18. - 28.12.2025 / Alferce – Sao Marcos da Serra – Sao Bras de Alportel – Cascada do Peco – Miradouro de Vale Covo – Altura

 

Vihreällä viimeisimmät sijainnit

Nyt olemmekin edenneet maltillisesti, vain 205 kilometriä. Surkeiden säiden (sadetta, tuulta) ja joulun takia viivyimme kahdessa paikassa kokonaiset kolme yötä ja nyt täällä Alportelin Campo e Marissa ainakin kaksi. Saa nyt nähdä.

Nämä vähäiset kilometrit on suureksi osaksi ajettu pieniä, kapeita ja mutkaisia teitä mielettömissä maisemissa. Ja hitaasti. Paikoin jopa 90 kilometrin nopeusrajoituksista huolimatta nopeutemme on ollut 20-30-40 kilometriä tunnissa! Jyrkkien mutkien ja mäkien vuoksi näkyvyys eteenpäin on välillä todella lyhyt, ja välillä ei kakkosvaihteellakin mäen ylös kiipeäminen on hidasta jurnutusta. Enimmäkseen, muutamaa aivan lyhyttä pätkää lukuun ottamatta tiet ovat kuitenkin olleet varsin hyväkuntoisia.

Sadetta on piisannut. Ja tuulta. Yölämpötilat noin 6 – 10 astetta, päivällä vähän toisella kymmenellä, muutamana aurinkoisena hetkenä jopa 16 - 17  astetta. Edellisinä Portugalin-talvinamme on kyllä ollut paljon paremmat säät! Toivottavasti alkava vuosi tuo tänne vähän leppoisampia kelejä.

Matkailuajoneuvoja tuntuu edelleenkin olevan edellisvuosia vähemmän liikkeellä. Juteltuani ruotsalaiskaravaanaripariskunnan kanssa he olivat panneet merkille erityisesti ranskalaisten aikaisempia vuosia vähäisemmän määrän. Täytyypä katsella sillä silmällä. Suomalaisia olemme edelleenkin tavanneet vain kaksi autokuntaa.

18.12. Portimao - > Alferce, 33 km

Taidetta Portimaon rantabulevardilla

Aamulla 13 astetta lämmintä, pilvistä. Karin käydessä aamukävelyllä värkkäilin edellisen blogin maailmalle. Teimme usean päivän ruokaostokset, ajoimme rannan pysäköintialueelle ja läksimme kävelylle. Poikkesimme muutamassa kiina-kaupassa. Etsinnässä on mm. pienehkö wok-pannu. Tv-kokin ruokaohjelmien innoittamana olen innostunut intialaisesta ruuasta ja olisi mukava tehdä sitä ”oikeanlaisessa” astiassa. Suuria pannuja on kyllä tarjoilla, mutta tämän asumuksemme tilat huomioon ottaen sellaista en voi tänne hankkia riesaksi. Karille etsiskelemme edelleen kipparinlakkia Travamunden lautalle unohtuneen tilalle. Vielä ei ole onnistanut.

Ajelimme Alferceen taas mutkaista ja mäkistä tietä -  ehkä koko tähänastisen reissun hienoimmat maisemat! Matkan varrella oli yksi pieni camping-alue ja pari mukavan näköistä, yöpymiseen kelvollista levikettä. Olimme Alfercessa viimeksi toissa talvena, ja silloin kaupungin laidalla oli noin viiden auton matkaparkki. Nyt oli tehty uusi, kauniisti maisemoitu 40-paikkainen alue. Ilmainen, mutta ei sähköä saatavilla.

Alfercen uudella matkaparkilla

19.12. – Alferce – > Sao Marcos da Serra, 18 km. (19. – 22.12.)

Aika vaatimaton kylä, mutta tällaistakin löytyy

Aamulla satoi, 10 astetta. Sateen tauottua kävimme pikku kävelyllä kylällä. Hiljaista. 

 

Hieno ajomatka upeissa maisemissa seuraavalle, tutulle  matkaparkille Sao Marcus da Serraan. Loppumatka nostatti taas hiukset pystyyn: emme taaskaan osuneet oikealle reitille kaupungin halki, vaan kiemurtelimme sen todella kapeilla kaduilla, ennen kuin osuimme oikealle reitille. Alueella oli ainoastaan yksi auto ennen meitä, pick-upin lavalle rakennettu matkailuajoneuvo.

Alueella on hyvä WiFi, joten ampumahiihtoa oli mukava katsella.

Koska sääennusteet lupailivat sateita, päätimme jäädä alueelle muutamaksi päiväksi. Oli sentään jotain ajankulua, kun voimme katsella urheilua. Ja kyllähän sitä sadetta saatiinkin. Sentään välillä paistoi vähän aurinkokin, ja pystyimme istuskelemaan ulkosalla auton vieressä tuulen suojassa nautiskelemassa auringosta.

Parina viimeisenä yönä oli todella kovaa rankkasadetta, heräsimme sateen hakatessa auton kattoon ja tuulen puistellessa koko kopperoa.

22.12. - > Silves - > Sao Bras de Alportel, Ecopark, 92 km (22. – 25.12.)

