25.3. - 1.4.2024 / Arcis sur Aube – Trepail – Sedan – Libin (Belgia) – Kelmis – Duisburg (Saksa) – Ochtrup

 

Uusimmat paikat mustalla

813 kilometriä ajettu Belgian kautta Saksaan. Sää ei ole meitä juuri hellinyt, on ollut melko viileää, jopa alle kymmenen asteen päivälämpötiloja. Kaivelimme jopa pitkät kalsarit ja toppatakit käyttöön. (Aloimme näyttää paikallisilta!) Yhtenä ainoana päivänä oli jopa 19 astetta ja auringonpaistetta ja tarkenimme jopa käydä kävelyllä shortseissa! Vettä on saatu myös tuon tuostakin. Helsingissä on ollut muutamana päivänä lämpimämpää kuin meillä!!!

Matka on sujunut joutuisasti moottoriteitä pitkin. Niiden kunto on vaihdellut silkinsileästä reikäiseen/paikattuun/meluisaan pinnoitteeseen. Valtakunnanrajojen ylitykset sentään huomasimme. Belgian ja Saksan rajalla levikkeellä oli kolme poliisiautoa ja paljon rekkoja pysäköityinä, mutta siellä sivussa ne pysyivät eivätkä meitä häirinneet. Rekkaliikenne hiljeni vallan pääsiäispyhien ajaksi, vain muutama rekka näkyi liikenteessä monena päivänä. Rekkaparkit näyttivät sen sijaan olevan tupaten täynnä autoja. Jännityksellä odotamme, millaiset ruuhkat syntyvät huomenna tiistaina – ensimmäisenä arkipäivänä pääsiäisen jälken.

25.3. yöllä oli vain yksi aste lämmintä! Matkamme kohti Arcis sur Aubea koti alkoi pientä tietä laajojen loivien peltoaukioiden ja pienten kylien halki. Traktoreita oli töissään pelloilla ja jokunen maantielläkin. Tuulivoimaloita ja metsämaisemaakin oli välillä matkan varrella. Ylitimme Seinen!

Matkaparkki oli aika tylsä, meluisan tien varrella. Siitä ei ole paljon kerrottavaa.

Viiniviljelmiä silmänkantamattomiin Champagnessa

Aamulla jopa yhdeksän astetta lämmintä. Matka jatkui pitkin viivasuoraa tietä peltojen halki. Champagne-alueelle saavuttuamme pellot muuttuivat viiniviljelmiksi. Matkaparkkimme Trepailissa oli pienessä kylässä viiniviljelmien keskellä.

Kylä oli aivan hiljainen., ei ristinsielua liikkeellä. Vanhoja taloja, kirkko ja hautausmaa. Muutama shampanjantuottaja/myymäläkin oli, mutta ne olivat kiinni. Leipäkauppaa, sen enempää kuin tavallista ruokakauppaakaan ei ollut. Mukava paikka kuitenkin.

Vähän reippaamman kokoinen hyönteishotelli. 
Viljelijät haluavat muistaa pikku apulaisiaan. 

Vanh aa kalustoa. Mitähän tälläkin on tehty?

Heräsimme sateisen yön jälkeen harmaaseen aamuun, viisi astetta lämmintä. Tihkusateessa ajoimme loivien, silmänkantamattomiin ulottuvien viiniviljelmien halki.

Vanha silta Sedanissa. Vedestä ei tietoakaa
Onkohan joki kulkenut joskus tästä?

Yöpaikkamme oli Sedanissa, aivan Maas.joen rannalla. Tullessamme paikalla oli vain kaksi autoa, mutta päivän mittaan paikat taas kerran täyttyivät. Kävimme kaupungilla kävelyllä ruhtinaallisessa kuuden asteen lämpotilassa (sama kuin Helsingissä!). Joki oli komea ja linna näytti valtavan suurelta. Emme menneet siihen tutustumaan sisältä, kiersimme vain sen ympäri. Linnan luona oli kapeita katuja vanhoine taloineen.

massivinen linna/linnoitus

Huomasimme, että Tomppelissa ei ollut laisinkaan Belgian ja Saksan karttoja. Alueella oli WiFi, joten aloimme päivittä Tomppelia. Sepä alkoi herjailla riittämättömästä tilasta, joten jouduimme poistamaan Etelä-Euroopan. Huomasimme myöhemmin, että Ranska meni siinä samalla. Päättelimme, että ehkä olimme joutuneet tilanpuutteen vuoksi poistamaan Saksan Etelä-Eurooppaa ladatessamme. WiFi ei jaksanut vääntää päivityksiä Tomppeliin, joten jouduimme käyttämään mobiilidataa ja jännäsimme, että mahtaako datapaketissa jäljellä oleva saldo riittää. Riittihän se, ja muutaman tunnin aherruksen jälkeen Tomppelissa oli Belgian ja Saksan kartat. Meillä oli vielä jonkin verran matkaa Ranskan puolella, mutta päätimme selvitä siitä Google Mapsilla.

ärhäkät villisiat vartoivat suurta patsasta,

Noitalinna?

Melominen vastavirtaan Maas-joella
näytti käyvän työstä. 

Yö oli sateinen ja tuulinen. Poikkesimme Lidlissä ruokaostoksilla ja suuntasimme kohti Belgiaa ja Libiniä. Tie oli Belgian puolelle tultuamme jonkin matkaa järkyttävän huonossa kunnossa, mutta parani onneksi jonkin aikaa ajettuamme. Maisema muuttui mäkisemmäksi.

Kylien halki ajaessamme huomasimme, että lähes jokaisen talon ovenpielessä tai edessä oli roskapussi/pusseja. Sitten näimme, että roska-auto pysähtyi jokaisen pussukan kohdalla ja auton takaosan tasolla seisova mies kävi nappaamassa pussin ja heitti sen autoon. Sellaista jätehuoltoa Belgiassa. Ihmettelimme, ettei missään näkynyt lintuja roskapussien kimpussa.

Kierkon juurellakin oli pari kirjakauppaa. 

Libinin matkaparkki oli kylän reunalla, kaksi autoa ennen meitä. Tämäkin paikka täyttyi iltaan mennessä. Kylä oli pieni, kauniita vanhoja taloja ja komea kirkko. Tämä kylä on kuuluisa siitä, että siellä on seitsemän kirjakauppaa – vanhoja ja uusia kirjoja. (Ja kylä on tosiaankin pieni!). Viikonloppuna oli tulossa suuri kirjatapahtuma ja katoksia viriteltiin kirkon viereen. Pitkin kadun reunaa oli maalilla merkitty numeroita, ilmeisesti myyntipaikkoja. Olisi ollut mukava nähdä, millainen härdelli nämä messut olisivat, mutta olimme paikalla torstaina emmekä voineet jäädä paikalle notkumaan lauantaihin asti. Harmi.

Tuuli oli kova ja lämpötila vain kahdeksan astetta. Ihan hyvin tarkenimme käydä kävelyllä kalsareilla ja toppatakeilla varustautuneina.

Tällaista puuta emme ole koskaan nähneet!

Yolla tuuli ja satoi taas. Alkumatka todella meluisapinnoitteista ja huonosti paikattua tietä. Namurin ohitustiellä eteemme ajoi sora-auto, jonka lavalta lenteli kiviä meidän päällemme. Huh huh, pelotti, että tuulilasi hajoaa. Liikennettä oli aika paljon, joten meni hetki ennen kuin Kari pystyi päästämään väliin toisen auton ja olimme suojassa.

Kelmistä lähestyttäessä tie kulki pitkän matkaa harjanteen päällä. Molemmin puolin oli hienot näkymät viereisiin laaksoihin ja seuraaville kukkuloille.

Matkaparkki oli täynnä, mutta jonkin aikaa odoteltuamme meille vapautui paikka. Päivän ja illan mittaan varmaankin kymmenkunta kulkinetta kävi pyrkimässä alueelle, mutta joutui kääntymään pois.

Itse parkkis oli ilmainen, mutta sähköstä piti maksaa. Halusimme laittaa ruokaa AirFryerillä joten halusimme sähköin. Hyvän aikaa saimme raapia päätämme, ennen kuin pääsimme selville kolikkoautomaatin saloista ja saimme sähköä.

Kelmisin kirkko. 
Täällä kirkkojen ovet ovat useimmiten auki.
toisin kuin Suomessa. 

Kylä on uudehko, talot huolitellun näköisiä ja kaikki paikat siistejä Kirkko komea ja keskellä kylää tietenkin.

Silmätippani olivat vähenemässä, joten kävimme apteekissa kysymässä, olisiko mahdollista saada niitä sieltä. Reseptiä kyselivät, eikähän minulla olllut muuta kuin Kanta-palvelu e-resepti. Asia kuitenkin hoitui, kun otin kuvaruutukopion ja lähetin sen apteekkiin sähköpostilla ja näytin kansainvälisen Kela-lorttini. Tipat saisin seuraavana aamuna.

Ja taas vaihteeksi yöllä satoi. Päätimme jäädä Kelmisiin vielä toiseksi yöksi, ilmainen paikka kun oli ja meillä runsaasti aikaa. Aamulla menimme ensin edellispäivänä löytämäämme pyöräliikkeeseen, jossa oli loppuunmyynti. Kari teki todella edulliset ostokset: tuubikumi, ohut pyöräilypusero ja sivupeili yhteensä 46 euroa!

Ruokakaupan jälkeen kävin apteekista hakemassa silmåtipat ja poikkeisin lelukaupassa. Minulla oli mukana kaksi palapeliä, ja toisen olen tehnyt jo kahteen kertaan. Olen varmasti jo kuukausikaupalla etsinyt uutta peliä, mutta niitä ei kerta kaikkiaan ole ollut missään! Tässä kaupassa oli kaksi 1000 palan palapeliä, mutta molemmissa niin idioottimaiset kuvat (puolet kuvasta taivasta) että päätin pärjätä edelleenkin ilman.

Ja matka jatkui Saksaan niin, siloista moottoritietä. Edelleenkään ei rekkoja liikenteessä (pääsiäissunnuntai), mutta rekkaparkit tien varressa täpötäysiä. Saksassa moottoritietä saa ajaa usein niin kovaa kuin sielu sietää, ja varsinaisia raketteja suhahtikin ohitsemme tuon tuostakin. Tie halkoi edelleenkin laajoja peltoaukeita. Matkan varrella oli useita tuulipuistoja.

Yösijamme oli tällä kertaa Duisburgissa venekerhon matkaparkissa. Meillä kävi tuuri, saimme taas viimeisen paikan! Tähän paikkaan meillä liittyy muistoja: Yövyimme Kajja-veneellämme Välimeren-reissullamme tässä satamassa vuonna 1997!

tässä mekin olemme yöpyneet ikuisuuksia sittten. 

Olen aina pitänyt matkapäiväkirjaa.
Harmi, että nykyään ei enää ole tällaisia kuitteja
liimattaviksi päiväkirjaan. No, eipä käsin kirjotettua
päiväkirjaakaan enää ole, vain lyhyitä muistiinpanoja
kalenterissa muistin tueksi. 

Kävimme kävelyllä pitkin Reinin rantaa ja ihmettelimme taas kerran, miten valtavan suuria joella kulkevat rahtiproomut ovatkaan. Oli pitkästä aikaa lämmintä, ihan shortsikeli. Puistossa oli koivuja, ja ne olivat hiirenkorvalla. Tuli niin kotoinen olo.

Jokirannan talon katolta poika vilkuttelee
Reinin sisävesilaivureille. 

Tapasin puheliaan saksalaisnaisen, joka kertoi olleensa miehensä kanssa viime talven Ruotsissa ja Suomessa retkeilyautollaan. Aikovat tulla Suomeen uudestaan syyskuussa. Meillä oli pitkät jutut reissuistamme. Myöhemmin päivällä hän tuli koputtelemaan oveemme ja pyysi meitä tulemaan illalla kanssaan heidän saksalaisten ystäviensä luo syömään Emme nyt kuitenkaan halunneet lähteä ventovieraaseen kyläpaikkaan kuokkimaan.

Toinen pääsiäispäivä. Tiet edelleen tyhjiä. Ajoimme vesisateessa Ochtrupin kaupunkiin. Siellä on Carthago-liike ja käymme sieltä tiistaina kyselemässä sähköluukun kantta, joka on päässyt putoamaan, ja mahdollisesti turvalukkoja oviin.. sen sellaista.

Parkkipaikkamme on kaupungin laidalla, mutta aivan lähellä keskustaa. Aamupäivän satoi, mutta iltapäivällä pääsímme käymään kävelyllä. Oikein siisti kaupunki, todella komeita taloja. Hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Yksi ravintola näytti olevan auki.

Huomenna siis Carthago-kauppaan, ruokaostoksille ja keula kohti uusia paikkoja.