21. – 29.11.2025 / SANTILLANA DEL MAR – VILLANGOMEZ – BRAGANCA (Portugali!) – MARIALVA – GUARDA – CASTELO BRANCO – ABRANTES – MORA – TORRAO

Lähes 1300 kilometriä tuli ajetuksi tällä legillä. Säätä on saatu ihan joka lähtöön: vesi- ja raesadetta, sumua, tuulta – ja aurinkokin! Hienoja maisemia, mäkiä toisensa perään, isoja moottoriteitä ja tuskastuttavan kapeita ja ahtaita kaupunkikujia. Pienempiä teitä ja kaupunkikatuja tulee olemaan nyt jonkin aikaa, sillä ajamme täällä Portugalin sisämaassa kansallista N2-tietä emmekä moottoriteitä. Matkalle sattuu lukuisia pieniä kaupunkeja.

21.11. - >Santillana de Mar, 187 km

Yöllä välillä kovia sadekuuroja, samoin aamulla. Lämpötila kuusi astetta. Tankattuamme matka jatkui mutkaista, mäkistä ja kapeata tietä. Yhdellä pätkällä oli kielto yli 8-metrisiltä ajoneuvoilta. Sen ymmärsimme jouduttuamme niin tiukkaan kallioseinämän ja jyrkän pudotuksen väliseen neulansilmämutkaan, että Chicci hädin tuskin mahtui kääntymään siitä!

Tien varressa polttoaineen hinta oli jopa alle 1,40 euroa. Valitettavasti olimme tankanneet aamulla vähän kalliimmalla hinnalla. Waze ja google Maps olivat eri mieltä ja sekoilivat monimutkaisessa liittymähässäkässä ja ajoimme harhaan. Onneksi pääsimme pian oikealle tielle, moottoritielle tällä kertaa. Tie kulki välillä aivan Biskajan rannalla, kivan näköisiä kaupunkeja kapusi pitkin jyrkkiä rinteitä. Tuuli puisteli autoa välillä aika tavalla. Hetken aikaa aurinkokin suvaitsi pilkistellä ja välillä taas satoi.

Matkaparkkiin kirjautuminen oli taas enemmän kuin monimutkaista, Piti pyytää apua alueelta poistuvalta hollantilaiselta karavaanarilta…järjestelmään piti syöttää sähkköpostiosoitteet, passin numerot ja ties mitä… Alue oli kivalla paikalla ja siisti. Aivan vieressä laidunsi yksi hevonen ja kaksi aasia, jotka välillä päästelivät omia luonteenomaisia ”hirnahduksiaan”

Olimme Santiago de Compostela-reitin varrella

Matkaparkin alapuolella oli pieni kylä nupukivikatuineen ja ikivanhoine taloineen. Muutama pieni kauppakin oli – ja jopa auki. Palattuamme satoi taas, ja sitä riittikin taas hyvän aikaa. Päivälämpötila 10 astetta.

22.11. - > Villangomez (Area Pollogomez), 216 km

Aamulla 6 astetta lämmintä, pilvistä. Kauppareissu Lidliin. Halpaa on, ja arvonlisäverot: Juomat 21 %, ruoka 10 % ja vihannekset 4 %.

Emme vielä tienneet, mitä tuleman pitää,,,

Läksimme Biskajan rannoilta sisämaahan päin, moottoritiellä ajettiin v älillä pilvessä, välillä tunneleissa. Vuoristoa. Viadukteja. Lähtiessämme olimme ihailleet kaukaisia lumisia vuotenhuippuja ja yks’kaks olimmekin itse lumen keskellä! Sitä oli tullut ihan kunnolla, sillä tienpenkoilla oli vielä aurauskasoja. Itse tie oli onneksi sula, eikä meillä muutenkaan olisi ollut kitkarenkainemme hätää. viitisenkymmentä kilometriä tätä talvista maisemaa riitti, sitten maisema oli taas ruskea.

Lappi vai Espanja?

Moottoritien pinnoite muuttui huonommaksi, liikennettä oli vähän. Tien vierellä aurinkopuistoa kilometrikaupalla, muuten laajat tasangot olivat melko autioita.

Matkaparkkiin kirjautuminen nettisivuilla oli taas varsinainen operaatio. Sivusto oli vain espanjaksi, eikä missään ollut mitään toimintaohjeita (ei alueella eikä sivustolla). Sähkön sain viimein maksetuksi (4€), mutta se ei toiminut. Ystävällinen espanjalainen karavaanari tuli hätiin ja neuvoi vielä kirjautumaan alueelle saadaksemme porttikoodin (ei maksua). Kun tässä oli kulunut aikaa, sähkökin alkoi toimia omia aikojaan. Myöhemmin sain hyvän kiertämään ja pääsin neuvomaan hollantilaista karavaanaria sähkön kanssa….

Kylä alueen vieressä oli pieni, hiljainen ja siellä oli aika paljon hylättyjä, ränsistyneitä taloja. Seinillä oli runsaasti muraaleja, kylä on niistä jopa kuuluisa.

23.11. - > Braganca (Portugali), 312 km

Aamulla kolme astetta,  pilvistä. Matka jatkui silmänkantamattomien peltomaisemien halki. Väritys ruskeata ja kellanruskeata eri sävyissä, vihreää ei juuri missään. Kolme peuraa ylitti tien aika lähellä edessämme, onneksi ei käynyt kuinkaan. Tien varressa oli piskuinen kylä, jonka huipulla oli järjettömän suuri kirkko. Valitettavasti en ehtinyt saada siitä valokuvaa.

Tankkauksen kanssa vähän haastetta, automaatti vain espanjaksi ja sanasto ”vähän” outoa, ei ihan iltalukiossa opittua…

Tarkoituksemme oli pysähtyä Toroon yöksi, mutta menojalkaa kutkutti ja päätimme jatkaa portugalin Brangancaan asti. Tihkusade alkoi. Vai sumuako? Vai olimmeko pilvessä? Pilvessä!  Todella huono näkyvyys, ja vieläkin muutamat autot ajoivat ilman valoja! Viitisentoista kilometriä ajoimme henkeä pidätellen olemattomassa näkyvyydessä, kunnes 10 kilometriä ennen Portugalin rajaa sää kirkastui. Maisema muuttui metsäiseksi.

Rajajoen jälkeen maisema muuttui toisella tavalla mäkiseksi, ei  loivaa pitkää kuten Espanjassa vaan jyrkkiä rinteitä ylös ja alas.

Ravintola Bragancan linnamuurin sisäpuolella

Pysäköimme ilmaiselle matkaparkille Bragancan linnan juurelle. Tuttu paikka, olimme siellä ensimmäisellä reissullamme. Kävimme kävelyllä linnanpihalla ja muurien ulkopuolella, ja heti kun pääsimme takaisin autolle, alkoi sataa. Lämmintä 8 astetta.

24.11. - > Marialva, 142 km

Aamulla 10 astetta lämmintä. Ruokaostokset Pingo Docessa, Portugalin lempikauppaketjumme myymälässä. ALV 6 %, 13 % ja 23 %.

Sadetta taas, kova tuuli. Pitkiä mäkiä ylös/alas. Välillä taas pilvessä, näkyvyys olematon. Vastaantulevalla kaistalla liikenneonnettomuus. – Ja sitten kuin taikaiskusta pääsimme pois pilvestä  ja maailma kirkastui. Ohitimme ensimmäisen metsäpaloalueen. Alaspäin ajaessamme isoja oliivi- ja viinivlljelmiä.

Espanjan kellanruskeisiin ylätasankoihin verrattuna täällä maisema on vihreä. Tie kulki pitkät matkat myötäillen Dourojokea ja tietenkin jyrkilläkin rinteillä oli valtavasti viiniviljelmiä.

Marialvan matkaparkkia ei ollut mitenkään merkitty kylän aukiolle, ja kävimme kysymässä neuvoa vanhalta papalta. Hän tuli näyttämään meille paikan, ja olimme osuneet aivan oikeaan. 

Tässä vielä oli ihan hyvä kävellä

LÄMMIN! Ulkona oli 14 astetta, ja aurinko pilkisti pilvien raosta. Kylän huipulla on linna, ja läksimme kapuamaan sinne jyrkkääkin jyrkempää mukulakivitietä. Jouduin luovuttamaan kesken kaiken ja palasin autolle, Kari kapusi ylös asti huomatakseen, että linna oli suljettu. Maisemat ympäristöön olivat kuitenkin upeat.

Linnaa ja vanhaa kylää huipulla

25.11. - > Guarda, 56 km

Aamulla 6 astetta, aurinkoista. Ajoimme kohti Guardaa, edessä korkea vuoristo ja laskettelimme välillä tavattoman pitkää alamäkeä, se ei tuntunut loppuvan laisinkaan. Sitten ylös. Guarda on itse asiassa Portugalin korkeimmalla sijaitseva kaupunki, tuhannessa metrissä.

Yritäpä kasvattaa tällaisessa paikassa jotain!

Campingalue oli mäellä, varjoisa, valtavan suurten puiden alla. Kävimme kävelyllä kaupungilla, piiitkäää alamäkeä alas ja sitten taas ylös kirkon ja vanhankaupungin luokse. Tästä kaupunginsta emme hurmaantuneet. Paluumatkalla onnistuimme valitsemaan melko tasaisen reitin autolle.,

26.11. - > Castelo Branco, 101 km

Aamulla yksi aste lämmintä, puolipilvistä. Tämä oli reissun ensimmäinen yö ”kunnon” campingalueella. Kävimme suihkussa.

Suihkut ovat aina oma jännitysnäytelmänsä ja niiden kanssa meillä on tietyt toimintatavat: 1: älä riisu (vielä, tilat ovat kylmiä), vaan käy avaamassa suihkuhana ja odottele, mahtaako sieltä tulla lämmintä vettä. Jos ei, testaa toista koppia. 2: Riisu, jos sitä lämmintä vettä on saatavilla 3: Nauti, jos vesi on riittävän kuumaa.

Kävimme Decathlonissa (urheilukauppa) etsimässä Karin polkupyöräpeitolle kiinnityskuminauhaa tai -liinaa. Ei ollut. Löytyi kuitenkin satulansuojus. Maksaminen tässä kaupassa onkin taas oma juttunsa: ostokset pannaan laatikkoon, jona edessä on näyttö ja maksupääte. Sitten ptää kirjata oma spostiosoite ja muistaakseni postinumerokin ja mitä lie… tarvitsimme myyjän apua, ennen kuin saimme ostoksemme maksetuksi. Huh huh.,

Matka jatkui, komeita maisemia taas. Tunneleita, pisin 1.572 metriä ja huonosti valaistu, toisin kuin kaikki aiemmat. Tankkaus, ruokaostokset Intermarchesta, jossa oli myös pysäköintipaikat matkailukulkineille.

Halusimme kuitenkin lähemmäs keskustaa ja olin löytänyt mielestäni satelliittikuvan perusteella hyvän kokoisen parkkiksen keskustan tuntumasta. No ei, ahdas kun mikä, ja täynnä.

Eikun ”lennosta” etsimään uutta paikkaa. Sateelliittikuvia katsellen löytyi vähän matkan päästä Forum-ostoskeskuksen pihalta sopivan näköinen paikka, ja sinne mahduimmekin.

Kävimme tutustumassa ison kauppakeskuksen tarjontaan. Mitään ostettavaa ei löytynyt, ja ihmettelimme, miten vähän asiakkaita siellä oli. Keskiviikkoiltapäivä, ehkä siksi?

Lämmintä 16  astetta, aurinkoista!

Illan mittaan autoja lappoi yhtenä jonona parkkipaikalle, mutta yön tullen olimme siellä ypöyksin. Rauhassa saimme nukkua.

27.11. - > Abrantes, 86 km

Aamulla 3 astetta, aurinkoista. Sumupilviä laaksoissa. Edelleen pitkiä mäkiä ylös ja alas, komeita maisemia.

Kämppärille pääseminen taas hankalaa, kapeita kujasia sinne ja tänne, navigaattorit eivät pysyneet mukana ja olivat eri mieltä, eikä missään kadunkulmassa tai muualla minkäänlaista opastusta. No, löytyihän se viimein.

Olimme jo kymmenen maissa portin edessä, vastaanotto aukesi vasta yhdeltätoista.Keittelimme kahvit ja odottelimme kaikessa rauhassa. Tosi, tosi ystävällinen vastaanotto, kirjautuminen pitkän kaavan mukaan (passin ja henkilökortin tiedot, puhelinnumero, spostiosoite…) Neitokainen oli todella puhelias ja Kari tuli jo katsomaan ja kyselemään, että onko ongelmia. Ei ollut. Sain hoidetuksi asiat portugaliksi, välillä tosin piti neidille muistuttaa, että voisi puhua vähän hitaammin ; )

Saimme aurinkoisen paikan, oli mukava istuskella auton vieressä. (Iltapäivällä 18 astetta) Kari kävi pyörälenkilläkin. WiFi toimi, ja pyykki- ja tiskipaikalle tuli kuumaa vettä! Se on täälläpäin enemmän kuin harvinaista!  Niin, ja sähkökin sisältyi 8,18 euron vuorokausihintaan. Tosi edullista.

28.11. - > Mora, 99 km

Aamulla 6 astetta, sankkaa sumua. Odottelimme sumun hälvenemistä. Yhteentoista mennessä tilanne ei juuri muuttunut, joten läksimme kuitenkin matkaan. Halusimme käydä tutustumassa Abrantesin linnaan, kartan mukaan kohtuullinen parkkipaikkakin pitäisi olla. On eipä sinne tämä meidän kulkineemme mahtunut, joten maantielle taas.

Ensimmäiset haikaranpesät pylväiden päissä!

Tien varressa iso järvi (tekoallas?) pitkine hiekkarantoineen, suuria hotelleja palmukujantieneen. Mahtaa olla kesäaikaan suosittua aluetta.

Ennen yöpaikkaamme tien varressa oli kosteita alueita, kastelukanavia ja kenties riisipeltoja.

Parasta tällä alueella oli
tämä hauska keinu

Olimme ajatelleet yöpyö Coucon parque de merendas-alueen luona jokirannassa, mutta paikka ei ollut ollenkaan niin miellyttävän oloinen kuin Park4night-sovellus oli antanut ymmärtää. Joimme kahvit, etsiskelin uuden paikan ja jatkoimme matkaa Moraan.

Yöpaikka löytyi kukkulan laelta, näköalapaikan vierestä parkkipakalta. Keulamme edessä oli taloja, yhden pihamaalla näytti olevan pyykkiä kuivumassa ja kyyhkyslakkoja. Valtavat parvet kyyhkyjä parveili välillä talon yllä ja niitä hätisteltiin pois pitkällä kepillä, jonka päässä oli musta liina.

Parkkiksen vieressä (en tiedä kuuluiko läheiselle talolle vai yleiselle alueelle) oli sitruunapuu hedelmineen. Ikivanha papparainen kävelykeppeineen köpötteli hiljakseen puulle, kopisteli sitä kepillään ja keräsi maasta pari sitruunaa poistuakseen sitten verkkaiseen tahtiinsa hedelmineen. Tässä meillä tosi-tv:tä. Kaikenlaista katseltavaa riittää, kun on aikaa.

Kävimme kylällä. Vanhoja taloja ja pieni aukio, jonka reunalla pankki, apteekki ja pari kuppilaa, Nautimme matkan ensimmäiset terassioluet croissantien kera. Aurinko paistoi, lämmintä 16 astetta.

29.11. ->  Torrao, 90 km

Minun vielä nukkuessani Kari kävi varhaisaamukävelyllä. Lämmintä 6 astetta, sumua taas.

Olipa taas hankala löytää pois näitä sokkeloisia katuja isommille teille! Kadun varrella oli suuri koulu, jonka kalteriaidat ja portit saivat sen näyttämään melkein vankilalta. Onneksi meillä Suomessa ei koululaisia varjella noin tarkasti! Harvoin täällä näkee lapsia kulkemassa yksin kouluun tai koulusta, useimmiten näyttää olevan aikuinen saattelemassa tai kuskaamassa autolla.

Komeita pinjamäntykujia

Tien varressa ensimmäiset korkkitammet. Ajoimme pienen kylän läpi, jonka katu oli niin kapea, että vain yksi auto mahtui ajamaan kerralla. Liikennevalo molemmissa päissä. Ja kuitenkin kyseessä N2, tie, jonkinlainen valtatie täällä sisämaassa kuitenkin.

Henkeä pidätellen mennään.
Tämä katu ei ole ollenkaan kapeimmasta päästä, 
mutta jyrkkä kuin mikä.

Kävimme Montemar-o.Novossa ruokaostoksilla  ja tarkoitus oli mennä yöpymään linnan parkkipaikalle. Kapeat mukulakivikadut. Waze ja Google Maps sekoilivat molemmat emmekä kerta kaikkiaan enää uskaltaneet yrittää noilla kapeilla kujasilla osua oikealle reitille – opastusta ei tietenkään taas ollut. Hyvä että selvisimme pois noilta ahtailta kaduilta.

Uusi yöpaikan etsintä taas. Torreon näköalapaikka hylätyn rakennuksen vieressä sopii meille mainiosti. Kylä on pikkuinen, vanhoja taloja, osa aika rötisköjäkin. Keskusaukio oli kuitenkin komea kirkkoineen, suihkulähteineen ja patsaineen. Tässä siis tämä yö ja huominen on taas ihan auki.
Eteenpäin kuitenkin. 

 

22.11.2025 / Villangomez muraalit

 Area Pollongomez / Villangomez

Pysähdyimme pienen kyläpahasen laitamille matkaparkkiin. Kylä on pieni, aika paljon taloja nököttää ränsistynieinä ja hylättyinä. Kuitenkin, näiden vanhojen sekä myös uusien talojen seinissä on komeita muraaleja: 

 

13. –  20.11. 2025 /Helsinki – Schwerte – Rethel (Ranska) – Vierzon – Saint-Gens-de-Saintonge – Irun (Espanja) -  Lekeitio

Taas kesä meni, tällä kertaa valitettavasti terveyssyistä melko vähin purjehduksin.

Sen verran uutta elämässämme, että vene muutti keväällä Turkuun ja me Pöytyän Riihikoskelle 51 kilometrin päähän uudesta kotisatamasta. Puuhaa siitäkin (=varaston tyhjennyksellä asuntoautolla) koitui aika lailla, mutta olemme tyytyväisiä.

Autolle tehtiin monenlaisia remontteja: etuiskunvaimentimet ja jarrupalat uusittiin, samoin etupään ohjauslaakerit, virtalukon alaosa ja moottorin termostaatti vaihdettiin. Nyt olemme lähdössä maantielle luottavaisin mielin, kopperon pitäisi olla kunnossa. Päämääränä taas ”tietysti” Portugali.

Jännäsin aika lailla, että ehdimmekö Suomesta pois talven alta. Lähtöviikolle lupailtiin jo lumisateita. Hyvin kävi, laiva lähti torstaina ja perjantaina Helsinkiin oli tullut lunta.

Laiva lähti Vuosaaren satamasta torstaina 13.11. klo 15 ja perillä Travemundessä olimme perjantaina klo 21. Laiva oli melko tyhjä, mukavan väljää. Rekkoja ja rekkakuskeja ei juurikaan, koska Saksassa rekat eivät saa ajaa lauantaisin ja sunnuntaisin Tuulta oli aika tavalla, enimmillään lähes 20 m/s ja laiva keikkui jonkin verran. Otin varalta meritautipillerin ja selvisin buffet-illallisesta ilman pahoinvointia. Yöllä muutamat aallot löivät kovaäänisesti laivan kylkeen, mutta aamuun mennessä meri rauhoittui.

Laivasta poistuessamme jututimme Fuengirolaan matkalla olevaa karavaanaria ja sovimme, että hän seuraa meitä laivasta ulos tultuamme matkaparkille. Valitettavasti se oli täysi, joten päädyimme yöpymään pienen matkan päähän umpikujalle tien laitaan.

Matkaa on nyt taitettu 2040 kilometriä, Saksan, Belgian ja Ranskan halki Espanjan pohjoisosiin. Sää on ollut enimmäkseen sateista ja monena päivänä on ollut todella sankkaa sumua. Aurinko on pilkahtanut muutaman kerran, kadotakseen taas melkein saman tien. Lämpötilat ehkä keskimäärin noin 7 astetta. Yhden kerran aamulla oli -2 astetta.

15.11. --  Oelde – Schwerte, 434 km

Yöllä sadetta, aamulla lämmitä 7 astetta. Koska oli viikonloppu, saimme ajella lähes rekatonta moottoritietä. Loppumatkasta tasainen maasto muuttui mäkisemmäksi.

Ensimmäinen ”kommellus” sattui Oeldessa. Päätimme pysähtyä keittelemään kahvit ja poikkesimme tieltä pienemmälle tienpätkälle, jonka varressa oli pieniä myyntikojuja. Suljettuja kaikki. Juuri kun aloimme nauttia kahvikupposiamme, paikalle saapui pakettiauto, jonka kuljettaja viittoili autonsa ikkunasta meitä siirtymään pois. Luulimme, että hänen piti päästä jostain syystä juuri siihen kohtaan ja Kari ajoi vähän kauemmaksi. Joimme kahvit ja kun käännyimme takaisin, huomasimme, että tie oli suljettu portilla! Se oli lukittu, joten Karin piti mennä lähellä kyttäävän auton kuljettajalta portin avausta. Kumma heppu, oli varmaan kiva kiusata turisteja. Mitään kieltomerkkejä ei nimittäin ollut missään eikä hän vaivautunut selittämään meille, että kyseiseltä tienpätkältä piti kokonaan poistua….

Jatkoimme matkaa Schwerten Pass’Etapes matkaparkille.  Nämä ovat käteviä, netin kautta voi ladata arvoa kortille ja sillä pääsee alueelle sisään. Ulos mennessä vilautetaan korttia uudelleen, puomi aukeaa ja kortilta menee maksu. Nämä ovat aika edullisia, enimmäkseen alle 13 euroa sisältäen sähkön, veden, vessan ja harmaaveden tyhjennyksen ja toisinaan myös WiFin. Alueet ovat todella siistejä ja tähän mennessä olemme aina mahtuneet niille.

16.11. -- Rethel, (Ranska), 419 km

Aamulla 9 astetta lämmintä, sadetta. Huomasimme, että alueen vieressä olisi kivan näköinen vanha kaupunki, mutta sateen vuoksi emme viitsineet lähteä kävelylle.

Taas moottoritietä, harmaata. Kölnin luona kirkastui ja aurinko tuli näkyviin – kolmeksi minuutiksi! Sitten alkoi taas sataa. Belgiaan tullessamme ajoimme sankassa sumussa.

Matkan varrella panin merkille ja muistiin Theux-nimisen hienon näköisen vanhan kaupungin. Rinteellä oli mahtavalla näköalalla Camping de Panorama -  ehkäpä poikkeamme sinne joskus.

Puolenpäivän kahvien jälkeen sää onneksi vähän kirkastui. Maasto muuttui vielä mäkisemmäksi (Ardennet). Reissun ensimmäiset lammas- ja lehmälaumat laiduntamassa rinteillä.

Viimeiset kilometrit Belgiassa ja ensimmäiset Ranskassa olivat todella surkeata tietä.

Bryseelin tielle oli hankala osua, tuli tehtyä vähän liittymäharhailuja.

Rethelin Pass ’Etapes matkaparkki oli vielä vähän keskeneräinen, mutta palvelut WiFiä lukuun ottamatta toimivat. Illalla 9 astetta lämmintä, pilvistä.

17.11. –- Vierzon, 387 km

Aamulla kaksi astetta lämmintä. Emme tahtoneet päästä pois matkaparkista. Vieressä oli työmaa, ja ajotien risteyksen tukki rekka. Liikennemerkki osoitti ajamaan toiseen suuntaan, mutta siellä oli vastassa umpikuja. Eikun peruuttelemaan takaisin ja sitten Kari kävi pyytämässä rekkakuskia siirtämään autoaan. Päästiinhän sitä jatkamaan matkaa.

Tie kulki laajojen peltoaukeiden halki. Reimsin luona jouduimme siirtymään pienemmille teille Reimsin ympäristötarra-alueen vuoksi. Liikenneympyrä – liikenneympyrä – liikenneympyrä…loputtomiin.

Tiet kulkivat vanhojen, pienten ja hiljaisten kylien halki, välillä vähän metsämaisemaakin. Matka varrella yksi rekka oli onnistunut päätymään katolleen ja tietysti se aiheutti jonkin verran ruuhkaa, kun toinen puoli tiestä oli pois käytöstä.

Vierzonin ilmaiseen matkaparkkiin ajettiin pientaloalueen halki. Katu oli surkeaakin surkeammassa kunnossa - voihan noinkin varmistaa, että autot eivät ajele kovin kovaa vauhtia! Päivälämpötila 8 astetta, pilvistä.

18.11. –Saint-Gents-de Saintonge, 360 km

Aamulla kaksi astetta pakkasta ja valtava sumu. Menimme ruokaostoksille -  ensimmäiset tämän reissun aikana. Hyvin olivat Suomesta ostetut ruokatarvikkeet riittäneet.

Ällistelin kauppalaskua. Kaikkien elintarvikkeiden arvonlisävero oli 5,5 %, viini ja kuulakärkikynä 20 %. Muistelimme Suomen ALVia…huh.

Sumua riitti puoleenpäivään asti, ja odottelimme kaupan parkkipaikalla sen hälvenemistä. Näkyvyys oli niin surkea, ettei ollut mitään järkeä lähteä maantielle riskeeraamaan.

Taas päästiin moottoritietä, pitkiä isoja mäkiä. Rekkoja paljon liikenteessä, olihan maanantaipäivä. Siirryimme läntiselle palllonpuoliskolle ja viiniviljelmät alkoivat.

Taas Pass’Etapes alueelle, hyvin mahduttiin. Vieressä oli menossa petankkikisat. Kovin miesvaltaista touhua.

Aurinko paisto hetken aikaa, kahdeksan astetta lämmintä.

19.11. – Irun (Espanja), 335 km

Aamulla 6 astetta, pilvistä.

Huomasimme, että tulevalla reitillämme oli isot ympäristötarra-alueet. Edellisvuosina emme olleet asiaa havainneet. Ilmeisesti Google Maps oli nyt päivittynyt ja värjännyt vaaleansiniseksi Bordeauxin ja Bayonnen ympäristöt. Olimme kaikessa rauhassa ajaneet navigaattorin antamia reittejä.

Pohdimme asiaa ja kävin vielä juttelemassa asiasta hollantilaisen kanssakaravaanarin kanssa. Ilmeisesti tarraa ei   saa ostetuksi mistään, vaan pitää tilata netin kautta. Päätimme riskeerata sakon uhalla ja ajaa suoja-alueiden halki moottoriteitä pitkin. Tuumailimme, että ehkäpä motareilla tarraa ei tarvitakaan. Ainakaan ainoatakaan asiaa koskevaa liikennemerkkiä ei osunut tiellemme.

Tarkoitus oli mennä enemmänkin moottoritietä, mutta yks’kaks Waze-navigaattorimme ohjasi meidät pienemmille teille. Onneksi nämä peltotiet olivat hyväkuntoisia, asfaltoituja. Pitkin matkaa oli komeita plataanikujia.

Parin kilometrin sisällä oli sattunut kaksi kolaria, toinen oikein monen auton ketjukolari. Taas mentiin liikenneympyrästä toiseen, aina vain. Ensimmäinen palmukin osui silmiini!!! Ja taas satoi vettä, lämmintä kuitenkin 11 astetta.

Heti Ranskan ja Espanjan välisen rajajoen ylityksen jälkeen poliisit pysäyttelivät ja tarkastivat rekkoja. Meidän matkaparkkimme oli aivan lähellä, joten näimme pitkin iltaa poliisien siniset vilkkuvalot.

20.11. –- Lekeitio, 99 km

Rauhallinen yö, mitä nyt ankarat sadekuurot hakkasivat kattoon ja herättivät välillä. Aamulla 7 astetta lämmintä ja liikkeelle lähtiessämme aurinkokin pilkahti, kadotakseen saman tien.

Matka jatkui mutkaista, mäkistä tietä vuorten lomassa, välillä aivan joen rannassa, välillä tunnelissa, välillä upeiden merenrantojen vierellä. Hienon näköisiä kaupunkeja kapuamassa pitkin rinteitä, veneitä ja kalastusaluksia jokisuiden satamissa…Zarauz näytti erityisen mukavalta, on taas muistilistalla. Harmi, että sää oli sateinen ja harmaa. Sateen yltyessä aivan mahdottomaksi pysähdyimme keittelemään kahvit ja saimme sitten muutaman raekuuronkin niskaamme.

Viimeiset kymmenen kilometriä mentiinkin uskomatonta mutka- ja mäkitietä hienoissa maisemissa, välillä rankkasateessa ja raekuuroissa.

Lekeition ilmainen matkaparkki on aika suuri, kesällä varmaankin täynnä mutta nyt oli hyvin tilaa. Edelleen sade-ja raekuuroja vähän väliä, ei tee mieli lähteä ulos kastumaan. Onpahan nyt sitten aikaa näille kirjallisille töille…

Huomenna jatkamme vielä matkaa meren rantaa myötäillen. Sen jälkeen käännämme auton keula kohti etelää, ensin pohjois-Espanjan ylänköjen halki ja sitten Portugalissa niin sanottua maisematietä (N2) sisämaassa kohti etelää. Edellyttäen tietysti, ettei tiedossa ole kovin kylmiä ilmoja, sillä Portugalin vuoristossakin saattaa tulla lunta ja tiet mennä tukkoon.