Aamulla kuusi astetta lämmintä, puolipilvistä, muutama sadepisarakin. Matka kulki vuoristo-osuuden jälkeen valtavien sitrusviljelmien halki. Olimme tehneet paikkavarauksen Silvesin joenrantacampingille, joten päätimme ajaa paikan päälle ja käydä kysymässä, mikä on tilanne. Meille osoitettiinkin paikka, mutta pysäköityämme sille totesimme sen kaikin puolin kelvottomaksi. Ahdas kuten koko aluekin. Iso lätäkkö siinä, missä olisi pitänyt oleskella. Kaikki sähköpistokkeet varattuja. Päätimme etsiä jonkun toisen paikan.

Aikamme karttoja tutkittuamme valitsimme Ecoparkin Sao Bras de Alportelissa. Hyvä tuttu paikka, tilavat paikat autoille. Matkan aikana tuli Silvesin kämppäriltä viesti vapaasta paikasta, mutta kieltäydyimme kohteliaasti.

Alportelin Lidlissä teimme jouluruokaostokset ja ajoimme vajaan neljän kilometrin päähän Ecoparkiin. Sattumoisin osuimme aivan samalle paikalle kuin muutama viikko sitten itsenäisyyspäivän aikoihin. Samat naapuritkin vielä. Näytti siltä, että aika paljon alueella oli pitkäaikaisia asukkeja, etutelttoineen ja tuulisuojineen.

Aurinko ilmestyi pilvien raosta hetkittäin ja sitkeästi yritimme istuskella ulkona. Valitettavasti lämmintä oli vain 13 astetta, joten auringon mennessä pilveen oli aina siirryttävä sisälle lämmittelemään.

Aatonaattona yöllä ja aamulla taas sadetta, päivällä onneksi kirkastui ja aurinkokin näyttäytyi. Kinkunpaistopäivä: 1,1 kilon sianlihalämpäre Airfryerissä, ihan hyvin onnistui. Olisin halunnut tehdä joulutorttuja, mutta pakastevoitaikinaa sen enempää kuin luumuhilloakaan (tai edes kuivattuja luumuja) ei Lidlistä löytynyt. Jouduin tyytymään paistamaan jostain pyöreästä piirakkapohjasta persikkahillolla täytettyjä sarvia, Ihan hyviä niistä tuli, mutta eivät ne vetäneet vertoja joulutortuille!

Päivällä jopa 16 astetta ja hetkittäin aurinkoistakin.

Jouluaattona aloitin päivän riisipuuron keittämisellä (puuroriisit mukana Suomesta). Kello 10 täkäläistä aikaa katsoimme joulurauhan julistukset Turusta ja nautimme joulupuuron.

Aurinko ilmaantui välillä pilvien raosta. Jouluruokien valmistelun välillä kävin aurinkoisen hetken koittaessa istahtamassa auringossa. Kari kävi pyörälenkillä.

Olisin halunnut syödä jouluaterian ulkona, mutta totesimme, että 14 asteen lämpötila ei ole riittävä juhla-ateriaan ulkosalla. Siispä aterioimme sisällä: ”Kinkkua”, kinkkukastiketta (äitini reseptillä), hasselbackan perunat, porkkanalaatikkoa, wasabilohta, kylmäsavulohta, kaali-appelsiinisalaattia, hillottua punasipulia, herneitä, oliiveja. 

.25.12.  Ecopark - > Cascata do Peco, 22 km

Taas matkaan, valtavan suurten sitrusviljelmien halki. Kiva pieni pysäköintialue. Muutama henkilöauto ja ruotsalainen asuntoauto. Olivat olleet jo muutaman päivän tällä paikalla.

Vesiputoukselle oli reilun kilometrin matka, kuulemma todella jyrkkää polkua, joten en lähtenyt sinne vaan Kari meni yksin. Hienon näköistä kuulemma ja kuvista päätellenkin.

Aurinkoista, 16 astetta lämmintä. Saimme taas paistatella päivää auton vierellä.  

26.12. - > Miradouro de Vale Covo, 18 km

Aamulla 6 astetta, pilvistä. Kapoinen tie kulki aluksi sitrusviljelmien halki.  Appelsiinin tai sitruunan olisi saanut poimituksi vain ojentamalla käden ulos auton ikkunasta. Puron ylitti niin kapea  - kaiteeton - silta, että ihan pelotti!

Kun aloimme nousta ylös, tie mutkitteli taas niin, ettei näkyvyyttä ollut juuri laisinkaan, ja tällä pätkällä oli vastaantulevaa liikennettäkin. Hyvin tarkkana piti olla, kun piti väistää aivan tien laitaan, jotta mahtuisimme sivuuttamaan toisemme. Maisemat matkan varrella olivat taas komeat ja miradourolta uskomattoman hienot. Miradouro oli hyvin hoidettu, ei roskia missään. Penkit ja pöydät kiveä ja tietysti paikalla oli myös ”pakollinen” keinu.

Aurinko paistoi ja muutama auto, pyöräilijä ja motoristi pysähtyi ihailemaan maisemia, Yritimme istuskella ulkona, mutta vaikka aurinko paistoi, tuuli aika kovin ja kylmästi. 

27.12. - > Campo e Mar, Altura (22 km),

Yöllä ja aamulla oli taas kova tuuli ja aamulla alkoi sataa. Sääennusteet lupasivat rankkasateita useaksi päiväksi, joten päätimme hakeutua pois luonnon helmasta kovalle alustalle, mukavalle paikalle sähkön ja WiFin ääreen. (Suomeen ennustettiin jopa hirmumyrskylukemiin nousevia tuulia.)

Mutka-mäkiteitä Campo e Mar matkaparkille, jossa olemme olleet molempina edellisinä talvina. Mukava paikka, ystävällinen henkilökunta.

Henkilökunta ei ollut paikalla, mutta soittaessani konttorin ovella annettuun numeroon minulle kerrottiin alueen olevan valitettavasti täynnä. Vettä satoi kaatamalla. Harmitti. Aloin etsiskellä meille seuraavaa mahdollista paikkaa, kun yksi asuntoauto ajoi ulos alueelta. Kari syöksyi kysymään, olivatko he lähdössä pois ja kuulemma olivat. Minä kiireesti soittamaan konttorille ja kysymään, voisimmeko ajaa vapautuneelle paikalle, Kyllä vain. Yes! Kylläpä helpotti!

Siinä sitten kuunneltiin sateen ropinaa, välillä katsottiin vähän TV:tä Areenasta, minä tein palapeliä ja Kari luki. Nenää ei huvittanut pistää ulos!

28.12. Yöllä sade välillä hellitti alkaakseen taas uudelleen. Ukkonenkin jyrähteli. Aamulla oli – yllätys, yllätys – poutaa ja Kari kävi kävelylenkillä. Minä tein näitä kirjallisia töitä.

Ainakin huomiseen olemme tässä. Katsomme sääennusteita ja päätämme sitten, minne auton keula suunnataan seuraavaksi. Kohta pitää jo päättää uudenvuoden vastaanottopaikka. Jos sää on hyvä (=kirkas), hakeudumme ehkä jonnekin korkealle, jotta näemme laajasti ilotulitukset. Saa nähdä.

Hyvää joulua!

 

9. – 17.12.2025 / Salir – Silves – Messines – Sao Marcos da Serra – Sao Bartolomeu de Messines – Silves – Campingcar Figueira – Portimao

 

Nyt on ajeltu ristiin rastiin

9. – 17.12.2025 / Salir – Silves – Messines – Sao Marcos da Serra – Sao Bartolomeu de Messines – Silves – Campingcar Figueira – Portimao

Tällä pätkällä ajoimme yhteensä 403 kilometriä.  Välillä moottoriteitä, välillä taas melko surkeita kinttupolkuja. Vettä on saatu ja kovaa tuulta, ja vastapainoksi ihanan lämmintä auringonpaistetta.

Hiukan olemme ihmetelleet matkailuajoneuvojen vähyyttä monella alueella. Aikaisempina vuosina olemme ehkä nippa nappa saaneet paikan, nyt monessa paikassa on ollut tilaa riittämiin. Missä kaikki?

9.12. - > Tavira - > Salir, 78 km

Aamulla heräsimme taas sumussa/pilvessä, 12 astetta lämmintä. Odottelimme aikamme maiseman kirkastumista, sitten Taviraan laboratoriokokeisiin. Kaksi koetta, yhteensä 9,22 €.  Ei mitään toimisto- tai muita maksuja. Hidasta tosin…

Ruokatäydennystä, aamupäiväkahvit ja maantielle. Moottoritieosuuden jälkeen noustiin taas pienempää mutkaista tietä ylös, ylös. Komeita maisemia!

Saavuimme viime vuodelta tuttuun matkaparkkiin. Viime vuonna se oli ilmainen, nyt hinta 8,48 €. Sähköineen kaikkineen, toimiva WiFi. Värkkäsin edellisen blogin loppuun, Kari kävi pyörälenkillä. Ja sitten juuri sopivasti alkoikin sataa - ja sitä riittikin!

10.12. - >Boliquieme - >Portimao > Silves, 142 km

Yöllä ankaraa sadetta, joka hakkasi kovaa auton kattoon herättäen meidät välillä.

Labratulokset tulivat sähköpostiin, salattuna, enkä saanut ankarasta yrittämisestä huolimatta liitetiedostoa auki. Harmitti niin vietävästi.

Koukkasimme viime vuodelta tutun karavaanarikaupan kautta -  puutelistamme ei lyhentynyt yhtään. Boliquiemissa saimme sentään täytetyiksi kaksi kaasupulloa.

Päätimme ajaa Portimaoon katsomaan, josko marinan viereiselle alueelle voisi asettua yöksi. Olin nähnyt jonkun satelliittikuvan, jossa alueella oli kopperoita. Ei sinne päässyt, tyhjää täynnä ja sisäänajot suljettu betoniesteillä. Vedimme vähän henkeä ja joimme kaffet.

Seuraavaksi Ferragudoon kyselemään caravanhuollosta apua kaasuhellaamme, josta yksi kolmesta liekistä on lakannut toimimasta. Hankala juttu, kun paistinpannu on käytössä, muuta ei hellalla voikaan kokata. Kattilaa ei mahdu liekille. Eipä tullut apua, seuraavat vapaat ajat olisivat vasta joskus ensi vuonna.. Eikä puutelistammekaan lyhentynyt yhtään täälläkään. (Vesihana veneily-ystävällemme, kuminauhaa tai kiinnitysliinoja polkupyörän suojapussin kiinnitykseen ja Angles Mortes-tarroja Ranskaa varten. Nämä viimeksi mainitut hätävarjeluna. Yli 3500 kg autoissa pitää olla sellaiset. Chiccihän painaa tuon alle 3500 kg rekisteriotteensa mukaan, mutta totuus on hiukan toisenlainen. Olin lukenut, että pohjois-Ranskassa tarrattomat kopperot oli viety punnitukseen ja tarkastettu onko tarrat ja sakotettu ankarasti. Tarralliset olivat saaneet ajaa ohi tarkastuspisteen. Joten…)

Saimme korjaamolta kuitenkin vihjeen caravantarvikeliikkeestä Silvesissä – sinne siis!  Kiire kuulemma on sielläkin, eikä aikaa hellamme korjaamiseen tuntunut löytyvät. Vetosin siihen, että jouluruokien valmistaminen ei muuten onnistu, ja niinpä omistaja heltyi antamaan meille ajan seuraavan viikon tiistaille.

Pysäköimme muiden matkailuajoneuvojen seuraan parkkipaikalle täpötäyden camping-alueen edustalle. Kävimme kävelyllä kaupungin kauniilla, kapeilla vanhoilla kaduilla ja ”joulumaassa”, joka oli varsin hiljainen aikaisesta iltapäivästä johtuen. Pikkuruisesta rautakaupasta löytyi kuminauhaa pyöräsuojan kiinnitykseen: puutelistamme lyheni yhdellä asialla!

Sähkökaapitkin voi koristella näin kauniisti

11.12. - > Camperstop Messines, 27 km

Aamulla 12 astetta, puolipilvistä. Ruokaostokset. Tupakkakaupasta löytyi jopa joulukortti äidilleni. (Niitä on täällä todella harvassa paikassa kaupan, toisin kuin meillä Suomessa. Minulla oli kyllä mukana mappikalenterin taskussa jokunen joulukortti, mutta Chicci on koko kalenterin nielaissut jonnekin mystiseen paikkaan. Ei löydy ei.)

Postimerkkejä Tabacaria ei myynyt, postista saisi. Sinne siis! Yksi virkailija, yksi asiakas äärettömän pitkän ja monimutkaisen asian kanssa edellämme. Viimein, kun vuoromme koitti, kävi ilmi, ettei postissa olisi tänään postimerkkejä eikä rahaa. Huomenna sitten… (täällä oli yleislakkopäivä, olisikohan johtunut siitä?). Emme voineet ymmärtää, miksei virkailija voinut hihkaista meille, ettei postimerkkejä ole, kun seisoskelin jonossa kirkkaanpunainen kirjekuori selvästi näkyvissä kädessäni.

Olin kaivellut meille seuraavan paikan taas Park4Night – sovelluksesta. Ensin ajettiin sitrusviljelmien halki kohtalaista tietä, viimeiset kilometrit karmeassa kunnossa olevaa hiekkatietä. Ja saapuessamme alueelle johtavan järkyttävän kapean ja köykäisen näköisen sillan eteen, muistimme olleemme täällä ennenkin. Viimeksi saimme viimeisen paikan, nyt oli tilaa vaikka kuinka. WiFi toimi jotenkuten, sähköä ei saatavilla. Oikein ystävällinen isäntä.

12.12. - > Sao Marcos da Serra, 26 km

Yöllä rankkasadetta, samoin aamulla. Emilia-myrsky pauhaa manner-Portugalissa rannikolla ja vuoristossa.  Porto Santon ja Madeiran välinen lauttaliikenne on peruttu, jopa 14 metrin aallokkovaroitus on annettu. Muistamme hyvin Porto Santon sataman ja mietimme, että mitenkähän veneet ovat siellä pärjänneet.

Sao Marcos da Serran matkaparkki näytti satelliittikuvassa jotenkin tutulta, mutta vasta etsiytyessämme älyttömän kapeiden, mäkisten ja mutkaisten vanhan kaupungin katujen seassa oikeaan paikkaan, muistin samantapaiset tilanteet viime vuodelta. Huh. Ei ollut vapaata tilaa kummallakaan puolella muutamaa senttiä enempää, mutta taitavasti Kari hoiteli homman. No olihan niitä opasteita järkevälle reitille joitakin, mutta emmepä ensin vain osuneet niiden kohdalle.

No, alue löytyi hautausmaan vierestä ja oli yhtä matkailuautoa vaille typötyhjä! 6 € vuorokausi, sähkö, vedet, tyhjennykset, WiFi…kaikki. Ja oikein siisti paikka. Siis: missä kaikki? Viimeksi täälläkin oli toistakymmentä autoa! Hollantilaisen karavaanarirouvan kanssa jutellessamme hänkin totesi ja ihmetteli samaa: paljon vähemmän matkailuautoja alueilla kuin viime vuonna.

Sateinen kävely postille. Punainen kirjekuori olikin epästandardi ja postimaksu 2,04 €. Tavalliset merkit (joita ostin varalle kaksi), maksoivat 1,21,€. Virkailija kysyi moneen kertaan, että ymmärsinkö, että punaisesta kuoresta pitää maksaa enemmän…

Piti oikein kysyä herra Kuukkelilta, mitä postimaksu on nykyään Suomessa. 2,75€! OHO!

Kirkon aukiolta oli hienot näköalat alas laaksoon. Aukion reunamilla oli markkinakojuja, vielä tyhjillään. Hiljaista.

13.12. Sao Marcos da Serra

Aurinkoista! Päätimme jäädä tänne vielä toiseksi yöksi, Kävimme leipäostoksilla pikkuruisessa, äärettömän hyvässä järjestyksessä olevassa pienessä ruokakaupassa. Tavarat hyllyillä olivat pilkulleen suorissa riveissä!

Auringonottoa, Kari kävi pyörälenkillä. 19 astetta lämmintä. Iltapäivällä kylältä, mäen päältä alkoi kuulua musiikkia ja pitihän meidän mennä katsomaan, mitä oli tekeillä.

Tällaisia luonnollisen kokoisia "nukkeja"
 oli ripoteltu pitkin kylää

Kirkon pihan markkinakojuissa myytiin herkkuja, lahjatavaroita ja käsitöitä ja pihalle oli tuotu erilaisia jouluun liittyviä koristeita. Esiintymislavalla mies lauloi ja säesti itseään haitarilla. Ei mitään harrasta musiikkia, vaan oikein iloista ja menevää. Emme tunnistaneet ainoatakaan kappaletta. Vähän enemmän väkeä olisimme suoneet olevan paikalla.

14.12. - > Sao Bartolomeu de Messines, 17 km

Ja taas eteenpäin. Saimme mukavan aurinkoisen paikan Messines Area Servicio Autocaravanas (ASA). Aurinko paistoi, 19 astetta lämmintä. Takanamme oli verkkoaita, joten käytimme tilaisuutta hyväksemme ja nostelimme lähes kaikki (yllättävän kosteat) vaatteet lokeroista ja hengarikaapista kuivumaan ja tuulettumaan.

Vastapäisessä hollantilaisessa autossa oli suloinen pieni koira, jolta puuttui kokonaan toinen etujalka. Lystikkäästi ja taitavasti se eteni kolmella jalallaankin. Se tuli monta kertaa omin lupineen meidän luoksemme hellittäväksi. Isäntänsä kertoi, että koira oli löytökoira Romaniasta ja ollut heillä kolme vuotta. Heille tullessaan sillä oli ollut puuttuvan etujalan lisäksi vammoja myös lonkassa ja hännässä. Nyt se voi oikein hyvin!

Toinenkin ”vammainen” koira kävi meitä tervehtimässä: sekarotuinen suurehko koira, jonka toinen silmä oli sokea.

Kävimme ruokaostoksilla läheisessä Continent-supermarketissa, aika kehno valikoima niin suureksi kaupaksi.

Oli aika alkaa viritellä joulua, joten Toope ja Tonttu pääsivät taas sivuikkunan verhon päälle istuskelemaan ja Rekku Jalmari Luppakorva sai tonttulakin päähänsä.

15.12. - > Silves, 20 km

Aamulla maksunkerääjä kävi jo aamuteetä juodessamme. Saimme käsinkirjoitetun kuitin maksusta! (7€, sähköineen)

Ajoimme tankkaamaan Intermarchille ja tankkauksen jälkeen piipahdimme vielä ruokakaupassa. Vieressä näytti olevan itsepalvelupesula tyhjillään, joten kävimme keräämässä pyykit ja marssimme tarmokkaina pyykille. No ei. Kaikki koneet olivatkin sitten yht’äkkiä käytössä ja palasimme pettyneinä takaisin autolle.

Ensimmäisessä risteyksessä jäimme jumiin. Valtavan pitkät jonot tonttulakkeihin pukeutuneita lapsia ilmeisesti vanhempineen kulki kulkueena kadun yli ja ties minne. Joukkoa riitti ja riitti. Ainakin tässä kaupungissa on paljon pieniä ihmisiä!

Ajoimme Silvesiin ja päätimme käydä kurkkaamassa Continentia, mahtaisiko siellä olla itsepalvelupesulaa. Olihan siellä, ja niin saimme pyykit pyörimään. Odotellessa kävimme Continentissa kahvilla – ensimmäiset kahvilakahvit koko matkalla!

Ajoimme taas campingalueen edustan parkkipaikalle yöpymään. Iltakävelyllä poikkesimme asiaksemme ostamassa Lidlistä suklaata karavaanikaupan omistajalle. Jos hän vain saisi hellamme kuntoon, antaisimme hänelle suklaarasian erityiskiitokseksi.

16.12. - > Alvor - > CampingCar Figueira, 38 km

Yöllä kaatosadetta ja tosi kova tuuli. Melkoisia kelejä on ollut, ja vähän väliä säätiedotuksessa varoitellaan kovasta merenkäynnistä, aallokosta ja tuulista. Muutama maanjäristyskin on Portugalia täristänyt, mitään isompia vahinkoja ei ole onneksi kuitenkaan tapahtunut.

Kymmeneltä olimme jo caravanliikkeen edessä odottamassa. Isäntä kävi kurkkaamassa hellaamme ja sanoi, että tulisi kahden-kolmen tunnin kuluttua. Eihän meidän auttanut muu kuin istuskella autossa ja odotella. Minä tein palapeliä ja Kari luki.

No, korjaus reilun kahden tunnin odotuksen jälkeen sujui parissakymmenessä minuutissa ja maksoi 27 euroa. Lahjoitimme siis suklaarasian maksaessamme laskua. Aamulla meihin hiukan töykeästi suhtautunut nainen (ilmeisesti isännän vaimo) tuntui ilahtuvan kovasti ja oli nyt pelkkää hymyä toivotellessaan meille hyvää joulua. Ja hyvähän siitä nyt tulee, kun pystyy paremmin kokkailemaan kaikkien hellan liekkien toimiessa!

Sää kirkastui, mutta tuuli todella kovaa.  Meidän teki mieli meren rannalle ja päätimme ajaa vanhalle tutulle Alvorin heikkakentälle. Mutta: se olikin typötyhjä ja betoniestein suljettu. Harmitti.

Suunnitelmat uusiksi: aika lähellä mukava Campielcar Figueira. Vähän jänskätti, mahtuisimmeko, kun Alvorin kenttäkin on poissa käytössä. Eikös mitä, tilaa oli vaikka kuinka täälläkin. Sähköä, WiFI, auringonpaistetta. 18 astetta lämmintä. Mikäs meillä ollessa.

17.12.- > Casais/Ressilsveira puska - > Portimao, Lidl, 50 km

Aamuaskareena Kari putsaili harmaavesisäiliön. Paistattelimme päivää.

Olin löytänyt Monchiquen kukkulalta kivan näköisen parkkipaikan, jonne suuntasimme. Aluksi mukaista, kapeata, reunoista rikkinäistä tietä. Sitten vähän parempaa, mäkiä, serpentiiniä. Valittuun kohteeseen haarautuva tie näytti niin surkealta, ettei tullut mieleenkään lähteä sitä ajamaan. Käännyimme siis takaisin ja pysäköimme aiemmin ohittamallemme kukkulan rinteen levikkeelle, josta oli uskomattoman hienot näkymät. Merikin pilkotti kaukana. Keulamme edessä oli korkkitammi, jonka ympärillä oleva maa oli vallan myllätty. Pohdimme asiaa ja kyselin asiaa herra Kuukkelilta. Mahtaisiko olla kyse tryffelien etsimisestä ja/tai villisioista? Kumpiakin näillä kulmilla saattaa olla.

Söimme lounaan ja paistattelimme päivää. Takanamme olevan tammen alkaessa varjostaa meitä ja tuulen alkaessa puhaltaa, päätimme jatkaa matkaa. Olimme suunnitelleet menevämme huomenissa Portimaoon Lidlin pihaan kopperoille varatuille paikolle, mutta läksimme kuitenkin jo liikkeelle.

Matkaparkissa meille oli sopivasti viimeinen tyhjä paikka. Näyttipä parkissa olevan toinenkin suomalainen auto, toinen näkemämme koko reilun kuukauden kestäneellä reissullamme. Pariskunta koirineen oli ollut reissussa jo kolmisen kuukautta ja aikoivat palata Suomeen vasta huhtikuun lopussa.

Pistäydyimme Lidlissä ja Continentin ostoskeskuksessa, mitään ostamatta. Sitten aloin nämä kirjalliset työt. Huominen on taas auki. Saa nähdä minne tästä jatketaan.

30.11. – 8.12.2025 / CASTRO VERDE – ALCOUTIM – SAO BRAS DE ALPORTEL (Live on wheels) – SAO BRAS DE ALPORTEL (Motorhome Ecopark) – MIRADOURO AGUA DE FUSOS – "OMA MIRADOURO"

 

Tällä pätkällä otimme rauhallisesti, kilometrejä kertyi vain 368 kilometriä ja pysähdyimme kahdessa paikassa peräti kaksi yötä. Kaikki pysähdyspaikkamme viimeistä lukuun ottamatta olivat tällä kertaa meille ennestään tuttuja, mieluisia sellaisia. Joka päivä olemme pystyneet istuskelemaan ulkona auringossa ainakin hetkittäin. Aamuisin lämmintä on ollut kuudesta kahteentoista astetta, päivisin jopa 18 astetta. Ei ollenkaan pöllömpää. Ja vettäkin on tullut vain ihan vähäsen!

30.11. - > Castro Verde, 95 km

Aamulla kuusi astetta lämmintä, aurinkoista. Reittimme kulki välillä komeiden pinjamäntykujien reunustamaa tietä, välillä valtavien puuntaimiviljelmien halki. Ohitimme onnettomuuspaikan: Traktorinkuljetusauto oli keikahtanut ojaan. Onneksi poliisit ja pelastusajoneuvot olivat jo paikalla.

Se melkein joka kylän ja kaupungin välttämätön

joulukuvaelma liikenneympyrässä - 

eikun anteeksi - kiertoliittymässä

Lisää puuntaimiviljelmiä, silmänkantamattomiin. Tie kumpuili vähän, mutta välillä oli pitkääkin pitempiä viivasuoria osuuksia. Aljustrelia lähestyessämme tie muuttui mutkaisemmaksi ja mäkisemmäksi.

Olin etsinyt meille matkaparkin Messejanasta. Lopputuloksena sama pettymys kuin vuosi sittenkin: ei ole enää auki! Jospa jo ensi vuonna muistaisimme, ettei sinne kannata yrittää…

Castro Verdeen siis. Aivan kamala tie, varmaan hirvein mitä olemme koskaan ajaneet. Nopeus korkeintaan 20-30 km/h reikiä ja muita epämääräyksiä väistellessä. Loppumatkasta onneksi helpotti, tie muuttui sileäksi ja levenikin vähäsen. Paljon pyöräilijöitä ja motoristeja oli liikkeellä, olihan sunnuntai.

Castro Verden markkina/juhlakenttä

Parkkeerasimme Castro Verden Lidlin matkailuautoille varatuille paikoille ja kävimme ruokaostoksilla. Matkalla sekoilmme oikein kunnolla kaupungin vanhoilla kapeilla kaduilla Wazen antaessa yhdenlaisia ohjeita ja Google Mapsin jotain ihan muuta. ”Käänny oikealle -  käänny vasemmalle – tee U-käännös”… tämä kaikki suunnilleen yhtä aikaa! Perille  kuitenkin päästiin. Lämmintä 15 astetta, aurinkoista.

Jo viime talvena tapaamamme kokenut karavaanari Marjukka oli ilmestynyt myös paikalle ja vinkkasi, että viereisellä Ferialla (markkinakenttä) voi myöskin yöpyä. Siirryimme siis sinne muutaman muun matkailuauton seuraksi.

1.12. - > Alcoutim, 84 km

Google Mapsin mukaan yksityisasunto

Aamukävely Castro Verden siisteillä kivetyillä kaduilla. Talot kaikin puolin huoliteltuja aivan muutamaa syrjäkadun rakennusta lukuun ottamatta. Hiljaista, missä kaikki ihmiset???

Läksimme liikkeelle. Maisema muuttui ruskeaksi. Tie oli kapeaakin kapeampi, yhden auton ajettava. Onneksi pinnoite oli oikein hyvä eikä vastaan tullut kuin muutama auto.

Tulimme taas Iberian ilvesten asuinsijoille. Niistä varoitettiin useamman kerran liikennemerkeillä. Olin juuri lukenut jostain, että niiden kanta on elpymässä. Hyviäkin uutisia välillä!

Kymmenen kilometriä täristelimme taas surkeata tietä, sitten helpotti. Maasto muuttui mäkiseksi, serpentiinejä taaskin, ylös ja alas, Ja komeita maisemia!

Alcoutimin ilmaisessa matkaparkissa (sähköineen) oli vielä hyvin tilaa. Lämmintä, istuskelimme auton edessä auringossa. Kari kävi pyörälenkillä, jossain vastamäessä oli saanut kunnon kannustushuudot. Marjukkakin ilmestyi paikalle.

Romuista tehty kissa vahtii rajajokea

2.12. Koska sää oli niin mukava, samoin kuin paikkakin – eikä meillä ollut kiirettä minnekään – päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi. Sähkö tosin kenkkuili, mutta se on varsin tavallista näissä matkaparkeissa. Paistattelimme päivää ja kävimme kävelyllä tämän mukavan pikku kylän kivisillä kaduilla ja Espanjan ja Portugalin rajajoen rannalla. Lukuisia purjeveneitä kellui ankkurissa tai poijussa ja molemmin puolin jokea rantalaitureissakin oli purjeveneitä kiinnittyneinä. Kari kävi taas pyörälenkillä.

Toisella rannalla Espanja.
Lehtitietojen mukaan näille kulmille pitäisi 
tulla silta yli rajoajoen. 

3.12. - > Odeleite, Almada de Ouro, 24 km

Vanha tuttu paikka taas, edullinen matkaparkki mäen huipulla. Mahtavat maisemat. Rannikolle on noin 20 kilometriä, ja rajajokikin pilkahtelee kaukaisuudessa. Paikka on jonkun paikallisen metsästysseuran ylläpitämä. Huoltorakennuksessa on jopa ravintola, joka tosin taitaa olla auki aika satunnaisina aikoina. Tupakkalaista viis, isäntä vetelee baaritiskin takana tupakkia kaikessa rauhassa.

Aurinko paisto lämpimästi, mutta tuuli oli kylmä. Riittävästi pukeutuneena pystyimme kuitenkin istuskelemaan auringossa. Portugalin uutisista luin, että vuoristossa on tullut lunta ja teitä on jouduttu sulkemaan.

4,12, - > Sao Bras de Alportel, Live On Wheels, 86 km

Aamulla jo 9 astetta lämmintä. Odeleiten matkaparkissammä näytti olevan melko useita pitempiaikaisia leiriytyjia, ja monella karavaanarilla oli myös moottoripyörät mukana, sähköavusteisista polkupyöristä nyt puhumattakaan.

Ajoimme rannikon tuntumaan, aivan Espanjan ja Portugalin rajan tuntumaan Castro Marimiin tankkaamaan. Olipa yllätys: Intermarchen tankkauspisteellä kelpasi vain portugalilainen pankkikortti. Eikun lompsasta euroja kaivelemaan….

Ajelimme hyvän matkaa A22 moottoritietä, joka vuoden alussa oli muuttunut maksullisesta ilmaiseksi. Aika kehnossa kunnossa.

Loppumatka pienempiä, kiviaitojen reunustamia teitä LiveOnWheels matkaparkkiin. Hyvin mahduimme, tosi ystävällinen papparainen vastaanottamassa. Aivan vieressä on Lidl, joten ruokatäydennykset sujuivat näppärästi. Vähän sateista, 16 astetta lämmintä kuitenkin. Naureskelimme, että viime vuonna vietimme täällä viisi sadepäivää hiihtokisoja katsellen. Hyvä WiFi onneksi.

5.12. - > Sao Bras de Alportel, Ecopark, 4 km

Aamulla peräti 13 astetta, puolipilvistä. Teimme viimeiset ruokaostokset, piti varata  itsenäisyyspäivän juhlaherkkuja.

Ecopark on meille molemmilta aiemmilta Portugalin-talviltamme tuttu, yksi lempipaikkojamme. Ystävällinen henkilökunta, tilavat parcelat, sähkö toimii moitteettomasti, samoin WiFi. Kaunis ympäristö, siistit sosiaalitilat.  Eipä parempaa voisi toivoa. Eikä kalliskaan, 14 euroa vuorokausi sähköineen, suihku yhden euron – ja lämmin vesi riittää!

Löysimme mukavan paikan ja pitihän sitä ampumahiihtoa katsoa Areenasta. Ja kannatti katsoakin, miten hienosti Suvi Minkkinen voitti kisan!

Iltapäivällä 18 astetta lämmintä, hyvin tarkenimme taas istuskella auringossa auton vieressä.

6.12, Ecopark

Välillä aurinkoista, välillä taas ei. Aurinkoisina hetkinä istuskelimme ulkona. Koska oli itsenäisyyspäivä, minulla meni aika lailla aikaa valmistella ”juhlapiperrykset”. Katselin ja kuuntelin samalla Katri Helenan jäähyväiskonserttia. Kari kävi pyörälenkillä.

Ennen linnan juhlien alkua kuuntelimme Finlandia-hymnin, kilistelimme kuohuvalla ja nautiskelimme ne piperrykset. Ja sitten katselimme sitä kättelytouhua ja pukuloistoa ja nautimme juhlapäivän illallisen.

7.12. –> Miradouro Aqua de Fusos, 35 km

Ja taas matkaan. Pienehköjä, mutta hyväkuntoisia tietä ajelimme viime vuodelta tutulle, huikealle näköalapaikalle.  Jo itse matka oli päätä huimaava: Jyrkkiä mäkiä, mutkia, rotkoja aivan tien vieressä, laaksoja ja kukkuloita silmänkantamattomiin…tässä yksi syy, miksi rakastamme Portugalia!

Miradourolla on pöytiä penkkeineen ja keinu, kuten täälläpäin aika monella näköalapaikalla. Ja mielettömät näköalat!

Valitettavasti roskakorit olivat täynnä ja piittaamattomat kävijät olivat kylväneet roskiaan maahan, Oli pakko kerätä ne pois, puoli muovikassillista noukin ja vein pois vain muutaman metrin päässä olevaan suureen jätesäiliöön. (Jonka seuraavana aamuna roska-auto kävi tyhjentämässä, mutta itse miradouron roskikset jäivät edelleen pullistelemaan roskien paljoudesta. Kuuluvatkohan ne eri organisaation toimenkuvaan?)

Koska oli sunnuntaipäivä, paikalla piipahti pyöräilijöitä, motoristeja ja autoilijoita ihailemassa ja kuvaamassa maisemia. Yhtään matkailuautoa emme nähneet koko aikana.

Kari kävi kävelyllä, minä kirjoittelin tätä blogia.

8.12. - > Tavira - > ”Oma miradouto”, 40 km

Juuri auringon noustessa...

Aamulla umpisumu! Vai pilviä? Näkyvyys oli kerta kaikkiaan olematon. Ihmeissämme katselimme, kun muutamat autot ajoivat ilman valoja. Itse emme tohtineet laisinkaan lähteä liikkeelle kömpelöllä kopperollamme noille mutkaisille ja mäkisille teille tuossa kelissä.

Kun pääsimme liikkeelle, tuntui että maisemat paranivat entisestäänkin. Nyt tien varressa oli useita levikkeitä, joista oli loistavat maisemat ja hyvin tilaa pysäköidä. Päätimme palata näille mestoille vielä – ja niinhän siinä kävi, että palasimme jo muutaman tunnin päästä!

Menimme Tavira Plazalle, ostoskeskukselle jonka edessä toissa talvena rikoin kyynärpääni – kamalat muistot. Ja jossa Kari viime talvena hoidatti kipeätä hammastaan.

Halusin käydä lääkäriaseman laboratoriossa verikokeissa, joista oli sopinut lääkärin kanssa ennen reissuun lähtöamme. Valitettavasti labra oi kiinni, sillä täällä on nyt juhlapyhä: synnittömän sikiämisen päivä. Palaamme siis asiaan huomenissa.

Ajoimme takaisin kohti edellisöistä yöpaikkaamme ja pysäköimme mukavan näköiselle levikkeelle. Aurinko paistoi ja istuskelimme maisemia ihaillen auton vieressä, kunnes tuuli ajoi meidät sisälle.

Huomenna matka jatkuu, labran jälkeen, määränpää vielä auki.