Chicci asuntoautolla Euroopassa: 19. - 26.12.2023 Peniche

Tultu 364 kilometriä. Hissuksiin on matkaa taitettu ja nyt ensimmäistä kertaa sitten Kaunasin jälkeen kaksi yötä samassa paikassa! Joulua päätimme viettää rauhallisesti ja kiva paikka meille löytyikin Sesimbrasta.

Sää on ollut melko suosiollinen. Öisin lämpötilat ovat välillä laskeneet jopa alle 10 asteen, mutta päivisin on ollut noin 15 – 16 astetta varjossa – ja auringonpaisteessa oikein kesäisen lämmintä. Pitkiä kalsareita ei ole onneksi enää tarvittu.

Olemme ihmetelleet pitkin matkaa Portugalin nopeusrajoituskäytäntöjä. Välillä taajamassa liikennemerkein osoitetaan jopa 70 km/h ja jossain ihan hyvällä tiellä keskellä-ei-mitään 50 km/h. Sitten taas jollain kinttupolulla saisi ajaa 70 tai jopa 90 km/h, vaikka hädin tuskin niissä mutkissa ja mäissä arvaa ajaa edes viittäkymppiä. Välillä nopeusrajoitukset vaihtuvat muutaman sadan metrin välein. Arvauksemme on, että eri tiepiireissä (tai mitä ne nyt täällä ikinä ovatkaan) on aika vapaat kädet määritellä nopeusrajoitukset. - Ja että ehkä jonain vuonna on joku tietty nopeusrajoitusmerkki on alennusmyynnissä ja niitä sitten ripotellaan sinne tänne...vitsi, vitsi. Mutta kummallista on.

Milfontesissa tapasimme ensimmäisen suomalaisen! Saksalaisia tuntuu olevan kaikkein eniten ulkomaalaisista. Kaikkiaan meitä ulkomaaneläviä ei ole vielä kovin paljon näkynyt, ehkäpä sitten kun siirrymme Portugalin etelärannikolle Algarven kulmille lämpimään.

Peniche – Torres Vedras, 44 km. Ensi töiksemme etsimme matkan varrelta Lourinhosta kauppakeskittymän (Lidl, Pingo Doce, Continent) ja teimme suurimman osan joulunajan ruokaostoksista. Teetä ei löytynyt täältäkään. Jossain näillä kulmilla lienee jokin dinopuisto, koska liikenteenjakajissa ja vähän muuallakin oli jättimäisiä dinosauruksia ja muita muinaisia otuksia.

Suuntasimme vaihteeksi sisämaahan päin, taas ylemmäs vuoristoon. Torres Vedrasissa piti oleman karavaanareille oma pysäköintialue, mutta sinne tullessamme henkillöautot olivat vallanneet suurimman osan paikoista. Vähän aikaa koirapuiston portin edessä odoteltuamme yksi henkilöauto läksi ja pääsimme meille sopivalle paikalle.

Kaupungilla oli kävelykatuja, jotka oli päällystetty punaisilla matoilla. Joulukoristelu oli aika maltillista ja väkeä todella vähän liikkeellä. Yhdellä aukiolla oli nuoria tanssikoululaisia, jotka pitivät siellä eläväisiä esityksiään. Varmaan olikin ihan mukava tanssahdella, sillä ilma oli koleahko.

Uskomattoman hieno pienoismaailma näyteikkunassa.
Tämä on vain 1/4 kokonaisuudesta!

Torres Vedras – Cascais, 69 km. Yöllä ja aamulla tuuli kovaa. Lämpötila kuitenkin ihan aamulla jo ällistyttävät 13 astetta. Päätimme välttää maksullisia teitä ja niinpä sitten ajeltiin serpentiiniteitä ylös ja alas ja kylien läpi.

Onnistuimme löytämään tosi hyvän parkkipaikan rauhallisen kadun varrelta aivan rannan ja Marechal Carmona puiston tuntumasta. Marinaan matkaa noin 700 metriä.

Puisto tuntui kummalliselta. Sitten hoksasimme – kanat, kukot, tipuset ja muut linnut puuttuivat! Näimme vain muutaman kukon ja yhden kanan poikasineen ja pari riikinkukkoa, kun vielä 2020 lintuja oli todella paljon. Päättelimme, että ehkä linnut oli hävitetty jossain vaiheessa lintuinfluenssan takia. Tiedä häntä.

Kaupungilla oli tapahtunut yhtä ja toista. Kalastajat olivat saaneet hienot kopit verkoilleen ja muille tarvikkeilleen, aiemmin ne olivat olleet enemmän tai vähemmän taivasalla. Rannalla, Baia-hotellin edustalla, oli parissa rivissä jouluisia myyntikojuja. Rannalla oli maalimanpyörä ja upea maapallo-valoteos. Valot vaihtuivat ja välillä pallon pinnalla kulki kuviakin. Muutkin kadut olivat saaneet runsaan jouluisen valaistuksen.

Kiertelimme kaupungilla ja torikin oli iloksemme auki. Valitettavasti vain olimme jo ruokaostokset tehneet, joten tyydyimme vain juomaan torikahvit aukiolla.

Illalla kävimme vielä kurkkaamassa Boca do Infernoa. Vesi oli matalalla, joten se ei nyt ollut kovin kummoinen niihin kertoihin verrattuna, jolloin korkean veden ja aallokon aikaan siellä vesi pauhaa ja mellastaa kallioiden koloissa.

Rauhallisen yön nukuttuamme heräsimme tuuliseen aamuun. Kylmästä tuulesta huolimatta sonnustauduimme kävelyretkelle pitkin rantaa Estorilia kohti. Rantaravintolat olivat muutamaa lukuun ottamatta kiinni. Joku urhea mies meni uimaan. Huh, vesi on varmasti kylmää nyt. Mainingit olivat aika korkeita, mutta surffarit loistivat poissaolollaan. Ehkäpä olimme liian varhain aamupäivällä liikkeellä?

Ainoa hiekkaveistostaitelija
Estorilin rantahiekalla

Uutena asiana rantareitille oli ilmestynyt opastuskilpiä tsunamin varalle. Niitä ei ollut täällä viettäessämme talven 2016 – 2017 täällä. (Huh, miten siitäkin voi olla jo niin kauan!)

Iltapäivällä t-paitaostosreissullamme huomasimme, että ilmeisesti jotain joulutapahtumaa oli viritteillä. Katuja valmistauduttiin sulkemaan puomeilla ja poliiseja oli poikkeuksellisen paljon liikkeellä.

Cascais – Corroios, 42 km. Käytyämme aamulla vielä kävelyllä Boca de Infernolla jatkoimme matkaa Lissabonin ohi kohti Corroiosin matkaparkkia. Ajelimme rantaväylää – taas liikenneympyrä toisensa perään – mutta onneksi liikenne oli melko rauhallista. Hienoja hiekkarantoja toinen toisensa perään ja surffareitakin oli jollakin rannalla jo toistakymmentä.

Lissabon piti sivuutettaman sujuvasti, mutta kuinka ollakaan osuimme väärälle kaistalle liittymässä ja niinpä sitten pörrättiinkin jonkin aikaan kaupungissa ennen kuin pääsimme taas oikealle tielle. Olin vähän huolissani, Lissabonissa pitäisi olla kaupungin alueella ympäristötarra, mutta eihän meillä sellaista tietenkään ollut. No, mitään ei tapahtunut, kukaan ei käynyt kimppuumme asian tiimoilta.

Maisema muuttui. Tien varret olivat hiekkakangasta, hienon näköisiä leveälatvuksisia mäntyjä pitkin matkaa.

Matkaparkki oli matkaparkki, alue verkkoaidan sisäpuolella, melko täynnä mutta vielä löysimme paikan. Suurin osa autoista täälläkin oli portugalilaisia, muutama saksalainen joukossa.

Kävimme päiväkävelyllä Lidlissä viime hetken ostoksilla ja vielä ihan illalla lähikaupassa, joka olikin varsinainen sekatavarakauppa. Ei nyt ihan vetänyt vertoja entisille Suomen maaseudun sekatavarakaupoille viikatteineen, mutte eipä paljon puuttunutkaan. Limsaa ostimme, ja salaattikastikepullon, josta totesimme autoon palattuamme avatessamme, että sinetti oli rikki. Roskiin siis. 1,99 . euroa, emme viitsineet lähteä valittamaan.

Corroios – Sesimbra, 30 km. Poikkesimme vielä läheisessä Lidlissä hakemassa tuoretta leipää ja ajaa huristimme Sesimbraan.

Pyykkipaikka

Camping-alue oli jyrkässä rinteessä, Chicci sai ponnistella päästäkseen mäkeä ylös. Ilmoittautuessa iloinen yllätys: hiljaisen sesongin alennus maksusta oli 30 % eli maksoimme kahdesta yöstä vain 24,85 euroa. Alue on porrastettu, telttapaikkoja todella paljon - tosin ei ainoatakaan telttaa. Sosiaalitilat olivat siistit mutta varsin vaatimattomat. Uudistuksia ei ollut varmasti tehty vuosikymmeniin, Muutamasta suihkusta sai kuitenkin kuumaa vettä, hyvä niin.

Kahdella ylimmällä tasolla oli paikat matkailuajoneuvoille. Valitettavasti ne muutamat paikat, joilta näki pensaiden yli merelle, olivat jo varattuja. Saimme kuitenki Chiccille oikein mukavan aurinkoisen paikan. Siinä sitä iltapäivää istuskeltiin auringosta nauttien auton seinustalla.

Aattoaamuna keittelin joulupuuron ja katsoimme Areenasta joulurauhan julistuksen. Jotenkin se kuulu olennaisena osana joulun viettoon.

...ja yksi purjevenekin ankkurissa!

Läksimme kävelyllä tarkoituksena käydä Sesimbran rantakadulla pällistelemässä. Valitettavasti jalkakäytävä oli suljettu remonttien vuoksi emmekä halunneet kulkea maantien laitaa, joten suunnistimmekin aallonmurtajalle. Sieltä olikin hyvät näkymät sekä venesatamaan että kaupunkiin.

Jouluaterian nautimme ihanassa auringonpaisteessa. Kinkkua (reilun kilon pala sikaa), porkkanalaatikkoa, rosollia, Hasselbackan perunoita, graavilohta, paistettuja katkarapuja, salaattia. Ei pöllömpää.

Sesimbra – Santiago do Cacim, 134 km. Hienoja maisemia, korkkitammimetsiköitä. Ja ensimmäiset haikaranpesät bongattu!

Kirkko Cacemin linnanmuurin kupeessa

Matkaparkki on ihan kivalla paikalla, kivetty, puiden varjostama. Mutta: suunnittelija ei varmaan ole ikikuuna päivänä asunut matkailuautossa, niin kalteva alusta on melkein joka paikassa. Pyörien alle asetetulla kiilapalikoilla ja tarkkaan paikkaa valiten saimme kopperin likipitäen suoraan. Ruuhkaa ei tässä paikassa ollut, lisäksemme kaksi asumattomalta näyttävää asuntoautoa.

Cacem – Vila Nova de Milfantes, 45 km. Aamulla kapusimme kapeita vanhojen talojen reunustavia katuja kaupungin yllä kohoavalle kukkulall, jonka huipulla on linna/linnake. Ylhäältä oli hienot näköalat alas kaupunkiin, joka kohosi vastakkaiselle kukkulalle. Luulimme astelevamme kaariportista linnanpihalle, mutta siellä olikin suuri hautausmaa. Portugalilaiseen tapaan siellä oli pieniä betonisia hautarakennuksia, kivipaasien peittämiä hautoja ja lukuisia lähinnä kaupan laukunsäilytyslokerikkoja muistuttavia uurnapaikkoja. Monet näistä kaikista hautapaikoista oli koristeltu runsain kukkasin, tosin aika iso osa muovisia, vaikkakin hyvin värinsä säilyttäneitä. Valitettavasti valokuvaaminen alueella oli kielletty, sillä sanoin tätä paikkaa on vaikea kuvailla.

Hautausmaalle

Ja matka jatkui. Taas mentiin hienojen ryhmyisten ja käppyräisten korkkipuumetsiköiden halki serpentiinitietä ylös ja alas. Karulla tavalla tosi kaunista! Milfontesissa on kaksi camping-aluetta aivan vieretysten, ja emme tahtoneet saada tolkkua siitä, kumpaan oikeastaan olimme päättäneet mennä. Oikea paikka löytyi tietenkin kun teimme yhden ylimääräisen kierroksen korttelin ympäri.

Paikka on puistomainen, osa autopaikosta on pensasaidan ympäröimä, osa avoimemmalla kentällä. Joihinkin ”parceloihin” oli jo puu päässyt kasvamaan keskelle, osassa puiden oksat tulivat niin alas, ettemme 3,20 metrin korkeudella tohtineet niihin yrittää. Aikamme kierreltyämme paikka löytyi.Täällä tapasimme ensimmäisen suomalaisen! Hän (nainen) matkusti yksin ja oli ollut reissussa jo kuukausia ja oli palaamassa Suomeen huhtikuussa. Hän on viettänyt asuntoautoillen Euroopassa jo lukuisia talvia ja saimme muutamia hyviä vinkkejä yöpymispaikoista. Hän tiesi myös kertoa, että tällä alueella on nyt myös suomalaisnainen ulkomaalaisen miehensä kanssa ja suomalaismies ulkomaalaisen (en nyt muista enää maita!) vaimonsa kanssa. Heitä emme tavanneet. Mutta melkoinen suomalaisedustus!

Alueen pienestä kaupasta löysimme onneksi auton vessaan laitettavaa ainetta, joka oli meiltä jo loppumassa.