 |
| Uusimmat sijainnit mustalla |
Matka kotia kohti alkoi. Viikon aikana taitoimme matkaa 543 kilometriä.
Sää on ollut vaihtelevaa, sadetta on saatu enemmän kuin riittämiin, ukkosiakin ja kovia tuulia. Luulisi Portugalin vesipulan näillä sademäärillä jo vähän helpottaneen! Toki välillä aurinkokin on suvainnut näyttäytyä.
Aamulla jatkoimme Lagosiin. Kävin ensi töiksmme varmistamassa pienestä lääkärikeskuksesta, että tikkien poisto onnistuisi seuraavana päivänä. Kello 9 – 11 kuulemma onnistuisi.
 |
| Nyt tämä ei enää näytä kovin pahalta. |
Etsimme puskaparkkeja Park4NIghtin vinkeillä, kolmas kerta toden sanoi. Oikein kiva paikka mäellä, niittyä ympärillä ja näköala alas kaupunkiin. Olimme pitkään yksin, myöhemmin tuli pari reissuautoa seuraksemme. Sää oli tihkusateinen ja tuulinen, joten pysyttelimme kopperossa lukuun ottamatta Karin nopeaa piipahdusta lähikaupassa leipäostoksilla.
Seuraavana aamun olin heti yhdeksältä lääkärikeskuksessa ja pääsinkin saman tien tikkien poistoon. Se kävi todella nopeasti, haavan päälle teippi 3 – 4 päiväksi. 50 euroa, kiitos!
Teimme treffit suomalaisten Carthago-reissajien kanssa, jotka olivat viettäneet pitkät ajat Espanjassa ja olivat nyt tulleet Portugalin puolelle.Tuttavauus syntyi purjehdusystävämme Alpon asiosta. Vietimme oikein mukavan kahvihetken Pingo Docen kahvilassa. Juttua riitti ja riitti!
Kahvien jälkeen matka jatkui Sao Marcos da Serran matkaparkkiin. Paikka oli pienen vanhan kaupungin laidalla, hautausmaan vierellä (taas kerran!). Reitti sinne kulki pitkin kapeita kujia, opaskylttejä oli välillä ja sitten taas ei. Kolmeen kertaan paikalliset asukkaat viittilöivät meitä ystävällisesti oikeaan suuntaan.
Paikka oli pieni, oikein mukava. Hinta vaatimattomat 6 euroa sähköineen. Aurinko paistoi, oli lämmin, istuskelimme auton vierellä ja katselimme, kun ranskalaiset pelasivat petankkia.
Yöllä oli vain neljä astetta lämmintä! Kävelimme aamulla jalan tsekkaamassa, miten pääsisimme parhaiten ulos kylästä. Oikein selvä reitti löytyikin. Tosin matkalla oli 3.5 tonnin painorajoitettu silta, mutte emmehän me nyt kovin paljon enempää paina :)
Tie Castro Verdeen oli oikein hyväkuntoinen. Piti käydä kaupassa, joten ajoimme Lidlin pihaan. Siinä oli useita paikkoja matkailuautoille ja yöpyminenkin olisi ollut luvallista. Olimme kuitenkin päättäneet mennä Caravan-alueelle, koska piti saada uutta lukemista ja tiesimme edellisestä käynnistämme, että siellä oli runsaasti suomenkielisiä kirjoja.
Huomasimme, että kaupungissa oli suuret markkinat ja läksimme tutustumaan tarjontaan. Ja sitähän oli! Ensin monenlaista taimia, siemeniä, vihanneksia ja juureksia. Sitten siipikarjaa! Kanoja, ankkoja, hanhia, kalkkunoita ja ties vaikka mitä. Siis eläviä häkeissä. Vaatteita, toisilla myyjillä valtavat sekaiset röykkiöt pitkin pöytiä, toisilla siististi hengareille ripustettuja ja kauniisti viikattuina pöydille aseteltuina. Kenkiä, laukkuja, lompakoita. Sankoja, vateja, kaikenmaailman kotitalouksien muovitavaraa. Kattiloita ja pannuja. Työkaluja. Vuodevaatteita. Juustoa, kinkkua, hilloja, oliiveja. Ja muutama helppoheikki, joiden kailotus kovaäänisistä riipoi korvia. Muutaman pikkuostoksen teimme, vähän tuliaisia ja oliiveja itsellemme.
Onneksi alue oli todella suuri ja väenpaljoudesta huolimatta siellä mahtui hyvin kulkemaan. Eduskuntavaalien lähestyminenkin näkyi, eri puolueiden lippuja kantavia ihmisiä kulki väkijoukossa ja jakeli esitteitä.
Lidl kauppaostosten jälkeen ajoimme kaupungin toiselle puolelle kämppärille. Nyt siellä olikin oikein runsas Suomi-edustus, neljä suomalaiskulkinetta meidän lisäksemme. Oli mukava vaihtaa reissukuulumisia ja jutella suomeksi välillä muidenkin kuin toistemme kanssa. Ja lukemistakin löytyi taas. Pyöräytimme pyykit ja saimme ne narulla lähes kuiviksi – joku pönttöpää oli jättänyt pyykkinsä kuivuriin lojumaan emmekä viitsineet nostella niitä sieltä pois, vaikka ehkä olisi pitänyt. Noin opiksi ja ojennukseksi. Niin, aurinko paistoi jonkin aikaa ja istuskelimme taasen auton seinustalla.
Yöllä ja aamulla satoi, ja rankasti. Sateen hellittäessä matka taas jatkui. Tie kulki vihreän ylätasangon halki ja oli todella hyväkuntoinen, sileä, ei rynkytystä renkaiden alla, jota olemme saaneet kuunnella aika paljon. Säästöbudjetilla se oli kuitenkin tehty, sillä se oli aika kapea ja reunaviivan toisella puolen oli vain kymmenisen senttimetriä asfalttia, vaikka piennarta olisi ollut vaikka kuinka paljon.
 |
| Mielenkiintoisia kulkineita! |
Aljustrelin kaupungin jälkeen tien varressa oli taimistoja ja puuviljelmiä ja korkkitammiakin. Melko tasaista edelleenkin. Alkoi taas sataa ripsutella. Minas de Lousalin matkaparkki on joskus ollut maksullinen, nyt oli ilmaista.
Sateen tauotessa kävimme kävelyllä ja tutustumassa kaivosalueeseen. Museokin olisi ollut, mutta siellä näytti (ja kuului!!!) olevan kolme bussilastillista koululaisia, joten jätimme sen väliin.
 |
| Kuvasta näkyy, että vettä on tullut! |
Yöllä sadetta, tauko ja sadetta. Matka jatkuu. Nyt on alkanut olla jonkin verran rekkojakin taas liikkeellä. Tähän asti olemme aika paljon ajelleet pikkuteillä, nyt olemme liikkeellä ei nyt ihan pääväylällä, mutta kuitenkin isommalla tiellä. Hiekkamaastoa, pinjametsää. Poikkesimme huonokuntoista pikkutietä matkaparkille, joka sitten olikin suljettu. Taas tällaista. Alenqueriinkin oli merkitty Area Service de Autocaravanas, mutta sitäkään ei ollut. Kävimme ensin läheisellä Parque de Merendasilla, mutta se oli niin syrjäisessä paikassa (mutta kuitenkin siis kaupungissa), että siihen jääminen arvelutti. Menimme siis ihan tavalliselle parkkikselle, jonne iltapäivän aikana oli jo tullut riittävästi tilaa. Vettä satoi ja satoi. Kari piipahti pikaisella kävelyllä ja sai napattua muutaman valokuvankin.
 |
| Alenquer parkkis alhaalla. siellä se Chiccikin pilkottaa. |
 |
| Alenquer vanhaa muuria |
Ja yöllä sadetta, aamulla ukkosen jyrinääkin. Vähän kirkastui ja jatkoimme matkaa. Tie oli betonilla paikattu, sellaisia 2-5 neliömetrin kokoisia paikkoja, joiden reunoja ei ollut mitenkään tasoiteltu. Hiukka Kari manaili yrittäessään väistellä pahimpia. Tällä pätkällä oli vieri vieressä rekkakauppiaita, autokauppoja, kaivinkonekauppiaita, rakennustarvikeliikkeitä, pihakoristemyymälöitä ja niin edelleen.
Olin löytänyt sattumoisin oliivitilan, joka tarjosi myös matkaparkin. Lagar de Azeite, Casa Feteira, Porto de Mos. Nornaalisti siellä olisi voinut pysäköidä oliivitarhaan, mutta nyt runsaiden sateiden jälkeen (ja aikana) piti pysäköiden tehdasrakennuksen pihalle. Henkilökunta oli oikein ystävällistä ja saimme tehdasesittelyn toisen pariskunnan kanssa. Nyt tiedämme, mikä ero on Extra Virgin oliiviöljyllä ja Virgin oliiviöljyllä ja sitten sillä tavallisella. Melkoiset laitteet valmistukseen tarvitaan ja monta, monta työvaihetta. Tällä tilalla kaikki hyödynnetään, jopa oliivin siemenet. Kun oliivit on murskattu, siemenet erotellaan muusta ”jätteestä” ja kuivataan. Sitten niitä käytetään öljyn valmistuksessa tarvittavan veden lämmitykseen.
Valitettavasti vettä satoi koko päivän ja illan, joten emme viitsineet lähteä kävelylle ihastelemaan oliivitarhaa.
Kelit ovat olleet aivan hurjat vuoristossa, lunta on tullut runsaasti ja teitä on pitänyt sulkea. Tiellä liikkuvia varoitellaan liukkaudesta. Merellä on aallokkovaroitukset 7, jopa 11 metrin aalloista. Merellä ja rannoilla liikkuvia varoitellaan tuulesta.
Tilasimme portugalilaisen aamiaisen, ja se toimitettiin meille seuraavanan aamuna kello 9. Lämpimiä sämpylöitä, voita, hilloa, juustoa, kinkkua, vastapuristettua appelsiinimehua ja kakkua. Ei hassumpaa, Kakkua emme jaksaneet maistaakaan, se jäi myöhemmin nautittavaksi.
Yöllä kovaa sadetta ja ukkosen jyrinää, mutta aamulla sää parani. Ajelimme hyvää tietä ensin Figueira da Fozin eteläpuolella olevalle huoltoasemalle täytättämään kaauspullon ja sitten tutulle matkaparkilla Figueiran keskustan tuntumaan aivan meren ääreen. Aurinko paisteli ja oli aika lämmintä, 16 astetta, mutta tuuli kovaa. Aallot pauhasivat aallonmurtajia vasten ja hiekkarannalle oli varsin ylös kulkeutunut meren roskaa pahimman merenkäynnin aikana.
 |
| Figueira puisto |
Kävimme pikku kävelyllä kaupungilla. Tällä kertaa väkeä oli paljon enemmän liikkeellä kuin viimeksi täällä ollessamme.
Olin laittamassa ruokaa, kun oveen koputettiin. Suomalainen mies, joka oli keikkahommissa Figueirassa, kävi meitä jututtamassa. Carthago-omistaja hänkin.
Huomenna matka jatkuu taasen noin kuutisenkymmentä kilometriä pohjoiseen päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti