5. - 13.11.2024 /Helsinki - Metz , Ranska

 

Lämmin kesä kului taas mukavasti purjehduksen merkeissä ja nyt olemme taas pyörien päällä paossa Suomen talvea, kohti lämpimämpiä olosuhteita.  

Lähdön kanssa oli melkoisesti harmeja. Karille tuli eteen hammasremontti ja se ei valmistunut sovitussa ajassa. Olimme jo ehtineet varata laivamatkan Travemündeen, mutta jouduimme perumaan sen ja nielemään katkeran lähes 700 euron tappion, koska emme olleet maksaneet peruutusturvasta ja tässä tapauksessa ei matkavakuutuksestakaan ollut apua.

No, hammaskalusto saatiin kuntoon. Lauttamatka Traveen oli tällä välin ehtinyt kallistua jo sadalla eurolla, joten vaihdomme matkasuunnitelmaa ja läksimmekin Vuosaaresta Muugaan.

 Nyt olemme Metzissä, pienellä Parking Thuryn parkkiksella Mosel-joen sivupiston varrella. Matkaa on takana 2 871 kilometriä.

Sää on ollut koko ajan plussan puolella, alle 10 astetta kuitenkin. Harmaata tai vieläkin harmaampaa, sumua, tihkua, sadetta – ja yhtenä päivänä ihan aurinkoista!

Via Baltica oli yllättävän hyvässä kunnossa, tietöitä jonkin verran, muutamia huonokuntoisia pätkiä ja rekkaliikennettä enemmän kuin riittämiin.

Tästä jatkamme kohti San Sebastiania, Biskajan perukkaa ja sieltä rantojen tuntumassa Espanjan luoteisnurkkaan A Corunaan. Sitten pudottelemme kohti Portugalia. Päiväetapit suunnittelemme fiiliksen mukaan edellisenä iltana tai lähtöaamuna. Kiirettä ei ole, mutta ei meillä ole myöskään halua viipyä missään pitempäänkään.

Ja näin mentiin:  

Muuga – Jurmala (LA) – Kaunas /LT) – Niegow (PL) – Ciesle – Müllrose (D) – Hannover – Bergamen – Koblenz – Metz (F)

 ti 5.11. - > Jurmala, Latvia. 376 km. Lähtö Muugaan tihkusateessa kello kuuden lautalla, perillä Muugassa klo 7.45. Matka meni muuten mukavasti, meri oli rauhallinen, mutta laivassa oli aivan järkyttävän kylmä. Ulkovaatteissakin paleli!

Alkumatkalla vielä tihkutti. Paljon ”liittymärusetti”tietöitä ja rekkaliikennettä. Riian lahden rannalla Salastin jälkeen oli useita mukavan näköisiä levähdyspaikkoja, nyt aivan tyhjillään. Kesällä asiat ovat varmasti toisin. Tuuli kovaa ja aukkopaikossa Karin piti varoa päälle hyökkäävää tuulta. Muutaman kerran pidätimme henkeä kauhistuneina, kun rekkakuskit ohittelivat autoja, vaikka näkyvyyttä ei ollut juuri ollenkaan. Vastaan tulevat autot joutuivat väistämään – onneksi leveälle – pientareelle.

Ajelimme kohti tuttua puskaparkkia Jurmalassa. Nyt oli ennen kylää tullut tietulli – 3 euroa. Se näytti olevan voimassa vain klo 23.59 asti, mutta eipä tuota kukaan kysellyt ajaessamme samaa tietä seuraavana aamuna takaisin päin.

Emme ihan osuneet entiseen puskaamme, mutta hyvä löytyi kuitenkin aivan mereen rannalta.  

 Ke 6.11. - > Kaunas, Liettua. 288 km. Kävimme aamukävelyllä pitkänpitkällä, lähes autiolla hiekkarannalla. Tuuli oli ajanut rantaan valtavia kasoja levää, joista muutamat aamulenkillä isäntineen olevat koirat löysivät jotain jännittävää nuuskuteltavaa. Lokitkin penkoivat leväkasoja- mitä lienee herkkupaloja sieltä löysivätkään.

Kauhuksemme huomasimme uutisista, että herra Trumpista tulee USA:n uusi presidentti. Totesimme, että jätämme uutiset siltä osin vähemmälle huomiolle mielenrauhamme säilyttämiseksi.

Matkaan siis, taas tihkuseteessa, lämmintä kuitenkin kahdeksan astetta.

Maisema oli tasaista, peltoja enimmäkseen. Välillä uraisia ja/tai paikattuja tieosuuksia. Risteysalueilla oli tolppia estämään ohitukset, näppärä keksintö. Polttoaine oli noin 20 senttiä halvempaa kuin Latviassa.

Yritin löytää Kaunasista meille ”uuden” yöpymispaikan, mutta päädyimme kuitenkin jo viime vuodesta tuttuun paikkaan aivan vanhan kaupungin vieressä. Pysäköintimaksu oli kallistunut viime vuoden 60 sentistä yhteen euroon tunnilta, aamukahdeksasta iltakahdeksaan, Yö oli ilmainen.

Vanhassa kaupungissa oli mukava kävellä ja katsella kauniita taloja. Jouluvalmistelut olivat jo alkaneet ja kävelykadun istutuksina oli joulukuusia, ainakin päiväsaikaan vielä ilman valoja. Näytti mukavalta kun kaikki oli tyylikkäästi yhteneväistä, eikä joka liikkeen edessä erilaista tingeltangelia.

Parkissalisäksemme yksi matkailuauto henkilöautojen lisäksi.  

To 7.11. - >Niegow, Puola. 367 km. Aamulla taas tihkua, lämmintä neljä astetta. Kari kävi ennen lähtöamme kukonlaulun aikaan kävelyllä. Kadunlakaisijoita oli ollut paljon. Milloin viimeksi meillä Suomessa on sellaisia nähty?

Tie Puolan rajalle päin oli uusi, oikein hyvä tie. Jossain vaiheessa se ilo päättyi ja pääsimme taas ajamaan urissa. Kävimme tankkaamassa, automaatissa ei ollut sanaakaan muuta kuin puolaa. Kävin pyytämässä apua naapuriautosta ja niin siitäkin selvittiin.

Puolan rajalla poliisi poimi jonosta rekkoja ja ohjasi niitä sivuun. Tie muuttui taas erinomaisen hyväksi. Vanhoja/rinnakkaisteitä pitkine, komeine puukujanteineen kulki välillä aivan tien vieressä. Peltoja, peltoja, tasaista. Rekkaparkkien yhteydessä näytti taas olevan poliisivalvontaa.

Pysähdyimme yöksi pienen Niegowin kylän kirkkoa vastapäätä, aivan moottoritien tuntumaan. Kauppareissulla poikkesimme hautausmaalla. Taas toisenlainen kuin mitä olemme ennen nähneet. Lieneekö johtunut pyhäinpäivästä vai onko siellä aina hautojen kannet täynnään tuoreita ruukkukukkia ja kynttilälyhtyjä. Ei yhtä eikä kahta, vaan jopa kymmeniä yhdellä haudalla.

La 9.11. Müllrose, Saksa. 323 km. Aamulla taas sankkaa sumua, lämmintä kolme astetta. Poliiseja oli parkkipaikoilla pitkin matkaa hommissaan. Loppumatkalla kohti Saksan rajaa mottoritie oli lähes tyhjä, vain muutama rekka henkilöautojen lisäksi. Muistelimme, että Saksassa rekat eivät saa ajaa viikonloppuisin ja pyhäpäivinä, olisikohan johtunut siitä? Saksaan tullessamme aurinko alkoi paistaa!!! 

 Puolan ja Saksan rajalla oli rajavalvontaa, meitä ei kuitenkaan pysäytetty. Tosi hyvä, mutta mutkainen ja mäkinen tie kylien halki. Oikein kaunista, puut ja maa henhkuivat kullankeltaisina auringonpaisteessa.

Park4Nightista löytyi Hymer-liikkeen yhteydestä Camping-alue. Tulimme paikalle vähän jälkeen puolenpäivän. Ovessa olevan tiedon mukaan liikkeen piti aueta yhdeltä, mutta puoli kahdeltakaan ei vieä ketään näkynyt eikä kuulunut.  

DDR-nostalgiaa!

 Toinen Camping oli melko lähellä, ja sinne siis. Portti oli auki, ja ajoimme sisään. Ensin ei näkynyt ketään, sitten naishenkilö tuli kertomaan meille, että paikka oli suljettu. Eikä vettä, sähköä, vessaa. Saimme kuitenkin jäädä yöksi.  

Reitti grillikatokselle oli hyvin viitoitettu

Luova tapa käyttää risuja ja oksia aitana. Näitä oli 
sekä camping-alueella että puistokäytävien varrella

 Ilma oli kaunis ja kävimme kävelyllä järven rannalla ja kylälle päin. Puistoaukiolla oli muistomerkki neuvostosotilaille, suomeksi suunnilleen näin: ”Ikuinen maine neuvostosankareille ja taistelijoille fasismia ja sotaa vastaan. ”

 su 10.11. - > Wohnmobilstellpaltz Hannover. 360 km. Aamulla 2 astetta, sumua taas. Olemme entisessä Itä-Saksassa. Ympäristö ja talot ovat viimeisen päälle hienossa kunnossa! Ei jälkeäkään mistään ”kurjuudesta”. Tosin kaupungin halki kulkeva katu on röykkyinen ja paikattu, mutta sehän on aivan tarkoituksenmukaista. Hillitsee kummasti nopeuksia…

Matkalla meille välähti nopeusvalvonta. Olimme kaistalla, jossa rekoille oli 60 km/h nopeusrajoitus. Luultavasti laite luuli meitä suuremmaksikin ajoneuvoksi korkeutemme vuoksi? Toivottavasti postiin ei tipu sakkolappua.

Vihdoin viimein liikkeellä on muitakin matkailuajoneuvoja kuin me! Tähän asti olimme nähneet vain muutaman, nyt niitä on alkanun näkyä.

Matkaparkki löytyi autovuokraamon takaa pitkähkön kujasen päästä. Taas tarvittiin naapureiden neuvoa sisään pääsemiseksi...olisi vain pitänyt ajaa vähän lähemmäksi alas painuvan ajoesteen eteen! Tyly alue, korkea aita ympärillä ja paljas asfaltti/hiekkakenttä. No, vettä ja sähköä kuitenkin saatavilla lisämaksusta 10 euron pysäköintimaksun päälle. Niitähän emme nytkään tarvinneet.

Kävimme kävelyllä, halusimme päästä joelle. Google Maps sekoili pahasti, kursori loikki sinne tänne holtittomasti. Löytyihän se joki valtavan suuren siirtolamökkialueen laitamilta.

 Ma 11.11. - > Wohnmobilhafen Bergkamen, 237 km. Tihkusateinen aamu, 8 astetta. Päivän agenda: uusien lumihuippumerkittyjen kitkarenkaiden hankinta. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensin suuntasimme paikkaan, josta voi netin kautta tilata renkaita. Sehän oli muuttanut pois nettisivuilla annetusta osoitteesta eikä uudesta sijainnista ollut missään tietoa. No sitten googlettamaan rengasliikkeitä. Seuraavassa ei ollenkaan myyty niitä, vaan touhuttiin jotain muuta rengaskauppjen tiimoilta, emme ymmärtäneet saksankielisestä selityksestä mitä. Saimme uuden osoitteen, ei sielläkään...ja kaikkiaan kävimme seitsemässä rengasliikkeessä, eikä missään ollut meille sopivia renkaita. Olisi pitänyt tilata ja odottaa. Päätimme, että antaa olla. Ehkä tilaamme ne hyvissä ajoin vaikkapa Portimaoon ja poikkeamme sitten asennuttamassa ne. Onneksi kaikki liikkeet olivat pienen matkan päässä toisistaan eivätkä ihan keskustassa ,vaan saimme ajella kohtuullisen liikenteen seassa paikasta toiseen.

Matkaan taas. Onneksi aurinko alkoi paistaa ja lohdutti vähän myrtyneitä mieliämme. Ruuhkaakin oli tietöiden takia, rekat omalla kaistallaan jo ihan pysähdyksissä, me muut sentään pääsimme etenemään.  

Tämä kaveri ei yhtään
auttanut maksuongalmissani. 

 Matkaparkki, oikein miellyttävä, oli pienessä kylässä, aivan Datteln-joen lähellä. Maksu automaatilla oli taas hankalaa, mutta onneksi ystävällinen naapurimme tuli avuksi. (Mielenkiintoinen tapaus, vene täällä marinassa ja hän nyt lähdössä talveksi koirineen kopperollaan Espanjaan. Muutkin elävät meidän laillamme.)  

Nalle satamassa

 Koko illan satoi, vietimme illan tiiviisti kopperossa.

Ti 12.11. - > Koblenz. 220 km. Aamukävelyllä kävimme katsomassa jokea, jota pitkin ajelimme vuonna 1997. Tässä paikassa emme kuitenkaan pysähtyneet. Rannalla oli pitkät huvivenelaiturit, joissa oli aika suuriakin moottoriveneitä. Kaksi purjevenettäkin oli, toisessa masto kannella ja toinen ilman mastoa. Komeiden talojen ympäröimällä satama-aukiolla valmistauduttiin selvästi jouluhulinoihin, iso telttakatos oli tehty ja keskelle oli rakenteilla puulaatoista permanto.

Matkan jatkuessa maasto muuttui aina vain mäkisemmäksi, maisemissa oli jo jotain katsottavaakin. Mutkainen ja tosiaankin mäkinen moottoritie, välillä tietöitä, rekkajonoja ja muhkuraistakin.  

 Koblenzissa asetuimme parkkipaikalle Rein-joen rantaan. Lötjäyksiä (vanha nimityksemme suurille jokilaivoille) kulki tiuhaan sekä myötä- että vastavirtaan.

Kummallista kyllä tämän alueen nimi oli Neustadt (uusi kaupunki) vaikka talot olivat vaikka kuinka vanhoja. Yhden talon seinässä oli vuosiluku 1699! Mukava oli kävellä Reinin rantaa ja pieniä katuja sisemmällä kaupungissa vanhojen talojen välissä.

Piti kirjoittamani blogia, mutta läppäri ei halunnut lainkaan käynnistyä. Sen kanssa jumppasimme aikamme ja ajattelimme jo, että se pitäsi viedä seuraavana aamuna päivällä nähtyyn tietokonekorjaamoon. Tokenihan se vihdoin, akku oli päässyt aivan tyhjäksi ja lataus ei ensin halunnut toimia. Kun Kari aikansa survoi lautauspiuhan päätä rakkineeseen, niin alkoihan se vihdoin ladata ja käynnistyi. Helpotus.

Uusi ja vanha aika lyövät kättä toisilleen.
Talo vuodelta 1699 ja EU-lippu liehumassa. 

Kellotalo

Iso talo on tällä miehellä kannateltavanaan. 

Rekku Jalmari Luppakorva vahti tarmokkaasti vilkasta rahtialusliikennettä.

 Ke 13.11. Parking Thury, Metz, Ranska. 243 km. Naapuriin tuli illalla retkeilyauto, joka käytti moottoriaan koko yön. Belgradista näytti olevan, ehkä hänellä ei ollut laisinkaan lämmityslaitetta.  

Saimme tämän noin kaksi metriä pitkän 
karttahaitarin ystävälliseltä kanssa-
veneilijältä Moselilla vuonna 1997

 Aamulla lämmintä kolme astetta, pilvistä. Olimme aikanaan ajaneet Kajjalla pitkät matkat Mosel-jokea pitkin ja muistin, miten hienolta viiniviljelmät ja kylät tämän mutkaisen joen rannalla näyttivät. Niinpa ajelimme jonkin matkaa joen viertä kulkevaa tietä pitkin. Harmi, kun päivä oli edelleenkin harmaa. Kaiken lisäksi keskeltä jokea, maksimissaan kymmenen kilometrin tuntinopeudella veneestä maisemat näki paljon paremmin ja niistä ehti nauttiakin.

Koko rannan matkalta ajamallamme rannalla oli taloja, enimmäkseen vanhoja ja mitä hienompia. Rakennukset ovat enimmäkseen valkoisa, mustakattoisia. Viiniviljelmät kapusivat pitkin järkyttävän jyrkkiä rinteitä. Ei voi kuin ihmetellä, miten ihmiset pystyvät siellä työskentelemään puskien kimpussa.

Olimme muutamalta huoltoasemalta kysyneet täyttä kaasupulloa tyhjän tilalle (meillä on yksi saksa-pullo) ja nyt meille selvisi, että supermarketistahan niitä saa eikä huoltoasemalta. Asian hoidettuamme jatkoimme matkaa, nyt suunnilleen San Sebastianiin päin.

Moselin rannalta moottoritielle olikin melkoinen mäkireitti. Hädin tuskin Chicci jakoi kavuta jyrkkiä - ja mutkaisia - mäkiä ja pieniä kyliä toisensa perään. Maisemat olivat kyllä komeat.

Luxembourg ohitettiin pysähtymättä ja huomasimme, että nyt monet autot ajoivat ilman ajovaloja.  

 Ranskassa päädyimme Metzin laitamille, pienelle parkkipaikalle Moselin umpinaisen sivuhaaran varrelle.

Kari kävi kävelyllä minun tehdessäni näitä kirjallisia töitä. Sulkukin oli tullut vastaan, luultavasti Kajjaa on siinä joskus laskettu alaspäin.

Huomenna siis eteenpäin...jonnekin.