19. - 26.12.2023 Peniche – Vila Nova de Milfontes

 

Tultu 364 kilometriä. Hissuksiin on matkaa taitettu ja nyt ensimmäistä kertaa sitten Kaunasin jälkeen kaksi yötä samassa paikassa! Joulua päätimme viettää rauhallisesti ja kiva paikka meille löytyikin Sesimbrasta.

Sää on ollut melko suosiollinen. Öisin lämpötilat ovat välillä laskeneet jopa alle 10 asteen, mutta päivisin on ollut noin 15 – 16 astetta varjossa – ja auringonpaisteessa oikein kesäisen lämmintä. Pitkiä kalsareita ei ole onneksi enää tarvittu.

Olemme ihmetelleet pitkin matkaa Portugalin nopeusrajoituskäytäntöjä. Välillä taajamassa liikennemerkein osoitetaan jopa 70 km/h ja jossain ihan hyvällä tiellä keskellä-ei-mitään 50 km/h. Sitten taas jollain kinttupolulla saisi ajaa 70 tai jopa 90 km/h, vaikka hädin tuskin niissä mutkissa ja mäissä arvaa ajaa edes viittäkymppiä. Välillä nopeusrajoitukset vaihtuvat muutaman sadan metrin välein. Arvauksemme on, että eri tiepiireissä (tai mitä ne nyt täällä ikinä ovatkaan) on aika vapaat kädet määritellä nopeusrajoitukset. - Ja että ehkä jonain vuonna on joku tietty nopeusrajoitusmerkki on alennusmyynnissä ja niitä sitten ripotellaan sinne tänne...vitsi, vitsi. Mutta kummallista on.

Milfontesissa tapasimme ensimmäisen suomalaisen! Saksalaisia tuntuu olevan kaikkein eniten ulkomaalaisista. Kaikkiaan meitä ulkomaaneläviä ei ole vielä kovin paljon näkynyt, ehkäpä sitten kun siirrymme Portugalin etelärannikolle Algarven kulmille lämpimään.

Peniche – Torres Vedras, 44 km. Ensi töiksemme etsimme matkan varrelta Lourinhosta kauppakeskittymän (Lidl, Pingo Doce, Continent) ja teimme suurimman osan joulunajan ruokaostoksista. Teetä ei löytynyt täältäkään. Jossain näillä kulmilla lienee jokin dinopuisto, koska liikenteenjakajissa ja vähän muuallakin oli jättimäisiä dinosauruksia ja muita muinaisia otuksia.

Suuntasimme vaihteeksi sisämaahan päin, taas ylemmäs vuoristoon. Torres Vedrasissa piti oleman karavaanareille oma pysäköintialue, mutta sinne tullessamme henkillöautot olivat vallanneet suurimman osan paikoista. Vähän aikaa koirapuiston portin edessä odoteltuamme yksi henkilöauto läksi ja pääsimme meille sopivalle paikalle.

Kaupungilla oli kävelykatuja, jotka oli päällystetty punaisilla matoilla. Joulukoristelu oli aika maltillista ja väkeä todella vähän liikkeellä. Yhdellä aukiolla oli nuoria tanssikoululaisia, jotka pitivät siellä eläväisiä esityksiään. Varmaan olikin ihan mukava tanssahdella, sillä ilma oli koleahko.

Uskomattoman hieno pienoismaailma näyteikkunassa. 
Tämä on vain 1/4 kokonaisuudesta!

Torres Vedras – Cascais, 69 km. Yöllä ja aamulla tuuli kovaa. Lämpötila kuitenkin ihan aamulla jo ällistyttävät 13 astetta. Päätimme välttää maksullisia teitä ja niinpä sitten ajeltiin serpentiiniteitä ylös ja alas ja kylien läpi.

Onnistuimme löytämään tosi hyvän parkkipaikan rauhallisen kadun varrelta aivan rannan ja Marechal Carmona puiston tuntumasta. Marinaan matkaa noin 700 metriä.

Puisto tuntui kummalliselta. Sitten hoksasimme – kanat, kukot, tipuset ja muut linnut puuttuivat! Näimme vain muutaman kukon ja yhden kanan poikasineen ja pari riikinkukkoa, kun vielä 2020 lintuja oli todella paljon. Päättelimme, että ehkä linnut oli hävitetty jossain vaiheessa lintuinfluenssan takia. Tiedä häntä.

Kaupungilla oli tapahtunut yhtä ja toista. Kalastajat olivat saaneet hienot kopit verkoilleen ja muille tarvikkeilleen, aiemmin ne olivat olleet enemmän tai vähemmän taivasalla. Rannalla, Baia-hotellin edustalla, oli parissa rivissä jouluisia myyntikojuja. Rannalla oli maalimanpyörä ja upea maapallo-valoteos. Valot vaihtuivat ja välillä pallon pinnalla kulki kuviakin. Muutkin kadut olivat saaneet runsaan jouluisen valaistuksen.

Kiertelimme kaupungilla ja torikin oli iloksemme auki. Valitettavasti vain olimme jo ruokaostokset tehneet, joten tyydyimme vain juomaan torikahvit aukiolla.

Illalla kävimme vielä kurkkaamassa Boca do Infernoa. Vesi oli matalalla, joten se ei nyt ollut kovin kummoinen niihin kertoihin verrattuna, jolloin korkean veden ja aallokon aikaan siellä vesi pauhaa ja mellastaa kallioiden koloissa.

Rauhallisen yön nukuttuamme heräsimme tuuliseen aamuun. Kylmästä tuulesta huolimatta sonnustauduimme kävelyretkelle pitkin rantaa Estorilia kohti. Rantaravintolat olivat muutamaa lukuun ottamatta kiinni. Joku urhea mies meni uimaan. Huh, vesi on varmasti kylmää nyt. Mainingit olivat aika korkeita, mutta surffarit loistivat poissaolollaan. Ehkäpä olimme liian varhain aamupäivällä liikkeellä?

Ainoa hiekkaveistostaitelija 
Estorilin rantahiekalla

Uutena asiana rantareitille oli ilmestynyt opastuskilpiä tsunamin varalle. Niitä ei ollut täällä viettäessämme talven 2016 – 2017 täällä. (Huh, miten siitäkin voi olla jo niin kauan!)

Iltapäivällä t-paitaostosreissullamme huomasimme, että ilmeisesti jotain joulutapahtumaa oli viritteillä. Katuja valmistauduttiin sulkemaan puomeilla ja poliiseja oli poikkeuksellisen paljon liikkeellä.

Cascais – Corroios, 42 km. Käytyämme aamulla vielä kävelyllä Boca de Infernolla jatkoimme matkaa Lissabonin ohi kohti Corroiosin matkaparkkia. Ajelimme rantaväylää – taas liikenneympyrä toisensa perään – mutta onneksi liikenne oli melko rauhallista. Hienoja hiekkarantoja toinen toisensa perään ja surffareitakin oli jollakin rannalla jo toistakymmentä.

Lissabon piti sivuutettaman sujuvasti, mutta kuinka ollakaan osuimme väärälle kaistalle liittymässä ja niinpä sitten pörrättiinkin jonkin aikaan kaupungissa ennen kuin pääsimme taas oikealle tielle. Olin vähän huolissani, Lissabonissa pitäisi olla kaupungin alueella ympäristötarra, mutta eihän meillä sellaista tietenkään ollut. No, mitään ei tapahtunut, kukaan ei käynyt kimppuumme asian tiimoilta.

Maisema muuttui. Tien varret olivat hiekkakangasta, hienon näköisiä leveälatvuksisia mäntyjä pitkin matkaa.

Matkaparkki oli matkaparkki, alue verkkoaidan sisäpuolella, melko täynnä mutta vielä löysimme paikan. Suurin osa autoista täälläkin oli portugalilaisia, muutama saksalainen joukossa.

Kävimme päiväkävelyllä Lidlissä viime hetken ostoksilla ja vielä ihan illalla lähikaupassa, joka olikin varsinainen sekatavarakauppa. Ei nyt ihan vetänyt vertoja entisille Suomen maaseudun sekatavarakaupoille viikatteineen, mutte eipä paljon puuttunutkaan. Limsaa ostimme, ja salaattikastikepullon, josta totesimme autoon palattuamme avatessamme, että sinetti oli rikki. Roskiin siis. 1,99 . euroa, emme viitsineet lähteä valittamaan.

Corroios – Sesimbra, 30 km. Poikkesimme vielä läheisessä Lidlissä hakemassa tuoretta leipää ja ajaa huristimme Sesimbraan. 

Pyykkipaikka

Camping-alue oli jyrkässä rinteessä, Chicci sai ponnistella päästäkseen mäkeä ylös. Ilmoittautuessa iloinen yllätys: hiljaisen sesongin alennus maksusta oli 30 % eli maksoimme kahdesta yöstä vain 24,85 euroa. Alue on porrastettu, telttapaikkoja todella paljon - tosin ei ainoatakaan telttaa. Sosiaalitilat olivat siistit mutta varsin vaatimattomat. Uudistuksia ei ollut varmasti tehty vuosikymmeniin, Muutamasta suihkusta sai kuitenkin kuumaa vettä, hyvä niin.

Kahdella ylimmällä tasolla oli paikat matkailuajoneuvoille. Valitettavasti ne muutamat paikat, joilta näki pensaiden yli merelle, olivat jo varattuja. Saimme kuitenki Chiccille oikein mukavan aurinkoisen paikan. Siinä sitä iltapäivää istuskeltiin auringosta nauttien auton seinustalla.

Aattoaamuna keittelin joulupuuron ja katsoimme Areenasta joulurauhan julistuksen. Jotenkin se kuulu olennaisena osana joulun viettoon.

...ja yksi purjevenekin ankkurissa!

Läksimme kävelyllä tarkoituksena käydä Sesimbran rantakadulla pällistelemässä. Valitettavasti jalkakäytävä oli suljettu remonttien vuoksi emmekä halunneet kulkea maantien laitaa, joten suunnistimmekin aallonmurtajalle. Sieltä olikin hyvät näkymät sekä venesatamaan että kaupunkiin.

Jouluaterian nautimme ihanassa auringonpaisteessa. Kinkkua (reilun kilon pala sikaa), porkkanalaatikkoa, rosollia, Hasselbackan perunoita, graavilohta, paistettuja katkarapuja, salaattia. Ei pöllömpää.

Sesimbra – Santiago do Cacim, 134 km. Hienoja maisemia, korkkitammimetsiköitä. Ja ensimmäiset haikaranpesät bongattu!

Kirkko Cacemin linnanmuurin kupeessa

Matkaparkki on ihan kivalla paikalla, kivetty, puiden varjostama. Mutta: suunnittelija ei varmaan ole ikikuuna päivänä asunut matkailuautossa, niin kalteva alusta on melkein joka paikassa. Pyörien alle asetetulla kiilapalikoilla ja tarkkaan paikkaa valiten saimme kopperin likipitäen suoraan. Ruuhkaa ei tässä paikassa ollut, lisäksemme kaksi asumattomalta näyttävää asuntoautoa.

Cacem – Vila Nova de Milfantes, 45 km. Aamulla kapusimme kapeita vanhojen talojen reunustavia katuja kaupungin yllä kohoavalle kukkulall, jonka huipulla on linna/linnake. Ylhäältä oli hienot näköalat alas kaupunkiin, joka kohosi vastakkaiselle kukkulalle. Luulimme astelevamme kaariportista linnanpihalle, mutta siellä olikin suuri hautausmaa. Portugalilaiseen tapaan siellä oli pieniä betonisia hautarakennuksia, kivipaasien peittämiä hautoja ja lukuisia lähinnä kaupan laukunsäilytyslokerikkoja muistuttavia uurnapaikkoja. Monet näistä kaikista hautapaikoista oli koristeltu runsain kukkasin, tosin aika iso osa muovisia, vaikkakin hyvin värinsä säilyttäneitä. Valitettavasti valokuvaaminen alueella oli kielletty, sillä sanoin tätä paikkaa on vaikea kuvailla.

Hautausmaalle

Ja matka jatkui. Taas mentiin hienojen ryhmyisten ja käppyräisten korkkipuumetsiköiden halki serpentiinitietä ylös ja alas. Karulla tavalla tosi kaunista! Milfontesissa on kaksi camping-aluetta aivan vieretysten, ja emme tahtoneet saada tolkkua siitä, kumpaan oikeastaan olimme päättäneet mennä. Oikea paikka löytyi tietenkin kun teimme yhden ylimääräisen kierroksen korttelin ympäri.

Paikka on puistomainen, osa autopaikosta on pensasaidan ympäröimä, osa avoimemmalla kentällä. Joihinkin ”parceloihin” oli jo puu päässyt kasvamaan keskelle, osassa puiden oksat tulivat niin alas, ettemme 3,20 metrin korkeudella tohtineet niihin yrittää. Aikamme kierreltyämme paikka löytyi.Täällä tapasimme ensimmäisen suomalaisen! Hän (nainen) matkusti yksin ja oli ollut reissussa jo kuukausia ja oli palaamassa Suomeen huhtikuussa. Hän on viettänyt asuntoautoillen Euroopassa jo lukuisia talvia ja saimme muutamia hyviä vinkkejä yöpymispaikoista. Hän tiesi myös kertoa, että tällä alueella on nyt myös suomalaisnainen ulkomaalaisen miehensä kanssa ja suomalaismies ulkomaalaisen (en nyt muista enää maita!) vaimonsa kanssa. Heitä emme tavanneet. Mutta melkoinen suomalaisedustus!

Alueen pienestä kaupasta löysimme onneksi auton vessaan laitettavaa ainetta, joka oli meiltä jo loppumassa.

Kävimme kävelyllä meren rannalla reilun kilometrin päässä. Taas mainingit pitivät pauhuaan iskiessään rantahiekkaan ja tuli niin mukava olo.

Huomenna matka jatkuu taas sisämaahan päin.

ikkuna linnan muurissa

Joulukuusi Casscaisissa

Jeesus edelleen katselee Lissaboniin päin

Näin Joulupukki tulee lasten luo
Portugalissa

Maailmanpyörä Cascaisissa

HYVÄÄ JOULUA SESIMBRASTA!

 

12. - 18.12.2023 Aveiro – Peniche

 

Viikon aikana kilometrejä kertyi 477. Pisin pätkä oli 104 km, lyhin 32 km. Moottoriteitä, myös maksullisia, olemme käyttäneet aika paljon.

Sadetta saatiin taas ihan riittämiin, mutta viimein alkoi aurinko helliä meitä monena päivänä ihan pilvettömältä taivaalta. Päivälämpötilat ovat olleet enimmillään 17 astetta, vähimmillään yöllä jopa vain 3 astetta.

Matkailuautoja on nyt liikkeellä aika paljon, enimmäkseen portugalilaisia. Suomalaisiin emme ole vielä törmänneet laisinkaan, vaikka jokaisella pysähdyspaikallamme käymme tarkastamassa kanssamatkustajiemme kansallisuuden.

Mielenkiintoista on, että aina kirjautuessamme camping-alueelle meiltä kysytään passit, tosin nyt viimeksi vain minun koska hoidin kirjautumisen. Emme ole viitsineet kokeilla kelpaisiko suomalainen ajokortti. Aikanaan veneellä liikkuessamme tilanne oli sama, tosin silloin piti aina esittää myös vene- ja vakuutustodistus.

Muita hajahavaintoja, joita ei ole tullut aiemmin mainituksi: Suojatiekäytännöt: Jalankulkijan vasta suunnilleen miettiessä ylittäisikö kadun, autoilijat jo pysähtyvät ja antavat tietä. Poikkeuksetta. Yhden ainoan kerran auto vilahti edestämme pysähtymättä.

Apteekkeja on pilvin pimein, vierekkäin ja toisiaan vastapäätä. Pieniä ne tosin ovat, toisin kuin suurten ketjujen apteekit meillä.

Ginha "tee"

rtoteetä ei löydy mistään, ei kerta kaikkiaan. Olemme sitä etsineet joka kerta ruokakaupassa käydessämme. Nyt viimein Obidoksessa löytyi pikku turistikaupasta Ginja-teetä. (Ginja on paikailinen kuuluisa kirsikkalikööri). Emme tienneet ostaessamme pikkuruisen pussukan kyseistä teetä kuudella eurolla, että mitä saisimme. Kaivoimme paketista hiirenpesän näköisen kasan jotain – emme tiedä mitä. Siitä kuitenkin yritimme liottaa teetä. Ei väriä eikä minkäänlaista makua...että silleen. Etsintä jatkuu.

Vila da Gaia – Praia da Vagueira, Aveiro, 84 kilometriä. Aamulla satoi taas. Kaatosateessa ajoimme maksullista moottoritietä lähes koko matkan. Sade jatkui matkaparkissa Aveiron eteläpuolella. Parkki oli aivan rannan tuntumassa, korkeat hiekkadyynit erottivat meidät merestä. Aallot pauhasivat rannalla ja sade rummutti kattoa pitkin iltaa. Lämmintä kuiternkin, 14 astetta. Sateen hiukan hellittäessä ehdimme juuri ja juuri piipahtaa pitkällä hiekkarannalla joutuaksemme palaamaan heti takaisin sadetta pitämään. Muutamia muitakin matkailuautoja tuli paikalle, joillakin surffilaudat katolla.

Aina meillä haaveillaan merelle pääsystä.

Aamulla sentään pääsimme puolipilvisessä säässä käymään rantakävelyllä.

Aveiro – Viseu, 104 km. Päätimme ajaa välillä sisämaahan päin. Tienoot muuttuivat taas mäkisiksi ja sade alkoi. Keskustan tuntumassa oli ilmainen matkaparkki, johon asetuimme toisen matkailuauton seuraan. Iltapäivän ja illan kuluessa niitä ilmestyi taas lisää.

Kiertelimme vanhassa kaupungissa, oikein kauniita vanhoja rakennuksia ja kapeita katuja. Lämmintä oli, ja nautimme koko reissun ensimmäiset terassioluet puiston kuppilassa.

Seuraavan aamun ensimmäinen tehtävä oli löytää posti, että saisimme laitetuksi lapsille Suomeen joulupaketin. Google Maps neuvoi meille postin noin 800 metrin päästä. Vähän ihmettelimme, kun reitti vei meitä laitakaupunkia kohti röttelöisten hylättyjen rakennusten välistä. Eipä ollut postia ei. Takaisin lähtöruutuun ja suunta vanhaan kaupunkiin, jossa olimme jo edellispäivänä laittaneet yhden kortin postiin.

Otimme vuoronumeron. Väkeä oli tupa melkein täynnä. Odotimme ja odotimme. Meillä on vuoronumero B001. Kaikki muut jonot etenivät, mutta meidän ei. Kävimme jo kyselemään, mutta postitäti hätisti meidät pois ja käski odottaa. Odotimme. Viimein äskeiselle postitädille ei tullutkaan vuoronumeron mukaista asiakasta, joten hän armollisesti viittasi meidät tiskilleen. Saatiinhan paketti liikkeelle. Hankalaa tuntui vain olevan se, että meillä ei ollut lähettäjätietoihin laittaa Portugalin osoitetta. Sitten taas maantielle.

Meille tuntematon suurmies tekee lakkaamatta kirjallisia töitään aukiolla. 

Viseu – Coimbra, 97 kilometriä. Aurinkokin suvaitsi matkan aikana pilkistellä välillä. Coimbra on vanha kuuluisa yliopistokaupunki. Päätimme kuitenkin jättää kaupunkiin tutustumisen väliin ja ajoimme muutaman kilometrin päähän leirintäalueelle. Se olikin oikein mukava paikka, rinteeseen porrastettuja nurmikkoalueita kopperoille. Hienot maisemat. Asiakkaita oli tällä todella suurella alueella yllättävän vähän.

Iltatunnelma Coimbran leirintäalueelta.

Saimme pyykit pestyä ja suihkuista tuli ihanan kuumaa vettä. Iltapäivällä oli hetkisen aikaa niin lämmintä, että kaivelimme shortsit esiin.

Coimbra – Figueira da Foz, 63 km. Kari löysi Tomppelille taas äänen ja siitä innoissamme unohdimme verrata Google Mapsin ja Tomppelin reittejä. Läksimme seuraamaan Tomppelin opastusta. Virhe! Meidät opastettiin pikkuruisille kujanteille, joissa ei oikein mahtunut edes sivuuttamaan toista autoa. Mutkia ja niin jyrkkiä mäkiä, että Chicci-parka ei tahtonut jaksaa kavuta ylös! Huokasimme helpotuksesta päästyämme taas isommille teille.

Huh näitä liittymähässäköita!

Figueira da Fozin suuri matkaparkki on aivan rannan tuntumassa. Siitä oli hyvä käydä katselemassa vierasvenesatamaa, jossa olemme muutaman kerran olleet. Rantakadun varressa on suuri Mercado, joka pursusi vihanneksia, hedelmiä, kalaa ja jonkin verran krääsääkin seinänvierusmyymälöissä.

Figueiran Mercado

Meillä oli jo tarve isompiin ruokaostoksiin ja niinpä marssimme mummokärryn kanssa muutaman kilometrin päähän Hypermarketiin. Se oli valtavan suuri, varastomyymälän oloinen. Löysimme suunnilleen kaikkea tarvitsemaamme (paitsi sitä teetä) ja älyttömän halvalla.

Illalla kävimme katsomassa matkaparkin vieressä olevaa huvipuistoa. Seitsemän aikaan illalla siellä oli vain muutama asiakas, vaikka oli perjantai-ilta. Joulumusiikki kaikui melkoisella volyymilla. Olimme vähän huolissamme yörauhastamme, mutta mekkala loppui kuitenkin hyvissä ajoin.

Poroja huvipuistossa

Aamulla kävimme kävelyllä kaupungilla. Mercadoa lukuun ottamatta kadut olivat aivan autioita. Palokunta oli tuonut kalustonsa näytteille melko harvalukuiselle yleisölle. Esillä oli ikivanhoja, Aku Ankka-lehden paloautoja muistuttavia autoja ja aivan modernia kalustoa. Yleisöä nostettiin nostolavalla korkeuksiin ja sieltä he sitten vilkuttelivat katsojille. Muutamaa tuntia myöhemmin koko kalusto, useita kymmeniä paloautoja ja ambulansseja läksi paraatina ajamaan pitkin rantakatua huudattaen sireenejään.

Teimme vielä lenkin rantakaistaleella, joka on valtavan suuri autio vesijättömaata muistuttava kenttä, johon oli tehty puusta kulkukäytävät. Aurinkoista, mutta kylmä tuuli.

Rannalla koovan tuulen vallitessa voi
osiaankin olla vaarallista!

Figueira da Foz - Nazare, 62 km. Heti Figueiran jälkeen on huoltoasema, jossa saa täytettyä kaasupullon! Näitä paikkoja on harvassa, ja tämä on tietämämme mukaan ainoa paikka täällä pohjoisemmassa Portugalissa. Albufeiran nurkilla pitäisi olla muutama. Ystävällinen nuorimies hoiti homman ja miehet keskustelivat rallista. Kaveri oli kovasti kiinnostunut siitä ja Kalle Rovanperästä.

Nazaressa on valtavat parkkialueet rannan tuntumassa, mutta niihin on laitettu puomit parin metrin korkeuteen estämään matkakulkineiden pääsyn alueille. Kopperoille on kuitenkin pieni hiekkapläntti, johon mahtuu kymmenkunta matkailuautoa. Onneksi olimme ajoissa liikkeellä ja löysimme paikan.

Vierasvenesatamaa piti tietysti käydä ensimmäisenä katsomassa. Ei näkynyt Suomen perälippuja. Kauempana on vielä toinen satama, mutta sinne emme viitsineet kävellä.

Rantabulevardilla kulki kansaa ja useimmat myymälät ja ravintolat olivat auki talvesta huolimatta. Muutama paikalliseen perinneasuun pukeutunut matami istui rannalla kalakuivatusverkkojensa edessä kaupittelemassa kuivattua kalaa.

Perinneveneitä Nazaren rannalla

Maininki oli melkoinen ja piti komeaa ääntä. Rantaan oli laitettu säännöllisin väliajoin punaisia lippuja varoittamaan vaarallisesta alueesta. Oli ihanaa kulkea pitkin rantahiekkaa ja katsella murtuvia maininkeja.

Sataman suulla, aivan parkkipaikkamme vieressä, uurasti yötä päivää ruoppaaja. Melkoista meteliä se piti, mutta saimme siitä huolimatta nukutuksi ihan hyvin.

Aamulla teimme uuden rantakävelyn ja sitten matkaan.

Nazare – Obidos 35 km . Obidoksen linnan lähellä, valtavien parkkialueiden vieressä on vaatimaton matkaparkki karavaanareille, hinta 6 euroa. Vettä, vessan ja harmaaveden tyhjennysmahdollisuus.

Muuri ympäröi tätä melkoisen suurta kaupunkia. 

Koska oli sunnuntai, parkkipaikat olivat tupaten täynnä henkilöautoja ja ruuhka Obidoksessa linnanmuurien sisäpuolella oli melkoinen. Joulumaahan (johon piti ostaa pääsylippu) oli satojen metrien jono! Me kuljimme myymälöiden reunustaman ”pääkadun” ja siirryimme sen jälkeen syrjäisemmille kujille katselemaan ja fiilistelemään. Hieno paikka.

Kirjakauppa!

Ilmiselvästi katti saalisti jotain. 

Oli niin lämmintä, että autolle palattuamme päätimme kaivaa kaasugrillin esiin ja nauttia ensimmäisestä ulkoruokinnasta. Possunfilepihvit grilliin ja lisäkkeeksi salaattia. Aurinko paistoi ja elämä tuntui mahtavalta. Tästä olimme haaveilleet!

Aamulla teimme uuden kävelyn Obidoksessa. Kymmenen aikaan parkkipaikat ammottivat vielä tyhjyyttään, mutta jo yhdeltätoista lähes katkeamaton autojono lähestyi parkkipaikkoja.

Obidos – Peniche, 32 km. Päivämatkat lyhenevät lyhenemistään. Meillähän ei ole kiire minnekään. Olimme katsoneet Penichestä jyrkänteen reunalta muutamankin parkkipaikan, mutta ne eivät tuntuneet oikein meille sopiviltä. Päädyimme leirintäalueelle. Alueella on runsaasti vuokrattavia (ja kai myös omistus-) bungaloweja, melko lailla parakkimaisia. Matkailuautoille on aika vaatimaton alue, jota reunustaa toiselta puolelta muuri ja toiselta puolelta rivi näitä majoitusrakennuksia. Meidän lisäksemme paikalla on vain yksi hollantilainen asuntoauto. Ihan alueen perällä on uima-allas. Ensimmäinen camparilla näkemämme tällä reissulla. Sähkö ja suihkut sisältyvät hintaan (17 €). Tiskipaikkakin on, mutta saatavilla on vain kylmää vettä. (Muissakin paikoissa on ollut samalla lailla vain kylmää vettä. Tiskaavatkohan ihmiset oikeasti kylmällä vedellä???)

Kävimme kävelyllä ihastelemassa merta ja erikoisia kivimuodostelmia jyrkänteiden reunoilla. Lämmintä 17 astetta, shortsikeli.

Tästä matka jatkuu hiljaksiin pitkin rantaa etelään päin. Nyt tärkein tehtävämme lähiaikoina on löytää mieluinen paikka joulun viettoon.