28.12.2025 – 7.1.2026 / Cerro do Enho – Miradouro de Vale Covo – Live On Wheels – Faro – Albufeira, 177 km

 

Punaiset merkit tältä pätkältä

No. Mitäpä tässä sanoisi. On ilmoja pidellyt. Sadetta, tuulta, kylmää. Hetkittäin aurinkoakin, mutta t-paitoja ei ole tarvinnut kaivella esiin, lämpimissä vaatteissa olemme ulkosalla istuskelleet satunnaisesti auringon tultua esiin. Yölämpötilat alimmillaan kolmisen astetta, päivällä saavutettu kerran  jopa 16 astetta. Enimmäkseen on ollut noin 12 – 14  astetta. Vettä on tullut harva se päivä, ja välillä todella runsaasti.

Kurjien kelien takia olemme viipyneet samoilla paikoilla tavanomaista päivää pitempään. Kaasun säästämiseksi (lämmitystä tarvitaan viileän sään ja kosteuden takia) olemme kernaasti hakeutuneet sähkön ääreen, ja WiFikin on ollut ihan mukava sadepäivien ratoksi.

Melko tapahtumaköyhää on ollut. Ehdottomasti mukavinta oli, kun tapasimme ensimmäisellä reissulla tapaamamme Maaritin, Martin ja ihastuttavan Mildur-koiran. Oli hauskaa päästä kahvittelemaan ja juttelemaan!

29.12.Campo e Mar - > Cerro do Enho, 28 km

Yöllä ovemme edustalle oli ilmestynyt ruohomatto! Hetkisen sitä ihmettelimme, mutta sitten päättelimme että sään ollessa sateinen ja alueen aika kurainen, henkilökunta oli ystävällisesti tuonut sen siihen. Kuten olikin, selvisi myöhemmin.

Kävimme Alturasssa täydentämässä ruokavarastoja ja läksimme kohti seuraavaa puskaparkkia. Park4Nightin ensimmäiseen paikkaan olikin rakennettu talo (ei näkynyt satelliittikuvassa), joten jatkoimme matkaa kolmisen kilometrin päähän. Siellä olikin ihan iso tasanne pysäköintiin. Hienot näköalat toiselta puolelta suurelle vesistölle (vesiallas) ja toisella puolen laaksoihin ja kukkuloille.

Olimme juuri asettuneet ”taloksi”, kun paikalle ajoi vanha papparainen lava-autollaan. Hän alkoi kovasti selittää jotain portugaliksi. Kun sain hänet vähän hidastamaan puhetulvaansa, pääsin perille, mistä oli kysymys. Hän halusi varoittaa meitä siitä, että paikalle saattaisi tulla vuohilauma. Kysyin häneltä, voisimmeko silti olla tässä, ja vastaus oli myöntävä. Kerroin hänelle, että pidämme kovasti eläimistä, myös vuohista. (Eka kesältä meillä oli mukava kokemus vuohilaumasta).

Ja sittenpä ahkerasti vahtasin koko päivän, illan ja seuraavana aamuna, että tulisiko niitä vuohia. Valitettavasti ei tullut.

Auringon tullessa esiin tarkenimme välillä istuskella auton vierellä.

Jääkaappi alkoi kiukutella. Ei toiminut kaasulla. Näytti syttyvän, muttei jaksanut palaa. Vähän jo kiroilutti. Kari avasi huoltoluukun ja kun hän aikansa kopisteli kaasuputkea, ongelma korjaantui. Huh helpotus!

30.12. - > Miradouro de Vale Covo, 29 km

Aamulla kolme astetta lämmintä ja pilvistä. Aamupalaa syödessämme nousi sakea sumu! Aikamme odottelimme, mutta kun se ei lainkaan näyttänyt hälvenevän, läksimme varovaisesti liikkeelle. Alhaalla padon luona tie oli surkeaakin surkeampi. Ilman sumuakin olisi ollut pakko ajaa todella hitaasti kuoppia väistellen. Ja viiriäisiä. (Tarkastin lajimääritykset Googlesta). Niitä juoksi tien yli ja tietä pitkin.

