19. – 28.1.2026 / Barragem de Odeloouco – Sao Marcos da Serra – Castro Verde – Parque Campismo Barragem Monte da Rocha, 206 km

 

Mustat merkit tältä pätkältä

On taas kelejä pidellyt. Tällä jaksolla Portugalin yli on pyyhkäissyt kaksi nimettyä myrskyä, Ingrid ja Kristin. Näistä tuli ihan kännykkään varoitukset. Välissä vielä Josephkin meni läheltä…

Meillä on kuitenkin kaikki hyvin, olemme olleet turvallisissa paikoissa. Ainoatakaan sateetonta päivää emme ole saaneet kokea. Muutamana päivänä sentään on aurinkokin suvainnut tulla esiin ja olemme voineet nautiskella sen lämmöstä. No, ei täällä kuitenkaan kylmä  ole ollut. Öisin enimmäkseen kymmenen asteen tienoilla ja päivällä parhaimmillaan jopa 15 astetta.

19.1. - > Parque Barragem de Odelouco, 88 km

Kauppareissun jälkeen maantielle. Alkumatka isoja teitä, loppumatka pienempiä upeissa maisemissa. Mäkiä, mutkia, laaksoja, rotkoja. Tosi kova tuuli.

Maata myytävänä

Määränpäämme oli pieni pysäköintipaikka kivisine pöytineen ja penkkeineen aivan vesialtaan vierellä. Auringon tullessa esiin tarkenimme juuri ja juuri istuskella auton vierellä jonkin aikaa, tosin kovan tuulen takia lämpimästi puettuina. 15 astetta lämmintä. 

Muutama henkilöauto kävi paikalla ihailemassa maisemia ja läksi sitten pois.

Katselimme sääennusteita: Seuraava sateeton päivä olisi vasta noin kahden viikon päästä. Päätimme siirtyä huomenissa Sao Marcos da Serraan ja viipyä siellä sähkön ja WiFin ääressä useampia päiviä.

 

20. – 26.1. / Sao Marcos da Serra, 33 km

Hienoissa maisemissa tuttuun paikkaan. Tällä kertaa, edellisistä kerroista viisastuneina, laitoimme päämääräksi ensin rautatieaseman kylän ulkopuolella. Siitä pääsimme väljempää reittiä perille, ilman että jouduimme ajamaan henkeä pidätellen kapeilla ja mutkaisilla kujilla.

Maaperä on tosi oranssia,
valokuvassa se ei oinkin näy.

 

Tilaa alueella oli, mutta nyt sentään jopa kuusi autoa meidän lisäksemme.

Päivät kuluivat enimmäkseen sadetta pidellen. Välillä oli hetkittäin aurinkoistakin, mutta sadekuuroja saattoi tulla niskaan todella nopeasti. WiFi toimi alkupäivinä mitenkuten ja pystyimme katsomaan ampumahiihtoa. Viimeisinä päivinä se ei toiminut laisinkaan ja koska oli viikonloppu, kukaan ei vastannut puhelimeen, kun yritin soittaa asiasta. (Alueella piti olla Reception paikalla klo 10.30 – 11.00, mutta henkilö kävi paikalla vain pari kertaa. Maksun, 6 €/vrk, voi maksaa laittamalla rahat ja tiedot kirjekuoressa postilaatikkoon.) 

Perjantaina 22 päivä aamupäivällä jopa ihan aurinkoista. Läppäri teki pakkopäivityksen ja sen jälkeen selain (Edge) ei suostunut toimimaan ollenkaan. Jumppasin aikani enkä keksinyt mitään selitystä. Soitin ”henkilökohtaiselle tukihenkilölleni” Timolle, mutta pulma ei ratkennut. WiFi oli tosi epävakaa ja hidas. Latasin mobiilidatalla Chromen ja vaikutti siltä, että tämä selain toimisi. Valitettavasti sitten WiFi lakkasi kokonaan toimimasta. Viikonlopun urheilut jäivät siis näkemättä.

Totesimme, että ruokavarasto kaipaisi täydennystä, ainakin leipää. Siispä kylille. Lähimmän kaupan hyllyt ammottivat tyhjyyttään eikä leipää laisinkaan. Eteenpäin siis, jyrkkää mäkeä alas, alas, vähän isompaan kauppaan. Paahtoleipää sentään löytyi ja jotain muutakin, mutta ei ostoskassi pullistellut kaupasta poistuessamme. Jotenkin tuli mieleen Karibian-purjehduksen kauppareissut: Piti etsimällä etsiä ja yrittää keksiä jotain sellaista ostettavaa, mistä saisi ruokaa aikaiseksi. No olihan meillä silloin, kuten nytkin, yhtä ja toista kuivamuonaa. Olisi ollut vain kiva saada jotain tuorettakin.

Illalla tuli tekstiviesti, jossa varoitettiin Ingrid-myrskystä. Lumisadatta yli 400 metrissä. Tarkastin sijaintimme: vain 180 metriä.

23.1. Lauantai. Yöllä rankkasadetta kovan tuulen säestyksellä. Hetkeksi hiljeni, ja sitten mekkala alkoi uudelleen. Päivällä välillä sadetta, välillä poutaa. Kari pääsi kuitenkin käymäänpyörälenkillä. Vesi oli noussut niin korkealle, että sitä oli joen ylittävällä sillalla ja tie oli pitänyt sulkea. Kirjat ”kuluivat” ja palapeli edistyi.

Tämä silta oli täysin veden peitossa lauantaina,
sunnuntaina vesi oli jo laskenut

Sunnuntaina samanlaista.

26.1. - > Castro Verde, 54 km

Huonohkoa tietä Castro Verdeen. Teimme isot ruokaostokset Lidlissä ja ajoimme sitten juhlakentälle. Yllätys: Kaupungin ilmainen WiFi, joka toimi!  Taas vaihteeksi sadetta ja tuulta. Netissä oli varoitus uudesta nimetystä myrskystä: Joseph.

27.1. - > Parque Campismo Barragem Monte da Rocha, 31 km.

Castro Verden juhlakentällä

Kävimme vielä kaupoilla ja hankimme kesää varten 12 pulloa Vinho Verdeä. Olemme kovasti mieltyneet siihen kala- ja katkarapuruokien palanpainikkeena.

Vaihteeksi suoraa ja melko tasaista tietä kovassa tuulessa ylätasangon halki länteen. Tien reunassa oli haikaran pesiä sähkötolpassa toinen toisensa perään. Siellä lintupariskunnat seisoivat pesissään nokka tuuleen päin.

Tankkasimme. Poikkesimme päätieltä, ja sieltä jatkaessamme päädyimmekin sitten Ouriquen keskustan kaduille. Pääkadun(?) varrella molemmin puolin oli todella komeita koristeappelsiinipuita runsaine hedelmineen.

Sitten tuli tekstiviesti: Varointus Kristin-myrskystä. No huh. Milloinkahan nämä loppuvat?

Camping-alueella oli tullessamme kaksi muuta matkailuautoa, ei siis ruuhkaa. Paikkaa hiukan etsiskeltiin, koska alue on nurmikenttää ja toisin paikoin märkää. Lisäksi halusimme tarpeeksi lähelle vastaanottorakennusta WiFin takia.

Alueella on bungaloweja (=vuokramökkejä), uima-allas ja ravintola, joka nyt luonnollisesti on kiinni. Kesällä saattaa hyvinkin olla vipinää. Paikka on todellakin keskellä-ei-mitään ja viimeiset kilometrit tie on sanoinkuvaamattoman huonossa kunnossa. Ystävällinen vastaanotto joka tapauksessa.

Illalla sadetta, tuulta.

28.1. Yöllä iski Kristin. Tuuli oikein hyökkäsi välillä Chiccin kimppuun ankarien sadekuurojen säestyksellä. Nukkuminen oli huonoa: hetkeksi keli tuntui hellittävän, sitten mekkala alkoi uudelleen. Aamuyöllä sähköt menivät poikki.

Mitään vahinkoa meille ei tapahtunut, eikä ympärillämmekään näyttänyt olevan mitään hullusti. Tätä kirjoittaessani puoliltapäivin olemme edelleen sähköttä, mutta niin on 855 000 portugalilaista talouttakin.

Myrsky oli rantautunut manner-Portugaliin Leirian kulmilla, meistä noin 250 kilometriä pohjoiseen. Sielläpäin on tapahtunut enemmänkin tuhoja ja teitä on jouduttu sulkemaan.

Chiiccin keittön työtilat ovat melko rajalliset.
Välillä lattiaa ja peräsänkyä joutuu käyttämään laskutilana...

Että silleen. Huomenna jatkamme taas matkaa, vielä emme ole päättäneet minne. Edelleenkin näyttää olevan sadetta luvassa vähän joka puolelle lähimmän viikon ajaksi.

8. – 18.1.2026/ Silves - >Marmelete - > Sao Bartolomeu de Messines – > Faro - >Sao Bras de Alportel, 222 km

 

Siniset merkit tällä kertaa

Nytolemme olleet liikenteessä aika vähän ja pysyneet samoilla alueilla useampia päiviä. Kelit ovat olleet aika kylmiä ja sateisia, joten sähköpiuhan päässä oleminen on ollut varsin varteenotettava vaihtoehto. Sentään pari uutta paikkaa kuitenkin löytyi, Marmeleten Area de Servicio ja Farossa Lidlin parkkipaikka.

8.1. - > Silves, 30 km

Aamulla neljä astetta lämmintä, puolipilvistä. Ajoimme Silvesiin, jokirannan kämppärin edustan parkkipaikalle. Jostain syystä matkailuautoja oli nyt vähemmän kuin edellisillä kerroilla. Päivä lämpeni (16 astetta!) ja aurinko paistoi, joten päädyimme ihan terassille istumaan ja nauttimaan herkulliset mehevät bifanat (lihatäytteiset sämpylät) ja oluet. (Yhteensä kuusi euroa!)

Silvesin sähkökaappitaidetta

Kahvimukini oli mennyt rikki ja kiertelimme matkamuistomyymälöitä etsiskellen uutta. Sellainen löytyikin, oikein soma. Ja mukaan tarttui myös kaakeli-haikaraseinäkoriste. Saimme myös lähetetyksi syntymäpäiväkortin äidilleni. Tällä kertaa saimme samasta kaupasta (rautakauppa/matkamuistomyymälä yms. yms.) postikortin lisäksi myös postimerkin!

9.1. - > Silves, Parque do Castelo (9. – 12.1.)

Aamulla sankka sumu. Sen hiukan hälvettyä läksimme kävelylle kylälle. Kari oli jo aiemmin tehnyt havainnon, että täällä Portugalissa ei ole juurikaan pyörätelineitä. Totta tosiaan, ei olekaan. Toisaalta täällä pyöräilijät ovat enimmäkseen joko kilpapyöräilijöitä tai turisteja. Paikallisten asiointipyöräilyä näyttää olevan aika vähän. Kaipa sitten pyörätelineillekään ei ole juurikaan tarvetta…

Ajoimme kaupungin toiselle laidalle Parque do Castelon kämppärille ja saimme toiseksi viimeisen paikan. Kävimme viereisessä ruokakaupassa ja sitten päätimme pistäytyä linnassa.

Pääsyliput olivat meiltä senioreilta 1.80 £ / nenä. Muurien päältä oli hienot näköalat. Väkeä oli paikalla vain kourallinen, toista on varmaankin kesäaikaan.

10.1. Aamulla kuusi astetta lämmintä, pilvistä. Olin seurannut Jari Saarion souturetkeä ja nyt tuntui tosi ikävältä lukea netistä, että hän on merihädässä.

Kävimme kävelyllä kylällä, jossa oli vanhankaupungin katujen reunoilla paikallisia kaupittelemassa muun muassa vihanneksia, hilloja, hunajaa ja leivonnaisia.

Koska oli Karin syntymäpäivä, halusin illalla viedä hänet ulos syömään. Olin katsonut meille sopivan paikan jo etukäteen. Susheja ja kiinalaista ruokaa. Olimme ainoat asiakkaat! Tosin jonkin verran Wolt-kuskit ja paikalliset kävivät hakemassa annoksia, mutta me olimme ainoat ravintolasalissa. Alkupalaksi friteerattuja katkarapuja ja kevätkääryleitä ja jotain kummallista leipää. Kari tilasi katkarapuannoksen. Isoja rapuja, parikymmentä kappaletta, kuulemma hyviä. Niin, ja riisiä. Minä nautiskelin valkosipulinaudanlihaa. Palanpainikkeeksi nautimme pullon punaviiniä. Jälkkäriksi tuli vielä raikasta hunajamelonia. Lasku yhteensä 32.80€. Ei paha.

Halusimme vielä jälkiruuaksi Irish coffeet ja läksimme kylälle etsiskelemään sopivaa ravintolaa. Sitäpä ei löytynyt! Vaikka vanhassa kaupungissa oli valtavasti ravintoloita, ne olivat lähes kaikki kiinni (lauantai-iltana klo 19.30!). Pari auki olevaa löysimme, toisesta ei kysyessämme saanut Irish coffeeta ja toinen oli vähemmän houkutteleva lähes räkälä. Palasimme siis autolle kuivin suin.

11.1. Pyykkipäivä. Päivällä joka 16 astetta lämmintä, paistattelimme välillä päivää auton perässä auringon suvaitessa ilmestyä esiin pilvien takaa. Seurasimme ampumahiihtoa, Suvi Minkkinen 2.! Jari Saario pelastettu rahtialukseen! Huh helpotus.

12.1.202 6-> Marmelete, 43 km (12. – 14.1).

Aamulla lähtiessämme meitä vastaan tulla kopsutteli kaksi ratsupoliisia!

Matkalla Marmaleteen tie oli todella huono ja muutamassa paikassa rinteestä oli tullut rankkasateessa maanvyörymiä. Miehet ja koneet olivat raivaamassa niitä pois.

Näillä kulmilla meillä oli jännä kokemus ensimmäisellä reissulla maaliskuun alussa 2024.

Tässä lainaus blogista:

Yöllä-aamulla sadekuuroja. Olin löytänyt Mapsista keskeltä-ei-mitään sopivan näköisen puskaparkin. Satelliittikuvassa näkyi muutama kulkine. Taas mentiin pieniä ja mutkaisia teitä, viimeinen pätkä oli pelkkää kuoppaa.

Paikka ei ollut ihan sitä mitä odotimme. Siellä oli hippileiri! Ikivanhoja paketti-, retkeily- ja asuntoautoja ainakin viitisenkymmentä tien vieressä hiekkaisella laakson rinteellä. Sää oli hiukan sateinen, joten montaa ihmistä emme nähneet ja ne muutamat eivät näyttäneet ihan tavallisilta tallaajilta. Hippejä, muuta sanaa en nyt keksi.

Päätimme etsiä jonkin toisen paikan. Jostain kumman syystä Maps halusi ajattaa meidät pitkän, pitkän lenkin kautta valitsemaani paikkaan, vaikka ensin näytti siltä, että sinne olisi ollut alle kymmenen kilometriä. Onneksi tie hiukan – mutta vain hiukan – parani.

Päästyämme Marmelaten Parque de Merendasille googlettelin vähäsen ja sain selville seuraavaa: Paikka, jossa kävimme oli Tejeiro, jossa pidetään joka perjantai pizzabileet, joihin nettitietojen mukaan voi tulla jopa 1600 – 1800 henkeä. Bileitä on pidetty jo vuosikausia, joka ikinen perjantai. Alueella elellään vaihtoehtoelämää, viljellään jotain ja ties sun mitä…. Emme ehkä olisi ihan sopineet tuohon joukkoon. Porukasta ja paikasta on juuri tehty dokumenttielokuva, joka sai ensi-iltansa Portugalissa tämän vuoden helmikuussa.

Tuulinen ja sateinen iltapäivä ja ilta, pysyimme tupasilla.

Nyt Marmeleteen oli vast’ikään avattu uusi Service Area. Portti oli suljettu, ja ohjeena oli soittaa ja pyytää portin avausta. Tein työtä käskettyä ja naishenkilö lupasi tulla kymmenen minuutin päästä avaamaan portin. No, meni siinä 25 minuuttia. Saimme ohjeen etsiä itsellemme sopiva paikka. Maksunkerääjä tulisi noin kello 14.

Todellakin upouusi alue. Tilavat istutusten erottamat (tosin taimia vasta) parcelat, jokaisella paikalla oli toinen puoli kivetty. Paikkoja oli jyrkässä rinteessä monessa tasossa. Ja mikä parasta: aivan mielettömän hienot maisemat alas laaksoon ja seuraaville kukkuloille.

Kahden aikoihin hiippailin konttorille ja ystävällinen mieshenkilö kirjasi meidät sisään. Sain perusteellisen opastuksen alueesta: tyhjennykset ja vesi portin ulkopuolella, kaksi huoltorakennusta. Suihkuvesi saattaisi olla kylmää, sillä sen lämpeni aurinkopaneeleilla. Tarkka opastus vaellusreiteistä, muista lähellä olevista ASA-alueista ja kulkuohjeet kylälle.

Alue ja sen vieressä oleva virkistysalue oli ainakin osittain EU:n rahoittamaa. Kukkulan laella oli uima-allas (nyt suljettu), lasten leikkipaikka, kuntoiluvälineitä ja retkipöytiä penkkeineen. Oikein kauniisti tehty alue.  Ja tämä lysti maksoi sähköineen 10 € / vuorokausi. Päätimme jäädä kahdeksi yöksi, sillä taas oli luvassa sateita, tuulia ja aika viileätä. Ja satoihan se.

13.1. Ja satoi ja tuuli yöllä ja aamulla. Aamulla 9 astetta lämmintä.

Taidetta Marmaleten seinällä

Puoliltapäivin kirkastui ja läksimme kävelylle kylälle. Kovin se oli vaatimaton. Todella paljon kapeiden kivikatujen varsilla ränsistyneitä autioita taloja.

i

ltapäivällä ihan aurinko tuli esiin, mutta tuuli oli niin hyytävän kylmä, ettei ulkosalla istuskelusta tullut mitään.

14.1.2026 - > Parque de Merendas, Sao Bartolomeu de Messines, 69 km

Aamulla kuusi astetta lämmintä. Ulosajoportti oli jyrkässä mäessä. Siitä suoriuduttuamme piti kääntyä jyrkästi vasemmalle - ja Chiccin perärauta raapi päällystettä pitäen karmeaa kirskuntaa! Melkoiset skraadit jäi tien laatoitukseen.

Suuntasimme takaisin itään päin, ensin sitä huonoa tietä ja onneksi sitten pääsimme moottoritielle. Viimeinen pätkä oli taas kapoista ja mutkaista tietä. Tien poskessa oli lammaslauma laiduntamassa, paimen istuskeli kiven päällä ja pari koiraa piti huolta, etteivät lampaat päässeet aitaamattomalta alueelta omille teilleen.

Suunnilleen kaikki nyt veden peitossa oleva
oli kuivilla kaksi vuotta sitten. 

Tulimme ensimmäiseltä reissulta tutulle paikalle. Se vain näytti aivan erilaiselta: Viimeksi laakson pohjalla kulki vain pieni vesinoro, nyt vesialtaassa oli runsaasti vettä.

Viimeksi meitä ilahdutti myös paimen ja vuohilauma, jotka kulkivat ihan ohitsemme vuohilauman laiduntaessa joen uomassa ja rinteessä.

Aurinkokin paisteli, jopa 16 astetta lämmintä. Istuimme ulkosalla ja kadehtien seurasin miestä, joka kalasti rannalla tuntikausia. En tiedä, saiko hän kalaa, mutta sehän ei olekaan kalastuksessa se pääasia, eihän?

Sään ollessa näin suotuisa järjestelimme takatallin taas kerran. Varasimme jo paikan viinituliaisillekin…

15.1.2026 - > Faro, 66 km

Aamulla kuusi astetta lämmintä, sumua. Ajoimme ensin täyttämään yhden kaasupullon. IC1 tien pinta näytti olevan ihan ok, mutta täristi kuin vanhat kunnon nimismiehenkiharat Suomessa.

Sitten Faron Decathlonille etsimään Karille lenkkareita ja pyöräilyhanskoja. Ensin mainitut löytyivätkin, mutta pyöräilyhanskat olivat täälläkin Karin sanojen mukaan ”lastenkokoa”.

Huomasimme, että viereisen Lidlin parkkipaikalla oli useita asuntoautoja ja päätimme liittyä seuraan ja jäädä siihen yöksi. Halusimme käydä jossain vaiheessa tien toisella puolella olevassa Forum kauppakeskuksessa.

Sinne meno viivästyi melko lailla. Vastapäisen ranskalaisen asuntoauton rouva tuli kovin huolissaan autollemme ja menin kysymään, mikä hätänä. Kävi ilmi, että hänen miehensä on huonovointinen, pyörryttää eikä pysy pystyssä ja vatsaankin koskee. (Kesti vähän aikaa, ennen kuin ymmärsin, mistä on kyse, koska rouva osasi vain ranskaa.)

Mies tuli ulos ja nojaili auton kylkeen, tarvitsi tukea koko ajan. Menin Lidliin ja kerroin, että nyt tarvitaan apua. Sieltä löytyikin ystävällinen ranskaa osaava mieshenkilö, joka tuli paikalle selvittämään, mistä oli kyse. Tässä vaiheessa pyysin Karia tuomaan potilaalle tuolin, sillä hän ei tahtonut millään pysyä pystyssä. Pariskunnan aikansa jahkailtua päädyttiin siihen lopputulokseen, että Lidlin herra tilaa ambulanssin, ja niin hän tekikin.

Ja sitten alkoi odotus. Kului tunti, toinenkin. Sitten menin uudelleen Lidliin ja kerroin tilanteen (vaihdapa kahdesta ei-niin-hyvin-osaamastasi-kielestä toiseen lennossa eli siis ranskan ja portugalin välillä…). Ranskaa taitava mies tuli taas paikalle ja soitti uudelleen 112:een. Kävi ilmi, että jossain on ollut onnettomuuksia ja kaikki ambulanssit olivat varattuina kiireellisemmille potilaille. Siispä odotimme taas.

Noin kolmen tunnin kuluttua tämä Lidlin mies tuli katsomaan tilannetta ja soitti taas. Ei vapaita ambulansseja. Siinä vaiheessa alkoi keskustelu taksin tilaamisesta ja vihdoin päädyttiin taksikyytiin. Mies tilasi sen ja aika nopeasti se tulikin. Kunpa olisimme tehneet sen jo paljon aikaisemmin! Sää ei ollut mitenkään lämmin seisoskella (tai potilaan tapauksessa istua) ulkosalla odottelemassa. Pitihän meidän päivystää, että voisimme opastaa ambulanssin oikeaan paikkaan.

No, pariskunta pääsi siis viimein matkaan.

Vihdoin siis pääsimme Forumiin ja sielläpä olikin Scetchers-kauppa. Siellä oli alennusmyynti ja sain hyvät lenkkarit puoleen hintaan siitä, mitä ne maksavat Suomessa.

Ja taas alkoi sataa. Onneksi nyt vasta…

16.1.2026 - >Sao Bras de Alportel, Live On Wheels, 14 km

Aamulla ranskalaisten ovi oli auki ja kävin kysymässä, että mikä on tilanne. Mies oli päässyt ”kotiin” ja vaiva ei ollut onneksi sen pahempi kuin korvatulehdus, joka sotki tasapainoaistin täysin. Hyvä niin.

Me pistäydyimme vielä Scetchersissä ja Karikin sai hyvät lenkkarit edullisesti.

Live On Wheels oli täynnä, mutta kun ystävällinen isäntä näki meidät portilla, hän pyysi meitä odottelemaan hetken. Hän kävi tarkastamassa tilanteen ja kertoi, että noin tunnin päästä vapautuisi paikka. Emme joutuneet odottelemaan kuin ehkä vartin, ja sitten saimme taas asettua aloillemme. Sadetta oli luvassa moneksi päiväksi ja tv:ssä urheilua, joten varasimme paikan kolmeksi yöksi. Ja satoihan se taas, vähän väliä. 12 astetta lämmintä

17.1. Aamulla seitsemän astetta lämmintä, puolipilvistä. Kari kävi pyörälenkillä, minä järjestelin paikkoja. Välillä satoi, sitten paistoi hetken aurinko, sitten tuli vettä taas kuin saavista. Pukeuduimme kylille lähtemistä varten, sateenvarjot mukana. Menimme ulos, katselin taivaanrantaa ja joka puolella oli mustia pilviä. Höh. Lähtö peruuntui ja viiden minuutin kuluttua satoi. Lukemista, palapeliä, urheilua…

18.1.  Aamulla 6 astetta, puolipilvistä. Kävimme aamukävelyllä kylällä. Järkyttävän kova ja kylmä tuuli, olisi pitänyt olla pipo päässä! Kovin oli hiljaista. Paitsi Continent-ruokakaupan kahvilassa. Nainen tyhjenteli ja täytti tiskikonetta ja latoi astioita pakalleen sellaisella kilinällä ja kolinalla, että korviin sattui.

Tosi paljon oli muitakin asiakkaita aamukahvijonossa, laskin välillä toistakymmentä. Nautimme kahvit, juustolla ja kinkulla täytetyt sarvet ja tuorepuristetut appelsiinimehut. Yhteensä kuusi euroa. Ei paha.

Vähän tuossa välillä sataa ripsautti, nyt paistaa aurinko. Lämmintä on 11 astetta. Kari läksi kävelylle, minulla taas nämä kirjalliset työt tässä.  

Huomenna jatkamme matkaa, todennäköisesti jonnekin puskaparkkiin vaihteeksi.

28.12.2025 – 7.1.2026 / Cerro do Enho – Miradouro de Vale Covo – Live On Wheels – Faro – Albufeira, 177 km

 

Punaiset merkit tältä pätkältä

No. Mitäpä tässä sanoisi. On ilmoja pidellyt. Sadetta, tuulta, kylmää. Hetkittäin aurinkoakin, mutta t-paitoja ei ole tarvinnut kaivella esiin, lämpimissä vaatteissa olemme ulkosalla istuskelleet satunnaisesti auringon tultua esiin. Yölämpötilat alimmillaan kolmisen astetta, päivällä saavutettu kerran  jopa 16 astetta. Enimmäkseen on ollut noin 12 – 14  astetta. Vettä on tullut harva se päivä, ja välillä todella runsaasti.

Kurjien kelien takia olemme viipyneet samoilla paikoilla tavanomaista päivää pitempään. Kaasun säästämiseksi (lämmitystä tarvitaan viileän sään ja kosteuden takia) olemme kernaasti hakeutuneet sähkön ääreen, ja WiFikin on ollut ihan mukava sadepäivien ratoksi.

Melko tapahtumaköyhää on ollut. Ehdottomasti mukavinta oli, kun tapasimme ensimmäisellä reissulla tapaamamme Maaritin, Martin ja ihastuttavan Mildur-koiran. Oli hauskaa päästä kahvittelemaan ja juttelemaan!

29.12.Campo e Mar - > Cerro do Enho, 28 km

Yöllä ovemme edustalle oli ilmestynyt ruohomatto! Hetkisen sitä ihmettelimme, mutta sitten päättelimme että sään ollessa sateinen ja alueen aika kurainen, henkilökunta oli ystävällisesti tuonut sen siihen. Kuten olikin, selvisi myöhemmin.

Kävimme Alturasssa täydentämässä ruokavarastoja ja läksimme kohti seuraavaa puskaparkkia. Park4Nightin ensimmäiseen paikkaan olikin rakennettu talo (ei näkynyt satelliittikuvassa), joten jatkoimme matkaa kolmisen kilometrin päähän. Siellä olikin ihan iso tasanne pysäköintiin. Hienot näköalat toiselta puolelta suurelle vesistölle (vesiallas) ja toisella puolen laaksoihin ja kukkuloille.

Olimme juuri asettuneet ”taloksi”, kun paikalle ajoi vanha papparainen lava-autollaan. Hän alkoi kovasti selittää jotain portugaliksi. Kun sain hänet vähän hidastamaan puhetulvaansa, pääsin perille, mistä oli kysymys. Hän halusi varoittaa meitä siitä, että paikalle saattaisi tulla vuohilauma. Kysyin häneltä, voisimmeko silti olla tässä, ja vastaus oli myöntävä. Kerroin hänelle, että pidämme kovasti eläimistä, myös vuohista. (Eka kesältä meillä oli mukava kokemus vuohilaumasta).

