14. – 21.2.2025 / Cabecao (Mora) – Sao Feliz da Marinha

Camping Alentejo - > Cabecao - > Coruche - > Almeirim - > Sao Mamede - > Lavos - > Mira - > Sao Feliz da Marinha

Matkaa taitettu tällä pätkällä yhteensä 382 kilometriä, kaikki paikat meille uusia! Aurinkoa, tuulta, sadettakin. Kohtalaisen lämmintä kuitenkin.

14.2. Kaupan kautta 24 kilometriä Cabecaon (Mora) matkaparkkiin. Matkan varrella valtavasti aurinkopaneeleja ja viiniviljelmiä. Loppumatkalla maasto muuttui varsin kiviseksi. Lammaslaumoja laiduntamassa. Lopulta pelottavan kapeata väylää padon yli (perästäpäin selvisi, ettei siitä olisi saanut edes ajaa matkailuautolla).

Matkaparkki on melko uusi. Park4Night:issä jo varoiteltiin, että kirjautuminen on haastavaa ja niin se totta totisesti olikin. Tein mielestäni kaiken aivan oikein, mutta siinä vaiheessa. kun olisi pitänyt kirjata oma syntymäaika, meni sormi suuhun. Olisi pitänyt kuukausi kuukaudelta kelata vuodesta 2025 vuoteen 1956 saadakseni syntymäpäivän kirjatuksi! Siinä vaiheessa hiha paloi ja menin kysymään neuvoa hollantilaiselta karavaanarilta. Hän ystävällisesti auttoi ja vinkkasi, että laita vain joku päivä – ei haittaa. Laitoin siis 13.2.2025. Kelpasi. Sain maksetuksi ja QR-koodin, jolla portin olisi pitänyt aueta. Eipä auennut, ei sitten millään. Uudestaan kysymään apua. Naapurikaan ei saanut porttia auki, sitten soittamaan hälytysnapilla jonnekin. Ei vastausta. Pitkän ajan kuluttua, kun jo olimme lähdössä pois, portti yks’kaks aukesikin.

Tilaa oli vaikka kuinka, isot ruudut ja vain muutama kanssakulkija alueella. Saimme oikein mukavan aurinkoisen paikan. Wifiä ei valitettavasti ollut, mutta 4 euron vuorokausihintaan tuli sähkö, vesi, tyhjennykset, suihku ja jopa pesukone ja kuivuri samaan hintaan.

Aivan lähellä oli suuri akvaariorakennus ja sen yhteydessä ravintola. Kävimme kahvilla. Kahvit ja valtavan suuret kakkupalat yhteensä kolme euroa! WiFi toimi moitteettomasti ja katsoimme ampumahiihtoa.

Sää oli lämmin ja aurinkoinen ja hiihtojen jälkeen paistattelimme päivää Chiccin kupeessa. Huomasin, että joku poloinen taisteli portilla eikä päässyt sisään, joten panin hyvän kiertämään ja kävin neuvomassa syntymäpäiväkikan (portugaliksi koko avustus!) ja niinpä naapurit pääsivät sisään.

15.2. Aamulla 13 astetta lämmintä, puolipilvistä ja kova tuuli. Kävimme katsomassa ampumahiihtoa akvaarion viereisessä piknik-puistossa. Kissaperhe siellä paistatteli päivää pöydän päällä ja siirtyi toiselle, varjoisemmalle pöydälle kun me valloitimme sen aurinkoisimman paikan. Pentu kävi kerjäämässä kovasti naukuen meiltä jotain ruokaa, mutta eihän meillä ollut mitään sille annettavaksi

Kisastudio

Vahtasimme pesukoneen vapautumista koko iltapäivän. Vihdoin viimein tuli meidänkin vuoromme – ylimääräistä odotusta vielä, kun edellinen pyykkäri ei tullutkaan hakemaan omiaan pois ennen kuin vartin päästä pesuohjelman loppumisesta. Että minua harmitti moinen! Ja vielä enemmän sitten harmitti, kun sulloimme pyykkimme hienoon upouuden näköiseen pesukoneeseen emmekä saaneet sitä millään konstilla käynnistymään. Eikun pyykit ulos ja odottamaan aikaa parempaa.

16.2. Aamupäivällä kävimme taas katsomassa pikinik-puistossa ampumahiihtoa. Nyt kissoja oli vielä enemmän liikkeellä, yksi pikkuinen musta Pekka Töpöhäntäkin.

Päätimme jatkaa matkaa siitä huolimatta, että olimme maksaneet kolmesta yöstä. Ulospääsy oli kuitenkin taas helpommin sanottu kuin tehty. Ei sitten millään. Pahimmillaan laite näytti, että emme olleet edes kirjautuneet sisään (maksettu oli ja sisään päästy…). Yritin soittaa portinpielessä olevaan palvelunumeroon ties montako kertaa, painelin kutsunappia… ei mitään reaktiota. Sitten – yhtäkkiä, kun kiukuttelin asiasta Karille selkä porttiin päin – naapurit huusivat jotain ja huitoivat portille päin. Se oli aukeamassa! Äkkiä ulos! Päätimme, että tämän puulaakin matkaparkille emme enää koskaan ikinä milloinkaan mene, vaikka olisi kuinka halpa!

Ajoimme 45 kilometriä Coruchen matkaparkkiin. Aika tasaista. Paljon riisipeltoja, muita peltoja valtavine kastelulaitteineen, lampaita. Tylsä parkkipaikka (jossa pidetään toisinaan markkinoita) Lidlin vieressä. Pienen matkan päässä vanha kaupunki, ei mitään erityistä. Hiljaista. Härkätaisteluareenaa vastapäätä oli monitoimitalo, josta kuului musiikkia. Kävimme katsomassa, Evoran kuoro siellä piti konserttia.

17.2.Aamulla umpisumu, yhdeksän astetta lämmintä. 44 kilometriä Almeirimiin. Kävimme ensin katsomassa parkkipaikkaa padon vieressä pienen matkan päästä kaupungista, mutta päädyimme kuitenkin kaupungin matkaparkille. Vain muutama portugalilainen matkailuauto meidän lisäksemme.

Näppärä kuppilan laajennus kadunvarteen
autojen parkkipaikalle

Kadut päällystetty vähän toisenlaisilla kivillä. 

Vähän sumuista koko päivän. Kävelyllä vanhassa kaupungissa, ihan ok muttei mitään erityistä. Hiljaista. Missähän kaikki ihmiset? Kaupungin laitamilla oli muutama suuri ruokakauppa ja sinne kävellessämme oikeastaan ensimmäisen kerran reissun aikana maassa oli paljon roskaa. Mitä ihmettä?

18.2 Tejon viinialueiden halki, sitten taas mäkisempään maastoon Valtavasti vanhoja kiviaitoja tien vieressä ja peltoja halkomassa. Kaupungit ja kylät kapusivat pitkin vuorten rinteitä. Taajama toisensa perään tärinäraitoineen ja hidastemöykkyineen. Kopperonkuljettajan painajainen!

Sao Marmeden matkaparkki pikkuisen kylän keskellä, tuulilasista suora näkymä kirkolle. Ei muita matkailuautoja.

Kirkko oli kiinni, itsepalvelupesula auki. Suunnittelimme jo menevämme pyykille, mutta sitten alkoikin sataa ja pyykki jäi tälläkin kertaa. Iltapäivä ja ilta meni sadetta pidellessä. Illan mittaan paikalle saapui muutama muukin matkalainen.

19.2. Ajoimme ensin Fatimaan tarkoituksena käydä kaupassa ja tutustumassa Fatiman luostariin (pitäisi kai joskus käydä jotain nähtävyyttäkin katsomassa…). Läksimme jo liikkeelle, mutta mustat pilvet peittivät taivaan ja tulimme toisiin ajatuksiin. Autoon ja maantielle! Hidastetöyssyjä – tärinäraitoja – hidastetöyssyjä. Mäkiä, mutkia. Hidasta matkantekoa.

Vanhaa rautatiekalustoa Leiriassa

Pysähdyimme Leiriassa EcoFlow myymälässä kyselemässä piuhaa PowerBankille. Ei ollut, olisivat tilanneet ja olisi pitänyt jäädä odottamaan muutama päivä. Ei kiitos.

Matkaparkki takana

Kauppareissun jälkeen matka jatkui, liikenneympyrä – liikenneympyrä – liikenneympyrä. Lopulta taajamat vähenivät ja matka joutui. Parkkeerasimme Lavosin uudelle matkaparkille aivan meren tuntumaan. Valtavat kohinat ja komeita aaltoja. Parkkiksen vieressä pusikossa liikuskeli muutama suuri kissaeläin – päättelimme, että metsäkissoja. Ne ovat aika yleisiä Portugalissa.

Aalloista puheen ollen, näinä päivinä Nazaren Praia Nortella on komeat aallot ja surffikisat. Olisi ollut kiva mennä katsomaan, mutta poliisi varoitteli kovista ruuhkista ja niitähän me pyrimme kaikin keinoin välttämään. Tyydymme siis katsomaan kuvia näistä hienoista aalloista ja huimapäisistä suorituksista.

Aamu Lavosin rannalla

20.2. Aamulla 14 astetta, puolipilvistä. Ensin kaasupullon täyttö Figueira da Fozin eteläpuolella, sitten kapeata uutta asfalttitietä metsän halki. Pian maisema muuttui erämaaksi ja tie leveni vähäsen. Kahta puolta oli merkityt pyörätiet. Vähän väliä tärinäraitoja ja hidasteena keskellä tietä nupukivistä tehty reilun metrin halkaisijalla oleva ympyrä. Vastaan tuli yksi pyöräilijä ja yksi mopo, muutaman auton lisäksi. Autiota, tyhjää.

Ei ihan asfaltoitu polku muttei paljon muutakaan. 

Miran campingalue (51 km) on jännästi kahden vesistön välissä, sitten ihan vähän loitompana upeat hiekkadyynit ja meri. Komea kohina kantoi kämppärille asti. Valtavan suuri alue, useita huoltorakennuksia, joista nyt vain yksi, suurin, oli auki. Isot vähän vanhanaikaiset tilat mutta tosi siistiä. Suihkusta tuli kuumaa vettä, mutta nappulaa piti painaa koko ajan. Heti kun irrotit kätesi, vedentulo lakkasi. Hiukan haasteellista peseytymistä!

Alueella oli varsin vähän muita matkailuautoja. Kesy hanhi kuljeskeli autojen luona ja antoi  sille ruokaa antavan naisen jopa silitellä itseään.

Dyynin yli ja sen päällä kulki lankkukäytävä. Tuulta on ollut melkoisesti, sillä joissakin kohdin hiekkaa oli kinostunut niin paljon, että normaalikorkuisen kaiteen yläreuna oli van parinkymmentä senttiä hiekan yläpuolella. Komeita aaltoja ja kohinaa! Lännintä, melko aurinkoista, 18 astetta lämmintä.

21.2. Pilvinen lämmin aamu, 14 astetta. 101 kilometriä Sao Feliz da Marinhaan. Ensin pieni matka kapeaa metsän halki kulkevaa tietä, sitten taajama toisensa perään. Melko huonokuntoisia teitä. Välillä pari piipahdusta moottoritielle, kuljettaja sai hiukan hengähtää välillä. Kävimme ruokaostoksilla suurimmassa ikinä näkemässämme Pingo Docessa.

Vähän matkan päässä oli määränpäämme, kunnallinen camping. Vettä satoi, meille ei ollut tilaa, Kiireesti etsimään seuraavaa mahdollista paikkaa. Kymmenkunta kilometriä pohjoiseen, sinnekään ei sopinut. Sitten löytyi Lidl, jonka pihassa oli kolme paikkaa varattuna matkailuautoille. Siihen jäimme yöksi. Vettä tuli edelleen ja aaltojen pauhu kuului kauempaa. Illalla vähän ennen auringonlaskua armas aurinkoinen tuli taas esiin. Yöllä vähän ukkonenkin jytisteli.

Matka jatkuu, Espanjan rajalle 124 kilometriä.

4. – 13.2.2024 / Castro Verde – Camping Alentejo

 

Castro Verde - > Beja - > Serpa - > Amieira - > Evora - > Camping Alentejo

Taas on edetty hissuksiin, yhteensä 228 kilometriä. Castro Verdessä yövyimme kaksi yötä, samoin Bejassa, Serpassa peräti kolme ja Evorassa taas kaksi. Sää on ollut vaihtelevaa, välillä sateista, välillä auringonottopaiiviä.

Yllä vähän hassu juttu. Olemme Suomessa tottuneet hyvänmakuiseen ja helposti levitettävään Oivariiniin. Mitään sentapaista emme ole onnistuneet Portugalista löytämään. Koska en margariinia suostu syömään, olemme ostaneet oikeata voita. Rasiassa se on jääkaapista otettaessa kivikovaa ja armottoman hankalaa levittää. Sitten keksin: ostetaankin pakettivoita jz vedellään juustohäylällä ohkaisia siivuja tarpeen mukaan leivälle. Hyvin toimi. (Näkkileipääkin on vielä vähäsen jäljellä!) 

Ihan yleisiä havaintoja matkan varrelta: Hollantilaisia on liikkeellä paljon, ovat luullakseni eniten edustettuina. Suomalaisiakin olemme tavanneet enemmän kuin viime talvena. Koiria on todella monessa autossa. Yksin retkeilyautolla liikkuvia naisia on paljon, samoin naispareja – ainakin enemmän kuin miespareja.

Ajatuksena on hiippailla täältä sisämaasta Nazaren kulmille, sieltä pitää hankkia johto PowerBankille Ecoflow:lta. Sitten – ainakin tämänhetkisen suunnitelman mukaan – Portugalin ja Espanjan rantoja Biskajan kaakkoisnurkalle ja sieltä Ranskaan. Laivalippuja ei ole vielä tilattu, mutta tarkoitus olisi tulla Suomeen noin maaliskuun lopussa/huntikuun alussa. Saapa nähdä.

4.2. Yöllä taas varsin viileätä, aamulla vain neljä astetta lämmintä. Ihana kuuma suihku aamutuimaan teki hyvää!

Päivästä tuli lämmin ja tuuleton, vietimme aikaa paistattelemalla päivää auton kupeessa. Karilla oli vatsa ja kurkku kipeänä, joten kylillä kuljeskelu jäi väliin.

5. – 7.2.   Aamulla kaksi astetta, aurinkoista. Ajoimme 42 kilometriä Bejaan. Tie halkoi ylätasangon laajoja peltoja ja isoja viini- ja hedelmäviljelmiä, joita riitti silmänkantamattomiin. Välillä valtavia lammaslaumoja ja lehmikarjaa laiduntamassa.

Mielenkiintoisia katukylttejä

Tämän kuvan ottamisen jälkeen luin lehdestä, 
että tällaisia on Suomessakin. Enpä tiennut! 

Bejan kunnallinen camping oli melko vaatimaton, mutta aivan toimiva (Ja edullinen! Kaksi yötä sähköineen yhteensä 13,89 €). Löysimme mukavan paikan, johon aurinkokin osui osan päivää. Wifi toimi erinomaisesti. 

Baari

ieni kaupunki oli oikein viehättävä, päätimme viivähtää kaksi yötä. Aurinko paistoi, lämmintä molempina iltapäivinä 19 astetta. Mukavaa!

Kiertelimme kaupungilla, juttelimme samalla alueella olevan suomalaispariskunnan kanssa. Tunsimme itsemme vallan noviiseiksi kuultuamme heidän vuosien karavaanimatkoistaan.

Ikivanha torni keskellä camping.
aluetta

7. – 10.2. Ylängön halki 32 kilometriä hedelmä/oliivitarhojen reunustamaa tietä Serpaan. Google Maps ajatti kaupungissa aivan kummallisiin paikkoihin, mutta löytyihän sen caravanalue aikamme harhailtuamme. Oikein mukava, siisti ja ilmava alue aivan pikku kaupungin keskustassa. Yllättävän vähän matkakulkineita. Isot, hyvin merkityt pysäköintiruudut, puiden varjoa sitä kaipaaville, nurmikolla useita pöytä-penkkiyhdistelmiä. Sosiaalitilat olivat todella vanhat… osa vessoista vain reikä lattiassa! Tilat olivat kuitenkin siistit – ja suihkujen lisäksi tiskipaikallakin sai kuumaa vettä! Se on täällä enemmän kuin harvinaista.

Ensimmäisen kerran näimme käytetyn
ruokaöljyn kierrätyspisteen

Ensimmäisenä iltapäivänä ja iltana satoi kaatamalla. Naapurinamme oli vanhahko retkeilyauto, vanhemmat ja kaksi noin 7 – 9-vuotiasta vilkasta pikkupoikaa. Kaatosateessa he juoksentelivat ulkona, yrittivät ”lentää” hyppäämällä sateenvarjon avulla betonisen vesipisteen päältä, valuttivat vettä sateenvarjon sisäpuolelle ja nostivat sen päänsä päälle… lystiä näytti olevan. Vanhemmat saivat näitten leikkien jälkeen pikkuiseen kulkineeseensa kaksi läpimärkää pikkupoikaa!

Suomalainen Sunlightkin oli alueella, mutta ovet olivat turvalukossa koko alueella olomme ajan. Ketään ei siis ollut kotosalla.

Kaupunki näyttää hyvin vanhalta, enimmäkseen matalia yksikerroksisia kivitaloja kapeiden katujen varrella. 1100-luvulta oleva linnanraunio , kellotorni, hieno puisto. Kerrassaan hurmaava paikka. Kolmen yön pysähdyksen arvoinen ehdottomasti.

Ostimme pikkuruisesta artesaanikaupasta tämän reissun ensimmäisen matkamuiston: Pienen iloisennäköisen keramiikkapossun Karin 60-vuotislahjaksi ostamani kivisen Velmu-villisian kaveriksi. (Saa nähdä, milloin meillä on sellainen koti, että ne saadaan esille….) Tämä 3,50 euron ostos käärittiin huolellisesti paperiin, pakattiin paperipussiin, joka suljettiin niininauhalla ja pussin kylkeen liimattiin vielä pikkuinen kukka-askartelukin. Voi että!

Kävelyretkellä kävimme Pingo Docessa kahvilla: kahvit, täytetyt briossicroissantit, pastel de natat, tuoremehut molemmille, yhteensä 5,58 €!  

Puistossa suurin koskaan näkemämme
"mikkihiiri"kaktus

Karin kävelylenkki jäi vajaaksi, muutama iso irtokoira tuli vastaan ja Kari totesi parhaaksi kääntyä takaisin. Seuraavan päivän pyörälenkillä opastelulla reitillä tuli portti vastaan, joten sekään ei mennyt ihan suunnitellusti.

Päivät olivat melko lämpimiä, puolipilvisiä, iltapäivisin noin 17 astetta.

10.2. Amieiraan 60 kilometriä loivasti kumpuilevaa ylänköä. Taimirivistöjä silmänkantamattomiin, oliiviviljelmiä, lammaslaumoja, lehmiä. Kiva parkkipaikka tekojärven rannalla, viisi muuta matkailuautoa. Jokunen vuosi sitten ranta oli tehty uimarannaksi. Niitä ei juurikaan ole näkynyt täällä sisämaassa. Karilla on ollut hammas kuuman- ja kylmänarka muutaman päivän.

Kari laski kyydissä ainakin kuusi henkeä. 
Parempaa kuvaa en ehtinyt saada. 

Taas kerran upea auringonlasku! 

11.2. Evoraan 59 kilometriä. Harmaata, ensin tihkua, sitten kunnon sadetta. Hyväkuntoinen tie kulki edelleen oliivitarhojen ja peltoaukeiden halki. Ilmainen matkaparkki vajaan kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Osa paikoista tilavia kylkipaikkoja, osa taas ”normaaleja”, melko lyhyitä asuntoautolle. Onnistuimme ensin saamaan hyvän kylkipaikan.

Totesimme, että hammaslääkäri pitää löytää ja läksimme jalan vesisateessa Google Mapsista läheltä löytyneitä hammaslääkäriasemia etsimään. Kumpaankaan ei päässyt vastaanotolle ja meidät neuvottiin menemään Evora Plazan ostoskeskukseen.

Ajoimme sinne autolla, ja lääkäriasemalla meidät neuvottiin odottamaan, kunnes joku lääkäri ehtisi ottaa Karin vastaan. Potilaita tuli ja meni, me odotimme ja odotimme. Melkein kaksi tuntia meni ja olimme jo päättäneet, että kahden tunnin odotuksen jälkeen yrittäisimme tilata ajan vaikka seuraavaksi päiväksi. Viime tipassa Kari kutsuttiin sisään – minä menin mukaan tulkiksi.

Tohtori tutki kalustoa, testasi jollain kylmällä – ja välillä otti niin kipeästi, että Kari melkein pomppasi tuolilta.

Sitten röntgen. Mitään aivan ilmeistä ei näkynyt, mutta lääkäri arveli yhden hampaan juuren olevan tulehtunut. Antibioottikuuri ja juurihoito olisi tarpeen. Päätimme, että katsomme tilannetta antbioottikuurin kanssa ja jätämme juurihoidon Suomessa hoidettavaksi, ellei tilanne äidy pahemmaksi. Maksu 34 euroa (yksityinen hammaslääkäriasema siis), röntgenkuvineen kaikkineen! Suomessa melkein saman verran olisi mennyt jo toimistokuluihin! Antibioottikuuri 6 euroa. Ei täällä sairastaminen kauhean kallista tunnu olevan – no, onhan palkkatasokin huomattavasti alhaisempi, mutta silti…

12.2. Kiva kävely muurin ympäröimässä Evoran vanhassa kaupungissa. Serpassa talot olivat yksinkertaisia ja yksikerroksisia, täällä kaksikerroksisia, usein ranskalaisine parvekkeineen. Kadut olivat kapeita ja pikku ”välikujat” vielä sitäkin kapoisempia. Aamupäivällä kun olimme liikkeellä, ravintolat vasta availivat oviaan ja keskusaukiolle leviteltiin pöytiä ja tuoleja. Päivemmällä saattaisi olla melkoisesti säpinää! Matkamuistomyymälöitä oli aika paljon ja silmiinpistävin tuoteryhmä olivat isot, lämpimät, värikkäät huivit. Oikein kauniita, niitä oli mukava katsella ja kovasti olisi tehnyt ostaakin, mutta kun ei tarvitse niin ei tarvitse, Kaikkea ”kivaa” kun nyt vaan ei voi ostaa.

Kahvilapöytiä viritellään paikalleen.

Kari kävi vielä päiväkävelyllä kiertäen vanhankaupungin ulkopuolta, minä tein näitä kirjallisia töitä.

13.2. Sumuinen aamu. Onneksi sumu hälveni kauppareissun aikana ja aurinko alkoi paistaa täydeltä terältä.

Ajoimme 35 kilometriä hyvää tietä Camping Alentejoon. Alkumatka pitkin melko tasaista ylänköä, suoraa tietä, vähän ennen campingaluetta maasto muuttui taas tasaiseksi.

Alueella on aika vähän paikkoja, pysåköintiruudut ruhtinaallisen suuria. Löysimme mukavan aurinkoisen paikan ja nautiskelimme kauniista ja lämpimästä säästä (19 astetta).

Huomenna luultavasti auton keula kohti uutta paikkaa.