Alemmas tultuamme sumu onneksi hälveni. Ajoimme pienten, muutaman talon kylien läpi. Ja taas kerran totesin, että ei niin pientä kylää, ettei siellä olisi vähintäänkin Snack Bar, jollei ihan ravintolaa!

Tätä kinttupolkua Google Maps olisi halunnut meitä ajattaa.
Onneksi olimme olleet täällä ennenkin ja olin nähnyt
 tämä tien! Valitsimme vaihtoehtoisen reitin. 

Asetuimme aloillemme. Istuskelimme sisällä, kun paikalle ajoi moottoripyöräilijä ja meni ihailemaan maisemaa. Hän oli jo pois lähdössä, kun yks’kaks riisui kypäränsä ja tuli kolkuttamaan Chiccin ovelle.

Rautatammi kukkii

Mitä ihmettä! Hän puhui suomea! Kertoi asuvansa puolentoista kilometrin päässä (nyt kolme vuotta) ja järjestävänsä työkseen patikka- ja muita aktiviteettimatkoja. Suomalaisia karavaanareita sanoi nähneensä todella vähän. Oli mukava jutella.

Päivällä 12 astetta, välillä aurinko vähän pilkisti, enimmäkseen pilvistä. Illalla oli tähtikirkas taivas ja soikionmuotoinen kuu köllötteli päämme yläpuolella taivaalla. Rannikon kaupunkien ja asutuksen valot välkkyivät kaukaisuudessa.

Joku hoitaa täällä mehiläisiä

1.12. Todella kylmän tuntuista, alle kymmenen astetta lämmintä ja kylmä tuuli. Kari kävi kuitenkin kävelyllä, minä värkkäilin uudenvuoden juhlan tarjoiluja: perunasalaatti ja ”piperrykset”. Piperrykset kuuluvat kolmeen juhlapäivään: itsenäisyyspäivään, uudenvuodenaattoon ja vapunaattoon. En edes muista, miten kauan olen niitä tehnyt, ehkä 15 vuotta…

Mies lennätti lennokkiaan

Viereemme tuli nuori saksalaisnainen retkeilyautollaan kahden koiransa kanssa. Oli lähtenyt tuomaan koiransa turvaan ilotulituspaukkumekkalalta.

Sen verran kaukana olimme rannasta ja asutuksesta, että kirkkaasta säästä huolimatta näimme vain kaukaisia ilotulitusvälkähdyksiä. Eipä tuo haitannut, noitahan on jo tähän ikään nähty ihan rittämiin. Pauketta emme kuulleet laisinkaan.

Miradouro de Vale Covo - > Live On Wheels, Sao Bras de Alportel, 1. – 5.1.2026, 44 km

Aamulla heräsimme taas umpsumussa. Aikamme odottelimme, ja sitten läksimme liikkeelle todetaksemme alaspäin ajaessamme ja maiseman kirkastuessa, että olimme aloittaneet tämän vuoden täysin pilvessä emmekä sumussa.

Luvassa oli sadetta ja myräkkää moneksi päiväksi, joten suuntasimme tuttuun paikkaan LiveOn Wheelsiin sähkön ja WiFin (ja ruokakaupan) ääreen. Koska netissä kerrottiin, että vastaanotto olisi suljettu keskellä päivää, ajoimme viereisen Lidlin pihaan odottelemaan. Kävimme varmuuden vuoksi jalan katsomassa, olisiko alueella tilaa. Olihan siellä, vaikka aika täyttä olikin, ja sinne kirjauduimme kolmeksi päiväksi

Perjantaina 2.1. kuvittelimme, että kaupat olisivat auki ja läksimme kaupungille kävelylle. Vielä mitä! Kaikki, paria ruokakauppaa lukuun ottamatta, oli kiinni. No tulipahan käveltyä – ja heti autoon päästyämme alkoi sataa. Loistava ajoitus!

Lauantaina Martti ja Maarit koirineen tupsahtivat paikalle. Oli kiva vaihtaa kuulumisia, kahvitella ja saada Mildurilta tassuterapiaa.  Sadetta vähän väliä.

Mildur

Sunnuntaina aurinkokin suvaitsi ilmaantua satunnaisesti, Kari kävi pyörälenkillä. Lisää kahvittelua. Maksoimme yhden yön lisää. Katsoimme Areenasta Tour de Skitä. Se loppunousu.

Live On Wheels - > Faro, 5. – 6.1. 22 km

Aamulla 9 astetta lämmintä. Ruokaostokset ja liikkeelle.

Sitten tulikin sydämentykytykset: Moottori alkoi vanhat temppunsa eli sammuili kesken kaiken.  kun nosti jalan kaasulta tyhjäkäynnille. Huh.

Oli tarkoitus käydä Faron Forumin ostoskeskuksella vähän shoppailemassa, mutta pysäköintipaikat näyttivät olevan vain pikkuautoille ja moottoripulman takia päätimme jättää parkkipaikan etsinnän väliin ja jatkaa campingalueelle.

Vesitorni Faron camping-alueella

Siellä olikin hyvin tilaa. Valitsin paikan kartan perusteella ja asetuimmekin jo siihen. Sitten huomasimme, että edessämme olevan ravintolarakennuksen ilmastointilaite piti ärsyttävän kovaa meteliä. Kävin pyytämässä paikan vaihtoa ja se onnistui. Oikein ystävällinen henkilökunta!

Sähkön kanssa alueella on jännä systeemi: Sitten kun paikka on valittu ja maksu (sähköineen) on maksettu, mies mönkijällä tulee avaamaan sähkökaapin ja lukitsee sen kytkennän jälkeen.

Täälläkin on tullut vettä reilusti: toisen pyykkituvan oven edessä on hiekkasäkit ja pesukoneet on viety pois. Ajoväylillä, reunakiveysten välillä seisoo vesi.

Aurinko paistoi, lämpimästi pukeutuneina tarkenimme istuskella ulkona. Neljällä (eli kaikilla) lähinaapurillamme oli koira!

Seuraavana aamuna aurinkoista, 8 astetta lämmintä. Koska oli loppiainen, keräilin joulukoristeet pois.

Kävimme rannalla kävelyllä. Oli hienoa kuunnella meren kohinaa, katsella aaltoja ja etsiskellä rantahiekasta simpukankuoria.  Joku urhoollinen kävi uimassakin! Muurin kupeessa oli oikein lämmin istuskella. 13 astetta. Auton vierelläkin pystyimme istuskelemaan.

Pitkin päivää alueelle tuli matkailuajoneuvoja, useita kymmeniä varmasti. En tullut laskeneeksi.

7.1. Faro - > Algarve, Puolan suurlähetystön viereen, 54 km

Tihkusateinen aamu. Olisin käynyt aamulla suihkussa, mutta jätinpä väliin. Vain kylmää vettä! Vähän olen pettynyt tähän alueeseen: kylmät suihkut ja toimimaton WiFi. Hinta kuitenkin 16,50 € / vuorokausi. Kunnallinen alue. Yleensä ne ovat olleet aika edullisia.

Matkalla Algarveen poikkesimme karavaanarikaupassa ostamassa sinisen (!) vesipannun. Olin iskenyt siihen silmäni jo edellisellä käynnillämme, mutta totesin, että emme tarvitse. No nyt tarvittiin. Jollain mystisellä tavalla vesipannumme kansi on kadonnut. Etsimme sitä joka paikasta, löytämättä. Päättelimme, että ainoa mahdollisuus on se, että kun sen säilytyspaikka on roskakaapin yläpuolella, sitä paikalleen laitettaessa kansi on tippunut roskikseen. No, nyt siis sain sen sinisen pannuni!

Tänne tullessa moottori toimi taas moitteettomasti. Kari vaihtoi toisen virta-avaimen. Toivottavasti/oletettavasti ongelma ratkesi sillä.

Puskamme on Puolan ja Italian lähetystöjen vieressä. Toisella puolella lähetystä, toisella vehreä rinne.

Tänne tullessamme satoi, mutta pian alkoi paistaa aurinko. Minä aloitin nämä kirjalliset työt ja Kari kävi kävelyllä.

Huomenna ehkä Silvesiin, linnan luona olevalle matkaparkille. Jos siis mahdumme. Silves on oikein mukava kaupunki. Itse alue on tosin aika ahdas, muurien ympäröimä, mutta se on edullinen, vastaanotto on ystävällinen ja WiFi hyvä. Ampumahiiihtoa on nimittäin taas luvassa.