Lyhyesti tästä pätkästä:
El Almendrossa oli upouusi matkaparkki, työt olivat vielä kesken, mutta saimme työmiehiltä luvan pysäköidä sinne. Hieno kivetty kenttä kaupungin laidalla. Sinne oli vain armottoman vaikea päästä kaupungin halki. Kadut olivat kapeita, nippa nappa mahduimme ajamaan pysäköityjen autojen ohi – tai sitten emme mahtuneet. Peruutellakin piti välillä. Tuli niin tiukka mutka ahtaassa paikassa, ettei Chicci millään taipunut siitä- ja taas uutta kierrosta kaupungilla. Tietysti oli myös yksisuuntaisia katuja. Ja sitten taas uusi yritys…
Saimme oikein ukkosmyrskyn rakeineen iltapäivän ratoksi.
Aamulla kävimme mummokärryn kanssa ruokaostoksilla. Kaupunki on oikein siisti ja mukavan näköinen, ei näyttänyt erityisen vanhalta.
Kaupungista ulos pääsy oli hiukan helpompi kuin matkaparkkiin ajo. Joka tapauksessa ahdasta oli!
Ajelimme hyvää moottoritietä silmänkantamattomien, valtavien pensasmaisen kasvillisuuden peittämien tasankojen halki.
Camperpark Playas de Luz oli melko suuri, parcelat kahdessa tasossa. Saimme onneksi paikan reunimmaisesta rivistä ja näköalan alas suistoalueelle. Aurinko paistoi mukavasti, ja Kari läksi pyörälenkille. - Ja palasi jonkin ajan kuluttua harmissaan takaisin. Ensin muutama irtokoira oli yrittänyt käydä kimppuun ja sitten rengas oli puhjennut. Mukana oli uusi, Portimaosta ostettu, mutta valitettavasti se oli vääränlainen. Kari joutui siis taluttelemaan fillarinsa takaisin campparille.
Tällä erää Espanja riitti meille, totesimme että ainakin näillä kulmilla maisemat olivat tylsiä eivätkä vetäneet lainkaan vertoja Portugalin vuoristomaisemille, eikä puskaparkkejakaan löytynyt. Ajoimme huonohkoa moottoritietä Portugalin puolelle ja ensimmäiseksi täyttämään kaasupullot. Viimeksi kyseisellä asemalla käydessämme kaasu oli loppu, nyt paikalla oli kyltti, ettei kaasua myydä enää. Se siis siitä.
Mapsista löytyi hieno puskaparkki Azinhalista, Miradouro Fonte do Boi. Aivan kukkulan laella. Näköala 360 astetta. Paikalta näkyi Espanjan ja Portugalin rajajoen ylittävä siltakin.
Saimme taas aurinkoa taivaan täydeltä koko päivän.
Aamulla jatkoimme matkaa taas kerran mutkaisia ja mäkisiä serpentiiniteitä Miradouro do Vale Covolle. Hiukan pelästyimme matkalla, kun tiukassa mutkassa (meillä sisäkaarre) kallion takaa yks kaks ilmestyi moottoripyörä keskellä tietä, kallellaan tietysti ja kovaa vauhtia. Ja perässä toinen. Onneksi meillä oli hiljainen vauhti eikä vahinkoja päässyt syntymään.
Edelleenkin huikean hienot näkymät ympäristöön, aurinkoista ja lämmintä. Myöhään iltapäivällä paikalle tuli toinenkin reissuauto, retkeiluauto,vanhemmat ja kaksi lasta. Muutama auto ja mottoripyörä oli päivän aikana pysähtynyt paikalle maisemia ihailemaan.
Sitten koitti se ikävä päivä. Ajoimme Taviraan käydäksemme ruokaostoksilla suuressa ostoshelvetissä. Sää oli edelleen lämmin ja niinpä läksi liikkeelle varvastossuissa. Virhe!!! Kari porhalsi edeltä ja minä perässä minkä ennätin enkä katsonut jalkoihini. Kengän kärki tarttui törröttävään nupukiveen ja sitten olinkin rähmälläni maassa. Toinen polvi oli vähän rikki, mutta oikea kyynärpää oli hirmuisen kipeä ja alkoi turvota välittömästi muodottomaksi.
Takaisin autoon ja Kari ostoshelvettiin kysymään, minne kannattaisi mennä. Apteekissa neuvottiin yläkerran lääkäriasemalle, sieltä Karin näytettyä valokuvan kädestäni, käskettiin menemään Faroon sairaalaan.
Koska onneksemme meillä on matkavakuutus, menimme yksityissairaalaan. Siellä menikin koko päivä, vakuutusyhtiöltä piti saada maksusitoumus ja se kesti ja kesti. Toki siinä lääkäri katsoi käden ja röntgenit otettiin, mutta leikkauslupaa vakuutusyhtiöltä piti odotella. Kahdeksalta illalla sovittiin, että tulisin aamulla kysymään, miten asia on edennyt. Puoli tuntia ehdin olla autossa, kuin tuli soitto ja pyydettiin tulemaan kokeisiin aamun leikkausta vartan. Helpotus.
Leikkaus tehtiin nukutuksessa ja pois pääisin illalla.
Olimme viettäneet kaksi yötä sairaalan edesssä parkissa ja nyt vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa. Tomppeli ohjasi meidät ulos kaupungista niin kapeaa tietä, että kaksi autoa ei mahtunut ajamaan vastakkain. Jomman kumman piti väistää lähes olemattomalle pientareelle. Ja vastaantulijoita oli ihan tuhottomasti, mokomalla pikku kinttupolulla. Huokasimme helpotuksesta päästyämme isommalle tielle.
Matkalla Sul Park Albufeiran karavaanialueelle kävimme muutamassa caravantarvikekaupassa kysymässä pikkupeiliä. Ei löytynyt. Saimme sentään uuden kiilat renkaiden alle, entisten kärsittyä hiukan aikanaan. Roskakaappin löytyi myös uusi lukko, mutta ei peiliä.
Karavaanialue oli oikein miellyttävä, isot parcelat. Valitettavasti meille osoitetulla paikalla oli ranskalaiskulkine, joka ei sitten millään halunnut ymmärtää olevansa väärällä paikalla. No, me menimme sitten seuraavaan ruutuun.
Aurinkoista, lämmintä, hyvä WiFi.
Olin etsinyt meille seuraavaksi aamuksi puskaparkkipaikan, mutta se oli liian ahdas, joten päätimme ajaa caravanalueelle. Tie Camperstop Messinesiin oli kapea ja silta puron yli alueelle vielä kapeampi. Pidättelin henkeä sitä ylittäessämme. Saimme viimeisen paikan, ilman sähköä, vähän puskien seassa. Ei kauheasti ilahduttanut. Toisaalta, alkoi sataa vettä ja sitä riittikin koko päiväksi. Vietimme siis ajantappopäivän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti