2. - 9.4.2024 / Riesenbeck – Bramsche – Gandergesee – Heidenau – Travemunde – laiva

 

Viimeisimmät paikat mustalla

Viimeiset kilometrit tällä reissulla, 493 kilometriä. Yhteensä tällä reissulla kilometrejä kertyi 13 613. Tarkempi yhteenveto myöhemmin.

Sää ei erityisemmin meitä hellinyt ennen kuin ihan viimeisinä päivinä. Vettä tuli tuon tuostakin ja välillä pitkät ajat yhtä soittoa. Lämpätilat keikkuivat sateisina päivinä enimmillään vähän toisellakymmenellä.

Kevät kuitenkin etenee, varsinkin viimeisten päivien yli 20 asteen lämpitiloista johtuen. Koivuissa on jo kaunis vaaleanvihreä väri, ja muutkin lehtipuut alkavat jo vihertää.

Kirjoitan tätä laivalla, meri on melko tasainen, sää harmaa ja välille ripsuttelee vettä.

Ochtrupista matka jatkui Riesenbeckiin. Poikkesimme summittaisesti suunnittelemaltamme reitiltä, sillä halusimme käydä Carthago-kaupassa. Se olikin suuri, paljon Carthagoja myytävänä, mutta näimme vain uusia. Ja kallita!!! Ostoslistallamme oli yhtä ja toista, loppujen lopuksi saimme varaosamyymälästä sähkötöpselin luukun kadonneen tilalle ja vessanappuloita. Mitään varsinaista tarvikemyymälää täällä ei ollut laisinkaan.

Olin etsinyt puskaparkin Ems-joen varrelta, mutta se oli pienen tien vieressä ja jokea ei näkynyt laisinkaan rannalla kasvavan pusikon vuoksi. Siirryimme siis muutaman kilometrin päähän maksulliseen matkaparkkiin. Muutama auto oli siellä ennen meitä, ja päivän mittaan niitä tulla tupsahteli lisää. Vettä satoi käytännöllisesti katsoen koko päivän. Katselimme taas säälien koiranomistajia, jotka sateessa ja kurassa ulkoiluttivat karvaisia matkakavereitaan.

Kanavan laidassa oli pitkäpuolalainen sisävesirahtialus (kutsumme niitä lötjäyksiksi). Liikenne kanavalla oli todella vilkasta, toinen toistaan pitempiä lötjäyksiä teki matkaa myötä- ja vastavirtaan.

46 kilometrin päässä Riesenbeckistä Bramschessa näytti olevan Caravan-liike, jonka pihalla piti oleman myös matkaparkki. Sinne siis. Emme ensin nähneet reissulaisille tarkoitettuja pysäköintipaikkoja ja pysäköimme tien varteen. Läksin jalan pihalle tutustumaan tilanteeseen. Liike avattaisiin keskiviikkona vasta kello 14, mutta liikkeestä tuli ystävällinen mies kyselemään, mitä olisimme vailla. Hän olisi avannut liikkeen meitä varten. Sanoin, että voisimme kyllä odotella ja kysyin parkkipaikoista. Löytyihän sieltä pihalta pari paikkaa (ilmaisia), ja sähköäkin saimme 2 eurolla.

Kaupasta löysimme vihdoin viimein pitkään etsityn pikkupeilin kuskin puolelle. Myyjä kävi vielä ystävällisesti asentamassa sen paikoilleen.

KEVÄT!!!

Avoimet pihat

Sää oli edelleen sateinen, mutta sateeton pikku rakonen löytyi ja kävimme kävelyllä kylällä. Rakennuskanta oli omakotitaloja, ja NIIN saksalaisen näköisiä punatiilirakennuksia hyvin hoidettuine pihoineen. Pihojen suhteen kiinnitimme huomiota siihen, että täällä ei piilouduta korkeiden muurien, aitojen ja porttien taakse vaan pihat ovat melko avoimia. Toinen eroavaisuus Portugaliin oli koiranhaukkusaattueen puuttuminen. Koko pitkähkön lenkkimme aikana yksikään koira ei tullut haukkumaan meitä!

Ja edelleen sateisessa ja harmaassa aamussa jatkoimme matkaa kohti Gandergeseetä. Moottoritiellä oli pitkät tietyöalueet. Ylipäänsä ottaen Saksassa on ollut yllättävän paljon tietöitä ja moottoriten toiden/toiset kaistat suljettuina. Teimme taas pienet liittymäharharetket, 7 + 7 kilometriä. Tie halkoi peltoaukeita, ja monessa kohtaa niillä näytti vesi seisova. ”Riisipeltoja”.

Gandegeseetä lähestyttäessä tietä reunusti pitkä koivukujanne. Enimmäkseen puut olivat jo suuria ja komeita, mutta yhdellä pätkällä puut olivat vielä aika nuoria.

Matkaparkki oli junaraden vieressä, rautatieasemaa vastapäätä. Alden ruokakauppa pysäköintialueen toisella laidalla.

Ennenkin olemme todenneet Aldin tarjonnan melko vaatimattomaksi, ja saman totesimme taaskin. Aika jännä oli, että juomatarjonta varsinkin oli niukka, mutta vieressä oli sitten erillinen juomamyymälä.

Ylipäänsä, Saksassa on vaikea löytää 0,33 litran tölkkioluita, suurin osa tölkeistä on puolilitraisia. Pänttöviinejä ei tahdo löytyä laisinkaan, jossain kaupassa ehkä hyvällä tuurilla kahta sorttia punaista ja yhtä valkoviiniä. Olisi pitänyt ostaa Portugalista tai Espanjasta! Pulloja emme halua kuljettaa.

Sateen tauottua kävimme kylällä muutamassa muussa kaupassa oluen- ja viininetsintäreissulla. Aika laiha saalis. Kari sentään sai hiuksensa leikkautettua.

Kaupunki ei näytä kovin vanhalta, kaikki hyvin siistiä. Merkittävä havainto: kierrellessämme näimme vain yhden vaivaisen suojatien! Olemme opetelleet käyttämään suojateitä, ja joka risteyksessä katseemme harhaili sinne sun tänne suojatietä etsiessämme. Turhaan.

Hauska katos Heudenaun caravan-alueella

Ja taasen harmaa aamu, yhdeksän astetta lämmintä. Vajaa sata kilometriä Heidenaun caravanalueelle. Olin varta vasten etsinyt aluetta, jossa olisi WiFi, illalla olisi Helmareiden peli. (no, sen takia ei olisi kannattanut vaivautua, huonosti kävi). Vuorokausimaksu oli 14 euroa, mutta automaatista piti ottaa myös viiden euron muovikortti, jolle ladattiin arvoa sekä pysäköintimaksun kuin myös sähkön ja vessa/suihkukäyntien maksamiseksi. Tuntui vähän epäreilulta, kun portilla luvataan 14 € ja maksatkin 19.

Sosiaalitiloissa lasken käsienpesuallas. 

Kiva pieni alue, parikymmentä paikkaa. Tullessamme vain kaksi autoa lisäksemme, taasen päivän mittaan niitä tuli lisää.

Iltapäivällä sää selkeni vähäsen ja kävimme kävelyllä viereisellä todella suurella vapaa-ajan alueella. Siellä oli jos jonkinlaista mökkiä ja asuntovaunujen kylkeen viritettyjä telttoja ja katoksia. Tontit näyttivät olevan suunnilleen suomalaisten siirtolapuutarhamökkien tonttien kokoluokkaa, ehkä vähän pienempiä. Vieri vieressä.

Viiden maissa lämmintä oli jo ruhtinaalliset 15 astetta! Ja sitten jysähti! Valtavan kirkas salama välähti ja helti perään jyrähti oikein kunnolla. Vettä tuli hetken aikaa reippaasti, sitten ukkonen meni menojaan.

Päätimme jäädä Heidenauhun vielä toiseksi yöksi, sillä Travemudeen oli enää vajaat 150 kilometriä matkaa. Aamulla oli 11 astetta ja pilvistä, mutta iltapäivällä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaanlta ja lämmintä varjossa 23 astetta! Pitkästä, pitkästä aikaa voimme virittää tuolit ja pöydän ulos Chiccin kupeeseen ja paistatella päivää. Itse asiassa aika mukava (melkein) viimeinen reissupäivä!

Pitkin päivää jostain kauempaa kuulun kaiuttimista jotain kuulutuksia ja läheiselle parkkipaikalle ajoi aina vain enemmän autoja ja kansa vaelsi jonnekin. Aikamme kuluksi läksimme katromaan, mistä on kyse. Maastojuoksukilpallu! Eikä ihan tavallinen sellainen, vaan kahden tunnin juoksu 2,5 kilometrin radalla. Tavoite oli juosta mandollisimman monta kierrosta tuossa kahdessa tunnissa. Vähän leikkimieltäkin oli mukana, joillakin juoksijoilla oli vähän erikoisemmat kamppeet päällään. Yleisöä oli yllättävän paljon, pellon laidassa vohvelimyyntikojun luona.

Ja sitten viimeinen taival, Travemundeen. Jo aamulla 14 astetta lämmintä, pilvistä tosin. Pitkin moottoritietä huristeltiin ja taas kerran Tomppeli ja Maps olivat eri mieltä ja teimme pienen harharetken. Rekkaliikennettä ei juuri lainkaan, sunnuntaipäivä. Usealla rekkaparkilla oli tuulivoimaloiden osia rekkojen kyydissä. Toisissa pyöreitä lieriöitä, ilmeisesti runko-osia, toisissa taas valtavan pitkiä siipiä.

Travessa parkkeerasimme ensin ruokakaupan parkkikselle ja kävimme viini- ja olutjahdissa. Olut pikkitölkeissä ei ollut kovin edullista, halvimmillaan 79 cnt/purkki ja lisäksi 25 sentin panttimaksi. Totesimme, ettei kannata ostaa, Suomessa saamme samaan hintaan. Viiniä ostimme vielä muutaman pöntön. Kolmen litran pönttäviinin hinta pyöriin kymmenen euron kahta puolta.

Varsin tyhjänä olivat laiturit vielä. 

Kävimme kaupungilla kävelyllä. Vanhan kaupungin talot joen rannalla olivat komeita. Myyntikojuja (lähinnä matkamuistoja ja vaatteita) ja ravintoloita oli vieri vieressä. Ja voi sitä ihmispaljoutta! Lämmintä oli yli kaksikymmentä astetta ja aurinko paistoi. Oli jännä kulkea ihmisjoukossa, sillä edellilsestä kerrasta on pitkä aika. Alvorissa, helmikuun alussa, olemme viimeksi nähneet yhtä aikaa enemmän kuin muutaman kymmenen ihmistä… Vaikka emme erityisesti ihmismassoja rakastakaan, nyt tuli ihan kiva lomafiilis.

Siirryimme kaupan parkkikselta matkaparkkiin muutaman kilometrin päähän. Odottelimme siellä laivalle lähtöä. Kävin kurkkimassa muita kulkijoita ja niinpä vain paikalla oli yksi suomalainen retkeilyauto. Kävin vähän jutulla. Edeliisen kerran olemme jutelleet suomalaisen kanssa Figueira da Fozissa, suomalaisia reissaajia tavanneet Lagosissa maaliskuun alussa. Aika harvassa meikeläisiä on tiellemme osunut. Tietysti, osittain se johtunee siitä, että olemme käyttäneet varsin harvoin leirintäalueita.

Meille oli tullut ohjeistus tulla lauttasatamaan aikaisintaan kello 22.30, joten ilta oli pitkä lähtöä odotellessa. Pitkään seisoimme myös sataman jonossa, hyttiin suoriuduimme vasta 01.45.

Hytti on varmasti pienin mitä laivalla on saatavilla, mutta joka tapauksessa tilaa on enemmän kuin meillä Chiccissä! Hörppäsimme mukaan otetut oluet ja sitten nukkumaan!

Matka oli tylsä, kuten uumoilimmekin. Aikaa tapoimme, merellä ei näkynyt juuri mitään sankan sumun takia. Vilkkaalla laivaväylällä seilasimme ja silloin tällöin vierellä näkyi harmaana haamuna joku muu alus.

Tiistaiaamuna laiva saapui satamaan, aikataulussa sanottiin kello 10. Me pääsimme aika mukavasti laivasta ulos jo kello 10.15.

Sitten kaasupullojen vaihtoon, ruokakauppaan, pyykille, kuormaa selvittelemään ja tavaraa autosta varastoon ja varastosta kyytiin veneelle vietäväksi.

Meilä on vajaa viikko aikaa saada Nereidin kevätkunnostus tehdyksi, vesillelaskun pitäisi olla maanantaina 15.4. klo 16. Emme vielä tiedä, millainen jäätilanne on Teijossa, mutta toivomme parasta.

Alla tilastoa matkakuluistamme. Emme ole laskeneet mukaan ollenkaan ruokakuluja eikä muita – tosin vähäisiä – ostoksiamme. Muut-kohdassa on auton kunnossapitoon liittyviä pieniä kuluja.

Nyt tämä reissu on tehty. Olemme oikein tyytyväisiä, että tuli lähdetyksi. Ehkä ensi talvena uudelleen, jo kokeneempina.