18. – 28.2.2026 / Palencia - > Busto de Bureba - >Balmaseda -> Hernani -> Seignosse (RANSKA) -> Fontet, - > Saint-Germain- et- Mons, 949 km

 

Mustat pollukat tällä kertaa

Nyt on tullut ahmituksi kilometrejä. Olemme etsineet sähköä ja WiFi-yhteyksiä, jotka ovat olleet tiukassa – ainakin kohtuuhintaan.

Säät ovat merkittävästi parantuneet. Päivisin on ollut välillä jo todella lämmintä ja siitä olemme nauttineet täysin sydämin. Vähän hyvitystä niille surkeiden säiden kuukausille! Yöt tosin ovat olleet aika kylmiä, jopa yksi pakkasyökin on koettu. Siksi (kaasun säästämiseksi) olemme hakeutuneet sähköpaikkoihin.

Jännä havainto tuli tehdyksi matkan edetessä. Portugalissa ei niin pientä kylää olekaan, etteikö siellä olisi kahvilaa tai snack-baaria tai ravintolaa. Eipä ollutkaan enää Espanjassa eikä Ranskassa!

Matka jatkuu. Tällä hetkellä Travemundeen on Mapsin mukaan suorinta reittiä 1517 kilometriä. Tietenkään emme nyt ihan sitä kulje, vaan poukkoilemme sinne sun tänne sopiviin yöpymispaikkoihin. Aikaa on vielä yli kolme viikkoa, että kiirettä ei ole. Onneksi.

Netistä löytynyt kartta tulva-alueista. 

18.2. Villares de la Reina – Salamanca – Palencia, 176 km

Löysimme viimeisen parkkipaikan - ahtaan sellaisen - löytämäni lääkäriaseman läheltä. Valitettavasti paikka oli sellainen, ettei siellä ollut yleislääkärivastaanotto. Meille ei selvinnyt, mihin vaivaan sieltä olisi apua saanut. Virkailija ei puhunut sanaakaan englantia. Parkkipaikan vieressä oli apteekki, sinne siis kysymään neuvoa. Ystävällisesti meille opastettiin terveysasema 800 metrin päästä. Sairaalaan ei kuulemma korvakivun takia pitäisi mennä. Terveysasemalle siis. Pääsimme nopeasti ensimmäiselle luukulle ja sieltä meidät ohjattiin vielä nopeammin hallinnolliselle puolelle. Vuolaasti ja monisanaisesti – ja  pyynnöstäni huolimatta  tavattoman nopeasti -  (vain espanjaa) puhuva naishenkilö selitti meille, että pitäisi mennä sairaalaan. Tämä oli väärä paikka. Kiitos ja näkemiin!

Tämä riitti tältä erää, päätimme yrittää joskus toisen kerran jossain muualla. Jatkoimme matkaa, hyvää suoraa tietä silmänkantamattomien tasankomaisemien halki. Ylitimme Douro-joen, joka oli tulvinut pahasti lähempänä rannikkoa. Paljon oli vettä täällä pohjoisemmassakin.

Ohitimme Simanciasin, kivan näköinen linna ja kirkko. (Pitää laittaa mukavan näköisiä paikkoja muistiin. jos vaikka satumme joskus ”paremmalla ajalla” liikkumaan täälläpäin.)

Matkan aikana löysin Valladolidin laitamilta lääkäriaseman, jossa pitäisi olla myös yleislääkäripalvelua. Selitettyäni asian (vain espanjaa, taas) vastaanottovirkailija pyysi meitä odottelemaan hetkisen. Tuokion kuluttua nuori mies viittoili meidät sisään ja kurkisti Kari korviin. Ei kuulemma tulehdusta. Pitäisi mennä lääkärille…nyt meille selvisi, että tämä kaveri oli joku hoitoassistentti. No, lääkäriaikoja olisi vasta seuraavana päivänä, joten se siitä taas kerran.

Matka jatkui kovassa tuulessa. Välillä näimme joen, jossa vesi näytti olevan todella korkealla.

Erikoiset koristelut tällä huoltoasemalla

Palencian matkaparkki oli ilmainen, mutta sähkö maksoi 5 € / 12 tuntia. Hassua oli, että sähkö piti käydä maksamassa tien toisella puolella olevalla huoltoasemalla. Siis joka kerta erikseen. Huoltoasemalta saimme myös koodin huoltorakennukseen, jossa oli sosiaalitilat, pesukone ja kuivuri sekä WiFi-tunnukset. WiFi toimikin erinomaisen hyvin. 

Jännäsimme jääkiekkoa: Suomi-Sveitsi, ja Suomi selvisi mitalipeleihin jatkoajalla! Vähän ennen puoltayötä kävimme maksamassa uudet 12 tuntia sähköä, sillä yöksi oli luvattu vain paria lämpöastetta.

19.2.2026. Aamulla kaksi astetta lämmintä ja tosi kova tuuli. Löysin kaupungilta lääkäriaseman ja ankaran jumppauksen jälkeen (voi näitä järjestelmiä…eiköhän niitä testauteta ollenkaan loppukäyttäjillä?) sain varatuksi Karille lääkäriajan iltapäivälle.

Täälläkin joki tulvii aivan yli äyräiden ja myrsky oli kaatanut suuria puita. Yksi oli keikahtanut jokea ylittävän sillan metallikaiteiden päälle ja vääntänyt ne aivan mutkille. Joessa näytti olevan useita kaatuneita puunrunkoja. Uutisten mukaan uusi myrsky, Pedro on lähestymässä Atlantilta Euroopan rantoja. Eivätkö nämä lopu ikinä?

Lääkärikäynti sujui näppärästi. Tämä lääkärikään ei puhunut englantia, mutta saneli espanjaksi Google Translatoriin diagnoosinsa. Tai no, diagnoosi… mutta määräsi kuitenkin antibioottitippja, jotka kävimme saman tien hakemassa apteekista. Enempää emme viitsineet kuljeskella kaupungilla, sillä tuuli oli hyytävän kylmä ja se kävi Karin korvaan pahasti.

Ja taas urheilua: Herola ja Hirvonen voittivat hopeaa yhdistetyssä!

20.2. Aamulla kaksi astetta pakkasta! Iltapäivällä auringon paistaessa lämpeni kymmeneen asteeseen.

 Urheilua, urheilua. Kävimme huoltoasemalla ruokaostoksilla. Siellä olikin melko hyvä valikoima elintarvikkeita, paljon parempi kuin Portugalin pikkukylien kaupoissa. Ja todella siististi esille pantuina, kaikki purkki- ja pullorivistöt suorina. Jotain pientä sieltä ostimme varastojen täydennykseksi.

Niin, mainittakoon vielä, että iltaisin kävimme ostamassa sähköä yöksi lämmitystä varten.

21.2.2026, - > Busto de Bureba, 151 km

Aamulla maa kuurassa, yksi aste lämmintä, aurinko lymyili sumun takana.

Matkalla erikoista ohuen kasvillisuuden peittämää hiekkadyynimäista maisemaa. Camping-alue oli tyhjä, ja konttori oli kiinni. Päätimme pysäköidä omavaltaisesti ja valitsimme paikan numero yksi. Virhe, paha sellainen. Nurmen peittämä paikka oli pehmeä, ja renkaat upposivat maahan pahasti. Vaadittiin useita yrityksiä ja jopa minut työntöhommiin, ennen kuin pääsimme irti. Sittenpä pysäköimmekin ajotien sivuun.

Konttorin seinässä oli WiFi-tunnus ja salasana ja sähkö toimi, joten sitten kaikki olikin ihan hyvin. Paitsi että. Konttorin ovessa oli puhelinnumero, ja yritin soittaa siihen. Ei kuulunut mitään, ei edes hälytysääntä. Yritin moneen kertaan, puhelu katkesi aina. Testailimme Karin kanssa ja häneen sain yhteyden pitkällä viiveellä. Boottasin puhelimen, sama tilanne. Viimein taas yhden soittoyrityksen jälkeen isännältä tuli viesti, ettei hän kuule mitään ja että hän tulee iltapäivällä käymään. No huh. Monen bootin jälkeen puhelin alkoi toimia, kun soittelimme Karin kanssa toisillemme.

Kun isäntää ei alkanut kuulua. läksimme ”yläpihalle”, jossa oli ravintola, jalkapallokenttä, tenniskenttä ja uima-allaskin. Ravintolassa oli paljon porukkaa. Ihmettelimme kovasti, mistä kaukaa väki oli tullut täällä keskellä-ei-mitään. Saimme maksun hoidettua, kaksi yötä saman tien. Urheilua taas…

Iivo keskeytti 50 km hiihdon, Ruuskanen seitsemäs. Hienoa! Illalla Suomi-Slovakia jääkiekko-pronsssiottelu, Suomi voitti!

Taas kului tavattomasti aikaa seuraavan paikan etsinnässä. Tiukassa ovat järkihintaiset  avoinna olevat paikat, joissa on sähkö ja WiFi.

22.2. Aamulla kolme astetta lämmintä, aurinkoista. Naisten 50 Kerttu Niskanen seitsemäs. Katsoimme jääkiekon USA-Kanada loppuottelun ulkosalla auringonpaisteessa (17 astetta). Harmiksemme USA voitti.

Illalla kävimme ravintolassa syömässä pizzat. Sekä mobiilidata että WiFi toimivat tosi huonosti tai ei laisinkaan illalla ja yöllä.

23.2. - > Balmaseda, 102 km.

Näitä härkiä on aina silloin tällöin
tienvierillä kukkuloiden päällä. 

Sumu- ja vuoriseinämä edessä!

Alkumatka tärisevää tietä avarissa maisemissa. Ono-nimisessä kaupungissa  tankkasimme ja heti sen jälkeen tie kulki komeiden lähes pystysuorien kallioiden välissä. Tunneleita.

 Sitten taas avoimissa maisemissa, kaukaisuudessa häämöttivät lumihuippuiset vuoret.

Matkan varrelle sattui sopivasti kohtalaisen kokoinen ruokakauppa, jonka pihalla oli jopa meillekin tilaa pysäköidä. Kävimme ostamassa evästä useammaksi päiväksi. Muistamme jo edellisltä vuosilta, että kaupat täällä ovat harvassa ja sopivalla pysäköintitilalla vielä harvemmassa, Tilaisuus kannattaa siis käyttää hyväksi. 

Tien varressa paljon kukkivia mantelipuita. Ne näyttävät todella hienoilta kaikessa valkoisuudessaan muuten melko ruskeassa maisemassa. Hienoja maisemia, kyliä kiipeilemässä pitkin vuorten rinteitä. Meillä matka tuntui olevan enimmäkseen alamäkeä, aina vain alaspäin.

Balmasedan siisti matkaparkki kivettyine paikkoineen. oli kylän laitamilla mäenrinteessä. Paikalla oli yksi auto, joka sekin läksi pois. Aurinko paistoi, lämmintä ruhtinaalliset 19 astetta. Olipa taas niin mukavaa istua auton vieressä. 

Alueen alapuolella oli vaalea hevonen aivan liian pienessä aitauksessa, Kävimme sitä moikkaamassa. Kari antoi sille leipää. Se kuitenkin ”ujosteli” meintä eikä antanut silitellä turpaansa. 

24.2. Aamulla 12 astetta lämmintä, puolipilvistä. Alueen yläpuolella jyrkähkössä rinteessä oli lammaslauma laiduntamassa ja jossain sielläpäin kaksi kukkoa piti  melko epävireistä kilpakie’untaa.

Kaupunkiin mennessä tien veressä
kaksi suosikkieläintäni laiduntamassa. 

Päivän lämmettyä tutustumaan kaupunkiin. Vuolaan joen rannalla oli oikein mukavan näköistä vanhaa kaupunkia. Ihan piti istahtaa terassiolusille nauttimaan kauniista päiästä ja ympäristöstä. Ainoa pieni harmituksen aihe oli viereisen pöydän todella äänekäs, melko iäkkäiden naishenkilöiden joukko, joilla riitti juttua.  

Aurinkokello ja ties mitä muuta, 
josta emme saaneet tolkkua. 

Autolle palattuamme jatkoimme päivänpaistattelua ja kävimme moikkaamassa heppakaveriamme. Nyt se oli saanut seurakseen pienen ponin ja onneksi vähän lisää liikkumatilaakin. Yhtään vihreää heinää ei sen alueella näyttänyt olevan, joten kävimme repimässä ruohoa tien reunasta ja kävimme tarjoilemassa sitä sille. Hyvin kelpasi!

Matkaparkki halusi joihinkin säädöksiin vedoten kirjautumisen kaikkine tietoinemme järjestelmään. Huh huh. Tietysti nimet, sitten passin numerot, myöntämispäivät. voimassaoloajat, syntymäajat, osoitteet jne.. Järjestelmä ei mitenkään näyttänyt oliko se noteerannut syötteet. Tulin ulos ja sitten se alkoi kysellä samoja asioita uudelleen. Kolmannella kerralla älysin kaikessa rauhassa odotella ja sitten asiat etenivät oikein. Taas kaipailin käytettävyystestaajia!

25.2. - > Hernani, 170 km

Aamulla 14 astetta, puolipilvistä. Matka alkoi kaupungin halki ja hidastetöyssyissä kuului kummaa kolinaa. Pikkuluukku oli auki! Piti kiireesti löytää paikka, jossa ajaa sivuun lukitsemaan se kunnolla, Ilmeisesti se jostain syystä ei ollut mennyt lukkoon.

Ajoimme kymmenkunta kilometriä mutkaista kapeaa tietä vuorten rinteillä, rotkojen vieressä. Upeita maisemia! Sitten tie muuttui vähän isommaksi ja sitä reunustivat kauniin vihreät niityt. Google Maps ja Waze olivat reitistä taas eri mieltä, ja noudatettuamme Wazen ohjeita päädyimme ajamaan Amurrion keskustan kautta, 

 

Pitkiä ylä- ja alamäkiä, tie kulki kyltin mukaan 638 metrinkorkeudessa. Moottoritiellä sitten ajoimmekin ensimmästä kertaa pitkiin, pitkiin aikoihin rekkojen seassa. Ei ruuhkaa kuitenkaan. Edessä ja sivuilla häämöttivät melkoiset vuoret ja pohdimme, aloitetaanko vuoristokiipeily vai kulkisiko tie jostain alempaa solia pitkin.

A1 moottoritie. Matkailuautoja on ollut todella vähän liikenteessä - tänään ei vielä yhtään! Tunneleita, melko lyhyitä tosin. Liikennemerkin mukaan jyrkkä 6 kilometriä pitkä alamäki. Tuntui, ettei se loppuisi koskaan!

Hernanin matkaparkki (=parkkipaikka) oli tylsä, kaupungin laidalla teollisuusalueella. Matkailuautoja oli paljon, mutta lähes kaikki olivat espanjalaisia ja alueella säilytyksessä asumattomina.

Aurinko paistoi, lämmitä 27 astetta! Paikka oli niin ikävä, ettei tehnyt mieli edes ottaa tuoleja ulos – eikä se kyllä olisi ollut sallittuakaan. Aikaa kului taas mahdottoman paljon seuraavaa paikkaa etsiessä.

26.2. - > Seignosse, 85 km, RANSKA

Aamulla 9 astetta, aurinkoista. Määränpäähän Mapsin mukaan 80 km, matka-aika noin kaksi tuntia. Minkähänlaisille teille joutuisimmekaan?

Aika pian ylitimme Espanjan ja Ranskan rajan. Tämä olikin kuljettajalle rankka pätkä ajettavaksi (tiesimme sen kyllä jo etukäteen edellisiltä vuosilta). Asutusta lähes koko matka, kiertoliittymiä, liikennevaloja ja töyssyjä toistensa perään  sekavista liittymistä nyt puhumattakaan. 85 kilometrin matkaan meni noin kaksi ja puoli tuntia! Päätös: seuraavilla reissuilla tämä Biskajan pohjukan tiuhaan asuttu alue kierretään kaukaa!

Seignossin matkaparkki oli suurten pinjamäntyjen alla. Paikalla oli vain muutama muu kulkine.

 Ranskalaisilla naapureillamme oli vanha (14 v.) koira. Naureskelimme, että sillä oli varmaankin muistisairaus. Söimme hodareita ulkosalla, ja haistettuaan makkaran se tassutteli hitaasti katsomaan, heltyisikö meiltä jotain. Ei se istunut eteemme kerjäämään, kierteli ja tuijotteli vain meitä ja läksi sitten pois, kun ei saanut mitään. Hetken kuluttua sama uudelleen, moneen kertaan. Se ei varmaan muistanut, että oli jo käynyt kerjuulla.

Järkytys: Kari näki, kun naapurin nainen teki autonsa vieressä kyykkypissat aivan Karin nähden!  No huh. Asuntoautoissa on vessat, samoin kuin alueellakin, kuten myös vessantyhjennyspaikka….

27. 2. - > Fontet, 190 km

Minun nukkuessani Kari kävi aamukävelyllä rannalla parin kilometrin päässä. Pitkät hiekkarannat.

Seuraava järkytys: meille oli illalla tullut toiset ranskalaisnaapurit ja tällä kertaa isäntä kävi kyykkypaskalla autonsa takana aidan vieressä! Ei voi olla totta…

Matka jatkui oikein kivaa, hyväpintaista  pientä tietä, jonka vieressä kulki hyvä kevyen liikenteen väylä.

Tass navigaattoriyllätys: molemmat navigaattorimme halusivat ohjata meidät tielle, jolla on jossain kohden 2 metrin korkeus – tunneli vai mikä lie. Onneksi Kari sai heti näppärästi pyöräytettyä Chiccin takaisin. Vain yksi ranskalaisauto tööttäili takana.

Tällä pätkällä havaitsin pari oikein kivaa vanhaa kaupunkia, jotka kannattanee muistaa vastaisen varalle: Soustons ja Sabres.

Ensin ajoimme pienten kylien halki, sitten aivan maksullisen moottoritien vieressä. 30 kilometrin matkan pääsimme vihdoin motaria, sitten taas lähdettiin pienemmille teille.

Vettä näyttää täälläkin tulleen runsaasti ja luokille taipuneita tai kaatuneita puita oli paljon teiden vierellä.

Ja taas oli hankalaa: Waze ja Google Maps olivat suunnilleen joka risteyksessä eri mieltä reitistä. Arvopa siinä sitten se paremmalta näyttävä tie kahdesta kapeasta…

Labit-kylän jälkeen kapeata tietä reunustivat oikein pahat metsätuhot. Kaiken kukkuraksi pahasti täristävän tien reunat olivat pehmeät, monessa kohtaa oli väistämistilanteissa syntyneitä mutaan uponneita renkaan jälkiä. 

Sen jälkeen päädyimme vielä kapeammalle, vain kuuden kilometrin pituiselle vain yhden auton levyiselle tielle, onneksi pinnoitus oli sentään asfalttia! Helpotuksen huokaus, kun tämä pätkä oli ohitettu.

Pienessä kylässä pysähdyimme ravintolaan kahville. Mitään syötävää ei ollut näköpiirissä. Paikalla oli vain kaksi muuta asiakasta: mieshenkilöt nauttimassa aamupäiväoluitaan. Molemmilla oli edessään pöydällä patongit. Mistä lienevät löytäneet, me emme nähneet missään leipomoa. No, kahvit saimme joka tapauksessa. 

Pääsimme keskiviivalliselle tielle! Täällä oli muutamassa paikassa tehty mäntymetsässä melko laajat avohakkuut. Ville de Bazesissa liikenneympyrä pääsi yllättämään ja niinpä jouduimme taas ajamaan kaupungin kapeilla kaduilla, ennen kuin pääsimme taas maantielle.

Tien varrella oli pitkään, pitkään aikaan vasta toinen aurinkopuisto.

Fontetin camping-alue oli laaja ja oikein viehättävä. Pysäköintipaikkoja sähkötolppineen oli kahdessa erillisessä paikassa. Tietysti pysäköimme ensin lähimmälle, jolla oli kaksi muuta matkailuautoa. Toisista paikoista emme tienneetkään, ennen kuin läksin katsomaan läheistä kanavaa ja venesatamaa, jossa oli paljon veneitä.  Näin sen luona myös mahdollisuuden pysäköidä. Emme kuitenkaan viitsineet enää vaihtaa paikkaa. Aurinko paistoi, oli 19 astetta lämmintä ja istuskelimme auton vierellä. Täälläkin on myrskynnyt: alueella oli muutamasta suuresta männystä katkennut paksuja oksia, joita ei ollut vielä viety pois.

Kirjoittelin tätä blogia. Mobiilidata pätkii täälläkin pahasti!

28.2. - > Saint-Germain-et Mons, 75 km

Huoltopisteestä ei saanutkaan juomavettä! Onneksi vettä oli vielä jäljellä kolmasosatankillinen ja lisäksi kolme kuuden litran vesikannua. Ei hätää siis.

Tankkasimme läheisessä kylässä. Kallista: 1,80 € / litra!

Taas ajettiin keskiviivatonta pikkutietä, jonka varrella oli kaatuneita puita – ja silmäniloksi ja kevättervehdykseksi narsissit kukkivat. Puhumattakaan tietysti mantelipuista ja niistä valtavista tunnistamattomista keltaisista pensaista/puista!

Nyt tuli ensimmäistä kertaa Ranskassa vastaan valtavat viiniviljelmät. Niitä riitti silmänkantamattomiin, samoin kuin välillä hedelmätarhoja, joissa puut olivat vielä aivan paljaana.

Päädyimme taas pikku harhaan ajon vuoksi ajamaan Monsegenon pikkukylän katetun keskiaukion ympäri päästäksemme taas maantielle. Vanha kylä näytti kivalta, ja yhden tienviitan mukaan siellä olisi ollut myös matkaparkki tai camping-alue. Me jatkoimme kuitenkin matkaa. 

Viiniköynnösten juurella oli toisin paikoin 
keltaisenaan jotain kukkia. 

Täällä oli muutamassa paikassa vielä pari vuotta sitten yleisemminkin näkemiämme paikkakuntakylttejä ylösalaisin. Ne olivat (ja lienevät vieläkin) maalaisväestön mielenosoituksia valtion maatalouspolitiikkaa (vai oliko polttoaineen hintoja?) En muista enää) vastaan. Sen verran harvassa niitä enää oli, etten onnistunut saamaan valokuvaa.   

La Bastide ikivanhan kylän kirkon piha näytti houkuttelevalta pysäköintipaikalta. Ehkä joskus?

Kaikkiaan tämä pätkä oli niin maaseutuajelua, ettei paremmasta (pahemmasta?) väliä. Muutaman 

Kaikkiaan tämä pätkä oli niin maaseutuajelua, ettei paremmasta (pahemmasta?) väliä. Muutaman kilometrin aivan loppumatkasta pääsimme ajamaan ”isoa” tietä. 

Matkaparkkiin kirjautuminen oli taas uudenlaisella laitteella. Miksi, miksi näitä ei voisi standardoida? No, kolmannella yrittämällä onnistuin maksamaan kymmenen euron maksun.

Tämäkin joki oli tulvinut kävelytielle asti! 

Auringonottoa (lämmintä 15 astetta), urheilua (toimiva Wifi) ja blogihommia taas. Siinäpä tämä päivä. Huomenissa edessä 111 kilometriä seuraavaan paikkaan.