30.12.2024 – 6.1.2025 / Vila do Bispo – Paderne

 

Vila do Bispo (Vento Norte) - > Alvor - > Silves - > Paderne (Cerca Velha)

Ihan ensimmäiseksi hyvät uutiset! Monen yrityksen jälkeen pääsin lääkäriin ja kuvittelin olevani tilaamassa leikkausaikaa. Toisin kuitenkin kävi: Otettiin röntgenkuvat. Lääkäri totesi, että leikkausta ei tarvita tai kannata tehdä, koska aikaa on kulunut niin kauan. Kipsi poistettiin. Operaatio oli sekin! Tarvittiin rälläkän tapainen laite ja kolme naista yleisönä katsomassa.  Itse herra tohtori valtavine kultakelloineen leikkasi kipsin auki.

Sain ensimmäiset jumppaohjeet lääkäriltä ja lähetteen 10 kerran fysioterapiaan. Ensimmäinen fysioterapia-aika olisi ollut saatavilla vasta lähes kahden viikon kuluttua, joten totesin että antaapa olla. Sain viimeksikin hyvät ohjeet käden kuntoutukseen Karin siskolta Päiviltä ja niin tulee käymään nytkin. Olipa Karille iloinen yllätys, kun tulin lääkärireissulta ja kädessä ei ollutkaan enää kipsipakettia. Onneksi olimme jo ostaneet joustavia rannetukia   ison pinon muutamaa viikkoa aikaisemmin, joten sitä ei tarvinnut lähteä hommaamaan. Nyt sitten hyvin varovasti kuntoutusta ja pientä liikettä kädelle. Ehkä se siitä. Tätä sanellessa on ensimmäinen kerta kun turvotus on laskenut ja kämmenpuolen luut ovat vähän näkyvissä. Edistystä sekin.

Yksi Alvorin rannan liikenneympyrän
ahertajista. 

Muutamia yleisiä havaintoja matkan varrelta, niitä kun ei juuri ole pystynyt kirjoittelemaan. Kuten olen jo moneen kertaan maininnut, liikenneympyröitä täällä on todella paljon, ja varsin monissa on monenlaista taidetta. Usein erilaisia veistoksia metallista tai muita patsaita. Varsin usein  työtä tekevistä ihmisistä. Kalastajia, kyntämistä, pyykkäystä ja niin edelleen.

Autojen väriskaala on varsin rajoittunut. Valkoinen - harmaa - musta. Jonkun muun värinen auto on suuri harvinaisuus. Ja kaiken kukkuraksi nämä valkoiset-harmaat-mustat autot ajavat usein ilman valoja näkyvyysolosuhteista riippumatta. Aika vaarallista touhua.

Roskien keräys ja lajittelu on edistynyt valtavasti vuodesta 2019 – 2020 kun olimme vietimme talven  Portimaossa. Silloin satamassa oli yhdenlainen pönttö sekajätteille ja tai muulle ja toinen pönttö, johon laitettiin lasipullot ja tölkit. Ei mitään muuta lajittelua. Nyt täällä on lajittelupisteitä todella runsaasti katujen varsilla, tien risteyksissä ja ties vaikka missä.  Tunnollisesti näyttävät paikalliset niitä käyttävän.

Vielä muutama viikko sitten teiden varsilla ei näkynyt appelsiinikauppiaita, mutta nyt niitä on nähty jo useampiakin. Ja ostimmepa jopa ison verkkopussillisen (5 €) maukkaita meheviä komeita appelsiineja. Cämppareillä on myös käynyt leipäkauppiaita ja hedelmäkauppiaita. Emme oikein ole päässeet perille, joka päiväkö vai jonain tiettynä päivänä, mutta joka tapauksessa ja näyttää siltä että kauppa käy. Silvesissä Kari meni ostamaan muutaman appelsiinin. Valitsi neljä tosi suurta. Ne olisivat maksaneet euron ja sitten kauppias rupesi lappamaan mandariineja samaan pussiin. Niitä tuli kyllä valtava määrä ja veloitus yhteensä kaksi euroa.

Kuten on tullut varmaan mainittua ruokakauppojen hintataso on todella matala. Muutamalla kympillä saa vaikka kuinka paljon evästä, ja tietenkin viinit ja muut juomat ovat myös todella edullisia. Oluesta nyt puhumattakaan. Kassatoiminta on raivostuttavan hidasta. Useimmiten siinä vaiheessa kun kassa on saanut näpyteltyä tai luettua skannerilla tuotteiden hinnat, ruvetaan kaivelemaan lompakkoa jostain laukun uumenista. Sitten kaivelemaan sieltä lompakosta maksukorttia tai rahaa. Sitten kaivetaan jotain lippulappuja/alennuskuponkeja. Tietysti pitää vielä vaihtaa päivän kuulumisetkin. Meikäläisille hätähousuille se välillä pistää naputtamaan jalalla lattiaa vaikkei meillä ole kiirettä minnekään…

Uudenvuoden aaton aattona 30.12. Ei mitään edelleenkään leikkausjasta, alkoi hermostuttaa. Kari kävi pyörälenkillä, tosi rankkkoja mäkiä kuulemma. Minä askartelin blogin kimpussa. Aurinko paistoi, lämmintä iltapäivällä 17 astetta.  Ei hassumpaa.

31.12. ja uudenvuodenaatto. Aamulla ja päivälläkin pilvistä. Aamulla lämmintä 12 astetta. Seurasimme Tour de Ski:tä, joka nyt näkyi myös Yle Areenassa. Kerttu hiihti iloksemme kolmanneksi.

Matkaparkki-isänniltä tuli kuohuviinipullo iltapäivällä. Iloinen yllätys oli myös se, että Timo ilmoitti powerbankin sähköjohdon tulleen perille. Mutta mutta: pankki ei otakaan latausta vastaan tupakansytyttimestä! Että silleen. Piuha lienee siis tarpeeton. Verkkovirralla lataa kyllä. Emme siis pääsekään niin omavaraisiksi sähkön suhteen, kun käsiasiani on kunnossa, vaan joutunemme käymään sähköllisillä kämppäreillä aiottua useammin.

Puoli kahdeltatoista illalla ovelle koputettiin ja meidät kutsuttiin drinksulle ja snackseille. Porukkaa oli koolla jo runsaasti. Meille tyrkättiin käteen pahvimukit ja siihen jotain kirkasta juomaa etiketittömästä pullosta. Jotain tosi väkevää viinaa siinä oli, minulle aivan juomatonta. Piti vähän hakea kokista lantringiksi. Illemmalla kävi ilmi, että pahvimukista liimatkin sulivat! Jotain kotipolttoista se ilmeisestikin oli. Paikallista pontikkaa, osasi Timo meille myöhemmin kertoa.

Puoliltaöin oli kaksi ilotulitusta, ensimmäinen hillitympi. Tosin sen aikana hälytysajoneuvot huudattivat torviaan täysillä. Siirryimme sem jälkeen jo autoon takaisin sisälle. Juuri kun Kari totesi, että olipa ihan hillitty ilotulitus, rytinä alkoi. Tämä seuraava ilotulitus oli todella äänekäs ja näyttäväkin. Onneksi ei kuitenkaan kovin pitkä.

1.1.2025. Aamulla 12 astetta ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Ajelimme Alvorin parkkikselle, joka olikin lähes täpötäysi. Löysimme kuitenkin paikan. Ilman lämpötila 16 astetta, mutta tuuli oli tosi tosi kylmä

Alvorin ankkuripaikka.
 vesi todella alhaalla

Jotain paljastuneesta merenpohjasta kaivellaan.

2.1. edelleenkin kylmä tuuli mutta aurinkoista. Kävimme kävelyllä ja Kari pyörälenkillä. Ruotsissa asuva suomalaismies tuli jutulle ja tarinoitavaa puolin ja toisin kyllä piisasikin vaikka kuinka pitkään.

3.1. aamulla vain 7 astetta lämmintä. Ajoimme Portimãoon sairaalaan. Olimme ensimmäiset jonissa heti kahdeksalta kun Reception aukesi. Onneksi sain lääkäriajan parin tunnin päähän. Ja kuten jo alussa kerroin iloinen yllätys leikkausta ei tarvita, kipsi pois.

Kari oli sairaalareissuni aikana käynyt etsimässä polkupyörään uutta kännykkätelinettä entisen rikki menneen tilalle. Läheisestä Decathlonista sellainen oli löytynytkin, mutta kuinka ollakaan. siitä puuttui yksi ruuvi. Jouduimme siis palaamaan kyseiseen urheilukauppaan. Onneksi sieltä löytyi toisenlainen teline. tapasimme myös Timon kassajonossa. Heitimme hänet kotiin ja samalla saimme sitten powerbankin latauspiuhan. ( ei se muuten halvaksi tullut, itse piuha 29 euroa ja kuljetus 25 €!)

Ajelimme Silvesiin. Camping alue johon olisimme halunneet mennä oli taaskin täysi joten ajelimme vanhaan tuttuun paikkaan. Wifi toimi edelleenkin hyvin ja katselimme Tour de Skin sprintit. Ja Kähäärä neljäs, hienoa.

Haikarat pesivät monessa paikassa lähistöllä ja pitävät kalkattavaa ääntä nokillaan. Piti ihan googlata, että mitä se oikein tarkoittaa. No, ne vain keskustelevat keskenään. Huvittelimme tovin miettimässä, millaista keskustelua en oikein käyvätkään…

Sähkökaapeissa on usein todella hienoja kuvituksia. 

4.1. Aamulla 12 astetta lämmintä ja pilvistä. Miesten Skiathlon 10 + 10 km meni suomalaisilta aika tavalla pipariksi. Soitin Päiviltä jumppaohjeita ja Kari kävi pyörälenkillä. Naisten 10 +10 meni vähän paremmin ja Kerttu Niskanen kuudes.

Pitkästä aikaa menin suihkuun mutta valitettavasti vesi oli niin tulikuuma, että sen alle ei voinut mennä laisinkaan. Varovasti ja hätäisesti sain pestyä hiukset ja vähän itseäni muuten huuhtaistua. Harmitti. Kari kertoi, että seuraavissa kopeissa veden lämpötila oli ollut aivan säädyllinen.

Iltapäivällä pieni sadekuuro. Ensimmäinen koko tämän reissumme aikana. Uskomatonta.

5.1. Kävimme aamukävelyllä kylillä. Taivas oli jo lähtiessämme aika musta, mutta onneksi emme selvisimme kuivina takaisin autolle. Juuri kun olimme päässeet sisään, alkoi sataa ja sitten vettä tulikin todella reippaasti.

Katsoimme Tour de Skin loppunousut, ei mitään suomalaisjuhlaa. Kerttu kuitenkin Tour de Skin neljäs.

Illalla ja yöllä ukkosta ja sadetta. Jälkeenpäin luin Portugalin uutisista, että myrsky oli aiheuttanut tuhoja. Puiden kaatumisia, rakenteiden rikkoontumisia, paikallisia tulvia. Penichessä oli ollut tornado.

6.1 ajelimme Paderneen. Olin lukenut Portugalin uutisista että moottoritie numero 22 ja muutama muukin vapautettiin tietulleista vuoden alussa. Niinpä huristelimme alkumatkan reipasta vauhtia moottoritietä Paderneen.

Olin löytänyt Park4Night:istä muutaman vaihtoehtoisen paikan seuraavaksi yöksi. Ajattelimme mennä linnan raunioille, mutta tie muuttui äärimmäisen kapeaksi. Lopulta vastaan tuli sellainen mutka, josta koppero ei olisi enää talojen välistä mahtunut kääntymäänkään. Ei auttanut kuin peruutella, ja pienen pieni vähän leveämpi paikka oli vähän matkan päässä. Se oli kettingillä suljettu, mutta Kari kävi laskemassa kettingin maahan. Jostain pölähti äärimmäisen kiukkuinen vihainen iso mies, joka huusi kuin palossireeni meille. Emme ymmärtäneet sanaakaan, mutta selväksi kävi, että vihainen hän oli. Ei siinä auttanut muu kuin antaa ukon huutaa. Kari varovasti käänteli auton ja palasimme omia jälkiämme takaisin pienen matkaa.

Pysähdyimme paikalle, jossa on joskus ollut vesiaiheita, iso pyykinpesupaikka ja ilmeisesti juuri vuodenvaihteessa keskiaikaiset markkinat. Nyt paikka oli muuten tyhjä, yksi ainoa koppero, jossa oli yksi henkilö sisällä.

Nuori nainen ilmestyi henkilöautolla, kaivoi muutaman kassin autosta, levitteli vaatteita rekkiin ja pöydälle ja alkoi kuvata niitä. Ajattelemme ensi, että vielä alkaisi jotkut markkinat, mutta hän ilmeisesti vain teki jotain blogia tai markkinointia- mitä liekään. Aikansa kuvattuaan hän häipyi siitä.

Kari kävi pyörälenkillä linnan raunioilla. Sinne oli opastus, jota emme olleet ensin huomanneet.  Tie oli kuitengin oli niin röykkyinen, kurainen, kuoppainen ja jyrkkä, että ikupäivänä emme kopperolla olisi siitä ylös selvinneet.

Aurinko paistoi mutta tuuli oli kylmä, joten emme viitsineet jäädä tähän paikkaan vaan päätimme jatkaa matkaa.

Padernen kylällä oli muutamia parkkipaikkoja joissa oli jopa tilaa, mutta ne olivat niin kaltevia, etä emme millään olisi saaneet kopperoa suoraksi sinne. Ajoimme siis vähän matkaa eteenpäin ja Cerca Velhan kylässä (tai lähiössä, mikä lie) oli sopivan näköinen parkkipaikka. Tuulilasin edessä avautui hieno laaksomaisema ja takanamme kulki tie.

Aurinko paistoi mukavan näköisesti tien toisella puolella olevan ravintolan terassille, joten pistäydyimme nauttimassa terassioluet. Vasta toiset koko reissun aikana!

Yöllä Kari ei oikein saanut nukutuksi. Tiellä oli aika paljon liikennettä ja jotain romiinaa ja kolinaa. Minulla sentään oli ensimmäinen hyvä yö pitkään, pitkään aikaan, heräsin vain muutaman kerran.

Ja sittenpä matka aamulla jatkuikin seuraaviin