 |
| Keltaiset pallukat tällä pätkällä |
Tällä pätkällä olemme viipyneet useassa paikassa kaksi yötä. Puskaparkkeilu on jäänyt ja tulee jäämään ennen Saksaa vähiin. Meillä on nyt tarve säästää kaasua ja olla sähköön kytkettynä mahdollisimman paljon. Säät ovat olleet ja ovat edelleen sen verran viileät ja kosteat, että lämmitystä tarvitaan. Kaasua pitää nyt säästää, sillä tarkoituksemme oli täyttää kaasupullot Figueira da Fozin eteläpuolella olevalla huoltoasemalla, mutta emme tohtineet nyt laisinkaan lähteä rannikolle päin. Myrskyt ovat tehneet siellä pahasti tuhojaan (Figueirassakin) emmekä tiedä, missä jamassa palvelut ja tiet ovat. Tulvia ja tulvavaaraa ainakin on edelleenkin monessa paikassa-.
Espanjassa Suomi- (ja Saksa-)
kaasupulloja täytetään vain aivan etelässä, Ranskassa ei ollenkaan. Saksassa
saamme sentään aikanaan vaihdettua Saksa-pullomme täyteen, mutta sinne asti
pitäisi selvitä. Toivotaan parasta.
Sää on sentään vähän
parantunut. ”Etelän lämmöstä” emme todellakaan edelleenkään ole saaneet
nauttia, ja kaiken lisäksi nyt ja jonkin aikaa eteenpäinkin olemme aika
korkealla eli viileämmässä ilmatilassa. Viime päivinä ei sentään enää ole
satanut taukoamatta.
8.2. Camping Alentejo. Kari
kävi varhaisella aamukävelyllä. Aamulla kahdeksan astetta lämmintä, päivällä
jopa 13 ja aurinkokin suvaitsi näyttäytyä. Pyykkipäivä. Minä neuloa kitkuttelin
innokkaasti, kun vihdoin olin saanut lankoja. Katselimme urheilua Areenasta.
9.2. Camping Alenterjo - > Povoa
de Meades, 99 km.
Karilla oli korvasärkyä ja
ankaraa tinnitusta, joten päätimme etsiytyä lääkärille. Ajoimme siis läheisen
Estremozin terveysasemalle. Ilmoittautumisluukulla oli edessämme vain pari
asiakasta, joten olimme toiveikkaita asian etenemisen suhteen. Virkailija (se
ainoa) oli kyllä armottoman hidas - tai
sitten tietokonejärjestelmä oli hidas ja hankala. Jokaisen edessämme olevan
asiakkaan ”käsittely” kesti ja kesti. Vuoromme tuli aikanaan. Virkailija ei
osannut englantia, mutta sain selvitettyä Karin vaivan portugaliksi. Sitten
näpyteltiin sitä tietokonetta, huokailtiin ja ihmeteltiin. Kirjautuminen oli
vielä kesken, kun sairaanhoitaja jo kutsui Karin seuraavasta ovesta sisään.
Minä jäin hoitamaan kirjautumisen loppuun, täyttelin yhden planketin käsin ja
maksoin 14 euron poliklinikkamaksun.
Menin odotushuoneen puolelle
ja voi tavaton: se oli täpötäynnä yskiviä ja niiskuttavia asiakkaita. Hädin
tuskin ennätin istua Karin viereen, kun minut häädettiin pois. ”Vain
potilaille”. Siirryin siis ilmoittautumisaulaan odottelemaan.
Noin puolen tunnin kuluttua
Kari tuli luokseni. Ajattelin ensin, että olipa nopeata. No ei ollut. Vain yksi
asiakas oli päässyt sisään Karin odotellessa ja Kari oli noin viidestoista…hän
luovutti. Pois pois tautipesästä!
Yritin etsiä yksityistä
lääkäriä, mutta ainoa lupaavan näköinen oli avoinna vasta seuraavana päivänä.
Se siitä lääkärissäkäynnistä sitten.
Maantielle siis. Täristävä,
mutta suora tie ja taas pahoja reikiä asfaltissa. Loppumatka (13 kilometriä)
maasto tien vieressä oli todella kivikkoista ja tietä ja peltoja reunustivat
pitkät kiviaidat. Myrskyn jälkiä oli näkyvissä täälläkin: komeita kaatuneita
puita.
Uudehko Parque de
Autocaravanas de Povoa e Meadas matkaparkki on kaukana kaikesta. Nyt puomi
oli auki eikä siitä tarvinnut maksaa mitään, normaali taksa olisi ollut 4 euroa
(sähköineen). Useimmat sähkökaapit olivat kiinni, mutta auki olevakin löytyi ja
saimme siis sähköä. Paikalla oli kivinen huoltorakennus, jossa oli WC-tilat ja
suihkut. Nyt vain miesten WC oli auki ja suihku olisi oletettavasti ollut
kylmä. Tietysti käytettävissä oli myös tyhjennyspaikka ja vettä.
Vettä tuli taivaaltakin,
tuulen kanssa tietenkin. Aika lämmintä, ulos ei kuitenkaan tehnyt mieli mennä.
Sääennusteiden mukaan seuraava
matalapaine Nilsi oli Atlantilta lähestymässä Portugalia.
10.2. - > Fundao, 102 km.
Patosilta
Olympiaurheiluden takia teimme
aamulla pikastartin, vaikka sää oli ihan asiallinen. !4 astetta lämmintä ja
pilvistä. Vieressä oli vesistö (vesiallas) ja rannalla puskaparkkipaikkoja,
kävelyteitä, grillauspaikkoja ja piknik-pöytiä penkkeineen. Olisi ollut kiva
käydä vähän kävelemässä siellä, mutta maantielle piti joutua. Hengästyttävän
kapea tie pitkän padon päällä. Vesi näytti olevan todella korkealla. Hyvä tie,
olisi oikein hyvät pyöräilymaastot. Pidämme paikan mielessä, jos ensi talvena
tulemme Portugaliin.
Reitti kulki Nisa-nimisen kaupungin
halki, mukulakivitäristystä saimme taas kerran. Myrskyt olivat kurittaneet
puita täälläkin, useita komeitakin näytti kaatuneen.
Tie muuttui mäkiseksi ja
mutkaiseksi ennen Tejo-joen ylitystä. Tejohan on tulvinut tosi pahasti ja tieto
siitä vähän jännitti. Tässä kohtaa joki kuitenkin kulki syvällä jyrkkien
rinteiden pohjalla, joten kaikki oli siltä osin hyvin. Tosin tien vieressä oli
paljon kaatuneita puita, joten myräkkää on ollut täälläkin.
Olimme ajaneet hyvän aikaa
tihkusateessa. Juuri kun sanoin Karille, että ennusteen mukaan pitäisi sataa
kaatamalla, saimme juuri sitä. Rankkasadetta. Ajoimme pilvessä ja muutama
tunnelikin tuli vastaan. Kylä oli korkean rinteen kupeessa ja kamppärille
ajettiin aina vain ylöspäin ja ylöspäin. Muutama serpentiinimutkakin sattui loppumatkalle.
 |
| Sähköt tuolla alhaalla - ja uima-allaskin |
Fundaon campingalue vaikutti
varsin hiljaiselta, isänä oli kuitenkin konttorissaan. Alueella itsellään ei
ollut WiFiä, mutta ravintolassa piti oleman. Se oli kuitenkin kiinni koko
päivän ovessa olevista aukioloajoista huolimatta. Paikkamme oli korkean
jyrkänteen reunalla ja sähkö piti hakea kaukaa mäen alapuolelta. Johto riitti
juuri ja juuri.
Sadetta. Olimme rinteen
suojassa, mutta tuuli kuului mekastavan ja huojuttavan aika tavalla rinteen
takana.
11.2. Fundao
Tuuli ja sadekin rauhoittui
hiukan yöksi, nukuimme hyvin. Aamulla taas sadetta ja ykkostakin. 14 astetta
lämmintä. Taas tuli tekstiviestivaroitus tulvista. Sadetta riitti koko päivän
ja kuluttelimme aikaa kuunnellen urheilua Areenasta.
12.2. - > Celorico da
Beira, 102 km
Kauppareissu aurinkoisessa
säässä, kahdeksan astetta lämmintä.
 |
| Lunta näkyvissä! |
Matkan edetessä vuorilla näkyi
lunta. Vähän jännäsin, joudummeko itse lumeen, sillä olimme menossa Guardaan,
joka on kilometrin korkeudessa ja Portugalin korkeimmalla sijaitseva kaupunki. Maisemat
muuttuivat karuiksi ja serpentiinilläkin taas ajettiin.
Guardan camping oli tyhjä!
Ystävällinen virkailija kertoi, että olivat ensimmäistä päivää auki pitkään
aikaan. Hän esitteli minulle paikat, mutta kertoi, että on tulossa kovat tuulet
ja että saattaisimme joutua lähtemään. Alueen autopaikat olivat suurten puiden
alla ja ilmeisesti oli vaara niiden kaatumisesta tai oksien katkeilemisesta. Päätimme
siis jatkaa matkaa.
Löysin ilmaisen kahden auton
matkaparkin vanhasta Celorico da Beirasta. Ajelimme alas Guardasta, ja matkan
jossain vaiheessa tuli varoitus kokeilla jarruja. PIIIITKÄ mäki mentiinkin
alas!
Kolistelimme matkaparkille
kapeita mukulakivikatuja. Paikka oli pienen aukion laidassa vanhojen talojen
ympäröimänä. Park4Nightin tiedosta huolimatta kaupungin WiFi ei valitettavasti
toiminut. Joutuisimme siis edelleen tyytymään vain kuuntelemaan urheilua
katsomisen sijasta.
Kaupunki oli (tietysti) taas
korkean rinteen kupeessa. Aurinko paistoi ja pääsimme kävelylle. Tuuli oli
kylläkin aivan hyytävän kylmä! Kadut olivat kapeita ja suurin osa taloista
ikivanhoja. Enimmäkseen ne olivat kuitenkin oikein hyvässä kunnossa, asuttuja
tai liikekäytössä. Pieniä kauppoja oli yllättävän paljon.
 |
| Joku kuuluisa lentäjä on ilmeisesti ollut täältä kotoisin |
Parahiksi kävelyltä
palattuamme alkoi taas sataa. Sääennusteiden mukaan seuraava myrsky – Oriana –
lähestyy Atlantilta. Milloinkahan tämä loppuu?
13.2. Celorico da Beira
 |
  |
 |
| Vanha linnoitus kukkulan laella |
Yöllä taas sadetta, ukkosta ja
tuulta. Aamulla 12 astetta lämmintä ja sadetta. Yöllä viereemme oli tullut
portugalilainen matkailuauto.
Sateiden välissä Kari piipahti
kävelyllä, muuten olimme TAAS tupasilla.
14.2. - > Vilas
Formoso/Fuentes de Oriano, 62 km, ESPANJA
Aamulla vain neljä astetta, aurinkokin
pilkahteli pilvien takaa.
Tie kulki pitkiä mäkiä ylös ja
alas, ei juurikaan asutusta. Vilas Formoson matkaparkkiin kirjautuminen ja
maksu piti hoitaa netin kautta, ja kaikki meni muuten hyvin, mutta portti ei
vain suostunut aukeamaan, vaikka kuinka Kari yritti ajaa Chiccin kameran eteen.
Menin jo hätäpäissäni kysymään neuvoa ainoasta paikalla olevasta
matkailuautosta. Iäkäs ystävällinen britti ei oikein osannut sanoa asiaan
mitään, he olivat päässeet sisään vaivatta. Saman tien huomasin, että Kari
ajoikin sisään. Systeemissä oli vain ollut viivettä.
 |
| OLEMMEKIN ESPANJASSA! |
Asetuimme meille osoitetulle
paikalle. Ei tullut sähköä. Piti olla WiFi, ei toiminut meille annetulla
paikalla. Kävelin kännykän kanssa alueella ja totesin, että toisessa päässä
kenttää toimii. Siispä soittamaan vahvistussähköpostissa annettuun numeroon.
Siinä vaiheessa huomasin, että suuntanumero olikin Espanjan! Olimme tulleet
”vahingossa” Espanjaan. Tämä kaupunki on puoliksi Portugalin, puoliksi Espanjan
puolella.
Soitin siis. Kysyin, voisinko
puhua englantia. No ei…pikakelaus pään sisällä Espanjan kieleen ja sain kuin
sainkin selitettyä asiani, pyysin paikkaa numero 9 ja kerroin, että se sähkökin
tarvitaan. Ja asiat järjestyivät!
Tuuli aivan valtavasti. Emme
lähteneet ulos ja tuijottelimme olympialaisia muiden arkiaskareiden lomassa.
15.2., Vilas Formoso
Aamulla vain kaksi astetta
lämmintä, pilvistä. Iltapäivällä lämpeni yhdeksään asteeseen. Urheilua,
urheilua. Kari kävi kävelyllä, minä jäin harjoittamaan kieliopintojani.
Espanjaa pitää vähän kaivella muistilokeroista.
16.2. > Villares de la
Reina, 121 km
Aamulla 8 astetta lämmintä,
pilvistä. Ensi töiksemme kävimme tankkaamassa, Hinta taisi olla halvimmasta
päästä koko reissulla, vähän alle 1,50 € / litra. Ruokaostokset taas muutamaksi
päiväksi ja sitten matkaan.
Aika suoraa moottoritietä,
pitkiä mäkiä ylös ja alas.Tien pinta näytti aivan hyvältä, mutta täristi todella
pahasti. Vasen kaista onneksi oli parempi, joten Kari käytti sitä välillä
hyväkseen, kun ohittavaa liikennettä ei ollut näkyvissä. Edelleen täälläkin oli
paikoin vettä/lampia sellaisissa paikoissa, joissa pitäisi kartan mukaan olla
kuivaa maata.
Area de Servicio oli samaa
ketjua kuin edellinenkin, mutta siitä huolimatta kirjautuminen ei tahtonut
onnistua. Ilmeisesti ei takanamme tulijoillakaan, sillä he olivat jo soittaneet
”bossille”, kun menin kysymään heiltä apuja. Pääsimme siis sisään.
Täällä on erittäin hyvä WiFi,
maksu 11 euroa sähköineen. Tyhjennykset ja vesi aina käytettävissä. Suihkut
lämpimällä vedellä ovat käytettävissä klo 8 – 10 ja 19 – 21 ja tiskipaikasta
saa vettä (lämmintä) klo 13 – 15. Melkein luksusta - siis se lämmin tiskivesi.
Todella harvinaista kämppäreillä!
Edelleen järkyttävän kova
tuuli.
17.2. Villares de la Reina
Viivymme täällä vielä toisen
yön. Kova tuuli edelleen, lämmintä kymmenkunta astetta. Aurinkokin suvaitsi
pilkahdella. Kävimme alueella olevassa karavaanarikaupassa kyselemässä
LED-lamppuja, mutta sopivia ei ollut saatavilla.
Taas katsottiin urheilua –
Herolalle yhdistetyn pronssia!!! Kirjoittelin tätä ja Kari kävi kävelyllä. Lyhyeksi
jäi, korvakipu kiusaa edelleenkin. Huomenna yritämme uudestaan lääkärille. Löysin
Salamancasta yksityisklinikan. Toivottavasti onnistaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti