Alcoutim -> Altura (Campo e Mar) -> Sao Bras de
Alportel (LiveOnWheels) -> Sao Bartlomeo de Messines -> Salir
On katsottu hiihtokilpailuja ja pidetty säätä ”niin maan
perusteellisesti”, Reinikaista lainatakseni.
16.1. Alcoutimissa olimme olleet hämmentyneitä
kirkonkellojen kilkatuksesta. Kilkuttelivat tuntia enemmän. Viimein tajusin:
Kellot kuuluivat Espanjan puolen kirkosta, rajajoen toiselta puolen.
Wifi lakkasi aamulla toimimasta, joten panimme ripeästi
toimeksi siirtyäksemme toiseen paikkaan WiFin ääreen, halusimme nähdä naisten
20 km ampumahiihdon. Niin, siitä ripeydestä. Veneellä liikkeelle lähtö on
varsin monitahoinen operaatio, ennen kuin köydet voi irrottaa, mutta on
kopperon kanssakin omat puuhansa. Sähköpiuhat ja ovenedusmatot pois ja
takatalliin. Sisällä irtotavarat paikalleen, kaappien ja laatikoiden ovet
lukkoon, uudet osoitteet navigointivälineisiin ynnä muuta pientä.
Viime talvelta tutussa Campo e Marissa
onnistuimme saamaan viimeisen sähköpaikan. Uudistuksiakin oli tehty: lisää
paikkoja ja ilmeisestikin jonkinlaiset suihkukopitkin. Niihin emme kyllä
tutustuneet.
Wifi toimi hyvin, Suvi Minkkinen kahdeksas ampumahiihdossa.
Tuuli oli viileä, mutta auton perän luona tarkenimme kuitenkin istuskella
auringonpaisteessa päivän ratoksi. 19 astetta lämmimtä!
17.1. Aamulla 7 astetta lämmintä, puolipilvistä. Kari kävi
pyörälenkillä, minä jumppailin Google Mapsin kanssa ja sainkin jotain uutta
irti siitä. WiFi meni nurin juuri ennen hiihtokisaa, mutta onneksi korjaantui.
Tosi ystävällinen henkilökunta täällä: kun kävin kyselemässä WiFin tilannetta
ja kerroin, että meille suomalaisille hiihtokisat olivat tärkeitä, meille
luvattiin tulla kertomaan heti, kun se taas toimii. Ja niin tultiin
juoksujalkaa!
18.1. Matka jatkui, 48 km Sao Bras de Alporteliin.
Kiva pieni alue aivan Lidlin vieressä. Hyvä järjestys, omistaja kävi
näyttämässä paikan ja selosti tarkkaan kaiken roskien lajittelusta lähtien.
WiFi toimi erittäin hyvin. Saimme oikein hyvän aurinkoisen paikan ja mukavahan
siinä oli istuskella.
Kaupunki ei ole suuren suuri, vanhankaupungin kadut tuttuun tapaan kapeaakin kapeampia. Hiljaista, vain muutama ihminen liikkeellä.
19.1. Kisastudiopäivä. yhdistettyä, naiset 20 km pertsa,
miesten ammuntahiihtoa, ja viimein mitali: Iivo 20 km pertsalla hopealle!
 |
| Kirkon vaatimaton ulkokouri kätki sisäänsä paljon katsottavaa |
20.1. Yöllä ikävä herätys: Kattoluukun juuresta vettä melkein norona suoraan sänkyyn! Ensimmäinen vesisade pitkään, pitkään aikaan. Aikamme ihmeteltyämme, manailtuamme ja mietittyämme, että mikä eteen, Kari otti nyrkin käyttöön ja kopsutteli kattoluukun kehikkoa. Ja niinpä vuoto loppui! Huh helpotus!
Ja sadetta, rankkaa sellaista, riitti ja riitti. Alueelle
tuli auto toisensa perään. Onneksi tämä on hienosti tehty, kova pohja autoille
ja ajoteille. Emme voineet olla miettimättä, että millaisessahan löllössä
esimerkiksi Alvorin parkkiksella nyt vellotaan.
Katsoimme jonkin aikaa Trumpin mahtipontisia
virkaanastujaisia, sitten riitti.
21.1. Yöllä hurja myräkkä, tuulta ja rankkasadetta. Päätimme
pysyä tällä alueella niin pitkään, että keli paranee – säätiedotuksissa
varoituksia sateesta ja mahdollisista tulvista - ja merellä korkeasta aallokosta.
Päivällä vähän välillä poutaa, mutta enimmäkseen sadetta. Tupasilla.
22.1. Yöllä mahtava ukkonen. En ole eläissäni nähnyt yhtä
paljon salamoita, niitä riitti ja riitti. Vettä tuli hurjasti kovien
tuulenpuuskien saattelemina.
Kaikkina näinä sade/myrskypäivinä ja -öinä on ollut
lämmintä, vähintään 14 astetta. Päivällä hitusen lämpimämpää.
Taivas näytti hiukan rakoilevan, ja uskaltauduimme kävelylle ennusteista huolimatta ja selvisimme kuivina! Kävimme juomassa kakkukahvit Continentin kuppilassa: yhteensä 3,80 euroa!
 |
| Hylätylle, nyt raunioitunelle luostarille on aikanaan tullut oma akvedukti |
 |
| Huom! Mitä povitaskussa? |
23.1. Aamulla 15 astetta lämmintä, pilvistä. Vihdoin
jatkoimme matkaa. Ruokakauppa (Lidl naapurissa. Tankkaus Intermarchessa (olemme
todenneet sen edullisimmaksi tankkauspaikaksi). Tankkauksesta poistuminen
aiheutti ankaraa sydämentykytystä: Jyrkkä käännös melkein rakennuksen nurkkaa
hipoen, jyrkkää mäkeä ylös ja juuri keulan noustua ajotielle perässä kaameita
raapimisääniä: Pensaathan ne siellä tursuilivat tälle kapeaakin kapeammalle
ajoväylälle!
Kahdesta kattoluukusta on verhomekanismin yksi pikkuruinen
nippeli hapertunut rikki ja koska tässä lähellä oli parikin asuntoautoliikettä,
päätimme tehdä etsintäreissun niihin. Ensimmäiseen ajaessa tuli lisää
tykytyksiä: Mapsin osoittama reitti vei todella kapealle tielle, toisella
puolen muuri, toisella talon seinä ja yläpuolella aika matalalla puun oksia –
ja edessä vielä tiukkaakin tiukempi mutka.
No, siitäkin selvittiin onneksi ilman näkyviä vaurioita! Maps ei tiedä,
että emme ole liikkeellä henkilöautolla vaan vähän järeämmällä kalustolla ja
ohjaa meidät joskus aika karmeille reiteille. Onneksi Kari on tosi taitava
kuski – kiroilun syntiä kuuluu kuitenkin joskus aika rankasti…
Ekassa paikassa ei ollut meille mitään, se oli enemmänkin
retkeilyautojen korjausverstas. Seuraavasta saimme sitten uudet verhokehikot.
Piti tankkaaman kaasupullomme Boliquiemissa, mutta siellä
olikin tankkauspaikka huollossa. Kaveri ei osannut varmaksi sanoa, olisiko
kaasunjakelu toiminnassa jo huomenissa, ylihuomenna varmaankin kuitenkin.
Palaamme siis muutaman päivän päästä.
Koska nyt on tullut vettä ja yötkin olleet lämpimiä,
mantelipuut ovat puhjenneet täyteen kukkaan. Eksoottisen näköisiä paljaine
oksineen ja kauniine hempeän vaaleanpunaisine kukkineen.
Ajoimme Sao Bartolomeo de Messinesin
matkaparkkiin. Tilaa oli vielä reilusti. Näki, että vettä on täälläkin tullut
reilusti, ajotiellä oli isoja lätäköitä ja liukasta liejua siinä, mistä vesi
oli jo kuivunut. Itse parkkipaikat – tilavat sellaiset - olivat soralla ja
kuivilla. 7 euroa sähköineen. WiFikin oli, mutta nippa nappa sillä pääsi
hetkittäin lehtiä lukemaan. Vieressä on valtavan suuri näyttely/markkina-alue
parkkipaikkoineen. Muutama matkakulkine näytti pysäköineen sinne.
Kävimme kaupungilla kävelyllä, eteemme ei osunut mitään erityisen kiinnostavaa nähtävää.
24.1. Aamulla kävin maksamassa yöpymisestämme. Aika monessa
paikassa maksetaan käteisellä, mutta tämä oli ihka ensimmäinen kerta, kun sain
kuitin maksusta!
Ajoimme 23 kilometriä Salirin matkaparkkiin.
Alue oli lähes täynnä. Tilavat parkkiruudut, mutta monet aika vinoja. Meillekin
sattui sellainen, että kiiloista huolimatta keula on alaspäin ja pituussunnassa
olemme myös kallellaan. Eipä siinä muuten mitään, mutta ruuanlaitto kovin vinolla
hellalla on oma lajinsa.
Kari putsailee tätä kirjoittaessani Chiccin kylkiä.
Huomenna siis Boliquiemiin kaasua hakemaan, sitten emme
vielä tiedä minne. Sunnuntaiksi pitäisi taas löytää WiFi-paikka
hiihtokilpailujen takia. Keskiviikkona minulla on Portimaossa aika ortopedille
(vastoin luuloani pitää vielä käydä näytillä), joten seuraava kiintopisteemme
on siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti