16. – 24.1.2024 / Alcoutim – Salir

 

Alcoutim -> Altura (Campo e Mar) -> Sao Bras de Alportel (LiveOnWheels) -> Sao Bartlomeo de Messines  -> Salir

On katsottu hiihtokilpailuja ja pidetty säätä ”niin maan perusteellisesti”, Reinikaista lainatakseni.

16.1. Alcoutimissa olimme olleet hämmentyneitä kirkonkellojen kilkatuksesta. Kilkuttelivat tuntia enemmän. Viimein tajusin: Kellot kuuluivat Espanjan puolen kirkosta, rajajoen toiselta puolen.

Wifi lakkasi aamulla toimimasta, joten panimme ripeästi toimeksi siirtyäksemme toiseen paikkaan WiFin ääreen, halusimme nähdä naisten 20 km ampumahiihdon. Niin, siitä ripeydestä. Veneellä liikkeelle lähtö on varsin monitahoinen operaatio, ennen kuin köydet voi irrottaa, mutta on kopperon kanssakin omat puuhansa. Sähköpiuhat ja ovenedusmatot pois ja takatalliin. Sisällä irtotavarat paikalleen, kaappien ja laatikoiden ovet lukkoon, uudet osoitteet navigointivälineisiin ynnä muuta pientä.

Viime talvelta tutussa Campo e Marissa onnistuimme saamaan viimeisen sähköpaikan. Uudistuksiakin oli tehty: lisää paikkoja ja ilmeisestikin jonkinlaiset suihkukopitkin. Niihin emme kyllä tutustuneet.

Wifi toimi hyvin, Suvi Minkkinen kahdeksas ampumahiihdossa. Tuuli oli viileä, mutta auton perän luona tarkenimme kuitenkin istuskella auringonpaisteessa päivän ratoksi. 19 astetta lämmimtä!

17.1. Aamulla 7 astetta lämmintä, puolipilvistä. Kari kävi pyörälenkillä, minä jumppailin Google Mapsin kanssa ja sainkin jotain uutta irti siitä. WiFi meni nurin juuri ennen hiihtokisaa, mutta onneksi korjaantui. Tosi ystävällinen henkilökunta täällä: kun kävin kyselemässä WiFin tilannetta ja kerroin, että meille suomalaisille hiihtokisat olivat tärkeitä, meille luvattiin tulla kertomaan heti, kun se taas toimii. Ja niin tultiin

juoksujalkaa!

18.1. Matka jatkui, 48 km Sao Bras de Alporteliin. Kiva pieni alue aivan Lidlin vieressä. Hyvä järjestys, omistaja kävi näyttämässä paikan ja selosti tarkkaan kaiken roskien lajittelusta lähtien. WiFi toimi erittäin hyvin. Saimme oikein hyvän aurinkoisen paikan ja mukavahan siinä oli istuskella.

Kaupunki ei ole suuren suuri, vanhankaupungin kadut tuttuun tapaan kapeaakin kapeampia. Hiljaista, vain muutama ihminen liikkeellä.

19.1. Kisastudiopäivä. yhdistettyä, naiset 20 km pertsa, miesten ammuntahiihtoa, ja viimein mitali: Iivo 20 km pertsalla hopealle!

Kirkon vaatimaton ulkokouri kätki
sisäänsä paljon katsottavaa

Kirkon edustan aukiolla lukuisia
hautakivilaattoja

20.1. Yöllä ikävä herätys: Kattoluukun juuresta vettä melkein norona suoraan sänkyyn! Ensimmäinen vesisade pitkään, pitkään aikaan. Aikamme ihmeteltyämme, manailtuamme ja mietittyämme, että mikä eteen, Kari otti nyrkin käyttöön ja kopsutteli kattoluukun kehikkoa. Ja niinpä vuoto loppui! Huh helpotus!

Ja sadetta, rankkaa sellaista, riitti ja riitti. Alueelle tuli auto toisensa perään. Onneksi tämä on hienosti tehty, kova pohja autoille ja ajoteille. Emme voineet olla miettimättä, että millaisessahan löllössä esimerkiksi Alvorin parkkiksella nyt vellotaan.

Katsoimme jonkin aikaa Trumpin mahtipontisia virkaanastujaisia, sitten riitti.

21.1. Yöllä hurja myräkkä, tuulta ja rankkasadetta. Päätimme pysyä tällä alueella niin pitkään, että keli paranee – säätiedotuksissa varoituksia sateesta ja mahdollisista tulvista -  ja merellä korkeasta aallokosta.

Päivällä vähän välillä poutaa, mutta enimmäkseen sadetta. Tupasilla.

22.1. Yöllä mahtava ukkonen. En ole eläissäni nähnyt yhtä paljon salamoita, niitä riitti ja riitti. Vettä tuli hurjasti kovien tuulenpuuskien saattelemina.

Kaikkina näinä sade/myrskypäivinä ja -öinä on ollut lämmintä, vähintään 14 astetta. Päivällä hitusen lämpimämpää.

Taivas näytti hiukan rakoilevan, ja uskaltauduimme kävelylle ennusteista huolimatta ja selvisimme kuivina! Kävimme juomassa kakkukahvit Continentin kuppilassa: yhteensä 3,80 euroa!

Hylätylle, nyt raunioitunelle luostarille on 
aikanaan tullut oma akvedukti

Huom! Mitä povitaskussa?

23.1. Aamulla 15 astetta lämmintä, pilvistä. Vihdoin jatkoimme matkaa. Ruokakauppa (Lidl naapurissa. Tankkaus Intermarchessa (olemme todenneet sen edullisimmaksi tankkauspaikaksi). Tankkauksesta poistuminen aiheutti ankaraa sydämentykytystä: Jyrkkä käännös melkein rakennuksen nurkkaa hipoen, jyrkkää mäkeä ylös ja juuri keulan noustua ajotielle perässä kaameita raapimisääniä: Pensaathan ne siellä tursuilivat tälle kapeaakin kapeammalle ajoväylälle!

Kahdesta kattoluukusta on verhomekanismin yksi pikkuruinen nippeli hapertunut rikki ja koska tässä lähellä oli parikin asuntoautoliikettä, päätimme tehdä etsintäreissun niihin. Ensimmäiseen ajaessa tuli lisää tykytyksiä: Mapsin osoittama reitti vei todella kapealle tielle, toisella puolen muuri, toisella talon seinä ja yläpuolella aika matalalla puun oksia – ja edessä vielä tiukkaakin tiukempi mutka.  No, siitäkin selvittiin onneksi ilman näkyviä vaurioita! Maps ei tiedä, että emme ole liikkeellä henkilöautolla vaan vähän järeämmällä kalustolla ja ohjaa meidät joskus aika karmeille reiteille. Onneksi Kari on tosi taitava kuski – kiroilun syntiä kuuluu kuitenkin joskus aika rankasti…

Ekassa paikassa ei ollut meille mitään, se oli enemmänkin retkeilyautojen korjausverstas. Seuraavasta saimme sitten uudet verhokehikot.

Piti tankkaaman kaasupullomme Boliquiemissa, mutta siellä olikin tankkauspaikka huollossa. Kaveri ei osannut varmaksi sanoa, olisiko kaasunjakelu toiminnassa jo huomenissa, ylihuomenna varmaankin kuitenkin. Palaamme siis muutaman päivän päästä.

Koska nyt on tullut vettä ja yötkin olleet lämpimiä, mantelipuut ovat puhjenneet täyteen kukkaan. Eksoottisen näköisiä paljaine oksineen ja kauniine hempeän vaaleanpunaisine kukkineen.

Ajoimme Sao Bartolomeo de Messinesin matkaparkkiin. Tilaa oli vielä reilusti. Näki, että vettä on täälläkin tullut reilusti, ajotiellä oli isoja lätäköitä ja liukasta liejua siinä, mistä vesi oli jo kuivunut. Itse parkkipaikat – tilavat sellaiset - olivat soralla ja kuivilla. 7 euroa sähköineen. WiFikin oli, mutta nippa nappa sillä pääsi hetkittäin lehtiä lukemaan. Vieressä on valtavan suuri näyttely/markkina-alue parkkipaikkoineen. Muutama matkakulkine näytti pysäköineen sinne.

Kävimme kaupungilla kävelyllä, eteemme ei osunut mitään erityisen kiinnostavaa nähtävää.

24.1. Aamulla kävin maksamassa yöpymisestämme. Aika monessa paikassa maksetaan käteisellä, mutta tämä oli ihka ensimmäinen kerta, kun sain kuitin maksusta!

Ajoimme 23 kilometriä Salirin matkaparkkiin. Alue oli lähes täynnä. Tilavat parkkiruudut, mutta monet aika vinoja. Meillekin sattui sellainen, että kiiloista huolimatta keula on alaspäin ja pituussunnassa olemme myös kallellaan. Eipä siinä muuten mitään, mutta ruuanlaitto kovin vinolla hellalla on oma lajinsa.

Kari putsailee tätä kirjoittaessani Chiccin kylkiä.

Huomenna siis Boliquiemiin kaasua hakemaan, sitten emme vielä tiedä minne. Sunnuntaiksi pitäisi taas löytää WiFi-paikka hiihtokilpailujen takia. Keskiviikkona minulla on Portimaossa aika ortopedille (vastoin luuloani pitää vielä käydä näytillä), joten seuraava kiintopisteemme on siellä.

7. – 15.1.2025 / Salir – Alcoutim

Salir - > Ameizial - > Olhao - > Manta Rota -> Odeleite (Alnesa de Ouro) - > Alcoutim

Olemme edenneet pikku matkoja ja viivähtäneet pari yötä useammassakin paikassa. Pyykinpesua, synttäriä…

Päivät ovat olleet aika lämpimiä, mutta yöllä on ollut viileää, Jonakin aamuna Helsingissä oli lämpimämpää kuin meillä!

Käsi on taas parempi ja turvotuskin on laskenut. Kämmenluut ovat näkyvissä! Varoen sitä käyttelen ja jumppailen, etten vain riko luutumassa olevia luita.

Hiljaksiin taas teemme matkaa. Lähiaikoina pitää ajaa taas rannikon tuntumaan Boliquiemeen hakemaan kaasua. Nyt meillä on kaksi tyhjää kaasupulloa ja viimeinen pullo on menossa. Olemme olleet aika usein sähkössä, jolloin kaasua ei ole kulunut lämmitykseen eikä jääkaappiin, mutta puskissa tietysti kulutusta on. Öisin ei tarkene ilman lämmitystä!

7.1. Tosiaankin rauhattoman yön jälkeen jatkoimme matkaa. Mutkaista tietä korkealle, korkealle. Maisemat ja näköalat olivat todella hienot. Löysimme pysäköintipaikan Salirista mäen huipulta pienen kuppilan läheltä. Näköala oli 360 astetta ympäriinsä.

 

Lähellä on Tiibetin buddhalaiskeskus, STUPA monumentti. Teimme karakierroksen monumentin ympäri. Edellä mainitun paikan parkkipaikalla lepäili suuri, varmaan maailman laiskin ja rennoin koira. Vaivoin se hiukan nosti päätään, kun saavuimme paikalle ja sen jälkeen rötkötteli taas pitkänänsä. Kun menin sitä jututtamaan, se hetken aikaa kuunteli, sitten heitti kaikki tassut taivasta kohti ja tarjosi vatsansa rapsuteltavaksi. Kun lopetin rapsuttelun, se jäi edelleen rellottamaan selälleen tassut pystyssä. Se oli varmaan oppinut buddhalaista rentoa meininkiä.

Tuuli oli kova emmekä tarjenneet valitettavasti istua ulkosalla laisinkaan.

8.1. Yöllä tuli tuuli todella kovaa. Matka jatkui 24 kilometriä Ameizialiin asumatonta karuhkoa seutua. Tie oli kapea serpentiinitie, pinnoite oli melko hyvä. 

rkkipaikka oli Area de Servicio hiekkakenttä, paikat oli hyvin merkitty ja sähkö oli ilmainen. Kylällä ei ollut mitään muuta kuin yksi kahvila ja huoltoasema. Välillä kummeksuttaa, miksi kunnat pitävät yllä näitä paikkoja, kun matkalaisille ei ole mitään yrityksiä missä tuhlata rahojaan…

Kova tuuli edelleenkin. Illalla ja yöllä satoi kovasti.

9.1. Jatkoimme matkaa taas rantaa kohti mutkaista ja mäkistä serpentiinitietä, hienojen maisemien keskellä. Olin löytänyt mukavan näköisen Parque de Merendasin, mutta siinä oli niin ahtaat pysäköintipaikat, että emme voineet siihen jäädä yöpymään. Ensin oli ajatus mennä yöpymään EKOparkiin, mutta sitten päädyimme kuitenkin Olhaoon.

Vähän harmitti sillä vielä Alportelissa oli täysin aurinkoista, mutta pian sen jälkeen alkoi sankka sumu.

Teimme ruokaostokset ja päräytimme Olhão campingille. Aurinkokin alkoi paistaa, mutta aurinkoista leiripaikkaa ei millään löytynyt. Alueella oli valtavan paljon ”vakituisia asutuksia” ja parhaat aurinkoiset paikat oli täysin miinoitettu. Löysimme itsellemme kuitenkin parcelan. Maaperä oli hienohkoa hiekkaa, joka tarttui kenkiin ja tietenkin pyrki myös kantautumaan sisälle.

 Ilmoittautuessa saimme neljä erilaista korttia: Yksi autoon kiinnitettäväksi, nimillämme varustetut kulkukortit meille ja vielä yksi sähkölle. Kun olimme löytäneet paikkamme, piti soittaa konttorille ja mies tuli avaamaan sähkökaapin. (Pois lähtiessä piti taas soittaa, että saimme johtomme irti.)

Alueella näytti olevan todella paljon suomalaisautoilijoita. Yhden pariskunnan kanssa vähän juttelimmekin, muita emme onnistuneet tapaamaan.

10.1. Pidimme pyykkipäivän, pesukone 5 € ja kuivuri toisen mokoman. Kuivuri onneksi kuivasi erinomaisen hyvin, joten emme joutuneet levittelemään pyykkejä enää minnekään jatkokuivatukseen. Kari kävi pyörälenkillä.

Synttäri"kakku": Tee - siitä - mitä - sattuu - olemaan.
Omenatorttua, voissa, sokerissa ja kanelissa paistettuja omenalohkoja, 
vaniljajäätelöä ja After Eight suklaa. Kahvi ja Macieira. 

Olimme ajatelleet käydä ulkona syömässä Karin syntymäpäivän kunniaksi. Hiippailimme leirintäalueen ravintolaan, jonka tarjontaa oli netissä kovasti kehuttu. Käännyimme äkkiä takaisin, sillä sisustus oli todella karu ja paikka kaikui valtavasti ihmisten puheensorinasta. Ruokarauhasta ei olisi ollut puhettakaan, hyvä kun kuuli omat ajatuksensa.

11.1. Olipa mukava käydä aamulla tilavassa siistissä suihkussa, josta tuli tasaisesti lämmintä vettä. (Piieniä ovat reissulaisen ilot, normaalielämässä itsestäänselvyyksiä!)

 Ajoimme ensin Taviraaan Continent ostoskeskuksen parkkipaikalle käydäksemme ostoksilla. Vielä viime vuonna pysäköintipaikalla oli luvallista myös yöpyä, nyt oli tullut täysi kielto matkailuautoille. pysäköimme kuitenkin ostosten ajaksi – parkkihalleihin ei kulkineemme tietenkään mahdu.

Tämä on se surullinen paikka, jossa viime talvena kompastuin ja loukkasin kyynärpääni. Nytpä hiippailinkin kauppaan hyvin varovasti.

Kävimme katsomassa yhtä puskaparkkipaikkaa Manta Rotan lähellä, mutta se oli niin pieni, että päätimme siirtyä Manta Rotan viralliselle matkaparkille. Siellä olikin hyvin tilaa ja saimme itsellemme hyvän aurinkoisen paikan. Yllättävän paljon siellä oli pitkiä matkakulkineita. Kari hoksasi, että tietysti siitä syystä, että useimmilla kämppareillä parcelat tai merkityt paikat ovat varsin lyhyitä. Täällä kaikki ovat kyljittäin joten pitkäkin ajoneuvo mahtuu varsin hyvin pysäköimään

Kävimme kävelyllä hiekkarannalla. Vesi oli todella alhaalla ja ranta oli mukavan kova kulkea. Iloisia koiria juoksenteli pitkin rantaa leikkien keskenään ja juosten pallon perässä. Useita kalastajia oli pystyttänyt vapansa hiekkaan ja istuskeli tuoleissa odottamassa saalista tai seurusteli keskenään. Yksi mies seisoi vedessä ja näytti raahaavan pitkän kepin päässä haavia tai jotain sentapaista. Meille ei selvinnyt, mistä oli kysymys.

12.1. Olin löytänyt netistä mukavan näköisen paikan, jossa luvattiin hienot näkymät ja sinne suuntasimme. Sen nimi on Almada de Ouro, ja yllätyksekseni huomasin, että olimme siellä olleet viime vuonnakin. Olin vain muistiinpanoihini kirjannut sen nimeksi vain Odelieite.

Viimeksi siellä oli aika täyttä mutta nyt löysimme oikein hyvän aurinkoisen paikan itsellemme. Keulan edessä kaunis kukkulamaisema keltaisine kukkineen. Naapuriksemme sattui suomalaisnainen, jonka tapasimme viime talvenakin. Mukavia juttuja ja hyviä vinkkejä hienoista paikoista. Vaikka tuuli oli viileä, oli kuitenkin aurinkoista ja lämmintä ja tarkenimme hyvin istua auton suojissa.

Kari kävi kävelyllä ja suuret koirat ahdistelivat häntä. Tilanne oli ollut jo aivan pelottava. Vihdoin ne olivat häipyneet, kun Kari oli ottanut kiven maasta ja heittänyt sen rakkeja kohti,

Auringonlasku toisella ja täysikuu toisella puolella...

13.1. Koska paikka oli varsin edullinen (10 € vuorokausi sähköineen) ja muutenkin mukava, päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi. Pesimme aamulla pyykit. Tosin pesukoneen vapautumista joutui odottamaan pari tuntia, sillä saksalaisnainen oli jotenkin onnistunut valitsemaan äärimmäisen pitkän ja hitaan, ilmeisesti eko-ohjelman pyykilleen. Aikanaan tuli meidänkin vuoromme ja saimme lakanapyykin pestyä.

Minun pyykätessäni Kari läksi pyörälenkille. Hän yleensä ajaa vieraissa maisemissa Google Mapsin opastuksen avulla. Kuinka ollakaan, nyt netti ei toiminutkaan – ei camping alueella eikä myöskään siellä missä Kari liikkui. Siinäpä sitä sitten temppuiltiinkin ”kotiin” löytämiseksi.  Kari soitti minulle ja minä yritin Mapsista Karin näköhavaintojen perustella katsoa, missä päin hän mahtaa olla ja neuvoa reittiä oikeaan suuntaan. Vihdoin hoksasin, että Kari sai Maosista selville omat koordinaattinsa ja minä pystyin paremmin antamaan ohjeita. Usean puhelun jälkeen Kari löysi takaisin kotiin. Sitten nettikin alkoi taas toimia.

Sää oli edelleenkin aurinkoinen ja lämmin. Naapuriimme tuli brasilialainen pariskunta, jotka olivat muuttaneet Portugaliin. Heillä oli pikkuinen koira ja oikeastaan sen tiimoilta saimme keskustelun aloitetuksi. Ja niinpä vain pääsin oikeastaan ensimmäistä kertaa käymään sosiaalista keskustelua portugaliksi. Tosi mukavaa!

14.1.Yöllä oli tosi viileää, aamulla neljä astetta lämmintä. Yöllä sähkötkin olivat menneet poikki ja Kari joutui laittamaan kaasulämmityksen päälle.

Aamulla läksimme taas matkaan. Olin katsonut Espanjan ja Portugalin rajajoen varrelta muutamia mahdollisia puskapaikkoja, mutta ne kaikki olivat niin kovin pieniä, ettei niihin voinut jäädä. Oli kuitenkin tosi mukava katsella jokea. Siinä oli yllättävän paljon purjeveneitä ja joitakin laitureita, joissa niitä oli kiinnittyneinä jopa rinnakkain ja paljon punkkareita myös ankkurissa pitkin jokea.

Alcoutimin matkaparkki oli meille viime talvesta tuttu. Silloin tarjolla oli harmaan veden ja vessan tyhjennys ja juomavesi. Nyt oli saatu myös kytkettyä käytettäväksi sähköt, ja lisäksi on käytettävissä vessa ja suihku ja myös pieni infopiste. ja toimiva WiFi!!! Nolla euroa.

Viritimme talvella ostamamme tuulisuojan ensimmäistä kertaa. Olihan siinä vähän hommaa. Kivikovaan maahan ei tukinarujen piikkejä saanut, mutta onneksi keulamme edessä oli aita, johon saimme narut kiinnitettyä. Lämmin ja mukava oli paistatella päivää.

Läksimme kylälle kävelylle. Tärkein asia oli löytää posti, että saisimme postimerkin ja lähetetyksi äidilleni syntymäpäiväkortin (95 vuotta!). Koska auton luona oli niin lämmin, olimme lähteneet hiukan keveissä vaatteissa liikkeelle. Valitettavasti. Olisimme halunneet syödä tapaslautasen terassilla, mutta siitä ajatuksesta jouduimme luopumaan. Söimme pikkuisen kuppilan yläkerrassa juusto-kinkkulautasen, oliiveja, leipää ja punaviinilasilliset -  suuret sellaiset -  yhteensä 19 €.

15.1. Viileä aamu, vain yksi aste lämmintä. Joen yllä leijaili kevyt usva, aivan kuin keijukaiset tanssisivat veden pinnalla.

Kari kävi aamukävelyllä vanhoilla linnanraunioilla ihailemassa avaria maisemia sillä välin kun minä värkkäilin tätä blogia.

Paistattelimme päivää ja jännäsimme miesten 20 km ampumahiihtoa. Iloksemme Invenius pärjäsi hienosti ja tuli seitsemänneksi! 

Iltapäiväkävelyllä kiertelimme kukkulan rinteellä vanhan kaupungin kapeilla ja mutkaisilla kujilla. Pikkuruisia taloja, osa oikein hienossa kunnossa, osa taas hylättyinä tai jopa raunioituneina. Minulla oli tällä kertaa kissannappuloita taskussa ja niitä tarjosin muutamalle kissimirrille.

Vastaan tuli beagle emäntänsä kanssa. Koira kiinnostui kovasti minusta ja nuuskutteli innokkaasti kissanruuantuoksuista kättäni. Luvan kysyttyäni tarjosin muutamaa nappulaa koiralle, mutteivät ne kuitenkaan kelvanneet. Matkaa jatkaessamme koira löi maihin ja jäi tuijottelemaan peräämme. Emäntä sai kiskomalla kiskoa sen taas liikkeelle.

Emme vielä tiedä milloin ja minne matka jatkuu. Katsotaan.

30.12.2024 – 6.1.2025 / Vila do Bispo – Paderne

 

Vila do Bispo (Vento Norte) - > Alvor - > Silves - > Paderne (Cerca Velha)

Ihan ensimmäiseksi hyvät uutiset! Monen yrityksen jälkeen pääsin lääkäriin ja kuvittelin olevani tilaamassa leikkausaikaa. Toisin kuitenkin kävi: Otettiin röntgenkuvat. Lääkäri totesi, että leikkausta ei tarvita tai kannata tehdä, koska aikaa on kulunut niin kauan. Kipsi poistettiin. Operaatio oli sekin! Tarvittiin rälläkän tapainen laite ja kolme naista yleisönä katsomassa.  Itse herra tohtori valtavine kultakelloineen leikkasi kipsin auki.

Sain ensimmäiset jumppaohjeet lääkäriltä ja lähetteen 10 kerran fysioterapiaan. Ensimmäinen fysioterapia-aika olisi ollut saatavilla vasta lähes kahden viikon kuluttua, joten totesin että antaapa olla. Sain viimeksikin hyvät ohjeet käden kuntoutukseen Karin siskolta Päiviltä ja niin tulee käymään nytkin. Olipa Karille iloinen yllätys, kun tulin lääkärireissulta ja kädessä ei ollutkaan enää kipsipakettia. Onneksi olimme jo ostaneet joustavia rannetukia   ison pinon muutamaa viikkoa aikaisemmin, joten sitä ei tarvinnut lähteä hommaamaan. Nyt sitten hyvin varovasti kuntoutusta ja pientä liikettä kädelle. Ehkä se siitä. Tätä sanellessa on ensimmäinen kerta kun turvotus on laskenut ja kämmenpuolen luut ovat vähän näkyvissä. Edistystä sekin.

Yksi Alvorin rannan liikenneympyrän
ahertajista. 

Muutamia yleisiä havaintoja matkan varrelta, niitä kun ei juuri ole pystynyt kirjoittelemaan. Kuten olen jo moneen kertaan maininnut, liikenneympyröitä täällä on todella paljon, ja varsin monissa on monenlaista taidetta. Usein erilaisia veistoksia metallista tai muita patsaita. Varsin usein  työtä tekevistä ihmisistä. Kalastajia, kyntämistä, pyykkäystä ja niin edelleen.

Autojen väriskaala on varsin rajoittunut. Valkoinen - harmaa - musta. Jonkun muun värinen auto on suuri harvinaisuus. Ja kaiken kukkuraksi nämä valkoiset-harmaat-mustat autot ajavat usein ilman valoja näkyvyysolosuhteista riippumatta. Aika vaarallista touhua.

Roskien keräys ja lajittelu on edistynyt valtavasti vuodesta 2019 – 2020 kun olimme vietimme talven  Portimaossa. Silloin satamassa oli yhdenlainen pönttö sekajätteille ja tai muulle ja toinen pönttö, johon laitettiin lasipullot ja tölkit. Ei mitään muuta lajittelua. Nyt täällä on lajittelupisteitä todella runsaasti katujen varsilla, tien risteyksissä ja ties vaikka missä.  Tunnollisesti näyttävät paikalliset niitä käyttävän.

Vielä muutama viikko sitten teiden varsilla ei näkynyt appelsiinikauppiaita, mutta nyt niitä on nähty jo useampiakin. Ja ostimmepa jopa ison verkkopussillisen (5 €) maukkaita meheviä komeita appelsiineja. Cämppareillä on myös käynyt leipäkauppiaita ja hedelmäkauppiaita. Emme oikein ole päässeet perille, joka päiväkö vai jonain tiettynä päivänä, mutta joka tapauksessa ja näyttää siltä että kauppa käy. Silvesissä Kari meni ostamaan muutaman appelsiinin. Valitsi neljä tosi suurta. Ne olisivat maksaneet euron ja sitten kauppias rupesi lappamaan mandariineja samaan pussiin. Niitä tuli kyllä valtava määrä ja veloitus yhteensä kaksi euroa.

Kuten on tullut varmaan mainittua ruokakauppojen hintataso on todella matala. Muutamalla kympillä saa vaikka kuinka paljon evästä, ja tietenkin viinit ja muut juomat ovat myös todella edullisia. Oluesta nyt puhumattakaan. Kassatoiminta on raivostuttavan hidasta. Useimmiten siinä vaiheessa kun kassa on saanut näpyteltyä tai luettua skannerilla tuotteiden hinnat, ruvetaan kaivelemaan lompakkoa jostain laukun uumenista. Sitten kaivelemaan sieltä lompakosta maksukorttia tai rahaa. Sitten kaivetaan jotain lippulappuja/alennuskuponkeja. Tietysti pitää vielä vaihtaa päivän kuulumisetkin. Meikäläisille hätähousuille se välillä pistää naputtamaan jalalla lattiaa vaikkei meillä ole kiirettä minnekään…

Uudenvuoden aaton aattona 30.12. Ei mitään edelleenkään leikkausjasta, alkoi hermostuttaa. Kari kävi pyörälenkillä, tosi rankkkoja mäkiä kuulemma. Minä askartelin blogin kimpussa. Aurinko paistoi, lämmintä iltapäivällä 17 astetta.  Ei hassumpaa.

31.12. ja uudenvuodenaatto. Aamulla ja päivälläkin pilvistä. Aamulla lämmintä 12 astetta. Seurasimme Tour de Ski:tä, joka nyt näkyi myös Yle Areenassa. Kerttu hiihti iloksemme kolmanneksi.

Matkaparkki-isänniltä tuli kuohuviinipullo iltapäivällä. Iloinen yllätys oli myös se, että Timo ilmoitti powerbankin sähköjohdon tulleen perille. Mutta mutta: pankki ei otakaan latausta vastaan tupakansytyttimestä! Että silleen. Piuha lienee siis tarpeeton. Verkkovirralla lataa kyllä. Emme siis pääsekään niin omavaraisiksi sähkön suhteen, kun käsiasiani on kunnossa, vaan joutunemme käymään sähköllisillä kämppäreillä aiottua useammin.

Puoli kahdeltatoista illalla ovelle koputettiin ja meidät kutsuttiin drinksulle ja snackseille. Porukkaa oli koolla jo runsaasti. Meille tyrkättiin käteen pahvimukit ja siihen jotain kirkasta juomaa etiketittömästä pullosta. Jotain tosi väkevää viinaa siinä oli, minulle aivan juomatonta. Piti vähän hakea kokista lantringiksi. Illemmalla kävi ilmi, että pahvimukista liimatkin sulivat! Jotain kotipolttoista se ilmeisestikin oli. Paikallista pontikkaa, osasi Timo meille myöhemmin kertoa.

Puoliltaöin oli kaksi ilotulitusta, ensimmäinen hillitympi. Tosin sen aikana hälytysajoneuvot huudattivat torviaan täysillä. Siirryimme sem jälkeen jo autoon takaisin sisälle. Juuri kun Kari totesi, että olipa ihan hillitty ilotulitus, rytinä alkoi. Tämä seuraava ilotulitus oli todella äänekäs ja näyttäväkin. Onneksi ei kuitenkaan kovin pitkä.

1.1.2025. Aamulla 12 astetta ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Ajelimme Alvorin parkkikselle, joka olikin lähes täpötäysi. Löysimme kuitenkin paikan. Ilman lämpötila 16 astetta, mutta tuuli oli tosi tosi kylmä

Alvorin ankkuripaikka.
 vesi todella alhaalla

Jotain paljastuneesta merenpohjasta kaivellaan.

2.1. edelleenkin kylmä tuuli mutta aurinkoista. Kävimme kävelyllä ja Kari pyörälenkillä. Ruotsissa asuva suomalaismies tuli jutulle ja tarinoitavaa puolin ja toisin kyllä piisasikin vaikka kuinka pitkään.

3.1. aamulla vain 7 astetta lämmintä. Ajoimme Portimãoon sairaalaan. Olimme ensimmäiset jonissa heti kahdeksalta kun Reception aukesi. Onneksi sain lääkäriajan parin tunnin päähän. Ja kuten jo alussa kerroin iloinen yllätys leikkausta ei tarvita, kipsi pois.

Kari oli sairaalareissuni aikana käynyt etsimässä polkupyörään uutta kännykkätelinettä entisen rikki menneen tilalle. Läheisestä Decathlonista sellainen oli löytynytkin, mutta kuinka ollakaan. siitä puuttui yksi ruuvi. Jouduimme siis palaamaan kyseiseen urheilukauppaan. Onneksi sieltä löytyi toisenlainen teline. tapasimme myös Timon kassajonossa. Heitimme hänet kotiin ja samalla saimme sitten powerbankin latauspiuhan. ( ei se muuten halvaksi tullut, itse piuha 29 euroa ja kuljetus 25 €!)

Ajelimme Silvesiin. Camping alue johon olisimme halunneet mennä oli taaskin täysi joten ajelimme vanhaan tuttuun paikkaan. Wifi toimi edelleenkin hyvin ja katselimme Tour de Skin sprintit. Ja Kähäärä neljäs, hienoa.

Haikarat pesivät monessa paikassa lähistöllä ja pitävät kalkattavaa ääntä nokillaan. Piti ihan googlata, että mitä se oikein tarkoittaa. No, ne vain keskustelevat keskenään. Huvittelimme tovin miettimässä, millaista keskustelua en oikein käyvätkään…

Sähkökaapeissa on usein todella hienoja kuvituksia. 

4.1. Aamulla 12 astetta lämmintä ja pilvistä. Miesten Skiathlon 10 + 10 km meni suomalaisilta aika tavalla pipariksi. Soitin Päiviltä jumppaohjeita ja Kari kävi pyörälenkillä. Naisten 10 +10 meni vähän paremmin ja Kerttu Niskanen kuudes.

Pitkästä aikaa menin suihkuun mutta valitettavasti vesi oli niin tulikuuma, että sen alle ei voinut mennä laisinkaan. Varovasti ja hätäisesti sain pestyä hiukset ja vähän itseäni muuten huuhtaistua. Harmitti. Kari kertoi, että seuraavissa kopeissa veden lämpötila oli ollut aivan säädyllinen.

Iltapäivällä pieni sadekuuro. Ensimmäinen koko tämän reissumme aikana. Uskomatonta.

5.1. Kävimme aamukävelyllä kylillä. Taivas oli jo lähtiessämme aika musta, mutta onneksi emme selvisimme kuivina takaisin autolle. Juuri kun olimme päässeet sisään, alkoi sataa ja sitten vettä tulikin todella reippaasti.

Katsoimme Tour de Skin loppunousut, ei mitään suomalaisjuhlaa. Kerttu kuitenkin Tour de Skin neljäs.

Illalla ja yöllä ukkosta ja sadetta. Jälkeenpäin luin Portugalin uutisista, että myrsky oli aiheuttanut tuhoja. Puiden kaatumisia, rakenteiden rikkoontumisia, paikallisia tulvia. Penichessä oli ollut tornado.

6.1 ajelimme Paderneen. Olin lukenut Portugalin uutisista että moottoritie numero 22 ja muutama muukin vapautettiin tietulleista vuoden alussa. Niinpä huristelimme alkumatkan reipasta vauhtia moottoritietä Paderneen.

Olin löytänyt Park4Night:istä muutaman vaihtoehtoisen paikan seuraavaksi yöksi. Ajattelimme mennä linnan raunioille, mutta tie muuttui äärimmäisen kapeaksi. Lopulta vastaan tuli sellainen mutka, josta koppero ei olisi enää talojen välistä mahtunut kääntymäänkään. Ei auttanut kuin peruutella, ja pienen pieni vähän leveämpi paikka oli vähän matkan päässä. Se oli kettingillä suljettu, mutta Kari kävi laskemassa kettingin maahan. Jostain pölähti äärimmäisen kiukkuinen vihainen iso mies, joka huusi kuin palossireeni meille. Emme ymmärtäneet sanaakaan, mutta selväksi kävi, että vihainen hän oli. Ei siinä auttanut muu kuin antaa ukon huutaa. Kari varovasti käänteli auton ja palasimme omia jälkiämme takaisin pienen matkaa.

Pysähdyimme paikalle, jossa on joskus ollut vesiaiheita, iso pyykinpesupaikka ja ilmeisesti juuri vuodenvaihteessa keskiaikaiset markkinat. Nyt paikka oli muuten tyhjä, yksi ainoa koppero, jossa oli yksi henkilö sisällä.

Nuori nainen ilmestyi henkilöautolla, kaivoi muutaman kassin autosta, levitteli vaatteita rekkiin ja pöydälle ja alkoi kuvata niitä. Ajattelemme ensi, että vielä alkaisi jotkut markkinat, mutta hän ilmeisesti vain teki jotain blogia tai markkinointia- mitä liekään. Aikansa kuvattuaan hän häipyi siitä.

Kari kävi pyörälenkillä linnan raunioilla. Sinne oli opastus, jota emme olleet ensin huomanneet.  Tie oli kuitengin oli niin röykkyinen, kurainen, kuoppainen ja jyrkkä, että ikupäivänä emme kopperolla olisi siitä ylös selvinneet.

Aurinko paistoi mutta tuuli oli kylmä, joten emme viitsineet jäädä tähän paikkaan vaan päätimme jatkaa matkaa.

Padernen kylällä oli muutamia parkkipaikkoja joissa oli jopa tilaa, mutta ne olivat niin kaltevia, etä emme millään olisi saaneet kopperoa suoraksi sinne. Ajoimme siis vähän matkaa eteenpäin ja Cerca Velhan kylässä (tai lähiössä, mikä lie) oli sopivan näköinen parkkipaikka. Tuulilasin edessä avautui hieno laaksomaisema ja takanamme kulki tie.

Aurinko paistoi mukavan näköisesti tien toisella puolella olevan ravintolan terassille, joten pistäydyimme nauttimassa terassioluet. Vasta toiset koko reissun aikana!

Yöllä Kari ei oikein saanut nukutuksi. Tiellä oli aika paljon liikennettä ja jotain romiinaa ja kolinaa. Minulla sentään oli ensimmäinen hyvä yö pitkään, pitkään aikaan, heräsin vain muutaman kerran.

Ja sittenpä matka aamulla jatkuikin seuraaviin