Mustat pollukat tällä kertaa
Matkaa on tehty hiljalleen. Säät
eivät ole olleet kovin suotuisat, aika viileätä ja sateitakin taas vaihteeksi.
Pitkät kalsarit kylmien tuulten vallitessa ovat olleet kova sana! Ja samaan
aikaan Suomessa rikotaan lämpöennätyksiä!
Kyllä täälläkin kevät näyttää
tulevan, vaikka me matkaamme koko ajan pohjoiseen päin. Hiirenkorvia on
näkyvissä ja maastakin pilkistelee varhaisimpia kukkia. Kaupungeissa ja kylissä
on jo tehty kukkaistutuksia.
Laivamme saapuu Helsinkiin
keskiviikkona 25.3. klo 10. Sitten alkaakin melkoiset tohinat, sillä Nereidin
vesillelasku on 7.4. heti pääsiäisen jälkeen. Monta touhua on edessä. Joka
vuosi mietityttää, että miten kaikki ehditään, mutta aina on selvitty.
Yritämme nauttia tästä
loppumatkasta, vaikka nyt mieli karkaa jo yhä useammin vesille.
11.3. >Troyes, 82 km
Aamulla 10 astetta, pilvistä.
Alueelta ulospääsyyn piti kysyä naapurikaravaanarilta apua, itse en saanut
tolkkua automaattilaitteen logiikasta. Alkoi sataa. Olemme ylittäneet kymmeniä
tasoristeyksiä, nyt ensi kertaa pyyhälsi juna editsemme. Toki liikennevalot ja
puomi toimivat kuten pitikin. Jännä vain, ettei aiemmin kohdallemme ole
sattunut junaa.
Päädyimme 3,5 tonnin
rajoitetulle tielle. Aina ne vähän jännittävät, mutta tämä oli ihan ok. Yksi
vanha kapea silta oli ilmeisestikin painorajoituksen syy.
Tien varressa oli laitumella
suurin ikinä näkemäni hevoslauma, kymmeniä hevosia, joukossa jokunen varsakin.
Taas oli näkyvissä menneiden myrskyjen merkkinä kaatuneita puita. Maassa oli
valtavasti valkoisia kukkia nupullaan. Pohdin, mahtoivatko ne olla valkovuokkoja.
Maasto näytti niille sopivalta, mutta vauhdissa en millään ehtinyt erottaa
niiden lehtiä.
Karttojen mukaan täälläpäin on
todella paljon camping-alueita, mutta tähän aikaan vuodesta ne kaikki näyttävät
olevan kiinni. Eipä sillä, emme niitä tarvitsekaan. Matkaparkit ovat auki ja
yleensä huomattavasti edullisempine
hintoineen ovat meille oikein sopivia.
Tie halkoi kumpuilevaa
peltomaisemaa ja rekkoja oli aika paljon liikkeellä.
Troyesin matkaparkki oli
oikein viihtyisä, autopaikat olivat väljiä ja enimmäkseen matalilla pensailla
toisistaan erotettuja. Värityksen puolesta olisi voinut kuvitella, että olemme
syksyssä: keltaista ja punaista, vähemmän vihreää ja paljaita puita.
Valitettavasti sade jatkui
koko päivän ja illan, päivällä lämmintä kahdeksan astetta.
12.3. – Arcis-sru-Aube, 31 km
Aamulla neljä astetta
lämmintä, aurinkoista. Riihikoskella sama lämpötila!
Matka jatkui suoraa tietä
loivasti kumpuilevien peltomaisemien halki. Näimme ensimmäisen tuulipuistomme
Ranskassa!
Poikkesimme ruokakaupassa.
Meiltä vohkittiin taas jollain konstilla kaupassa ollessamme kärrykolikko (1
euro). Kari huomasi sen kärryä palauttaessaan - ei ollut enää rahaa!. Meille on
kerran aikaisemmin käynyt samalla tavalla Itäkeskuksen Citymarketissa.
Kaikenlaisia konsteja pitää rahapulassa olevien ihmisten keksiä…
Ajoimme matkaparkkiin, jolla olimme viime
keväänäkin. (En yhtään muistanut nimen perusteella) Tosi tylsä paikka, pelkkä
hiekkakenttä. Vieressä vilkas maantie,
rekkojen levähdyspaikka ja pieni ruokapaikka.
Kirkon seinässä oli paljon luodinreikiä
Saksan miehityksen ajalta.
Kävimme kävelyllä kylällä sen
vilkkaan ja meluisan maantien vierellä. Kaupungin halki kulki tämä samainen
vilkas tie ja rekkoja kulki jatkuvasti. Mitään erityistä nähtävää ei ollut
valtavan suurta kirkkoa lukuun ottamatta. Valitettavasti se oli remontissa ja
kiinni.
Tämäkin kaupunki tietysti joen rannalla.
Olen kaipaillut jo hyvän aikaa
hiustenleikkuuta ja kun kerrankin sattui kohdalle kampaamo, iloisena marssin
sen ovelle – todetakseni, että se meni kiinni klo 14 ja kello oli 14.06. Se
siitä sitten.
Vähän isompi hyönteishotelli tien varressa
13.3. - > Commercy, 137 km
Aamulla 9 astetta,
puolipilvistä. Matka jatkui kovassa - välillä tosi kovassa – tuulessa hyvää
tietä edelleenkin loivasti kumpuilevissa peltomaisemissa. Tie kulki välillä
pienen pienten kylien halki, ei ihmisiä missään.
47 kilometrin jälkeen pääsimme
moottoritielle, edelleen peltomaisemia. Muutama tuulipuisto oli kukkuloilla.
Loppumatkasta toinen puoli moottoritiestä oli suljettu. Meidän olisi pitänyt
päästä liittymästä erkanemaan omalle reitillemme, mutta jouduimme ajamaan
kahden liittymän ohi, kun niille ei päässyt. Kymmenkunta kilometriä tuli
ylimääräistä mutkaa.
Matkaparkki oli aivan uusi
pienellä niemellä kahden joen välissä. Läksimme kävelylle ja pääsimme juuri
ulos alueelta, kun alkoi sataa. Käännyimme siis takaisin. Koko iltapäivän (12
astetta) ja illan satoi.
14.3. - > Sarreguemines,
137 km
Aamulla kolme astetta
lämmintä, pilvistä. (Riihikoskella 6). Alueen portti oli jumissa, laite aivan pimeänä. Yritin etsiä
Pass’Etapin sivuilta puhelinnumeroa, enkä millään löytänyt.
Belgialaiskaravaanari oli tyhjennyspaikalla ja menin häntä jututtamaan.
Selvisihän se: puhelinnumero oli Pass’Etapin kortilla. Soitin. Kaveri lupasi
avata portin ja avautuihan se – mennäkseen kiinni saman tien. Onneksi Kari ei
ehtinyt ajaa alle! Uudella yrityksellä puomi pysyi ylhäällä ja pääsimme ulos.
Halusimme pestä lakanapyykin
ja oli löytänyt läheltä kaupan pihalta itsepalvelupesulan. Valitettavasti
isompi kone oli varattu ja kuivurissa oli epäkunnossa-lappu, joten pyykit
jäivät vielä hoitamatta.
Tihkusadetta. Pieniä kyliä,
pientalot suunnilleen vain kylää halkaisevan tien kahta puolta. Kirkko, usein
valtavan suuri, oli kuitenkin kylässä kuin kylässä. Kauppoja ei näkynyt, eikä –
yllätys, yllätys – leipäkauppojakaan. Ranskassa? Mitä ihmettä?
Ylitimme Moselin, runsaasti
näytti siinäkin olevan vettä. Sumua peltojen yllä. Koivuja (!) tien vieressä.
Pyykkipaikka löytyi
Intermarchen vierestä ja saimme lakanapyykin pestyksi ja ruokaostokset
tehdyksi.
Kanavanvartijan mökki. markaparkin vieressä.. ... ja toinen vähän kauempana
Matkaparkki oli mukavasti
aivan Saar (Seurre) joen varrella, vieressä jopa yksi sulku ja kanavanvartijan
mukavan näköinen talo.
Saar on Ranskan ja Saksan
rajajoki pitkän matkaa.
Iltapäivällä neljä astetta,
pilvistä. Riihikoskella 9 astetta. Olemmeko ihan väärässä paikassa?
15.3. Kari kävi aamukävelyllä,
minä tein kokeilun: Teeleivät
AirFryerillä. Hyviä tuli. Seuraavan/seuraavien paikan etsintään meni taas tunti
jos toimenkin. Kun pitäisi olla veden äärellä ja sähköllä…
Aamusumu kanavan yllä
 |
| Hieno koriste ylläolevan talon seinässä |
Kävimme kävelyllä joen/kanavan
rannassa. Ei minkäänlaista vesiliikennettä, pyöräilijöitä ja kävelijöitä oli
liikkeellä, olihan sunnuntai.
Keramiikkalaattakartta kaupungista.
 |
| Sillan tukipilari |
16.3. - > Saarburg, 91 km. SAKSA
Aamulla viisi astetta, sumua.
Muutaman kilometrin päästä ajoimme rajajoen yli Saksan puolelle ja kävimme
Lidlissä ruokaostoksilla. Viiniä olemme pitkin matkaa hankkineet varastoon
kesän varalle ja nyt Saksaan päästyämme ajattelimme ostaa vähän oluttakin.
Helpommin sanottu kuin tehty. Olut täällä on näköjään enimmäkseen pulloissa tai
isoissa, puolen litran tölkeissä. 0,33 litran tölkkejä on vain paria laatua ja
hinta 1,25 – 1,29 € / tölkki. Suomessakin saa halvemmalla! Emme siis ostaneet
Lidlistä.
Aivan vieressä oli Aldi ja
Rewe. Sama juttu.
Matka jatkui moottoritietä
joen vieressä. Muistelin, kuinka Välimeren-kanavareissumme aikana ajattelimme,
että onpa mukavaa, kun olemme veneessä eikä autossa. Nyt sitten tällä kertaa
mennään autolla.
Kauppoja on harvassa, löysin
tien varresta. Halusimme vaihtaa kaasupullomme täyteen. Kysyin asiaa kassalta,
ja hän pyysi saada tyhjän pullomme nähdäkseen. Ei auttanut kuin Karin käydä se
hakemassa Chiccistä. No ei tuossa kaupassa sitten ollut vaihtaa meille
samanlaista täyttä.
Kaupan ulkopuolella
ystävällinen harvahampainen iäkäs mies alkoi selittää meille, mistä saisimme
täyden pullon. Pistin osoitteen Google Mapsiin ja eikun menoksi muutaman
kilometrin päähän. Valitettavasti vain viimeinen katu näytti niin järkyttävän
kapealta (muuri toisella, kaide toisella puolen), että emme uskaltaneet sinne
lähteä. Se siitä. Matka jatkui kohti päämääräämme.
Leiripaikkamme läheisyydessä
näytti olevan iso kauppa. Sinne siis. Ulkopuolella ”puutarhaosastolla” oli
häkissä lukkojen takana kaasupulloja! Jee!
Kari kipaisi edellisestä
kaasunvaihtoyrityksestämme viisastuneena jo saman tien hakemassa tyhjän
pullomme ja menimme kauppaan sisälle. Leipätiskin myyjä ei tiennyt asiasta
mitään, joten jouduimme menemään kassajonoon kysymään asiasta. Jonotimme, ja
kun vuoromme tuli, kassarouva neuvoi meitä odottelemaan ja kuulutti
puutarhaosaston hoitajaa tulemaan paikalle. Odotimme. Uusi kuulutus. Odotimme.
Tässä välissä tuli jo ostoksensa tehnyt vanhempi herrasmies kertomaan meille
muutaman kilometrin päässä olevasta myymälästä, josta saisimme kaasumme ja
halvemmallakin vielä. Päätimme kuitenkin jäädä odottelemaan.
Aikanaan puutarhaosaston myyjä
tuli. Kari läksi hänen mukaansa, minä jäin kassojen luo odottelemaan. Kaikki
niin lupaavasti häkissä olevat kaasupullot olivatkin tyhjiä! Myyjä läksi
jonnekin hakemaan täyttä. Ja Kari odotteli. Viimein mies tuli pulloineen, käski
Karin jättää pullon siihen ulos ja mennä maksamaan. (Onneksi kukaan ei vohkinut
sitä). Sitten vielä kassajono, tietenkin.
Karin jonotellessa maksaakseen
minä kävin tarkastamassa oluttarjonnan. Sama juttu: kahta laatua pikkutölkkejä,
kalliita.
Matkaparkki oli tosi iso,
jokirannassa. Paikat olivat nurmipohjaisia, osa aika mutaisen näköisiä.
Löysimme kuitenkin ihan hyvän paikan jokinäköalalla.
Menin katsomaan, miten maksu
hoidetaan. Olin Park4Nightista lukenut käyttäjäkommentteja helmikuulta, ja
niissä todettiin, että maksu (10 €) hoidettiin laittamalla raha kirjekuoressa
laatikkoon.
Konttori oli kuitenkin auki ja
kirjattuani tietoni lomakkeelle tuli maksun aika. 17 euroa! Oho! Eihan auttanut muu kuin maksaa, ja autolle
palattuani tutkailin asiaa netistä toisesta sovelluksesta. Sielläpä kerrottiin,
että 15.3. alkaen hinta olisi 17 euroa. Että silleen. Ja tähän ei sisältynyt
sähkö, vaan sitä varten piti syöttää kolikoita sähkötolppaan (50 snt / 0,7
kWh). No, onneksi meillä oli nyt varastossa kaasua ja voisimme hoitaa
lämmityksen sillä.
Huomasimme muuten, että tältä
alueeltakin olisi voinut saada täyden kaasupullon. Mutta meni jo, eipä tuota
voinut arvata!
Joltakulta oli jäänyt
kuitenkin käyttämättä maksettua sähköä ja niinpä kahvi- ja tiskivedet saimme
hoidetuksi jonkun muun maksamalla sähköllä… Itse maksoimme sitten ruuanlaitossa
AirFyerin tarvitseman sähkön.
Iltapäivällä 9 astetta
lämmintä, puolipilvistä. Kari kävi kävelyllä ja loppumetreillä sitten alkoikin
sataa. Minä nautiskelin pitkästä aikaa La Promesasta, kun alueella sattui
olemaan toimiva WiFi.
17.3. - > Brauneberg, 71
km.
8 astetta lämmintä, pilvistä.
Aamukävely joen rannalla. Vastarannalla pieni kylä ja mäen huipulla vuonna 964
rakennettu linna. Taitaa olla ainakin osittain raunio, en tiedä.
Reittimme Braunebergiin kulki
mäkisessä maastossa ja myötäillen välillä jokirantaa. Viiniviljelmät kapusivat
pitkin uskomattoman jyrkkiä rinteitä. Olisi jännä nähdä, millaisessa asennossa
(vai millaisilla laitteilla) näillä paikoilla sadonkorjuu hoidetaan.
Emme olleet tankanneet
aikoihin, ja nyt se oli pakko tehdä. Ajoimme Konzin halki huoltamolle. Kaupunki
näytti hienolta. Kadun varren useimmiten kolmikerroksiset vanhat kivitalot
olivat kauniin pastellivärisiä. Diesel 2,169 € / l. Ei onneksi sen enempää,
olimme nähneet moottorien varressa hinnan alkavan 2.6:lla.
 |
| Komeita ruskeita pässejä aitauksessaan jokirannassa. |
Braunebergin matkaparkkiin
ajettiin kauniiden kivitalojen reunustamaan katua. Viinitilojen myymälöitä
näytti olevan vaikka kuinka paljon, kaikki kylläkin suljettuja. Ehkä huomenna
käymme katsomassa kylää jalan, tänään on tehtävänä nämä kirjalliset työt. Kari
ehti jo tällä välin käydä pyörälenkillä jokirannassa.
Näkymä viiniviljelmälle ja joelle
Matkaparkki on rinteessä,
alapuolella viiniviljelmä. Laakson pohjalla kiemurtelee Mosel.
Ei hassumpaa!
Huomenna jatkamme muutaman
kilometrin päähän Karin pyörälenkillään löytämälle matkaparkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti