 |
| Uusimmat paikat mustalla |
Olemme siirtyneet jo hyvän matkaa Espanjan puolelle, runsaasti etuajassa suunnitelmaamme nähden. Kilometrejä tällä pätkällä on takana 886. Jotenkin on vain ollut sellainen olo, että eteenpäin pitää päästä, vaikkei kiirettä olekaan. No, onpahan varapäiviä yllätysten varalle.
Sää on ollut kovasti vaihtelevaa lämpötilojen puolesta. Olemme olleet välillä vuoristossa, jossa yölämpötila laski jopa neljään asteeseen ja päivälläkin oli vain vähän toistakymmentä astetta. Tätä kirjoittaessani olemme Biskajan lahden läheisyydessä Pohjois-Espanjassa ja lämmintä puolipilvisessä säässä on 23 astetta!
Figueirasta ajelimme Aveiron liepeille Ilhavon matkaparkille. Maantie oli möykkyinen, tien laidalla peltoja veden vallassa, välillä taajama toisensa perään, kultasateet loistivat keltaisina ja puhelin/sähkölangat roikkuvat alhaalla pylväistään, Kaupunginosassa, jonka halki ajoimme oli varsin koristeellisia vanhoja taloja.Valitettavasti niitä ei voinut pysähtyä kuvaamaan, koska kadut olivat kapeita ja Chiccin perässä jatkuvasti autoja.
Parkkipaikalla näköalana pikku joen toisella puolella suuri (mutta valikoimaltaan kehno, kuten tulimme toteamaan) Continente-kauppa ja takanamme Mercado (halli), jossa ei ollut mitään elämää. Kari kävi pienellä kävelyllä ja löysi sentään suuren kivannäköisen puiston pienen matkan päästä.
 |
| Talo kuin kauhuelokuvasta! |
Aamulla jatkoimme matkaa kohti Portoa.Alkumatka oli todella hidasta ja vaivalloista taajama-ajoa. 30 km nopeusrajoitus – töyssy – nopeusrajoitus päättyy – 100 metriä – 30 km nopeusrajoitus – töyssy ..ja niin edelleen vaikka kuinka pitkään. Tie oli huono, syviä reikiä ja kaivonkannetkin syvällä asfaltissa.
Vain hiukkasen hortoiltuamme löysimme matkaparkkimme Vila Novasta. Muutama auto oli paikalla ennen meitä. Aivan vieressä oli metroasema, joten päätimme pistäytyä Portossa. Hiukkasen ihmeteltyämme saimme matkaliput ostetuksi ja pääsime melko keskustaan. Oli hauska katsella matkustajia ja kadulla liikkuvia ihmisiä. Oli melko ilmeistä, että shortseissa tai ainakin t-paidoissa liikkuvat ihmiset olivat turisteja, paikallisilla oli toppatakit, mahdollisesti karvahuppuiset, kaulaliinat ja parhaassa tapauksessa talvisaappaatkin jalassa. Lämmintä oli sentään viitisentoista astetta!!!
Jonkin aikaa jaksoimme kulkea pitkin meluisia katuja ihmispaljouden seassa. Totesimme, että liika on liikaa. Vaikka hienoja vanhoja taloja ja kapeita kujasia oli ympärillä, emme jaksaneet innostua. Pikkukaupungit, sellaisen muutamien katujen kokoiset, ovat enemmän meidän mieleemme.
Hengähdimme pienten oluiden merkeissä ja päätimme lähteä pois. Etsin mapsista lähimmän metroaseman ja sinne siis. Lippuautomaatilla seisoessamme takaamme ilmestyi suomalainen nuori nainen, joka kysyi, voisiko auttaa. Saimme liput ostetuksi ja hän neuvoi, mille raiteelle meidän pitäisi mennä (niitä oli kaksi). Yhden pysäkinvälin ajettuamme huomasin, että emme ole menossa oikeaan suuntaan. Ei kun äkkiä ulos metrosta ja toiselle raiteelle takaisin menevään junaan. Siellä sitten kyselin vartijoilta, miten pääsemme määränpäähämme. Piti mennä sitä äskeistä reittiä kaksi pysäkinväliä ja sitten vaihtaa toiseen metroon. Eikun menoksi. Vaihtometroasemalta emme millään löytäneet oikeaan suuntaan menevää raidetta, taas piti kysyä neuvoa. Silti harhailimme aikamme, sillä opasteet olivat varsin harhaanjohtavat meille poloisille. Kerrosta ylempää sitten löytyi oikea juna ja helpotuksesta huokaisten pääsimme kotimatkalle.
Vietimme varsin meluisan yön, metro kulki yömyöhään saakka ja
autoliikenne viereisellä kadulla oli vilkasta. Aamullla auton keula
kohti koillista, sisämaahan päin. Millään emme tahtoneet päästä
eroon taajamasta, kapea huono tie. Liikennevaloja tuon tuostakin
(kiertoliittymille liian ahdasta!). Myöhemmin alkoivat
serpentiinitiet upeine maisemineen. Välillä rinteet näyttivät
kauempaa aivan paljailta, mutta lähemmäs päästyämme huomasimme,
että kyseessä oli tiheä lehdetön lehtimetsä. Lumihuippuiset
vuoret siinsivät kauempana kauniina ja uljaina.
 |
| Lehdetön metsä |
Määrämpäämme Parque de Merendas Nova Vendassa oli ahtaan pikku kujan päässä järven rannalla. Ajoimme ensin risteyksen ohi, koska kulkureitti näytti liian kapealta ollakseen oikea tie. Olihan se, kävimme kääntymässä jonkin matan päässä ja mahduimme kuin mahduimmekin talojen välistä rantaan johtavalle kujaselle.
 |
| Venda Novan kirkolta järvelle |
 |
| Pyykkipaikka |
Meilla oli varsin hienot maisemat kirkasvetiselle järvelle ja kaukana siintäville lumisille vuorille. Kylässä oli pari pientä baaria, rautakauppa, pieni ruokauppa ja lääkkeidenmyyntipiste. Aivan mäen huipulla oli myös kirkko hautausmaineen. Lämmintä oli 20 astetta, vaikka olimme aika korkealla vuoristossa (750 metriä).
Aamulla matkaan tihkusateessa. Tien varrella oli lumihiutaleliikennemerkkejä varoituksena mahdollisesta liukkaudesta. Ohitimme vielä edellistäkin suuremman järven, jonka rannalla olevat puut olivat aivan paksun jääkälän peitossa. Valitettavasti en onnistunut saamaan vauhdissa kunnon kuvaa pörröisimmistä puista!
Ohitimme Espanjan rajan aivan huomaamatta. Vasta hyvän matkaa Espanjan puolella ajettuamme kiinnitimme ensin huomiota hiukan erinäköisiin liikennemerkkeihin (paksummat punaiset reunat yms.) ja paikannimiin. Tie oli aivan sileän näköinen, uusi päällyste, mutta tärinä oli kuin suomalaisella nimismiehenkiharatiellä konsanaan.
Tarkoitus oli puskailla Verimissä joen rannan parkkipaikalla, mutta tivoli olikin vallloittanut alueen, joten meidän piti jatkaa matkaa. Ilmassa leijui sankka savun haju, alkoi ihan yskittää. Savun lähde ei meille selvinnyt
Seuraava pysäköintipaikkavaihtoehtomme ei meille kelvannut, joten jatkoimme vieläkin matkaa. Olimme aika korkealla, Samsungin Health-sovelluksen pyöräharjoituksella sain mitattua sijaintimme korkeudeksi 869 metriä. Ihan korkeimmalta paikalta en lukemia saanut, koska siellä ei ollut puhelimelle kenttää.
Yövyimme Mombueyn matkaparkissa 950 metriaaä piskuisen kylän laidalla 1100-luvulla rakennetun pienen kivikirkon vieressä. Vettä ei ollut saatavilla, roskikset ja tyhjennyspaikat kuitenkin. Kirsikkapuut kukkivat tien varressa ja Kari näki lenkillään 10 kauriin lauman ylittävän tien. Taas saimme ihalla ikkunastamme lumista vuoristoa. Muita matkalaisia ei paikalle ilmaantunut.
Sateisen yön jälkeen matka jatkui ylätasangolla, vuoristoa molemmin puolin. Laajoja vilja(?)peltoja. Huoltoasemia ei olllut laisinkaan tämän moottoritien varrella, ja ihan jo aloimme vähän huolestua polttoaineen riittävyydestä. Poikkesimme Leonissa tankkaamassa ja jatkoimme matkaa edelleenkin laajonjen peltoaukeiden halki.
Parkkeerasimme Carrion de la Condesin matkaparkkiin joen rannalle. Muita autoja ei ollut, mutta päiväön ja illan mittaan saimme muutaman kulkineen seuraksemme. Tämä 2500 asukkaan kylä miellytti meitä kovasti. Joen ylitti ikivanha kivisilta, jonka ikää en valitettavasti saanut selvitettyä. Kylän rinteellä oli lukuisia vanhoja kirkkoja, jopa 1100-luvulta, muita vanjoja rakennuksia ja muuri jota oltiin parhaillaan restauroimassa. Joki kiemurteli kauniisti laakson pohjalla.
Valitettavasti emme löytäneet yhdenkään vanhan rakennuksen seinästä vuosiulukutietoja, vain yhden aukion reunalta ilmoitustaululta nämä tiedot. eiE riittänyt kärsivällisyys lähteä tekemään kierroksia, kun olimme jo ympäriinsä kylällä kävelleet.
Heräsimme sumuiseen aamuun, ja sumua jatkui vielä hyvän matkaa. Tie jatkui edelleen tasangon peltomaiseman halki, pinnoitus oli tällä kertaa kirjava kokoelma eri asfalttisukupolvia ja tärinä sen mukaista. Matkalle osui loppumatkasta useita tunneleita ja viadukteja (pitkiä laaksojen ja rotkojen yli kulkevia siltarakennelmia). Lumisia vuoria taas nökyvissä.
Parkkeerasimme menomatkalta tuttuun Cobrezen Las Hazes- matkaparkkiin. Täällä oli hyvä WiFi, joten katselimme Falunin kisoja Areenasta.
Edellisellä kerralla ihmettelimme suuria heinälaitumia, joilla ei näkynyt karjaa juuri laisinkaan. Nyt oli ensimmäinen tuorerehusato korjattu ja ”kääryleitä” oli niittyjen reunoilla. Karjaa ja yllättävän paljpn hevosia oli laiduntamassa. Aivan matkaparkin vieressä oli hevosaitaus, viisi hevosta ja kaksi varsaa. Useimmilla hevosista oli kellot kaulassa. Ihmettelimme kovasti, miksi. Pitkin päivää ja iltaakuulimme kellojen kalkatuksen hevosten laiduntaessa aitauksessaan.
Edellisenä aamuna Carrionissa oli vain neljä astetta lämmintä, nyt herätessämme mittari näytti 14 astetta! Olemme tulleet pois vuoristosta alas meren rannalle ja sen kyllä huomaa!
Matkamme Baskimaalla jatkui (kaikki kyltit ensi baskiksi, sitten vasta espanjaksi!) kukkuloiden ympäräimäää moottoritietä pitkin. Tomppelilla on kummallinen vimma ajaa ohiajoteiltä kaupungin keskustaan ja taas kerran emme hoksanneet sitä ajoissa, vaan jouduimme kaupungille. Ja taas niitä kapeita katuja, tiukkoja käöönnöksiä ja hankalia liittymäsolmuja, ennen kuin pääsimme taas isolle tielle. Ehkä muutama manauskin...
Zamudion parkkipaikka on kaupungin laitamilla, rinteessä leikki- ja urheilukenttien alapuolella. Tullessamme sinne se näytti asuntoautoje säilytysalueelta, mutta päivän mittaan autoihin ilmaantui asukkaita ja uusia kulkineitakin saapui. Naapurinamme oli yksinäinen mies, joka ei kokkaillut asutoautossaan vaan kantoi kaksiliekkisen kaasuhellan reunakiveykselle ja laittoi ruokansa siinä!
Paikka ei ollut kovin rauhallinen, urheilukentän tenniskenpeluun pallojen pauke ja pelaajien huutelu kuului iltaan saakka – lakkasi toki sitten. Lentokenttä lienee jossain lähellä, koska nousevien ja laskevien koeniden meteli oli melkoinen. Yöksi sekin onneksi loppui.
Ja matka jatkuu. Luultavasti vielä yksi yö Espanjan puolella ja sitten Ranskanmaalle!
--- Ja vielä hauskat jutut Carrionin puistosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti