Olemme vihdoin päässeet Portugaliin! Matkaa kertyi 4700 kilometriä, polttoaineeseen meni rahaa 916 euroa, camping- ja parkkimaksuihin 208 euroa.
Melko paljon on tullut vettä. Olemme nauttineet täysin siemauksin niistä harvoista sateettomista - ja varsinkin aurinkoisista – päivistä joita on kohdallemme sattunut. Ylänköalueilla ei ole ollut mitenkään erityisen lämmintä, mutta nyt rannikolle päästyämme lämpötilat alkavat tuntua Suomen kesältä, ja se kyllä jo riittää meille.
Olemme olleet ilmaisilla yleisillä parkkipaikolla tai karavaanareille tarkoitetuilla paikoilla, maksulla tai ilmaiseksi ja camping-alueilla. Hinnoittelu ja hintaan sisältyvä palvelu vaihtelee todella paljon. Karavaanareille tarkoitetuilla parkkiksilla on yleensä aina vessantyhjennysmahdollisuus ja vettäkin useimmiten. Harmaavedentyhjennyspaikkojakin löytyy ja sähköä saa usein, joskus samaan hintaan, joskus erillistä maksua vastaan. Hyvin on meille toistaiseksi paikkoja löytynyt – osittain ehkä siksi, että yleensä lähdemme aamusta liikkeelle ja olemme usein jo puolilta päivin uudessa paikassa. Useimmat muut matkaajat tulevat paikalle vasta myöhään iltapäivällä tai jopa ihan illalla.
Olemme todenneet, että veneellä liikkuminen on sata kertaa helpompaa ja rennompaa kuin tämä automatkailu. Koko ajan (paitsi moottoritiellä pitkää matkaa ajettaessa – jos ei ole ruuhkia) pitää laskea kiertoliittymäerkanemisia, hidastaa vauhtia kylien kohdalla, vahtia erkanemiskaistoja, pelätä STOP-merkin takaa eteen poukkaavia ajoneuvoja jne. On ylämäkeä, alamäkeä, mutkaa mutkan perään. ennalta merkitsemättömiä hidastetöyssyjä ja huonokuntoisia pinnoitteita. Toki, maisemat ovat olleet mahtavia – kun niitä on ehtinyt ihailla. Onneksi nyt jatkossa, kun olemme tänne asti päässeet, pidämme päivämatkat lyhyinä joten reissaaminen tulee varmaankin tuntumaan mukavammalta.
Derlay Loredo – Les Hazas, Cobreces, 69 km. Aamulla ensi töiksemme kävimme tankkaamassa muutaman kilometrin päässä. Palveluasema, diesel 1,56 € / litra. Halvin hinta tähän mennessä.
Kävimme kävelyllä vainioiden keskellä kulkevia teitä pitkin, hienot avarat maisemat ja merikin oli näkyvissä. Pelloilla oli lerittäin paljon heinäpaaleja. Näimme vain muutaman lehmän laiduntamassa, sonni, lehmät ja vasikat kaikki samassa aitauksessa. Mietimme, että missähän ne ammut ovat, joille tuo kaikki rehumäärä oli menossa.
Paikassa oli oikein hyvin toimiva WiFi, päivitimme Tomppelia ja päivitys jopa onnistui! (Tosin huomasimme myöhemmin, että se oli hukannut puhekykynsä ja oli edelleen välillä aivan eri mieltä reittivalinnoista kuin Google Maps!)
Koska Tomppeli eleli omaa elämäänsä, Rekku Jalmari Luppakorva joutui töihin ja pitämään huolta kännykästäni ja Google Mapsista!
Itsenäisyyspäivää juhlistimme ensin perinteisesti kuohuviinillä ja cocktail-piperryksillä ja myöhemmin peuranpaistipihveillä perunamuusin, salaatin, punaviinin kera ja Ylioppilaskuoron Finlandia-esityksen säestyksellä. Hetkisen jopa katsoimme Linnan juhlien kättelyjä…
Cobreces – Tordesillas, 282 km. Yö oli sateinen, aamulla kuitenkin 14 astetta lämmintä. Tällä pätkällä oli mielenkiintoisesti kyliin tullessa liikennevalo, joka näytti lähestyttäessä ensin punaista ja alkoi sitten vilkutella keltaista. Tehokkaasti vauhti hiljeni kylän läpi ajamisen ajaksi.
Tunneleita osui matkalle neljä, kolme ylöspäin mentäessä (taas aina vain ylös, ylös) ja yksi alas. Siltoja laaksojen yli oli paljon ja pitkiä! Tuuli solissa tuntui todella kovalta. Muut tiellä liikkuvat viis veisasivat nopeusrajoituksista, joita tuli vastaan aika tiheään. Kopperosta on aina päästävä ohi!
Kirjautuessamme Tordesillasin Camping-alueelle totesimme, että netin hintatiedot eivät pidä paikkaansa sinne päinkään. Jostain olin lukenut, että maksu olisi 20 euroa, pulitimme 28. No saimme valita isolta alueelta oman paikan, sähköä ja suihkut. Vettä satoi koko iltapäivän ja illan, maa lainehti vettä emmekä pistäneet nenäämme ulos koko iltana.
Tordesillas – Braganca, 169 km. Aamulla oli vain kuusi astetta lämmintä. Sininen taivas tuli esiin lähdettyämme liikkeelle. Ajoimme piiiiiitkäää suoraa ja tasaista tietä, Kari sanoi että tuli niin kotoinen olo. Viiniviljelmiä oli silmänkantamattomiin, ja välillä keskellä-ei-mitään suuria tehdaskomplekseja. Maaperä oli oranssia eikä kallioperää näkynyt missään.
Bragancan matkaparkki oli uskomattoman hienolla paikalla rinteellä, vanhan linnan alapuolella. Kavutessamme ylös linnaa kohti, näimme miehen keräävän alueella olevien oliivipuiden alta oliiveja. Ahaa! Niinhän mekin tekisimme. Tuumasta toimeen. Noukimme niitä kourallisen ja Kari päätti lähteä hakemaan muovipussin autosta, että saisimme niitä mukaamme enemmän. Hänen jo mennessään maistoin yhtä – ja HUH miten se oli karvas! Huutelin Karin takaisin ja hänkin maistoi ja totesi saman. Päätimme luopua keräilyistä. Autolle palattuamme googlettelin asiaa ja meille selvisi, että ei niitä vielä siltään syödä. Ensin vähän nuijitaan tai tehdään viilto, sitten liotetaan suolavedessä hyvän aikaa jne. No, nytpä tiedetään sekin.
Linna on ikivanha, tosi hyvässä kunnossa. Nyt pääsimme tutustumaan ensimmäistä kertaa matkallamme ilmiöön, jota kutsumme 1997 kanavareissullamme keksimällämme nimellä ”Fermee”. Eli paikat pannaan kiinni tunniksi, kahdeksi tai kahdeksi ja puoleksi tunniksi keskellä päivää. Olisimme menneet linnaan, mutta Fermee oli alkanut juuri klo 12 ja linna aukeaisi uudelleen klo 14.30.
Kahvitellessamme autossa alkoi kuulua jostain hälytysajoneuvojen ulinaa. Niitä oli lukuisia ja meteli jatkui ja jatkui. Jotain tosi isoa oli varmaankin tapahtunut jossain, mutte emme päässeet selville mitä.
Palasimme takaisin Fermeen päätyttyä ja maksettuamme ”senior” pääsymaksun 1 € / nenä pääsimme sisään linnanpihalle. Kiertelimme pitkin muureja ja pohdimme taas kerran, miten paljon- työtä – ja taidokasta sellaista – aikanaan on tehty pelkin ihmisvoimin ilman mitään nykyajan koneita ja laitteita.
Tänään 8.12. on Portugalissa virallinen vapaapäivä, ”Synnittömän sikiämisen päivä”. Marian syntymäpäivä.
Branganca – Viana do Castelo (Portugali!) 280 km. Tihkusateinen aamu taas vaihteeksi. Lämmintä 9 astetta. Matkamme jatkui suurelta osin sumupilvessä – tai liekö ollut ihan taivaan pilviä, korkealla kun vielä olimme. Harmaata oli joka tapauksessa. Oliivipuuviljelmiä alkoi olla tien varressa runsaasti. Tie polveili edelleen ylös ja alas, ajoimme myös läpi 5,7 km pitkästä tunnelista.
Tällä pätkällä onnistuimme sössimään tietullin kanssa. Ajoimme vahingossa sellaista kaistaa, jolla ei ollutkaan maksuautomaattia. Eihän siinä auttanut muu kuin ajaa vähän eteenpäin ja palata tullipaikkaan. Vaikka kuinka painelimme nappuloita, ei mitään tullitikettiä tullut ulos. Eipä tietenkään, kun puomin edessä ei ollut autoa. Viimein kaiuttimesta kuului miehen ääni, joka kyseli huonolla englannilla, että mikä hätänä. Minä selittämään, että ajoimme vahingossa väärää kaistaa eikä meillä ole tikettiä. Siinä sitten jankattiin, yritin tavata rekisterinumeroamme muttei tullut tolkkua. Toine mies tuli jatkamaan, ei apua. Viimein naisääni ilmaantui kaiuttimeen, kysyi vielä kerran mikä hätäna. Selvitettyäni varsin lyhyesti asian tiketti tupsahti luukusta ja helpotuksesta huokaisten jatkoimme matkaa.
Asutus lisääntyi merkittävästi. Vastaan tuli elektroninen tietulliosuus, joten meille tuli kiire ajaa ulos ensimmäisestä liittymästä ennen kyseisen tulliosuuden alkamista. (Olimme jo pian Portugalin rajan ylitettyämme ajaneet vahingossa e-tullitietä. Niissä ei ole laisinkaan maksupaikkoja, vaan maksut pitää hoitaa...ähh monta tapaa, joihin emme olleet hoksanneet varautua.)
Lennossa reitin muuttaminen aiheutti harmaita hiuksia sekä kartanlukijalle että kuskille. Tehtiin erinäisiä piruetteja ja välillä peruuteltiin, kun jouduttiin tielle, joka korkeusrajoitus olikin yllättäen vain 2.1 metriä. Päätös syntyi. Hankitaan vaikka kiven silmästä sellaiset systeemit, että voidaan tarvittaessa ajaa myös e-tulliteitä.
Viana do Castelosta meillä on muistoja vuodelta 2005. Silloisella purjeveneellämme Ericalla olimme menossa Karibian kierrokselle ja yövyimme kaupungin satamassa. Oli kesä, ja Portugalissa metsäpaloja. Pitkän purjehduspäivän päätteeksi satamassa Kari pesi veneen kannen. Aamulla herätessämme kansi oli täynnä tuhkaa ja palaneiden havunneulasten raatoja. Meille tultiin sanomaan, että jos haluamme lähteä, se on tehtävä välittömästi, sillä joki suljettaisiin sammutuslentokoneiden vedenoton takia. Eipä siinä sitten muu auttanut. Tuhkaa satoi pitkään, purjehdimme 10 mailia ulos rannikolta kunnes roskan tulo taivaalta loppui. Taivas oli kuitenkin kammottavan oranssinvärinen.
Löysimme ilmaisen parkkipaikan joen rannalta venesatamien läheisyydestä. Pysäköidessämme paikalla oli vain yksi matkailuauto, mutta illan mittaan niitä alkoi tulla lisää. Lämmintä 9 astetta, tihkusadetta. Kävimme kuitenkin kävelyllä ja lähellä olikin oikein hieno vanhakaupunkialue. Kovin oli hiljaista, vaikka oli lauantai-iltapäivä. Kadut ja kaupat oli koristeltu jouluiseen asuun ja suuella aukiolla oli myyntikojuja, karuselli ja juna lapsille. Illalla kävimme katsomassa tätä komeutta jouluvalaistuksessa ja mukavaltahan se näytti.
Viana do Castelo – Povoa de Varzim – Vila da Gaia (Porto), 93 km. Aamulla tihkusadetta, lämmitä kuitenkin 17 astetta. Halusimme poiketa Povoa de Varzimissa, koska sieltä meillä on mukavia muistoja useiltakin purjehdusreissuilta. Pysähtyessämme sinne satoi kuitenkin koko ajan, joten hetken mietittyämme päätimme jatkaa matkaa.
Tämä pätkä olikin erityisen hankala, Tomppelihan teki omia temppujaan ja Google Mapskin ajatti meitä loopissa ympäri. Oikeaan liittymään osuminen oli hankalaa ja niin edelleen...liikenneympyröitä taas kerran kilometrin, 500 metrin, 200 metrin välein.
Löysimme kuitenkin mukavalle camping-alueelle Parque Botaniquen kupeeseen. Vähän meitä jänskätti, sillä alueella on vain 11 paikkaa, mutta hyvin mahduimme. Paikalla oli vain muutama matkailuauto. Hinta 17 euroa, ei vessaa eikä suihkuja, sähköä, vettä ja vessantyhjennyspaikka kuitenkin. Alue on aitauksessa suljetun portin takana ja jokaiselle kulkineelle on oma pensasaidan erottama loosinsa.
Kävimme illallla reilun kilometrin päässä Lidlissä hakemassa taas vähän evästä jääkaappiin. Sen jälkeen ”illan ratoksi” yritimme selvittä e-tullimaksukiemuroita. Netti on kyllä välillä tosi ärsyttävä. Välillä löydät lupaavalta näyttävän sivuston, joka on englanniksi ja kun sieltä avaat linkin, se onkin sitten portugaliksi. Vaikka sitä nyt vähän ymmärränkin, liika on liikaa, No löytyihän asiaan lääkkeet sitten vihdoin viimeen ja nyt voimme ajella rauhassa tiellä kuin tiellä.
Seuraavana aamuna oli pilvistä, 16 astetta lämmintä eikä sadetta luvassa. Niinpä päätimme lähteä tutustumaan Portoon. Kävi ilmi, ettei näiltä kulmilta kulje sinne laisinkaan busseja, joten tarvitsimme taksin. Samassa paikalle tuli hollantilainen pariskunta, joilla oli samat aatteet ja niinpä päätimme ottaa yhteisen kyydin. Hyvän aikaa odoteltuamme se saapuikin. Hinta Portoon vajaat 13 euroa. Mahtaako Suomessa taksi vielä liikahtaakaan tuohon hintaan?
Taksi jätti meidät keskustan tuntumaan ja kysyttäessä kertoi että samasta paikasta saisimme helposti itsellemme taksi paluumatkalle.
Eikun kylille. Kaupungissa oli kovasti paljon rakennustöitä meneillään ja meteli melkoinen. Kirjakaupasta löysimme Portugalin camping-oppaan ja videokameraan muistikortin Meillä oli kyllä tyhjä muistikortti mukana, mutta se ei toiminut kamerassa. Olimme ostaneet toisenkin matkan varrella, mutta yhtä huonolla lopputuloksella. Tällä kertaa googletimme oikeat speksit kortille ja nyt kaikki toimii. Yksi joululahjakin tarttui mukaan. Jossain vaiheessa se pitää saada postiin.
Löysimme Mercadon (=halli/tori)! Ne ovat ehdottomasti lempipaikkojamme ja käymme niissä mielellämme fiilistelemässä ja ehkä jotain ostamassakin. Tämä oli valtavan suuri ja todella siisti. Kalaosastokin tuoksui raikkaalta. Valitettavasti olimme käyneet jo illalla tekemässä ruokaostokset joten nyt vain kuljeskelimme katselemassa. Kahvit toki joimme.
Läksimme paluumatkalle ja vihdoin kohdalle sattui turisti-info josta saimme kaupungin kartan. Kävimme vähän kurkkimassa vanhaan kaupunkiin päin, mutta sitten päätimme palata ”kotiin”. Meille neuvotulle paikalle ei ilmaantunut ainoatakaan taksia emmekä onnistuneet pysäyttämään taksia lennosta kadultakaan. Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen kävin kysymässä läheiseltä myyntikojua pitävältä mieheltä, mistä saisimme taksin. No. Ihan muutaman sadan metrin päässä oli takseja tolpalla ihan jonoksi asti! Paluumatka 13,95.
P
äiväkahvin jälkeen läksimme tutustumaan puistoon. Pääsymaksu on 3 euroa, mutta lippu sisältyy campingpaikan hintaan. Oli mukava kävellä hyvin opastettua reittiä vehreitä polkuja pitkin. Aitauksissa ja häkeissä oli monenlaisia lintuja, kilpikonnia ja peuroja. Viimeksi mainittujen aitaus on ihan lähellä autopaikkaamme ja yksi näistä elikoista pitää melkoista ärjyntää.
Huomenna matka jatkuu Aveiron kulmille noin 90 kilomerin päähän.
 |
| Kamelia kukkii |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti