12. - 18.12.2023 Aveiro – Peniche

 

Viikon aikana kilometrejä kertyi 477. Pisin pätkä oli 104 km, lyhin 32 km. Moottoriteitä, myös maksullisia, olemme käyttäneet aika paljon.

Sadetta saatiin taas ihan riittämiin, mutta viimein alkoi aurinko helliä meitä monena päivänä ihan pilvettömältä taivaalta. Päivälämpötilat ovat olleet enimmillään 17 astetta, vähimmillään yöllä jopa vain 3 astetta.

Matkailuautoja on nyt liikkeellä aika paljon, enimmäkseen portugalilaisia. Suomalaisiin emme ole vielä törmänneet laisinkaan, vaikka jokaisella pysähdyspaikallamme käymme tarkastamassa kanssamatkustajiemme kansallisuuden.

Mielenkiintoista on, että aina kirjautuessamme camping-alueelle meiltä kysytään passit, tosin nyt viimeksi vain minun koska hoidin kirjautumisen. Emme ole viitsineet kokeilla kelpaisiko suomalainen ajokortti. Aikanaan veneellä liikkuessamme tilanne oli sama, tosin silloin piti aina esittää myös vene- ja vakuutustodistus.

Muita hajahavaintoja, joita ei ole tullut aiemmin mainituksi: Suojatiekäytännöt: Jalankulkijan vasta suunnilleen miettiessä ylittäisikö kadun, autoilijat jo pysähtyvät ja antavat tietä. Poikkeuksetta. Yhden ainoan kerran auto vilahti edestämme pysähtymättä.

Apteekkeja on pilvin pimein, vierekkäin ja toisiaan vastapäätä. Pieniä ne tosin ovat, toisin kuin suurten ketjujen apteekit meillä.

Ginha "tee"

rtoteetä ei löydy mistään, ei kerta kaikkiaan. Olemme sitä etsineet joka kerta ruokakaupassa käydessämme. Nyt viimein Obidoksessa löytyi pikku turistikaupasta Ginja-teetä. (Ginja on paikailinen kuuluisa kirsikkalikööri). Emme tienneet ostaessamme pikkuruisen pussukan kyseistä teetä kuudella eurolla, että mitä saisimme. Kaivoimme paketista hiirenpesän näköisen kasan jotain – emme tiedä mitä. Siitä kuitenkin yritimme liottaa teetä. Ei väriä eikä minkäänlaista makua...että silleen. Etsintä jatkuu.

Vila da Gaia – Praia da Vagueira, Aveiro, 84 kilometriä. Aamulla satoi taas. Kaatosateessa ajoimme maksullista moottoritietä lähes koko matkan. Sade jatkui matkaparkissa Aveiron eteläpuolella. Parkki oli aivan rannan tuntumassa, korkeat hiekkadyynit erottivat meidät merestä. Aallot pauhasivat rannalla ja sade rummutti kattoa pitkin iltaa. Lämmintä kuiternkin, 14 astetta. Sateen hiukan hellittäessä ehdimme juuri ja juuri piipahtaa pitkällä hiekkarannalla joutuaksemme palaamaan heti takaisin sadetta pitämään. Muutamia muitakin matkailuautoja tuli paikalle, joillakin surffilaudat katolla.

Aina meillä haaveillaan merelle pääsystä.

Aamulla sentään pääsimme puolipilvisessä säässä käymään rantakävelyllä.

Aveiro – Viseu, 104 km. Päätimme ajaa välillä sisämaahan päin. Tienoot muuttuivat taas mäkisiksi ja sade alkoi. Keskustan tuntumassa oli ilmainen matkaparkki, johon asetuimme toisen matkailuauton seuraan. Iltapäivän ja illan kuluessa niitä ilmestyi taas lisää.

Kiertelimme vanhassa kaupungissa, oikein kauniita vanhoja rakennuksia ja kapeita katuja. Lämmintä oli, ja nautimme koko reissun ensimmäiset terassioluet puiston kuppilassa.

Seuraavan aamun ensimmäinen tehtävä oli löytää posti, että saisimme laitetuksi lapsille Suomeen joulupaketin. Google Maps neuvoi meille postin noin 800 metrin päästä. Vähän ihmettelimme, kun reitti vei meitä laitakaupunkia kohti röttelöisten hylättyjen rakennusten välistä. Eipä ollut postia ei. Takaisin lähtöruutuun ja suunta vanhaan kaupunkiin, jossa olimme jo edellispäivänä laittaneet yhden kortin postiin.

Otimme vuoronumeron. Väkeä oli tupa melkein täynnä. Odotimme ja odotimme. Meillä on vuoronumero B001. Kaikki muut jonot etenivät, mutta meidän ei. Kävimme jo kyselemään, mutta postitäti hätisti meidät pois ja käski odottaa. Odotimme. Viimein äskeiselle postitädille ei tullutkaan vuoronumeron mukaista asiakasta, joten hän armollisesti viittasi meidät tiskilleen. Saatiinhan paketti liikkeelle. Hankalaa tuntui vain olevan se, että meillä ei ollut lähettäjätietoihin laittaa Portugalin osoitetta. Sitten taas maantielle.

Meille tuntematon suurmies tekee lakkaamatta kirjallisia töitään aukiolla. 

Viseu – Coimbra, 97 kilometriä. Aurinkokin suvaitsi matkan aikana pilkistellä välillä. Coimbra on vanha kuuluisa yliopistokaupunki. Päätimme kuitenkin jättää kaupunkiin tutustumisen väliin ja ajoimme muutaman kilometrin päähän leirintäalueelle. Se olikin oikein mukava paikka, rinteeseen porrastettuja nurmikkoalueita kopperoille. Hienot maisemat. Asiakkaita oli tällä todella suurella alueella yllättävän vähän.

Iltatunnelma Coimbran leirintäalueelta.

Saimme pyykit pestyä ja suihkuista tuli ihanan kuumaa vettä. Iltapäivällä oli hetkisen aikaa niin lämmintä, että kaivelimme shortsit esiin.

Coimbra – Figueira da Foz, 63 km. Kari löysi Tomppelille taas äänen ja siitä innoissamme unohdimme verrata Google Mapsin ja Tomppelin reittejä. Läksimme seuraamaan Tomppelin opastusta. Virhe! Meidät opastettiin pikkuruisille kujanteille, joissa ei oikein mahtunut edes sivuuttamaan toista autoa. Mutkia ja niin jyrkkiä mäkiä, että Chicci-parka ei tahtonut jaksaa kavuta ylös! Huokasimme helpotuksesta päästyämme taas isommille teille.

Huh näitä liittymähässäköita!

Figueira da Fozin suuri matkaparkki on aivan rannan tuntumassa. Siitä oli hyvä käydä katselemassa vierasvenesatamaa, jossa olemme muutaman kerran olleet. Rantakadun varressa on suuri Mercado, joka pursusi vihanneksia, hedelmiä, kalaa ja jonkin verran krääsääkin seinänvierusmyymälöissä.

Figueiran Mercado

Meillä oli jo tarve isompiin ruokaostoksiin ja niinpä marssimme mummokärryn kanssa muutaman kilometrin päähän Hypermarketiin. Se oli valtavan suuri, varastomyymälän oloinen. Löysimme suunnilleen kaikkea tarvitsemaamme (paitsi sitä teetä) ja älyttömän halvalla.

Illalla kävimme katsomassa matkaparkin vieressä olevaa huvipuistoa. Seitsemän aikaan illalla siellä oli vain muutama asiakas, vaikka oli perjantai-ilta. Joulumusiikki kaikui melkoisella volyymilla. Olimme vähän huolissamme yörauhastamme, mutta mekkala loppui kuitenkin hyvissä ajoin.

Poroja huvipuistossa

Aamulla kävimme kävelyllä kaupungilla. Mercadoa lukuun ottamatta kadut olivat aivan autioita. Palokunta oli tuonut kalustonsa näytteille melko harvalukuiselle yleisölle. Esillä oli ikivanhoja, Aku Ankka-lehden paloautoja muistuttavia autoja ja aivan modernia kalustoa. Yleisöä nostettiin nostolavalla korkeuksiin ja sieltä he sitten vilkuttelivat katsojille. Muutamaa tuntia myöhemmin koko kalusto, useita kymmeniä paloautoja ja ambulansseja läksi paraatina ajamaan pitkin rantakatua huudattaen sireenejään.

Teimme vielä lenkin rantakaistaleella, joka on valtavan suuri autio vesijättömaata muistuttava kenttä, johon oli tehty puusta kulkukäytävät. Aurinkoista, mutta kylmä tuuli.

Rannalla koovan tuulen vallitessa voi
osiaankin olla vaarallista!

Figueira da Foz - Nazare, 62 km. Heti Figueiran jälkeen on huoltoasema, jossa saa täytettyä kaasupullon! Näitä paikkoja on harvassa, ja tämä on tietämämme mukaan ainoa paikka täällä pohjoisemmassa Portugalissa. Albufeiran nurkilla pitäisi olla muutama. Ystävällinen nuorimies hoiti homman ja miehet keskustelivat rallista. Kaveri oli kovasti kiinnostunut siitä ja Kalle Rovanperästä.

Nazaressa on valtavat parkkialueet rannan tuntumassa, mutta niihin on laitettu puomit parin metrin korkeuteen estämään matkakulkineiden pääsyn alueille. Kopperoille on kuitenkin pieni hiekkapläntti, johon mahtuu kymmenkunta matkailuautoa. Onneksi olimme ajoissa liikkeellä ja löysimme paikan.

Vierasvenesatamaa piti tietysti käydä ensimmäisenä katsomassa. Ei näkynyt Suomen perälippuja. Kauempana on vielä toinen satama, mutta sinne emme viitsineet kävellä.

Rantabulevardilla kulki kansaa ja useimmat myymälät ja ravintolat olivat auki talvesta huolimatta. Muutama paikalliseen perinneasuun pukeutunut matami istui rannalla kalakuivatusverkkojensa edessä kaupittelemassa kuivattua kalaa.

Perinneveneitä Nazaren rannalla

Maininki oli melkoinen ja piti komeaa ääntä. Rantaan oli laitettu säännöllisin väliajoin punaisia lippuja varoittamaan vaarallisesta alueesta. Oli ihanaa kulkea pitkin rantahiekkaa ja katsella murtuvia maininkeja.

Sataman suulla, aivan parkkipaikkamme vieressä, uurasti yötä päivää ruoppaaja. Melkoista meteliä se piti, mutta saimme siitä huolimatta nukutuksi ihan hyvin.

Aamulla teimme uuden rantakävelyn ja sitten matkaan.

Nazare – Obidos 35 km . Obidoksen linnan lähellä, valtavien parkkialueiden vieressä on vaatimaton matkaparkki karavaanareille, hinta 6 euroa. Vettä, vessan ja harmaaveden tyhjennysmahdollisuus.

Muuri ympäröi tätä melkoisen suurta kaupunkia. 

Koska oli sunnuntai, parkkipaikat olivat tupaten täynnä henkilöautoja ja ruuhka Obidoksessa linnanmuurien sisäpuolella oli melkoinen. Joulumaahan (johon piti ostaa pääsylippu) oli satojen metrien jono! Me kuljimme myymälöiden reunustaman ”pääkadun” ja siirryimme sen jälkeen syrjäisemmille kujille katselemaan ja fiilistelemään. Hieno paikka.

Kirjakauppa!

Ilmiselvästi katti saalisti jotain. 

Oli niin lämmintä, että autolle palattuamme päätimme kaivaa kaasugrillin esiin ja nauttia ensimmäisestä ulkoruokinnasta. Possunfilepihvit grilliin ja lisäkkeeksi salaattia. Aurinko paistoi ja elämä tuntui mahtavalta. Tästä olimme haaveilleet!

Aamulla teimme uuden kävelyn Obidoksessa. Kymmenen aikaan parkkipaikat ammottivat vielä tyhjyyttään, mutta jo yhdeltätoista lähes katkeamaton autojono lähestyi parkkipaikkoja.

Obidos – Peniche, 32 km. Päivämatkat lyhenevät lyhenemistään. Meillähän ei ole kiire minnekään. Olimme katsoneet Penichestä jyrkänteen reunalta muutamankin parkkipaikan, mutta ne eivät tuntuneet oikein meille sopiviltä. Päädyimme leirintäalueelle. Alueella on runsaasti vuokrattavia (ja kai myös omistus-) bungaloweja, melko lailla parakkimaisia. Matkailuautoille on aika vaatimaton alue, jota reunustaa toiselta puolelta muuri ja toiselta puolelta rivi näitä majoitusrakennuksia. Meidän lisäksemme paikalla on vain yksi hollantilainen asuntoauto. Ihan alueen perällä on uima-allas. Ensimmäinen camparilla näkemämme tällä reissulla. Sähkö ja suihkut sisältyvät hintaan (17 €). Tiskipaikkakin on, mutta saatavilla on vain kylmää vettä. (Muissakin paikoissa on ollut samalla lailla vain kylmää vettä. Tiskaavatkohan ihmiset oikeasti kylmällä vedellä???)

Kävimme kävelyllä ihastelemassa merta ja erikoisia kivimuodostelmia jyrkänteiden reunoilla. Lämmintä 17 astetta, shortsikeli.

Tästä matka jatkuu hiljaksiin pitkin rantaa etelään päin. Nyt tärkein tehtävämme lähiaikoina on löytää mieluinen paikka joulun viettoon.