 |
| Tällä kertaa keltaiset pallukat |
Niin sitä ajettiin viimeiset
kilometrit, muutamana päivänä yli 200 km päivämatkat. Yöt olivat aika viileitä,
päivällä auringon paistaessa jopa 16 astetta lämmintä. Muutama oikein kiva
pieni kaupunkikin sattui matkan varrelle.
Jotenkin on ollut tohinaa ja
tämän viimeisen blogin kirjoittaminen on jäänyt muiden asioiden varjoon.
Onneksi on muistiinpanot…
Kilometrejä kertyi kaikkiaan 9 643
kilometriä.
18.3. - > Wintrich, 19 km
Kävimme aamulla Braunebergissä
kävelyllä kylällä, sitten taas maantielle. Matkaa suorinta tietä olisi ollut
vain 3,5 kilometriä, mutta tie oli remontissa ja poikki. Jouduimme tekemään
melkoisen lenkin, 19 kilometriä päästäksemme viereiseen pikkukylään
Wintrichiin.
Matkaparkki oli taas aivan joen rannalla. Hiukan meitä hämmensi, kun ajoimme sisään ja sitten vasta puomin takana huomasimme, että tyhjennys- ja vesipisteet olivatkin alueen ulkopuolella'
Aurinko paistoi ja
istuskelimme taas auton vieressä nauttimassa olostamme. Vastapäisillä
naapureilla oli ruskea labratorinnoutaja ja pitihän minun käydä koiraa
silittelemässä ja naapureita jututtamassa. Kertoivat, että läheinen alue oli
niin märkä, että se oli pitänyt sulkea ja että siksi he poikkeuksellisesti
olivat saaneet tulla tälle alueelle koiran kanssa. Itse asiassa CamperContactia
tutkiessani totesin, että aika monet matkaparkit näillä kulmilla olivat
suljettuina. Lieneekö Mosel tulvinut täällä?
Sain kuvat blogiin ja sen
(siis tuon edellisen) julkaistuksi.
19.3. - > Zettingen-Rachtig,
25 km
Heti jokilaaksosta mäkeä ylös
jokilaaksosta poistuttua maisema muuttui metsäisemmäksi. Ilmeisesti
viiniviljelmät ovat tosiaankin aivan Moselin tuntumassa.
 |
| Valtava silta laakson yllä |
Matkaparkki oli taas joen rannalla – ja taas toisenlainen maksuautomaatti. Huh, mutta selvisin sentään ystävällisen karavaanariherran avustuksella.
Kauhea meteli! Kaksi miestä
jyryytti trimmereillä nurmikkoa alueella. Auringonottoa, kylmältä tuulelta
suojassa oli ihan lämmin istuskella. (17 astetta)
 |
| Viiniautomaatti. 10 - 12 € / pullo |
Kylä oli jyrkällä rinteellä ja
heti asutuksen loputtua alkoivat viiniviljelmät, joilla oli ihmisiä töissä. (Yritin
myöhemmin googlettaa viininviljelyn vuosikierron, mutta en onnistunut löytämään
sellaista. Olisi ollut kiva tietää, mitä tähän aikaan vuodesta viljelmillä
puuhataan.)
Komeita vanhoja taloja,
sokkeloisia kivettyjä katuja, portaita, umpikujia. Taas etsittiin kampaajaa, ensimmäistä
(Google Mapsista löydettyä) aivan mäen päällä ei enää ollut laisinkaan. Toisessa,
alhaalla kaupungilla olevassa, olisi
ollut aikaa vasta myöhemmin. Oloni peikkotyttönä jatkui siis edelleen.
Allergialääkkeeni olivat loppu,
kapusimme siis uudelleen rinnettä apteekille. Yksi asiakaspalvelija, viiden
ihmisen jono. Ei kiitos. Jatkan niiskuttelua.
20.3. - > Blankenheim, 84
km
Moottoritien jälkeen matka
jatkui mutkaista ja mäkistä tietä maaseudun ja pikkukylien halki. Yllättävän
paljon oli rekkoja näillä pikkuteilläkin.
 |
| KIrkko matkan varrelta |
Blankenheimin matkaparkki oli
tylsä hiekkakenttä kaupungin laidalla. MUTTA! Tämä pieni vanha kaupunki oli hieno!
Linna (nykyään retkeilymajana) mäen päällä ja rinteessä hienoja vanhoja taloja
kapeiden ja sokkeloisten kivikatujen varrella. Alhaalla pysäköintialueen
vieressä oli lampi, jonka pohjalla näytti möllöttävän valtavan suuria kaloja.
Oletimme, että ne olivat tottuneet saamaan ruokaa ihmisiltä.
Lammen rannalla oli myös pieni
ravintola terasseineen, ja niinpä nautiskelimme
auringosta (16 astetta) ja paikallisesta oluesta.
21.3. –> Munster, Allwetterzoo,
218 km
Ensin poikkesimme kaupungin
ulkopuolella olevassa kauppakeskittymässä. Mukaan tarttui ”roinakaupasta” kalastushaavi
ja minulle lämmin ”metsästäjänpusakka”. Poikkesimme Lidlissä ja Rewessä
etsimässä niitä järkihintaisia 0,33 oluita, mutta turhaan.
Sitten losotettiin
1-moottoritietä kohti pohjoista. Yllättävän paljon oli rekkoja liikkeellä siitä
huolimatta, että oli lauanta. Kölnin luona oli tietyö ja ruuhkaa, jono tuskin
liikkui. Onneksi tilanne meni melko nopeasti ohi. Vastaantulevalla liikenteellä
ei mennyt ollenkaan niin mukavasti, siellä jonoa riitti ja riitti eikä matka
näyttänyt välillä etenevän laisinkaan.
Jokunen peräänajokin näytti
tapahtuneen ja pientä nokkapokkaakin taisi olla meneillään.
Monesta autosta liehui
ikkunasta puna-valko-vihreä lippu, jossa keskellä joku kuvio ja vähän aikaa
ihmettelin asiaa. Sitten selvisi (herra Kuukkeli….): Iranin lippu, se vanha.
Käytetään mielenosoituksissa nykyistä hallitusta vastaan.
Kaiken lisäksi tajusin, että
olimme ohittaneet Leverkusenin risteyksen. Siellä oli alkamassa iltapäivällä
jalkapallo-ottelu, joten varmasti sekin toi osansa ruuhkaan.
Matkaparkki oli eläintarhan vieressä.
Matkailuautoille varatut paikat olivat kaikki varattuja, mutta alueella oli
paljon pysäköintitilaa busseille. Bussipaikalle mekin parkkeerasimme muiden
kopperoiden joukkoon. Ja taas uusi maksusysteemi. Nyt piti kännykkään ladata
sovellus. Siitä en tykkää sitten yhtään, mutta muu ei auttanut!
Kävimme kävelyllä viereisellä
omakotialueella. Talot ja niiden etupuutarhat istutuksineen olivat taas
saksalaiseen tapaan viimeisen päälle hoidettuja.
Meneillään oli juoksukilpailu.
Juoksijoita tuli vastaan aina ja aina vain. Kävelimme koulukeskukselle asti,
joka oli kisan lähtö- ja maalipaikka. Yleisöäkin oli paljon ja ilmassa suuren
urheilujuhlan tuntua. Ja grillikioski levitti ihania tuoksujaan ilmoille.
22.3. – Heidenau, 239 km
Aamulla kaksi astetta
lämmintä. Tankkaus: 2,389 / l. Samperin
Trumppi!!!
Moottoritietä melkein koko
matka. Tyhjä tie, ei juurikaan rekkoja ja henkilöautojakin niukanlaisesti.
Helppoa ajoa kerrankin. Pieni ruuhkanpoikanen jonkun tietyön kohdalla, mutta se
meni nopeasti ohi.
 |
| Heidenaun matkaparkin "huvimaja" |
Minulla on Heidenaun
matkaparkkiin muovikortti, ja sillä oli viime talvelta vielä saldoakin yli 21
euroa. Vuorokauden hinta on 15 euroa. Mutta korttinipa ei kelvannutkaan! Viime
vuonnakin piti käydä viereisen lomakylän Reseptionissa, ennen kuin pääsimme
sisään. Nyt konttori ei ollut auki, joten jouduin ostamaan uuden kortin (5 €)
ja maksamaan lisäksi 15 € pysäköinnistä. Menisimme aamulla selvittämään asiaa, mutta
kyllä kiukutti joka tapauksessa.
Taas paistattelimme päivää
auton vieressä, 16 astetta lämmintä.
23.3. - > Travemunde, 127
km
Kävelimme aamulla Reseptioniin
ja selvitin ongelmamme. Mies tarkisti vanhan korttini ja sanoi, että pääsisimme
sillä kyllä ulos ja voisimme käyttää uutta korttia seuraavalla kerralla.
Vaan kun ei. Portti ei änähtänytkään
vanhalla kortilla, mutta uudella pääsimme ulos. Ajoimme siis Reseptionille ja nyt
sitten sain ihan rahana koko vanhalla kortilla olevan summan takaisin. Hyvä
niin.
Moottoritielle taas. Nyt se
olikin täynnä rekkoja, mutta liikenne sujui mukavasti.
Ajoimme Lubeckin
Cittipari-ostoskeskukselle ja sieltäpä löytyikin niitä järkihintaisia
pikkuoluita. Seuraavalla reissulla muistamme tämän. Ihan turhaan ramppasimme kaupassa
jos toisessakin oluiden perässä.
Sitten tapettiin aikaa.
Laivalle voisi mennä jonottamaan aikaisintaan klo 22.30.
Siirryimme vielä lähemmäs
satamaa matkaparkille. Sähköinen kyltti väitti, että alue olisi täynnä, mutta
tilaa oli vaikka kuinka. Maksuautomaatti ei kylläkään toiminut, joten säästimme
12 euroa.
Kymmenen jälkeen ajoimme satamaan.
Pimeällä oikeaan paikkaan osuminen on kyllä hankalaa, kylttien tekstejä ei
millään tahdo nähdä. Kurvasimme ensin vahingossa Stena Linen jonotusalueelle,
mutta onneksi tilaa oli hyvin kääntyä ympäri ja etsiytyä oikealle luukulle.
Vaikka olimme paikalla ennen
pyydettyä 22.30 aikaa, olimme viimeiset jonossa. Se kyllä osoittautuikin
onneksemme, sillä lastauksessa autot joutuivat peruuttamaan ja niinpä olimmekin
ensimmäiset matkailuautot laivasta ulos ajoa ajatellen.
Laivamatkasta ei ole paljon
kerrottavaa. Tylsäähän se on. Olin ostanut meille ateriapaketit (á 89 €), kaksi
aamiaista, brinssi ja superioir-päivällinen. Ruoka ei ollut mielestämme
kovinkaan hääviä, mutta saihan ruokailuuihin aikaa kuitenkin kulutettua. Ja
onneksi televisio toimi hytissämme (menomatkalla ei toiminut) ja sitä
tuijottelimme ajan kuluksi.
Laiva oli lähtiessä ollut
viisi tuntia myöhässä lähtösataman henkilökuntavajauksen takia, perille
saavuimme kaksi tuntia myöhässä.
Oli ihan mukava päästä taas
kotimaan kamaralle ja ensi töiksemme kävimme apteekissa hakemassa hevoskuorman
lääkkeitä. Sitten mukava tapaaminen Vuosaaren kirjaston kahvilassa
veneily-ystäviemme kanssa.
Ja kotiin Riihikoskelle!
Ensi talvena uudet seikkailut -
ehkä – ja minne. Ken tietää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti