle paikalle. Ei tullut sähköä. Piti olla WiFi, ei toiminut meille annetulla paikalla. Kävelin kännykän kanssa alueella ja totesin, että toisessa päässä kenttää toimii. Siispä soittamaan vahvistussähköpostissa annettuun numeroon. Siinä vaiheessa huomasin, että suuntanumero olikin Espanjan! Olimme tulleet ”vahingossa” Espanjaan. Tämä kaupunki on puoliksi Portugalin, puoliksi Espanjan puolella.

Soitin siis. Kysyin, voisinko puhua englantia. No ei…pikakelaus pään sisällä Espanjan kieleen ja sain kuin sainkin selitettyä asiani, pyysin paikkaa numero 9 ja kerroin, että se sähkökin tarvitaan. Ja asiat järjestyivät!

Tuuli aivan valtavasti. Emme lähteneet ulos ja tuijottelimme olympialaisia muiden arkiaskareiden lomassa.

15.2., Vilas Formoso

Aamulla vain kaksi astetta lämmintä, pilvistä. Iltapäivällä lämpeni yhdeksään asteeseen. Urheilua, urheilua. Kari kävi kävelyllä, minä jäin harjoittamaan kieliopintojani. Espanjaa pitää vähän kaivella muistilokeroista.

16.2. > Villares de la Reina, 121 km

Aamulla 8 astetta lämmintä, pilvistä. Ensi töiksemme kävimme tankkaamassa, Hinta taisi olla halvimmasta päästä koko reissulla, vähän alle 1,50 € / litra. Ruokaostokset taas muutamaksi päiväksi ja sitten matkaan.

Aika suoraa moottoritietä, pitkiä mäkiä ylös ja alas.Tien pinta näytti aivan hyvältä, mutta täristi todella pahasti. Vasen kaista onneksi oli parempi, joten Kari käytti sitä välillä hyväkseen, kun ohittavaa liikennettä ei ollut näkyvissä. Edelleen täälläkin oli paikoin vettä/lampia sellaisissa paikoissa, joissa pitäisi kartan mukaan olla kuivaa maata. 

Area de Servicio oli samaa ketjua kuin edellinenkin, mutta siitä huolimatta kirjautuminen ei tahtonut onnistua. Ilmeisesti ei takanamme tulijoillakaan, sillä he olivat jo soittaneet ”bossille”, kun menin kysymään heiltä apuja. Pääsimme siis sisään.

Täällä on erittäin hyvä WiFi, maksu 11 euroa sähköineen. Tyhjennykset ja vesi aina käytettävissä. Suihkut lämpimällä vedellä ovat käytettävissä klo 8 – 10 ja 19 – 21 ja tiskipaikasta saa vettä (lämmintä) klo 13 – 15. Melkein luksusta - siis se lämmin tiskivesi. Todella harvinaista kämppäreillä!

Edelleen järkyttävän kova tuuli.

17.2. Villares de la Reina

Viivymme täällä vielä toisen yön. Kova tuuli edelleen, lämmintä kymmenkunta astetta. Aurinkokin suvaitsi pilkahdella. Kävimme alueella olevassa karavaanarikaupassa kyselemässä LED-lamppuja, mutta sopivia ei ollut saatavilla.

Taas katsottiin urheilua – Herolalle yhdistetyn pronssia!!! Kirjoittelin tätä ja Kari kävi kävelyllä. Lyhyeksi jäi, korvakipu kiusaa edelleenkin. Huomenna yritämme uudestaan lääkärille. Löysin Salamancasta yksityisklinikan. Toivottavasti onnistaa…

29.1. – 7.2.2026 / Sines - >Alcacar do Sal - > Sesimbra - >Seixal - >Coruche - > Evora Monte, 440 km

 

Vihreät pollukat tällä pätkällä

Kilometrejä on kertynyt aika paljon etsiessämme turvallisia paikkoja näinä myrskyisinä aikoina.

Myrsky toisensa jälkeen koettelee Iberian niemimaata. Kristinin jälkeen iski Leonardo, ja tätä kirjoittaessani Marta alkaa kiusata Portugalia. Sähköttömiä talouksia on Leirian seuduilla edelleenkin 69 000 ja vauriot ovat mittavat sekä niillä kulmilla että muuallakin. Valtavia tulva-alueita sekä maaseudulla alavilla mailla että kaupungeissa. Teitä ja siltoja on sortunut. Vettä on tietenkin satanut lähes jatkuvasti ja tuulet ovat olleet välillä voimakkaita.

Päivänä muuanna alkoi hävettää: tässä me harmittelemme ”lomamme” pilalle menemistä
säiden takia samalla kun ihmiset joutuvat elämään ilman sähköä ja vettä, kodit raunioituvat ja maan infrastuktuuri on kärsinyt ja tulee kärsimään mittavista tuhoista, joiden korjaaminen kestänee vuosia…

29.1. - > Sines, 62 km

Rauhallinen yö campingalueella, aamulla 16 astetta lämmintä ja pilvistä. Uutisten mukaan vielä 450 000 taloutta ilman sähköä

Matka jatkui reikäistä tietä välillä tihkusateessa, välillä sumussa. Kevät kuitenkin alkaa hiipiä tänne: näin ensimmäisen kukkivan manteliipuun ja keltaiset pensaat alkavat kukkia.  Tien vieressä on kaatuneita pinjamäntyjä, raivattavaa on riittänyt.

Sinesin eteläpuolella aivan rannan tuntumassa on suuri matkailuautoille luvallinen pysäköintialue – erittäin harvinaista, yleensä rantojen pysäköintialueille  ei kopperoilla saa parkkeerata. Aika paljon kopperioita olikin jo paikalla, ja lisää tuli koko ajan pitkin iltapäivää ja iltaa.

Yllätys: yks’kaks ovellemme koputettiin ja siellähän oli suomalainen Kaisa, Pyysimme hänet sisään jutulle ja hänellä olikin mielenkiintoinen tarina elämästään kerrottavanaan.

Hän oli aikanaan tehnyt toimistohommia, sitten loukannut polvensa pahasti lasketteluonnettomuudessa. Jalan alkaessa parantua hän oli päättänyt, että istuva toimistotyö ei sovi enää hänelle. Osti vanhan Wolkswagen-retkiauton (”hippiauton”) ja läksi sillä Portugaliin. Hänellä on aikanaan ollut hevonen ja vähitellen elämä on muotoutunut sellaiseksi, että talvisin hän hoitelee eri maatiloilla hevosia, kun isäntäväki haluaa lomailla. Kesäksi hän palaa Suomeen tehden välillä ravintoloissa tarjoilija-keikkahommia. Näin hän on elänyt nyt kahdeksan vuotta.

Ei kovin häävit kävelyreitit

Sateiden välillä pääsimme vähän rannalle kävelemään. Alueella ei ollut oikeastaan mitään muuta katsottavaa kuin meri, joka piti melkoista mekkalaa. Nyt ei varoitusten takia surffareita ollut harjoittelemassa, mutta tämä on kuulemma oikein suosittu paikka siihen hommaan.

30.1. - > Alcacer do Sal, 76 km

Yöllä ja aamulla edelleen kovin tuulista. Sateen pitäessä taukoa teimme pikku kävelyn. Sitten matka jatkui vesisateessa kauhistellen ilman valoja vastaantulevia autoja. Näkyvyys oli todella huono! Nyt näimme tällä reissulla ensimmäisen kerran alueen, jolla pinjamännyissa oli pihkankeräysviritykset.

Ajoimme Santo Andren Intermarchen takapihan matkaparkkiin. Kävimme ruokaostoksilla ja tekemässä muutaman heräteostoksen viereisissä kaupoissa.  Matkaparkki oli aika ikävän oloinen, takapihalla tosiaan, joten päätimme ennakkosuunnitelmasta huolimatta jatkaa matkaa. Reikäinen tie kulki korkkimetsien halki. Kieli keskellä suuta sai Kari pujotella väistellen monttuja. Onneksi loppumatkasta tie parani.

Nimen perusteella en laisinkaan muistanut Alcacar de Salin camping-aluetta, mutta olimme siellä viime talvenakin. Tilaa löytyi ja WiFikin toimi.

Tätä kirjoittaessani luin hetki sitten Facebookista, että Alcater do Salin kaupunki alemmilta osiltaan tulvii. Huh huh.

31.1.2016 – Cabo Epichel - >Sesimbra, 96 km

Hattuamme Lidlistä puuttuvat ruokatarvikkeet jatkoimme matkaa. Ennusteiden mukaan myrskyjen piti pitää vähän taukoa, joten halusimme meren rannalle. Ajoimme TAAS huonoa tietä, mutta kauniiden tammi- ja pinjametsiköiden halki. Tien varrella oli useita kaatuneita puita ja vesialueita sellaisissa paikoissa, joissa ei kartan mukaan pitänyt olla vettä. Välillä joku suuri puu törötti keskellä laajaa vesialuetta. Loppumatkasta ennen Setubalia suoraa tietä. Maa tammien alla oli keltaisina kukista.

Setubalissa poikkesimme kysymässä karavaanarikaupasta vesihanaa veneilijäystävällemme. Maps ajatti kaupungin halki. Ympyrä – ympyrä – ympyrä…loppua ei tuntunut tulevan laisinkaan. Karavaanikaupan portin vieressä oli hanhitarha ja hanhet toimivat äänekkäinä porttivahteina. Säikähdin tosissani ensimmäistä rääkäisyä, ennen kuin tajusin, mistä oli kyse. Hanaa ei löytynyt. Pois ajaessa peräpalkki ryykkäsi taas maahan, sillä oikealle käännyttäessä tie oli todella jyrkkä.

Matkan edetessä maisema muuttui mäkisemmäksi. Cabo Echipelin hylätyn luostarin luona oli suuri pysäköintipaikka, jolle ajoimme ensin. Sieltä ympärille tähystellessämme näimme muutaman matkailuajoneuvon pienen matkan päässä olevan majakan juurella. Sinne siis! Hienot olivat maisemat, jyrkänteet pelottavia. Näkyi selvästi, että aivan äskettäin oli tapahtunut sortumia.

Päätimme kuitenkin palata yöpymään luostarin pysäköintipaikalle. Kävimme katsomassa paikat. Valtavan iso luostari kirkkoineen oli aikanaan tänne rakennettu. Kirkko oli vielä kunnossa ja avoinna, muiden rakennusten ovet oli muurattu umpeen.

Kävin lukemassa ilmoitustaulua ja huomasin, että olimme Natura 2000-alueella. Huolestuin, ja aikani netissä harhailtuani löysin tiedon, että pyskäköinti klo 22 – 07 on kielletty 600 euron sakon uhalla. Eipä siis auttanut muu kuin jatkaa matkaa.

’Paremman puutteessa päädyimme Sesimbran Pingo Docen parkkipaikalle. Tilaa oli hyvin, mutta aivan vierestä kulki melko vilkas autotie. Tien toisella puolella näytti olevan suuri kauppa ja päätimme käydä vilkaisemassa sitä. Oli aika erikoista, että lähimaillakaan ei ollut suojatietä tien ylitykseen. Loikimme ilmeisesti aikanaan suojatienä toimineen kohdan yli ja hyvinhän siitä selvisimme. Kauppa oli näitä”kiinalaisia” ja taas säästyivät rahamme. Ei tarvinnut ostaa mitään.

Facebookissa oli kartta Kirstinin aiheuttamien tuhojen alueista. Reittisuunnitelmat on tehtävä niitä välttäen.

1.2. - > Seixal, 20 km

Aamulla 16 astetta lämmintä, vesisadetta. 20 paikan Seixalin matkaparkista vapautui juuri sopivasti meille yksi paikka. Sopivasti mäellä ja kivetty, joten oli mukava päästä tukevalle alustalle. Vettä ja tyhjennyspaikka olivat käytettävissä, ilmaista. Satoi. Satoi.

Kun taas kerran tuli tesktiviestivaroitus jatkuvista sateista ja kehotus pysyä poissa jokien lähettyviltä, päätin vihdoin tehdä ulkoministeriölle matkustusilmoitukset varmuuden vuoksi.

Juttelin saksalaisen naapuriauton rouvan kanssa. He olivat olleet Nazaressa pahimman myrskyn aikaan ja se oli ollut todella pelottavaa. Kaikki paikalla olleet autot olivat pitäneet valot päällä ja ”tärisseet sisällä pelosta”, lautasantennit ja roskapöntot ja kaikki muu irtain oli lentänyt tuulen mukana. Naapureille ei ollut kuitenkaan käynyt mitään vahinkoa.

Koko päivän satoi.

2.2.2026, Seixal

Aamulla 11 astetta lämmintä. Koko päivän vaihtelevaa säätä. Hetkittäin poutaa, sitten sadetta ja kovia tuulenpuuskia. Piti ihan katsella ympärille, ettei mitään irtainta tavaraa ollut lähistöllä.

Kari onnistui käymään pienellä kävelyllä sateiden välillä.

Iltapäivällä näytti hetken kirkastuvan ja kävelimme lauttarannalle. Siitä pääsisi kätevästi Lissaboniin mutta olemme käyneet siellä muutaman kerran eikä tällä säällä kiinnostanut lähteä sinne. Sadetta sielläkin kuitenkin saisi pidellä…

Tämä sää alkoa kyllästyttää ja Kari sai idean: entä jos ensi talvena mentäisiinkin Kreikkaan? Minä heti miettimään, että sitten pitää kotiin tultua alkaa opiskella kreikkaa. No, mikäs siinä. Mietitään.

3.2. -> Coruche, 83 km

Aamulla 12 astetta, sadetta. Matka jatkui harvinaista kyllä suoraa tietä. Armeijan lentokenttä, korkkitammialueita, kaatuneita puita ja opaskylttejä tien vieressä, veden vallassa laajoja alueita, jotka ovat kartalla kuivaa maata. Palmuja ja muita puita keskellä vesialueita. Kasvihuoneista pillan päreinä. Pelloilla kastelulaitteet seisovat vedessä. Yhden liikenneympyrän luona jokaisen pylvään nokassa oli haikaranpesä. Aika hauskan näköistä, kun linnut seisoivat pesiensä reunalla tarkkailemassa ympäristöä. Nämä ovat kyllä todella taitavia pesänrakentajia. Ihmisten kodit hajoavat myrskytuulissa, haikaranpesät korkeuksissa pysyvät ehjinä!

Näitä kastelulaitteita ei ehkä ihan pian tarvita

Coruchen matkaparkissa aivan Lidlin vieressä oli hyvin tilaa. Alue on oikeastaan markkinakenttä ja matkaparkkikäytössä muulloin. Kätevää. Sähköpistokkeita on vain kymmenkunta, ja tietysti ne kaikki olivat varattuja. Kävimme kävelyllä (tauko sateessa) ja kävimme katsomassa uomastaan laajalle levinnyttä jokea. Valtavat alueet veden vallassa!

Oven tiivistys tulvan varalta

Kiinalaisesta kaupasta löytyi villalankaa! Ihme juttu, pitkään olen kaikista mahdollisista kaupoista etsinyt villalankaa turhaan. Kaikki tähän asti on ollut akryyliä tai jotain muuta keinokuitua. Nyt onnisti. Vihdoin. Pääsee neulomaan! 

4.2. Coruche

Yöllä sadetta, sadetta. Ei tuulta kuitenkaan. Edelleen mietimme, minne mennä seuraavaksi ja päätimme jäädä toiseksi yöksi. Sadetauolla kaupoilla ja uudelleen lankaostoksilla. Vesi oli vielä vain noussut!

5.2. -> Coruche, kirkonmäki

16 astetta. Uutisten mukaan nyt mellasti Leonardo-myrsky.

Kävimme tekemässä ruokaostokset useammaksi päiväksi ja päätimme ukkospuuskan mentyä ohi jatkaa matkaa. Ei onnistunut. Vesi oli edelleen noussut ja silta oli suljettu, sanoin kuin toinen Google Mapsin antama vaihtoehtoinen tie.

Hiekkavalli rakenteilla

Suljettuja katuja väistellen ajoimme takaisin lähtöruutuun. Nyt oli vapautunut paikka sähköpistokkeen läheltä ja juuri, kun Kari oli saanut piuhan kytkettyä, meille tultiin sanomaan, että pitäisi lähteä. Vesi oli nousemassa edelleen ja kenttä tyhjennettäisiin. Ja toden totta, vesi oli jo aika lähellä muurin toisella puolen ja vesirajaan ajettiin hiekkavalleja tulvasuojaksi. 

Joen pitäisi olla junasillan näköisen sillan alla

Mikä eteen? No, kirkonmäelle! Kari oli nähnyt kävelyllään Continent-kaupan pysäköintialueineen ja sen vieressä kirkon parkkipaikkoineen. Kaupan parkkis oli ahdas emmekä edes yrittäneet sinne. Kirkon pysäköíntialue oli melkein täysi, mutta löysimme paikan kuitenkin. Porukkaa oli tullut tänne ylös katsomaan ja kuvaamaan kotikaupunkinsa tulvatilannetta, joka näyttikin aika hurjalta. Kaiken kukkuraksi seuraava myrsky, Martha, oli jo tulossa Atlantilta. 

6.2. - > Camping Alentejo, Evora Monte, 103 km.

Yön satoi. Aamupalaa syödessämme sää poutaantui. Päätimme käydä varmuuden vuoksi ostamassa pullovettä siltä varalta, että päädymme sellaisille alueille, joissa vesihuolto ei toimi.

Kirkonmäeltä katsottuna näytti siltä, että vesi oli vähän laskenut ja läksimme koettamaan onneamme. Rantakadulla oli näkynyt liikennettä ja yritimme suorinta tietä, mutta meidät käännytettiin takaisin. Ilmeisesti vain paikalliset (tai asukkaat) saivat ajaa ko. katua. No, sitten takaisin kirkonmäelle, mutkien kautta Lidlin kulmille ja sieltä sillalle. Pääsimme ylittämään!

Suora tie halkoi tasankoalueita. Monessa kohti vesi peitti pellot ja muutamassa kohdassa tiekin oli ollut veden vallassa ja suljettu. Nyt siitä pääsi kuitenkin jo ajamaan, vaikkakin vettä halkoen. Vaikka tien pinta oli kaikkineen aika hyvässä kunnossa, siellä täällä oli reikiä, joista ei veden takia tiennyt miten syviä ne olivat. Kari joutui taas koukkimaan sinne tänne.

Camping Alentejokin oli meille ennestään tuttu, huomasin sen heti käännyimme portista alueelle. Vastaanotto oli ystävällinen ja mukava paikka löytyi.

Camping Alentejo

Iltapäivä ja ilta kului taas vaihteeksi tuulta ja sadetta kuunnellen.

7.2. Camping Alentejo

Aamulla 8 astetta. Sadetta yöllä ja aamulla. Päivän mittaan kirkastui, mutta tuuli on kova. Kari kävi kävelyllä, minä tein taas näitä kirjallisia töitä.

Päätimme viipyä täällä vielä ainakin maanantaihin. Jää nähtäväksi. WiFi toimii jotenkuten, joten pystymme katsoman Olympialaisia aikamme kuluksi.

Tilasin laivaliput, Finnlinesilta tuli ystävänpäivätarjous, Laiva lähtee Travemundesta tiistaina 24.3. 

Saa nähdä, mitä reittiä suoriudumme pahiten kärsineet keski-Portugalin ohi.