Ja sittenpä ahkerasti vahtasin koko päivän, illan ja seuraavana aamuna, että tulisiko niitä vuohia. Valitettavasti ei tullut.

Auringon tullessa esiin tarkenimme välillä istuskella auton vierellä.

Jääkaappi alkoi kiukutella. Ei toiminut kaasulla. Näytti syttyvän, muttei jaksanut palaa. Vähän jo kiroilutti. Kari avasi huoltoluukun ja kun hän aikansa kopisteli kaasuputkea, ongelma korjaantui. Huh helpotus!

30.12. - > Miradouro de Vale Covo, 29 km

Aamulla kolme astetta lämmintä ja pilvistä. Aamupalaa syödessämme nousi sakea sumu! Aikamme odottelimme, mutta kun se ei lainkaan näyttänyt hälvenevän, läksimme varovaisesti liikkeelle. Alhaalla padon luona tie oli surkeaakin surkeampi. Ilman sumuakin olisi ollut pakko ajaa todella hitaasti kuoppia väistellen. Ja viiriäisiä. (Tarkastin lajimääritykset Googlesta). Niitä juoksi tien yli ja tietä pitkin.

Alemmas tultuamme sumu onneksi hälveni. Ajoimme pienten, muutaman talon kylien läpi. Ja taas kerran totesin, että ei niin pientä kylää, ettei siellä olisi vähintäänkin Snack Bar, jollei ihan ravintolaa!

Tätä kinttupolkua Google Maps olisi halunnut meitä ajattaa.
Onneksi olimme olleet täällä ennenkin ja olin nähnyt
 tämä tien! Valitsimme vaihtoehtoisen reitin. 

Asetuimme aloillemme. Istuskelimme sisällä, kun paikalle ajoi moottoripyöräilijä ja meni ihailemaan maisemaa. Hän oli jo pois lähdössä, kun yks’kaks riisui kypäränsä ja tuli kolkuttamaan Chiccin ovelle.

Rautatammi kukkii

Mitä ihmettä! Hän puhui suomea! Kertoi asuvansa puolentoista kilometrin päässä (nyt kolme vuotta) ja järjestävänsä työkseen patikka- ja muita aktiviteettimatkoja. Suomalaisia karavaanareita sanoi nähneensä todella vähän. Oli mukava jutella.

Päivällä 12 astetta, välillä aurinko vähän pilkisti, enimmäkseen pilvistä. Illalla oli tähtikirkas taivas ja soikionmuotoinen kuu köllötteli päämme yläpuolella taivaalla. Rannikon kaupunkien ja asutuksen valot välkkyivät kaukaisuudessa.

Joku hoitaa täällä mehiläisiä

1.12. Todella kylmän tuntuista, alle kymmenen astetta lämmintä ja kylmä tuuli. Kari kävi kuitenkin kävelyllä, minä värkkäilin uudenvuoden juhlan tarjoiluja: perunasalaatti ja ”piperrykset”. Piperrykset kuuluvat kolmeen juhlapäivään: itsenäisyyspäivään, uudenvuodenaattoon ja vapunaattoon. En edes muista, miten kauan olen niitä tehnyt, ehkä 15 vuotta…

Mies lennätti lennokkiaan

Viereemme tuli nuori saksalaisnainen retkeilyautollaan kahden koiransa kanssa. Oli lähtenyt tuomaan koiransa turvaan ilotulituspaukkumekkalalta.

Sen verran kaukana olimme rannasta ja asutuksesta, että kirkkaasta säästä huolimatta näimme vain kaukaisia ilotulitusvälkähdyksiä. Eipä tuo haitannut, noitahan on jo tähän ikään nähty ihan rittämiin. Pauketta emme kuulleet laisinkaan.

Miradouro de Vale Covo - > Live On Wheels, Sao Bras de Alportel, 1. – 5.1.2026, 44 km

Aamulla heräsimme taas umpsumussa. Aikamme odottelimme, ja sitten läksimme liikkeelle todetaksemme alaspäin ajaessamme ja maiseman kirkastuessa, että olimme aloittaneet tämän vuoden täysin pilvessä emmekä sumussa.

Luvassa oli sadetta ja myräkkää moneksi päiväksi, joten suuntasimme tuttuun paikkaan LiveOn Wheelsiin sähkön ja WiFin (ja ruokakaupan) ääreen. Koska netissä kerrottiin, että vastaanotto olisi suljettu keskellä päivää, ajoimme viereisen Lidlin pihaan odottelemaan. Kävimme varmuuden vuoksi jalan katsomassa, olisiko alueella tilaa. Olihan siellä, vaikka aika täyttä olikin, ja sinne kirjauduimme kolmeksi päiväksi

Perjantaina 2.1. kuvittelimme, että kaupat olisivat auki ja läksimme kaupungille kävelylle. Vielä mitä! Kaikki, paria ruokakauppaa lukuun ottamatta, oli kiinni. No tulipahan käveltyä – ja heti autoon päästyämme alkoi sataa. Loistava ajoitus!

Lauantaina Martti ja Maarit koirineen tupsahtivat paikalle. Oli kiva vaihtaa kuulumisia, kahvitella ja saada Mildurilta tassuterapiaa.  Sadetta vähän väliä.

Mildur

Sunnuntaina aurinkokin suvaitsi ilmaantua satunnaisesti, Kari kävi pyörälenkillä. Lisää kahvittelua. Maksoimme yhden yön lisää. Katsoimme Areenasta Tour de Skitä. Se loppunousu.

Live On Wheels - > Faro, 5. – 6.1. 22 km

Aamulla 9 astetta lämmintä. Ruokaostokset ja liikkeelle.

Sitten tulikin sydämentykytykset: Moottori alkoi vanhat temppunsa eli sammuili kesken kaiken.  kun nosti jalan kaasulta tyhjäkäynnille. Huh.

Oli tarkoitus käydä Faron Forumin ostoskeskuksella vähän shoppailemassa, mutta pysäköintipaikat näyttivät olevan vain pikkuautoille ja moottoripulman takia päätimme jättää parkkipaikan etsinnän väliin ja jatkaa campingalueelle.

Vesitorni Faron camping-alueella

Siellä olikin hyvin tilaa. Valitsin paikan kartan perusteella ja asetuimmekin jo siihen. Sitten huomasimme, että edessämme olevan ravintolarakennuksen ilmastointilaite piti ärsyttävän kovaa meteliä. Kävin pyytämässä paikan vaihtoa ja se onnistui. Oikein ystävällinen henkilökunta!

Sähkön kanssa alueella on jännä systeemi: Sitten kun paikka on valittu ja maksu (sähköineen) on maksettu, mies mönkijällä tulee avaamaan sähkökaapin ja lukitsee sen kytkennän jälkeen.

Täälläkin on tullut vettä reilusti: toisen pyykkituvan oven edessä on hiekkasäkit ja pesukoneet on viety pois. Ajoväylillä, reunakiveysten välillä seisoo vesi.

Aurinko paistoi, lämpimästi pukeutuneina tarkenimme istuskella ulkona. Neljällä (eli kaikilla) lähinaapurillamme oli koira!

Seuraavana aamuna aurinkoista, 8 astetta lämmintä. Koska oli loppiainen, keräilin joulukoristeet pois.

Kävimme rannalla kävelyllä. Oli hienoa kuunnella meren kohinaa, katsella aaltoja ja etsiskellä rantahiekasta simpukankuoria.  Joku urhoollinen kävi uimassakin! Muurin kupeessa oli oikein lämmin istuskella. 13 astetta. Auton vierelläkin pystyimme istuskelemaan.

Pitkin päivää alueelle tuli matkailuajoneuvoja, useita kymmeniä varmasti. En tullut laskeneeksi.

7.1. Faro - > Algarve, Puolan suurlähetystön viereen, 54 km

Tihkusateinen aamu. Olisin käynyt aamulla suihkussa, mutta jätinpä väliin. Vain kylmää vettä! Vähän olen pettynyt tähän alueeseen: kylmät suihkut ja toimimaton WiFi. Hinta kuitenkin 16,50 € / vuorokausi. Kunnallinen alue. Yleensä ne ovat olleet aika edullisia.

Matkalla Algarveen poikkesimme karavaanarikaupassa ostamassa sinisen (!) vesipannun. Olin iskenyt siihen silmäni jo edellisellä käynnillämme, mutta totesin, että emme tarvitse. No nyt tarvittiin. Jollain mystisellä tavalla vesipannumme kansi on kadonnut. Etsimme sitä joka paikasta, löytämättä. Päättelimme, että ainoa mahdollisuus on se, että kun sen säilytyspaikka on roskakaapin yläpuolella, sitä paikalleen laitettaessa kansi on tippunut roskikseen. No, nyt siis sain sen sinisen pannuni!

Tänne tullessa moottori toimi taas moitteettomasti. Kari vaihtoi toisen virta-avaimen. Toivottavasti/oletettavasti ongelma ratkesi sillä.

Puskamme on Puolan ja Italian lähetystöjen vieressä. Toisella puolella lähetystä, toisella vehreä rinne.

Tänne tullessamme satoi, mutta pian alkoi paistaa aurinko. Minä aloitin nämä kirjalliset työt ja Kari kävi kävelyllä.

Huomenna ehkä Silvesiin, linnan luona olevalle matkaparkille. Jos siis mahdumme. Silves on oikein mukava kaupunki. Itse alue on tosin aika ahdas, muurien ympäröimä, mutta se on edullinen, vastaanotto on ystävällinen ja WiFi hyvä. Ampumahiiihtoa on nimittäin taas luvassa.