Viikko on taas vierähtänyt ja vuosikin vaihtui. Tällä pätkällä kulutimme Portugalin maanteitä ja katuja 292 kilometriä. Kaikkiaan olemme Portugalissa ajaneet jo uskomattomat 1506 kilometriä! Jotenkin kuvittelimme, että koska tämä on niin pieni maa, niin kilometrejä ei juurikaan kertyisi. Kuitenkin, olemme ajalleet välillä sisämaahan ja välillä rannikolle ja kaiken kukkuraksi tiet täällä ovat usein erittäin mutkaisia. Linnuntiellä ja autotiellä on melkoiset erot!
Sää on hellinyt meitä. Yölämpötilat ovat olleet reilustikin kymmenen asteen paremmalla puolella ja päivällä on ollut jopa 19 astetta. Joinakin päivinä aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta, nyt viime päivinä on varsinkin aamuisin ollut pilvisempää.
Muutamia hajahavaintoja taasen: Täällä sivutieltä isommalle tultaessa ei väistämisvelvollisuutta pääsääntöisesti ilmaista kärkikolmiolla vaan STOP-merkillä. Kärkikolmioita on ollut todella harvassa.
Taisin jo mainitakin täkäläisistä katuosoitteista, ne ovat uskomattoman pitkiä ja moniosaisia. Kieli keskellä niitä saa näpytellä Tomppeliin, jonka hakutoiminnossa on toivomisen varaa. Usein osoitteet on nimetty joidenkin tärkeiden ihmisten mukaan ja syykin on kyltissä näkyvissä.
Korkinvalmistus alkoi kiinnostaa ja googlettelin asiasta ja yllätyimme suuresti. Portugali tuottaa puolet kaikesta maailman korkista, vaikka ”vain” noin kolmannes korkkitammista kasvaa Portugalissa. Puiden täytyy kasvaa 30-35 vuotta, ennen kuin niistä saadaan ensimmäinen ”sato”. Sen jälkeen ne kasvattavat uutta kuorta yhdeksän vuotta ennen seuraavaa sadonkorjuuta, joka suoritetaan varovasti, pääosin käsityönä, puuta vahingoittamatta. Puissa näytti olevan valkoisella värillä maalattuja numeroita. Oletamme, että niiden perusteella tiedetään, milloin kuori on viimeksi irrotettu.
Suomalaisia on näkynyt kolmeen otteeseen: Lagosiin oli tullut siellä ollessamme suomalainen asuntoauto, mutta ihmisiä emme onnistuneet näkemään. Täällä Portimaossa oli puskaparkkimme tullessamme pari naista pakettiautollaan, olleet jo viikon tässä puskassa. Heidän lähdettyään tuli suomalaispariskunta kaksine koirineen. Ihan mukava vähän vaihtaa kuulumisia muiden reissaajien kanssa!
Milfontes – Castro Verde, 79 km. Kävimme aamukävelyllä katsastamassa Milfontesin Mercado Municipalin. Se ei ollut suuren suuri, mutta monenlaisia vihanneksia oli tarjolla. Leipää olisimme olleet vailla, mutta pistäydyttämme parissa pikkukaupassa niissä ei ollut laisinkaan tuoretta leipää. Padariaa (leipäkauppa) yritimme etsiskellä tuloksetta.
Matkaan siis. Ensin mentiin todella mutkaisia ja mäkisiä teitä aina vain ylemmäs, sisämaahan päin, välillä pilven sisällä korkkitammimetsiköiden halki. Matkan edetessä maisema vaihtui. Teiden varsilla alkoi näkyä kynnettyjä peltoja, sellaisia ei aiemmin juurikaan ole näkynyt. Sitten saavuimme tasankoalueelle, joka näytti melkeinpä savannilta. Ruohokenttää ja sielä täällä harvakseltaan puita. Valtavia lammaslaumoja ja pylväiden päässä haikaranpesiä. Niiden päällä seisoskeli ylväästi lintupariskuntia tarkkaillen ympäristöään.
Castro Verden camping miellytti meitä kovasti. Se oli kokonaan päällystetty reikäkivilaatoilla ja tilaa oli riittävästi, ettei tarvinnut mennä ihan naapurin kylkeen kiinni. Suihkut olivat siistit – ja mikä parasta, oleskelutilassa oli ”kirjasto”! Olimme jo kuulleetkin, että suomalaiset käyttävät aluetta aika paljon ja sen huomasi kirjatarjonnasta. (Nyt paikalla ei ollut yhtään suomalaista autokuntaa). Suomenkielisiä kirjoja oli parisen hyllymetriä. Sinne veimme meiltä luetut kirjat ja otimme uusia tilalle. WiFi kuului samaan hintaan (koko paketti sähköineen kaikkineen) vain 10,54 euroa!
Kävimme ruokaostoksilla läheisessä kaupassa ja meille sattui harmillinen huolimattomuusvirhe, jonka huomasimme vasta kauppakuitin korkeaa summaa ihmetellessämme. Paikalliset oluet ovat täällä todella edullisia, mutta Heineken maksoi 1,24 euroa/purkki!
Tuoretta patonkia ei tässä kaupassa ollut, emmekä onnistuneet löytämään sitä muualtakaan kaupungilta, kun kävimme kävelyllä. Mukava pikku kaupunki, somia taloja, kapeita kujia ja paljon koristeappelsiinipuita. Kari poimi muutaman ja autolle päästyämme kuori toisen niistä. Selvisi, että koristeita ne todellakin vain olivat. Paksun kuoren alla vain mandariinin kokoinen hedelmä ja karmean karvas maku!
Castro Verde – Barragem Monte da Rocha, Ourique, 64 km. Aamu oli viileä, vain 7 astetta. Matka jatkui Lidlissä pistäytymisen jälkeen. Kaupan pihalla oli asiallinen ilmainen matkaparkki.
Tie halkoi laajaa melko tasaista ylänköä. Päätimme poiketa etsimässä mahdollista kaasupullontäyttöasemaa Aljustrelista. Eipä löytynyt.
Kävimme kuitenkin katsomassa kirkkoa (?) pitkän kauniin portaikon yläpäässä. Tarkoitus oli mennä autolla parkkipaikalle portaiden alapäässä, mutta emme onnistuneet, sillä tie oli tukossa jonkin remontin takia. Kolmeen kertaan ohitimme liikennettä ohjanneet poliisit, ennen kuin löysimme reitin mäen päällä olevalle parkkipaikalle. Mahtoivat manailla typeriä turisteja!
Hienot portaat, upeat näkymät.
Olimme netistä löytäneet läheltä matkaparkin, jonka kahden lähteen mukaan piti oleman auki. Eipä ollutkaan. Portti kiinni ja täysin kuollutta. Jatkoimme siis matkaa, Tosi, tosi huono tie. Päällyste aivan rosoinen ja reikäinen. Pysähdyimme ensin suuren padon luona olevalle parkkipaikalle muutaman muun reissuauton seuraksi. Keittelimme kahvit ja luettuani tarkemmin kyseisestä paikasta kävi ilmi, että öisin lähellä oleva turbiini pitäisi melkoista ääntä. Niinpä jatkoimme muutaman kilometrin päässä olevalle camping-alueelle.
Tämä alue oli suuri, tilaa kopperoille ja bungaloveja (siis lomamökkejä) pitkät rivit. Vain muutama muu matkailuauto paikalla. Nyt tunnelma oli hiukan alakuloinen, mutta kesällä varmaankin käy säpinä, sillä alueella oli parikin uima-allasta tekonurmialueen keskellä.
Ourique – Lagos, 121 km. Onneksi tie parani jonkin matkan päästä. Maaperä alkoi muuttua tiilenpunaiseksi. Matkan varrella oli pieni alue, jossa oli lähiaikoina tapahtuneen metsäpalon jälkiä. Suuri ratsiakin sattui matkan varrelle, lukuisia poliisiautoja pysäyttelemässä autoja. Me saimme jatkaa matkaa kaikessa rauhassa. Lagosia lähesyttäessä rinteillä oli suuri tuulipuisto. Olemme kovasti ihmetelleet, miksi tässä (kuulemma) kalliin sähkön maassa hyödynnetään havaintojemme mukaan aurinko- ja tuulivoimaa varsin vähän…
Lagosissa teimme tämän reissun pysähdtsennätyksen! Kolme yötä samassa paikassa. Vanhan kaupungin lähellä oleva Trindade camping-alue on melko nuhjuinen, aika on ajanut siitä ohi ja aikaa sitten. Etsiydyimme ensin ylimmälle tasanteelle, koska siellä näytti olevan eniten tilaa. Laitoimme jo kaiken leirikuntoon, mutta sitten huomasimme, että sähkökaappi oli lukossa. Läksin kävelemään konttorille päin kyselemään avainta, mutta sitten huomasin alemmalla tasolla huomattavasti miellyttävämmän paikan meille. Siellä ylemmällä tasolla oli lukuisia vakituisten asukkaiden hiukan rähjäisen näköisiä teltta-asumuksia, alempana enemmänkin asukkaiden istutusten ympäröimiä asuntovaunuja ja tyhjiä vaunupaikkoja. Ja sähkökaappikin oli auki.
Kävimme kaikkinan päivinä ainakin kerran, jos ei kaksi kävelyllä kaupungilla. Sinne ei ollut kovinkaan pitkästi alamäkeä. Vanhan kaupungin kujat vilisivät väkeä, pikku turistikaupat olivat auki ja ravintoloiden pöydissä istuskeli paljon porukkaa. Kävimme tietysti ensi töiksemme katsastamassa täpötayden marinan. Veneitä Suomen lippu perässä ei näkynyt, ei kyllä muutenkaan kovin paljon kohteliaisuusliputettuja veneitä.
Lähelle marinaa oli rakennettu uusi Mercado, jossa poikkesimme ja kiireesti läksimme ulos vallitsevasta kovasta tungoksesta. Vanha halli lähempänä vanhaa kaupunkia oli surullinen näky, alakerrassa oli enää vain kalakauppiaita. Yläkerrasta löysimme yhden vihanneskauppiaan, jolta ostimme salaatinkerän, kaksi porkkanaa ja piskuisen nipun kevätsipulia. 4,40 euroa! Tämä kauppias osasi kyllä ottaa meiltä turistihinnan!Turistihintoja maksoimme myös camping-alueen lähellä olevassa SPAR-kaupassa, josta jouduimme ostamaan joitakin tarpeellisia elintarvikkeita.
Alueella oli sopiva pyykkipaikka pikku matoille, joten pidimme pyykkipäivän ja saimme kynnys- ja käytävämatot pestyiksi. Vähän nyrkkipyykkiäkin selvitin saman tien.
Oli kyllä, pitkääkin pitempi ja oikein näyttävä. Kesti niin pitkään, että jouduin jo siirtymään sisälle, sillä rakettien katku alkoi käydä henkeen vaikka olimmekin varsin kaukana ilotulituksesta.
Lagos – Portimao, 28 km. Ajattelimme käydä isoilla ruokaostoksilla Pingo Docessa ennen Portimaoon menemistä, mutta eihän täällä ollut mikään ruokakauppa auki uudenvuodenpäivänä. Olisihan se pitänyt muistaa, täällä osataan pitää kauppoja edes joidenkin juhlapyhien yhteydessä kokonaan kiinni.
Portimaoon siis. Löysimme oikein hyvän puskaparkin noin neljän kilometrin päässä marinasta. Porrastettua hiekkakenttää, aivan meren tuntumassa. Muita autoja oli viitisentoista, mutta koska alue on suuri, ahdasta ei ollut.
 |
| Veneitä ankkurissa enemmän kuin täällä talvehtiessamme, |
Kiinnitimme huomiota siihen, että monilla oli kulkimen edessä retkituolit ja -pöytä. Täällä ei periaatteessa saisi leiriytyä muualle kuin virallisille alueille. Kaikki auton ulkopuolelle laitettu tavara lasketaan leiritymiseksi. Kuulimme kuitenkin edessämme olevilta suomalaisilta, että joku oli ollut alueella jo kolme kuukautta eikä poliisi ollut ajanut pois. Yhdet sakot oli napsahtanut.
Taas on kävelty, on ollut mukavaa kuljeskella Praia da Rochan turistikadulla ja rannalla, talvella 2019-20 tutuiksi tulleissa maisemissa. Väkeä on ollut huomattavasti enemmän kuin tuolloin, siis ennen Covidin ilmaantumista. Sen jälkeenhän täällä ei olisi saanut liikkua laisinkaan ja kaikki turistit oli häädetty pois.
Rannalla on ollut porukkaa päivää paistattelemassa, onhan nyt ollut vapaapäiviä ja lämmintäkin jopa 19 astetta. Muutama urhoollinen on ollut uimassakin. Huh, huh.
Löysimme muutaman mukavan paikan lähempää kaupunkia, näin talvella ilmaisia parkkiksia. Siirrymme sinne välillä ja tulemme varmaankin sitten taas takaisin tänne rannan tuntumaan. Tarkoituksemme on viipyä tässä lähistöllä jonkin aikaa, sillä ennakkoäänestyspaikka on tässä ihan vieressä Praia da Rochan turistialueella.
Lisäksi odotamme pakettia Oulusta, saamme sieltä uuden (käytetyn) sivupeilin Chicciin. Saimme järjestetyksi niin, että paketti tulee ystävällemme Timolle, joka asustelee talvet täällä Portimaossa.
Nyt siis tällaista leppoisaa oleilua ja vähän vähemmän kilometrejä.
 |
| Vaikka onkin talvi, joka päivä löydän jonkun uuden kukkasen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti