Viikon olemme nyt tehneet matkaa, kilometrejå takana 2.073. Tarkoituksemme oli tutustua matkalla myös Baltiaan, mutta säät ovat olleet niin ikäviä, että matkanteko lämpimässä autossa on ollut huomattavasti mukavampi vaihtoehto kuin ulkosalla paikkoihin tutustumien. Lunta, räntää ja vettä on tullut yhtenään ja lämpötila on harvoin kavunnut edes nollaan asteeseen. Aurinko on vilahtanut – kirjaimellisesti vain vilahtanut - esiin vain muutaman kerran.
Avoinna olevien camping-alueiden tai matkaparkkien etsintä on ollut työlästä ja turhauttavaa. Vaikka netti tai opaskirjat kertoisivat jonkin paikan olevan auki näin talvellakin, totuus on olluit toisenlainen. No, otten huomioon sen, että olemme nähneet lisäksemme tien päällä vain kaksi asuntoautoa…
Olemme yöpyneet kaksi kertaa Camping-alueella, yhden kerran maksuttomalla Stellplazilla, kaksi yötä maksullisella (mutta halvalla) pysäköintialueella ja muutaman kerran ”puskassa”.
Tarkkana täällä saa liikenteessä olla. Rekkoja on valtavasti ja suurten teiden liittymät suoranaista sekasotkua. Tilannettamme ei myöskään helpota se, että uusi TomTomimme antaa välillä aivan kummallisia reittivalintoja eikä tunnista kaikkia teitä. Emme valitettavasti älynneet Suomessa tarkastaa, että päivitykset ovat tuoreet. Täällä emme ole vielä onnistuneet löytämään paikkaa, jossa olisi WiFi käytössä, rajallisella mobiilidatalla emme arvaa ruveta päivityksiä tekemään. Kun minun Google Mapsini käskee yhtä ja TomTom (nykyään Tomppeliksi kutsuttu) huutelee toista, meillä on välillä littymien ja risteyksien kohdalla mielenkiintoisia valintoja tehtävänä. Välillä olemme osuneet oikeaan, välillä on lähedettu väärään suuntaan. Perille on kuitenkin aina löydetty ja sehän on pääasia!
Polttoaine Baltiassa oli edullisempaa kuin Suomessa, reilusti alle kaksi euroa litra. Valitettavasti vain hintaa korottivat valuuttamuunnokset. Saksassa erehdyimme tankkaamaan (varmuden vuoksi) 20 litraa Autobahnin varrelta ja diesel maksoi 2,14 € / litra. Muutaman kymmenen kilometrin päässä pikkukylän huoltoasemalta saimme polttoainetta hintaan 1,74 € / litra. 40 sentin ero!!!
Kielen kanssa on ollut hankalaa. Baltiassa, Viroa lukuun ottamatta ei tunnuta osattavan englantia tai saksaa. Ei edes nuoremmat henkilöt. Tai esimerkiksi Liberezissä huoltoaseman henkilökunta. Olipahan helpotus päästä Saksaan!
Matka jatkuu kiireesti talvea pakoon heti ensi tilassa. Tätä kirjoittaessani lunta on luvassa monta päivää. Olemme maaseudulla mutkaisten ja mäkisten teiden tienoilla, joten joudumme pohtimaan, milloin on turvallista lähteä liikkeelle.
Tässä alkumatkan tapahtumia:
Monta hommaa oli vielä tehtävänä, ennen kuin pääsimme ajamaan Finbo Cargo laivaan Vuosaaressa. Kolmen tunnin merimatka oli tasainen ja vielä siedettävän pituinenkin. Muugasta ajaa päräytimme 24 kilometriä kaupungista poispäin Juriin Coop-ruokakaupan parkkipaikalle. Pistäydyimme tutustumassa ruokakaupan tarjontaan ja totesimme, että halvelmpaa on kuin Suomessa.
Illalla teimme suunnitelmia seuraavan päivän varalle. Kaupan pihalla ja ohi menevällä tiellä oli tietenkin liikennettä vielä illalla, mutta yöksi rauhoittui sen verran että saimme nukuttua riittävästi.
Yöllä oli satanut vähän lunta, mutta tiet olivat sulia. Rajan ylitys Latviaan meni aivan huomaamatta. Rekklliikennettä oli valtavasti, onneksi tie oli kuitenkin hyvä.
Etsiskelimme Riikassa Park4Night sovelluksen neuvomia parkkipaikkoja, mutta huonolla menestyksellä. Aikamme ahtailla kaduilla hortoiltuamme päätimme ajaa ulos kaupungista ja päädyimme Jurmalaan. Sattumoisin sielä oli ollut vähän aikaa sitten ohjelmaa televisisossa - komeita taloja siellä oli ihan kun tv-ohjelma kertoikin.
Löysimme mukavan ilmaisen parkkipaikan aivan suuren – ja nyt tietysti armottoman aution – hiekkarannan vierestä, Teimme iltakävelyn hienoisessa lumisateessa.
Päivän kilometrit 343.
Aamulla matka jatkui kohti Liettuaa. Valtatien sivussa oli pitkin matkaa upeita vanhoja puiden reunustamia kapeita teitä. Rekkallikenne oli edelleen vilkasta. Viimeiset 100 kilometriä ennen Kaunasia tie oli todella surkeassa kunnossa: uria, huonoa paikkausta, kaivonkannet syvällä asfaltin alapuolella. Aikamoista jyristelyä!
Kaunasista (288 km) löytyi hyvä parkkipaikka linnan ja vanhan kaupungin vierestä. Parkkimaksu 60 cnt/tunti klo 8-20, yöt ilmaisia. Alkuillasta ja -yöstä vähän nuorisoa kävi parkkiksella pitämässä omaa meininkiään. Viereemme tuli toinen asuntoauto, ensimmäinen jonka olimme nähneet koko matkalla.
Aamulla oli tullut reilusti lunta ja päätimme pitää vapaapäivän. Kävimme aamupäiväkävelyllä etsimässä vanhaa kaupunkina Google Mapsin ohjeiden perusteella. Eipä löytynyt sieltä, mutta mukavaa oli kuitenkin kävellä. Palatessamme totesimme, että se vanha kaupunki alkoikin siitä ihan vierestämme!
Iltapäivän ja illan satoi vettä ja kaikki lumet sulivat,.Olimme tyytyväisiä, että olimme ehtineet käydä kävelyllä ennen sateita.
Yöllä satoi kaatamalla ja tuuli niin, että koko auto heilui ja tärisi. Aamulla keula kohti Puolaa. Edelleen vesi- ja räntäsadetta. Ennen Puolan rajaa oli valtavat tietyömaat ja liikenne oli täysin jumissa. Laskin jonotellessamme henkilöautojen ja rekkojen suhdetta. Pahimmillaan jonossa oli kahdeksaatoista rekkaa kohden yksi henkilöauto! - Ja tässä laskelmassa eivät olleet mukana maansiirtokuorma-autot, joita oli todella paljon.
Koska sää oli edelleen kylmää, enimmäikseen pakkasen puolella tai nollan kieppeillä, olemme joutuneet lämmittämään autoa kaasulla ollessasmme pysähdyksissä. Onneksi ajon aikana asunto-osakin pysyy lämpimänä, sillä lämmin vesi kiertää pattereissa. Kaasun riittävyys alkoi huolettaa, koska kaasupullojen täyttäminen on monissa maissa kiellettyä ja meillä on suomi-pullot joita ei voi vaihtaa muissa maissa. Siksi halusimme päästä camping-alueelle ja saada sähköliitännän lämmitystä varten. Helpommin sanottu kuin tehty näin talviaikaan!
Löysin kuitenkin Puolasta (Lomza, 268 km) joen rannalta camparin, jonka pitit kahden eri tietolähteen mukaan olla auki. No eipä ollutkaan. Portti oli kiinni. Yhteystiedot siinä oli, mutta numero ilman maa- ja suuntanumeroita. En siis pystynyt soittamaan.
Paikalle saapui herra, joka puhui vain muutaman sanan englantia, mutta saimme kuitenkin selvitettyä pulmamme. Hänkin oli sitä mieltä, että paikan olisi pitänyt olla auki. Hän soitti ensin portilla annettuun numeroon, ei vastausta, Sitten johonkin toiseen numeroon, joka oli viereisellä ilmoitustaululla. Sitten ystävälleen, joka lupasi selvittää asiaa ja soittaa takaisin. Lunta hiutaloi (ahh tätä uusiosanaa!!!) ja tuuli kylmästi. Yritimme kutsua herran sisälle odottelemaan, mutta ei hän halunnut. Siitä hytisten odotellessa seurustelimme vaillinaisella yhteisellä sanavarastollamme sekä Google kääntäjän avulla ja hän sai kerrottua, että hänellä on kaksi tytärtä, jotka asuvat Englannissa, toinen Brightonissa. Minä kerroin, että olemme menossa Portugaliin. Voi sitä ihmetystä!
Hyvän aikaa odoteltuamme ystävä saapui paikalle. Vähän enemmän englantia! Hän totesi, että kiinni mikä kiinni. Olin jo aikaa sitten kertonut, että voisimme kyllä nukkua tässä parkkiksella, mutta sitä ei otettu kuuleviin korviinkaan. Viimein herrat antoivat perikse. Viimeksi saapunut oli tulostanut meille kartan kaupunginsta (vai kyläkö lienee) ja kertoi, missä on hyvä ravintola. Vielä piti ottaa yhteiskuvakin!
Herrat olivat jo lähdössä pois, kun viimeksi saapunut tuli vielä koputtelemaan ovelle ja tuli vielä uudelleen kysymään nimiämme. Annoin Nereidi-käyntikorttimme ja hän ilahtui kovasti.
Illalla lampsimme pienen matkan päässä olevaan Lidliin. Halpaa oli: rommia, Vinho Verdeä, jauhelihaa, makkaraa, vihanneksia, kakkua yms. yms. Ja alle 40 euroa. Ihmiskassoja ei ollut laisinkaan, vain itsepalvelu. Siinä asiaa ihmetellessämme tuli ystävällinen henkilökunnan edustaja ja hoiteli itsepalvelun puolestamme.
Koska oli perjantai-ilta, vähän nuorisoa kävi taas parkkiksella seurustelemassa.
Aamulla matka jatkui. Ajokeli oli ensin oikein hyvä ja päätimme siirtää määränpäätämme aiottua kauemmaksi.
Löysin sopivalta vaikuttavan paikan. Sen nettisivut olivat vain puolaksi. Kävin huoltoasemalla kysymässä käännösapua ja että onko alue auki. Kaveri kertoi näin alueen infóssa kerrottavan. Sinne siis.
No huh. Tiet pienenivät pienenemistään. Tasoristeyksen (josta meni juna kumpaankin suuntaan ja jouduimme odottelemaan) tuli vastaan kielletty ajosuunta-merkki. Paikan piti kuitenkin olla kyseisen tien päässä emmekä enää jaksaneet lähteä etsimään vaihtoehtoista reittiä, joten menoksi. Kuvasta näkyy millainen tie oli.
Ja kiinnihän tämäkin alue tietysti oli! Ei kun takaisin samaa kinttupolkua. Onneksi 13 kilometrin päästä Oderin rannalta löytyi Kamping, joka oli auki. Hyvin vaatimaton, mutta saimme kuitenkin sähköä ja kuumat suihkut, tosin jääkylmässä rakennuksessa. Päivän saldo 519 kilometriä.
aas oli aamulla maa valkoinen, onneksi ei kuitenkaan liukasta. Pikkuteiltä valtatielle päästyämme kuskinpuolen peili sai köniinsä. Edellä ajavan rekan katolta lensi jääkikkareita tuulilasiin ja joku vähän isompi osui sivupeiliin. Pieni laajakulmapeili lensi taivaan tuuliin ja isosta peilistä katosi takaosan suoja. Onneksi itse peili sentään pysyi ehjänä. Nytpä meilä sitten onkin taas uusi haaste saada peili taas kuntoon ja uusi sopiva laajakulmapeili hankituksi.
Puolan ja Tsekin rajan ylitys meni taas ihan huomaamatta. Äkkiä äkkäsimme olevamme Tsekissä ja sitten tulikin kiire ruveta hankkimaan Vinjetiä (tietullimaksu), 13 €. Sen hankkiminen netin kautta olikin saada meidät hermoromahduksen partaalle. Nettisivut päätyivät jatkuvast tsekinkielisille sivuille, josta tietenkään emme saaneemitään tolkkua. Huoltoaseman henkilöknnalta emme saaneet mitään apua. Hartaan yrittämisen jälkeen pääsin viimein maksuhommiiin – ja sitten ei uusi pankkikorttini kelvannutkaan! (Normaaleja ostoksia olen sillä saanut tehdyksi). Vanha sitten kelpasi, mutta Nordean ID-palvelu ei suostunut toimimaan. Huono nettiyhteys ilmeisesti. Olimme jo lähteä riskillä ajelemaan (sakko ilman vinjettiä ajamisesta jopa 20.000 korunaa eli yli 800 euroa), mutta onneksi yks kaks maksu menikin läpi!
Prahasta löysimme – yllätys yllätys – heti ensi yrittämällä avoinna olevan camping- alueen. Portti oli auki, mutta ketään ei näkynyt. Ajoimme sisään, kytkimme sähköt ja olimme tyytyväisiä. Illemmalla vihdoin mieshenkilö tuli konttorille, jonka kaikki pöytätasot olivat täynnä papereita ja tupakankatku päätä huimaava. Sähköä ei kuulemma saisi käyttää sillä se olisi hänelle ”katastrof”. Piuhat siis irti. Söhkömittarit ja sosiaalitilat olivat vuodelta mielkka ja kilpi. Vessat tyyliin ”kun narusta nykäisee niin vesi lorisee” ja saatavilla oli vain kylmää vettä. Tämän majoituksen hinta oli 20 €, käteisellä.
Päivän kilometrit 348.
Aamulla meiltä meni noin tunti, ennen kuin pääsimme Prahasta ulos isommille teille. Siellä on kolmen tunnelin setti, joiden pituus on yhteensä noin 5,5, kilometriä. Sitä pisintä ajaessa tuntui, ettei se lopu koskkaan.
Maasto muuttui mäkiseksi ja yhdessä vaiheessa oikein pelästyin, että nyt olemne joutuneet umpitalveen. Vähän ajan päästä kyltistä selvisi, että olimme kilometrin korkeudessa. Huomaamatta tie oli kivunnut koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. Alaskin tultiin ja pahin talvi katosi. Lunta oli tosin maassa siellä täällä.
Saksasan tulon sentään huomasimme. Kyltit tien vieressä sen kertoivat, ja vähän matkan päästä iso tie oli suljettu ja liikenne ohjattiin tien sivuun, jossa oli suuri joukko tullimiehiä ja -autoja . Meitä ei pysäytetty vaan viittoiltiin jatkamaan matkaa.
Stellplatz sovelluksesta löytyi suuren caravan-liikkeen pihalla oleva matkaparkki. Ilmainen, sähköineen. Kävimme liikkeessä ostamassa saksalaisen kaasupullon. Nyt on siltä osin mielenrauha taattu, ehkä nyt selvitään.
Matka täätä jatkuu sitten kun ilmojen herrat sen meille sallivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti