2. - 9.4.2024 / Riesenbeck – Bramsche – Gandergesee – Heidenau – Travemunde – laiva

 

Viimeisimmät paikat mustalla

Viimeiset kilometrit tällä reissulla, 493 kilometriä. Yhteensä tällä reissulla kilometrejä kertyi 13 613. Tarkempi yhteenveto myöhemmin.

Sää ei erityisemmin meitä hellinyt ennen kuin ihan viimeisinä päivinä. Vettä tuli tuon tuostakin ja välillä pitkät ajat yhtä soittoa. Lämpätilat keikkuivat sateisina päivinä enimmillään vähän toisellakymmenellä.

Kevät kuitenkin etenee, varsinkin viimeisten päivien yli 20 asteen lämpitiloista johtuen. Koivuissa on jo kaunis vaaleanvihreä väri, ja muutkin lehtipuut alkavat jo vihertää.

Kirjoitan tätä laivalla, meri on melko tasainen, sää harmaa ja välille ripsuttelee vettä.

Ochtrupista matka jatkui Riesenbeckiin. Poikkesimme summittaisesti suunnittelemaltamme reitiltä, sillä halusimme käydä Carthago-kaupassa. Se olikin suuri, paljon Carthagoja myytävänä, mutta näimme vain uusia. Ja kallita!!! Ostoslistallamme oli yhtä ja toista, loppujen lopuksi saimme varaosamyymälästä sähkötöpselin luukun kadonneen tilalle ja vessanappuloita. Mitään varsinaista tarvikemyymälää täällä ei ollut laisinkaan.

Olin etsinyt puskaparkin Ems-joen varrelta, mutta se oli pienen tien vieressä ja jokea ei näkynyt laisinkaan rannalla kasvavan pusikon vuoksi. Siirryimme siis muutaman kilometrin päähän maksulliseen matkaparkkiin. Muutama auto oli siellä ennen meitä, ja päivän mittaan niitä tulla tupsahteli lisää. Vettä satoi käytännöllisesti katsoen koko päivän. Katselimme taas säälien koiranomistajia, jotka sateessa ja kurassa ulkoiluttivat karvaisia matkakavereitaan.

Kanavan laidassa oli pitkäpuolalainen sisävesirahtialus (kutsumme niitä lötjäyksiksi). Liikenne kanavalla oli todella vilkasta, toinen toistaan pitempiä lötjäyksiä teki matkaa myötä- ja vastavirtaan.

46 kilometrin päässä Riesenbeckistä Bramschessa näytti olevan Caravan-liike, jonka pihalla piti oleman myös matkaparkki. Sinne siis. Emme ensin nähneet reissulaisille tarkoitettuja pysäköintipaikkoja ja pysäköimme tien varteen. Läksin jalan pihalle tutustumaan tilanteeseen. Liike avattaisiin keskiviikkona vasta kello 14, mutta liikkeestä tuli ystävällinen mies kyselemään, mitä olisimme vailla. Hän olisi avannut liikkeen meitä varten. Sanoin, että voisimme kyllä odotella ja kysyin parkkipaikoista. Löytyihän sieltä pihalta pari paikkaa (ilmaisia), ja sähköäkin saimme 2 eurolla.

Kaupasta löysimme vihdoin viimein pitkään etsityn pikkupeilin kuskin puolelle. Myyjä kävi vielä ystävällisesti asentamassa sen paikoilleen.

KEVÄT!!!

Avoimet pihat

Sää oli edelleen sateinen, mutta sateeton pikku rakonen löytyi ja kävimme kävelyllä kylällä. Rakennuskanta oli omakotitaloja, ja NIIN saksalaisen näköisiä punatiilirakennuksia hyvin hoidettuine pihoineen. Pihojen suhteen kiinnitimme huomiota siihen, että täällä ei piilouduta korkeiden muurien, aitojen ja porttien taakse vaan pihat ovat melko avoimia. Toinen eroavaisuus Portugaliin oli koiranhaukkusaattueen puuttuminen. Koko pitkähkön lenkkimme aikana yksikään koira ei tullut haukkumaan meitä!

Ja edelleen sateisessa ja harmaassa aamussa jatkoimme matkaa kohti Gandergeseetä. Moottoritiellä oli pitkät tietyöalueet. Ylipäänsä ottaen Saksassa on ollut yllättävän paljon tietöitä ja moottoriten toiden/toiset kaistat suljettuina. Teimme taas pienet liittymäharharetket, 7 + 7 kilometriä. Tie halkoi peltoaukeita, ja monessa kohtaa niillä näytti vesi seisova. ”Riisipeltoja”.

Gandegeseetä lähestyttäessä tietä reunusti pitkä koivukujanne. Enimmäkseen puut olivat jo suuria ja komeita, mutta yhdellä pätkällä puut olivat vielä aika nuoria.

Matkaparkki oli junaraden vieressä, rautatieasemaa vastapäätä. Alden ruokakauppa pysäköintialueen toisella laidalla.

Ennenkin olemme todenneet Aldin tarjonnan melko vaatimattomaksi, ja saman totesimme taaskin. Aika jännä oli, että juomatarjonta varsinkin oli niukka, mutta vieressä oli sitten erillinen juomamyymälä.

Ylipäänsä, Saksassa on vaikea löytää 0,33 litran tölkkioluita, suurin osa tölkeistä on puolilitraisia. Pänttöviinejä ei tahdo löytyä laisinkaan, jossain kaupassa ehkä hyvällä tuurilla kahta sorttia punaista ja yhtä valkoviiniä. Olisi pitänyt ostaa Portugalista tai Espanjasta! Pulloja emme halua kuljettaa.

Sateen tauottua kävimme kylällä muutamassa muussa kaupassa oluen- ja viininetsintäreissulla. Aika laiha saalis. Kari sentään sai hiuksensa leikkautettua.

Kaupunki ei näytä kovin vanhalta, kaikki hyvin siistiä. Merkittävä havainto: kierrellessämme näimme vain yhden vaivaisen suojatien! Olemme opetelleet käyttämään suojateitä, ja joka risteyksessä katseemme harhaili sinne sun tänne suojatietä etsiessämme. Turhaan.

Hauska katos Heudenaun caravan-alueella

Ja taasen harmaa aamu, yhdeksän astetta lämmintä. Vajaa sata kilometriä Heidenaun caravanalueelle. Olin varta vasten etsinyt aluetta, jossa olisi WiFi, illalla olisi Helmareiden peli. (no, sen takia ei olisi kannattanut vaivautua, huonosti kävi). Vuorokausimaksu oli 14 euroa, mutta automaatista piti ottaa myös viiden euron muovikortti, jolle ladattiin arvoa sekä pysäköintimaksun kuin myös sähkön ja vessa/suihkukäyntien maksamiseksi. Tuntui vähän epäreilulta, kun portilla luvataan 14 € ja maksatkin 19.

Sosiaalitiloissa lasken käsienpesuallas. 

Kiva pieni alue, parikymmentä paikkaa. Tullessamme vain kaksi autoa lisäksemme, taasen päivän mittaan niitä tuli lisää.

Iltapäivällä sää selkeni vähäsen ja kävimme kävelyllä viereisellä todella suurella vapaa-ajan alueella. Siellä oli jos jonkinlaista mökkiä ja asuntovaunujen kylkeen viritettyjä telttoja ja katoksia. Tontit näyttivät olevan suunnilleen suomalaisten siirtolapuutarhamökkien tonttien kokoluokkaa, ehkä vähän pienempiä. Vieri vieressä.

Viiden maissa lämmintä oli jo ruhtinaalliset 15 astetta! Ja sitten jysähti! Valtavan kirkas salama välähti ja helti perään jyrähti oikein kunnolla. Vettä tuli hetken aikaa reippaasti, sitten ukkonen meni menojaan.

Päätimme jäädä Heidenauhun vielä toiseksi yöksi, sillä Travemudeen oli enää vajaat 150 kilometriä matkaa. Aamulla oli 11 astetta ja pilvistä, mutta iltapäivällä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaanlta ja lämmintä varjossa 23 astetta! Pitkästä, pitkästä aikaa voimme virittää tuolit ja pöydän ulos Chiccin kupeeseen ja paistatella päivää. Itse asiassa aika mukava (melkein) viimeinen reissupäivä!

Pitkin päivää jostain kauempaa kuulun kaiuttimista jotain kuulutuksia ja läheiselle parkkipaikalle ajoi aina vain enemmän autoja ja kansa vaelsi jonnekin. Aikamme kuluksi läksimme katromaan, mistä on kyse. Maastojuoksukilpallu! Eikä ihan tavallinen sellainen, vaan kahden tunnin juoksu 2,5 kilometrin radalla. Tavoite oli juosta mandollisimman monta kierrosta tuossa kahdessa tunnissa. Vähän leikkimieltäkin oli mukana, joillakin juoksijoilla oli vähän erikoisemmat kamppeet päällään. Yleisöä oli yllättävän paljon, pellon laidassa vohvelimyyntikojun luona.

Ja sitten viimeinen taival, Travemundeen. Jo aamulla 14 astetta lämmintä, pilvistä tosin. Pitkin moottoritietä huristeltiin ja taas kerran Tomppeli ja Maps olivat eri mieltä ja teimme pienen harharetken. Rekkaliikennettä ei juuri lainkaan, sunnuntaipäivä. Usealla rekkaparkilla oli tuulivoimaloiden osia rekkojen kyydissä. Toisissa pyöreitä lieriöitä, ilmeisesti runko-osia, toisissa taas valtavan pitkiä siipiä.

Travessa parkkeerasimme ensin ruokakaupan parkkikselle ja kävimme viini- ja olutjahdissa. Olut pikkitölkeissä ei ollut kovin edullista, halvimmillaan 79 cnt/purkki ja lisäksi 25 sentin panttimaksi. Totesimme, ettei kannata ostaa, Suomessa saamme samaan hintaan. Viiniä ostimme vielä muutaman pöntön. Kolmen litran pönttäviinin hinta pyöriin kymmenen euron kahta puolta.

Varsin tyhjänä olivat laiturit vielä. 

Kävimme kaupungilla kävelyllä. Vanhan kaupungin talot joen rannalla olivat komeita. Myyntikojuja (lähinnä matkamuistoja ja vaatteita) ja ravintoloita oli vieri vieressä. Ja voi sitä ihmispaljoutta! Lämmintä oli yli kaksikymmentä astetta ja aurinko paistoi. Oli jännä kulkea ihmisjoukossa, sillä edellilsestä kerrasta on pitkä aika. Alvorissa, helmikuun alussa, olemme viimeksi nähneet yhtä aikaa enemmän kuin muutaman kymmenen ihmistä… Vaikka emme erityisesti ihmismassoja rakastakaan, nyt tuli ihan kiva lomafiilis.

Siirryimme kaupan parkkikselta matkaparkkiin muutaman kilometrin päähän. Odottelimme siellä laivalle lähtöä. Kävin kurkkimassa muita kulkijoita ja niinpä vain paikalla oli yksi suomalainen retkeilyauto. Kävin vähän jutulla. Edeliisen kerran olemme jutelleet suomalaisen kanssa Figueira da Fozissa, suomalaisia reissaajia tavanneet Lagosissa maaliskuun alussa. Aika harvassa meikeläisiä on tiellemme osunut. Tietysti, osittain se johtunee siitä, että olemme käyttäneet varsin harvoin leirintäalueita.

Meille oli tullut ohjeistus tulla lauttasatamaan aikaisintaan kello 22.30, joten ilta oli pitkä lähtöä odotellessa. Pitkään seisoimme myös sataman jonossa, hyttiin suoriuduimme vasta 01.45.

Hytti on varmasti pienin mitä laivalla on saatavilla, mutta joka tapauksessa tilaa on enemmän kuin meillä Chiccissä! Hörppäsimme mukaan otetut oluet ja sitten nukkumaan!

Matka oli tylsä, kuten uumoilimmekin. Aikaa tapoimme, merellä ei näkynyt juuri mitään sankan sumun takia. Vilkkaalla laivaväylällä seilasimme ja silloin tällöin vierellä näkyi harmaana haamuna joku muu alus.

Tiistaiaamuna laiva saapui satamaan, aikataulussa sanottiin kello 10. Me pääsimme aika mukavasti laivasta ulos jo kello 10.15.

Sitten kaasupullojen vaihtoon, ruokakauppaan, pyykille, kuormaa selvittelemään ja tavaraa autosta varastoon ja varastosta kyytiin veneelle vietäväksi.

Meilä on vajaa viikko aikaa saada Nereidin kevätkunnostus tehdyksi, vesillelaskun pitäisi olla maanantaina 15.4. klo 16. Emme vielä tiedä, millainen jäätilanne on Teijossa, mutta toivomme parasta.

Alla tilastoa matkakuluistamme. Emme ole laskeneet mukaan ollenkaan ruokakuluja eikä muita – tosin vähäisiä – ostoksiamme. Muut-kohdassa on auton kunnossapitoon liittyviä pieniä kuluja.

Nyt tämä reissu on tehty. Olemme oikein tyytyväisiä, että tuli lähdetyksi. Ehkä ensi talvena uudelleen, jo kokeneempina.

25.3. - 1.4.2024 / Arcis sur Aube – Trepail – Sedan – Libin (Belgia) – Kelmis – Duisburg (Saksa) – Ochtrup

 

Uusimmat paikat mustalla

813 kilometriä ajettu Belgian kautta Saksaan. Sää ei ole meitä juuri hellinyt, on ollut melko viileää, jopa alle kymmenen asteen päivälämpötiloja. Kaivelimme jopa pitkät kalsarit ja toppatakit käyttöön. (Aloimme näyttää paikallisilta!) Yhtenä ainoana päivänä oli jopa 19 astetta ja auringonpaistetta ja tarkenimme jopa käydä kävelyllä shortseissa! Vettä on saatu myös tuon tuostakin. Helsingissä on ollut muutamana päivänä lämpimämpää kuin meillä!!!

Matka on sujunut joutuisasti moottoriteitä pitkin. Niiden kunto on vaihdellut silkinsileästä reikäiseen/paikattuun/meluisaan pinnoitteeseen. Valtakunnanrajojen ylitykset sentään huomasimme. Belgian ja Saksan rajalla levikkeellä oli kolme poliisiautoa ja paljon rekkoja pysäköityinä, mutta siellä sivussa ne pysyivät eivätkä meitä häirinneet. Rekkaliikenne hiljeni vallan pääsiäispyhien ajaksi, vain muutama rekka näkyi liikenteessä monena päivänä. Rekkaparkit näyttivät sen sijaan olevan tupaten täynnä autoja. Jännityksellä odotamme, millaiset ruuhkat syntyvät huomenna tiistaina – ensimmäisenä arkipäivänä pääsiäisen jälken.

25.3. yöllä oli vain yksi aste lämmintä! Matkamme kohti Arcis sur Aubea koti alkoi pientä tietä laajojen loivien peltoaukioiden ja pienten kylien halki. Traktoreita oli töissään pelloilla ja jokunen maantielläkin. Tuulivoimaloita ja metsämaisemaakin oli välillä matkan varrella. Ylitimme Seinen!

Matkaparkki oli aika tylsä, meluisan tien varrella. Siitä ei ole paljon kerrottavaa.

Viiniviljelmiä silmänkantamattomiin Champagnessa

Aamulla jopa yhdeksän astetta lämmintä. Matka jatkui pitkin viivasuoraa tietä peltojen halki. Champagne-alueelle saavuttuamme pellot muuttuivat viiniviljelmiksi. Matkaparkkimme Trepailissa oli pienessä kylässä viiniviljelmien keskellä.

Kylä oli aivan hiljainen., ei ristinsielua liikkeellä. Vanhoja taloja, kirkko ja hautausmaa. Muutama shampanjantuottaja/myymäläkin oli, mutta ne olivat kiinni. Leipäkauppaa, sen enempää kuin tavallista ruokakauppaakaan ei ollut. Mukava paikka kuitenkin.

Vähän reippaamman kokoinen hyönteishotelli. 
Viljelijät haluavat muistaa pikku apulaisiaan. 

Vanh aa kalustoa. Mitähän tälläkin on tehty?

Heräsimme sateisen yön jälkeen harmaaseen aamuun, viisi astetta lämmintä. Tihkusateessa ajoimme loivien, silmänkantamattomiin ulottuvien viiniviljelmien halki.

Vanha silta Sedanissa. Vedestä ei tietoakaa
Onkohan joki kulkenut joskus tästä?

Yöpaikkamme oli Sedanissa, aivan Maas.joen rannalla. Tullessamme paikalla oli vain kaksi autoa, mutta päivän mittaan paikat taas kerran täyttyivät. Kävimme kaupungilla kävelyllä ruhtinaallisessa kuuden asteen lämpotilassa (sama kuin Helsingissä!). Joki oli komea ja linna näytti valtavan suurelta. Emme menneet siihen tutustumaan sisältä, kiersimme vain sen ympäri. Linnan luona oli kapeita katuja vanhoine taloineen.

massivinen linna/linnoitus

Huomasimme, että Tomppelissa ei ollut laisinkaan Belgian ja Saksan karttoja. Alueella oli WiFi, joten aloimme päivittä Tomppelia. Sepä alkoi herjailla riittämättömästä tilasta, joten jouduimme poistamaan Etelä-Euroopan. Huomasimme myöhemmin, että Ranska meni siinä samalla. Päättelimme, että ehkä olimme joutuneet tilanpuutteen vuoksi poistamaan Saksan Etelä-Eurooppaa ladatessamme. WiFi ei jaksanut vääntää päivityksiä Tomppeliin, joten jouduimme käyttämään mobiilidataa ja jännäsimme, että mahtaako datapaketissa jäljellä oleva saldo riittää. Riittihän se, ja muutaman tunnin aherruksen jälkeen Tomppelissa oli Belgian ja Saksan kartat. Meillä oli vielä jonkin verran matkaa Ranskan puolella, mutta päätimme selvitä siitä Google Mapsilla.

ärhäkät villisiat vartoivat suurta patsasta,

Noitalinna?

Melominen vastavirtaan Maas-joella
näytti käyvän työstä. 

Yö oli sateinen ja tuulinen. Poikkesimme Lidlissä ruokaostoksilla ja suuntasimme kohti Belgiaa ja Libiniä. Tie oli Belgian puolelle tultuamme jonkin matkaa järkyttävän huonossa kunnossa, mutta parani onneksi jonkin aikaa ajettuamme. Maisema muuttui mäkisemmäksi.

Kylien halki ajaessamme huomasimme, että lähes jokaisen talon ovenpielessä tai edessä oli roskapussi/pusseja. Sitten näimme, että roska-auto pysähtyi jokaisen pussukan kohdalla ja auton takaosan tasolla seisova mies kävi nappaamassa pussin ja heitti sen autoon. Sellaista jätehuoltoa Belgiassa. Ihmettelimme, ettei missään näkynyt lintuja roskapussien kimpussa.

Kierkon juurellakin oli pari kirjakauppaa. 

Libinin matkaparkki oli kylän reunalla, kaksi autoa ennen meitä. Tämäkin paikka täyttyi iltaan mennessä. Kylä oli pieni, kauniita vanhoja taloja ja komea kirkko. Tämä kylä on kuuluisa siitä, että siellä on seitsemän kirjakauppaa – vanhoja ja uusia kirjoja. (Ja kylä on tosiaankin pieni!). Viikonloppuna oli tulossa suuri kirjatapahtuma ja katoksia viriteltiin kirkon viereen. Pitkin kadun reunaa oli maalilla merkitty numeroita, ilmeisesti myyntipaikkoja. Olisi ollut mukava nähdä, millainen härdelli nämä messut olisivat, mutta olimme paikalla torstaina emmekä voineet jäädä paikalle notkumaan lauantaihin asti. Harmi.

Tuuli oli kova ja lämpötila vain kahdeksan astetta. Ihan hyvin tarkenimme käydä kävelyllä kalsareilla ja toppatakeilla varustautuneina.

Tällaista puuta emme ole koskaan nähneet!

Yolla tuuli ja satoi taas. Alkumatka todella meluisapinnoitteista ja huonosti paikattua tietä. Namurin ohitustiellä eteemme ajoi sora-auto, jonka lavalta lenteli kiviä meidän päällemme. Huh huh, pelotti, että tuulilasi hajoaa. Liikennettä oli aika paljon, joten meni hetki ennen kuin Kari pystyi päästämään väliin toisen auton ja olimme suojassa.

Kelmistä lähestyttäessä tie kulki pitkän matkaa harjanteen päällä. Molemmin puolin oli hienot näkymät viereisiin laaksoihin ja seuraaville kukkuloille.

Matkaparkki oli täynnä, mutta jonkin aikaa odoteltuamme meille vapautui paikka. Päivän ja illan mittaan varmaankin kymmenkunta kulkinetta kävi pyrkimässä alueelle, mutta joutui kääntymään pois.

Itse parkkis oli ilmainen, mutta sähköstä piti maksaa. Halusimme laittaa ruokaa AirFryerillä joten halusimme sähköin. Hyvän aikaa saimme raapia päätämme, ennen kuin pääsimme selville kolikkoautomaatin saloista ja saimme sähköä.

Kelmisin kirkko. 
Täällä kirkkojen ovet ovat useimmiten auki.
toisin kuin Suomessa. 

Kylä on uudehko, talot huolitellun näköisiä ja kaikki paikat siistejä Kirkko komea ja keskellä kylää tietenkin.

Silmätippani olivat vähenemässä, joten kävimme apteekissa kysymässä, olisiko mahdollista saada niitä sieltä. Reseptiä kyselivät, eikähän minulla olllut muuta kuin Kanta-palvelu e-resepti. Asia kuitenkin hoitui, kun otin kuvaruutukopion ja lähetin sen apteekkiin sähköpostilla ja näytin kansainvälisen Kela-lorttini. Tipat saisin seuraavana aamuna.

Ja taas vaihteeksi yöllä satoi. Päätimme jäädä Kelmisiin vielä toiseksi yöksi, ilmainen paikka kun oli ja meillä runsaasti aikaa. Aamulla menimme ensin edellispäivänä löytämäämme pyöräliikkeeseen, jossa oli loppuunmyynti. Kari teki todella edulliset ostokset: tuubikumi, ohut pyöräilypusero ja sivupeili yhteensä 46 euroa!

Ruokakaupan jälkeen kävin apteekista hakemassa silmåtipat ja poikkeisin lelukaupassa. Minulla oli mukana kaksi palapeliä, ja toisen olen tehnyt jo kahteen kertaan. Olen varmasti jo kuukausikaupalla etsinyt uutta peliä, mutta niitä ei kerta kaikkiaan ole ollut missään! Tässä kaupassa oli kaksi 1000 palan palapeliä, mutta molemmissa niin idioottimaiset kuvat (puolet kuvasta taivasta) että päätin pärjätä edelleenkin ilman.

Ja matka jatkui Saksaan niin, siloista moottoritietä. Edelleenkään ei rekkoja liikenteessä (pääsiäissunnuntai), mutta rekkaparkit tien varressa täpötäysiä. Saksassa moottoritietä saa ajaa usein niin kovaa kuin sielu sietää, ja varsinaisia raketteja suhahtikin ohitsemme tuon tuostakin. Tie halkoi edelleenkin laajoja peltoaukeita. Matkan varrella oli useita tuulipuistoja.

Yösijamme oli tällä kertaa Duisburgissa venekerhon matkaparkissa. Meillä kävi tuuri, saimme taas viimeisen paikan! Tähän paikkaan meillä liittyy muistoja: Yövyimme Kajja-veneellämme Välimeren-reissullamme tässä satamassa vuonna 1997!

tässä mekin olemme yöpyneet ikuisuuksia sittten. 

Olen aina pitänyt matkapäiväkirjaa.
Harmi, että nykyään ei enää ole tällaisia kuitteja
liimattaviksi päiväkirjaan. No, eipä käsin kirjotettua
päiväkirjaakaan enää ole, vain lyhyitä muistiinpanoja
kalenterissa muistin tueksi. 

Kävimme kävelyllä pitkin Reinin rantaa ja ihmettelimme taas kerran, miten valtavan suuria joella kulkevat rahtiproomut ovatkaan. Oli pitkästä aikaa lämmintä, ihan shortsikeli. Puistossa oli koivuja, ja ne olivat hiirenkorvalla. Tuli niin kotoinen olo.

Jokirannan talon katolta poika vilkuttelee
Reinin sisävesilaivureille. 

Tapasin puheliaan saksalaisnaisen, joka kertoi olleensa miehensä kanssa viime talven Ruotsissa ja Suomessa retkeilyautollaan. Aikovat tulla Suomeen uudestaan syyskuussa. Meillä oli pitkät jutut reissuistamme. Myöhemmin päivällä hän tuli koputtelemaan oveemme ja pyysi meitä tulemaan illalla kanssaan heidän saksalaisten ystäviensä luo syömään Emme nyt kuitenkaan halunneet lähteä ventovieraaseen kyläpaikkaan kuokkimaan.

Toinen pääsiäispäivä. Tiet edelleen tyhjiä. Ajoimme vesisateessa Ochtrupin kaupunkiin. Siellä on Carthago-liike ja käymme sieltä tiistaina kyselemässä sähköluukun kantta, joka on päässyt putoamaan, ja mahdollisesti turvalukkoja oviin.. sen sellaista.

Parkkipaikkamme on kaupungin laidalla, mutta aivan lähellä keskustaa. Aamupäivän satoi, mutta iltapäivällä pääsímme käymään kävelyllä. Oikein siisti kaupunki, todella komeita taloja. Hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Yksi ravintola näytti olevan auki.

Huomenna siis Carthago-kauppaan, ruokaostoksille ja keula kohti uusia paikkoja.