Vihreät pollukat tällä pätkällä
Kilometrejä on kertynyt aika
paljon etsiessämme turvallisia paikkoja näinä myrskyisinä aikoina.
Myrsky toisensa jälkeen
koettelee Iberian niemimaata. Kristinin jälkeen iski Leonardo, ja tätä
kirjoittaessani Marta alkaa kiusata Portugalia. Sähköttömiä talouksia on
Leirian seuduilla edelleenkin 69 000 ja vauriot ovat mittavat sekä niillä
kulmilla että muuallakin. Valtavia tulva-alueita sekä maaseudulla alavilla
mailla että kaupungeissa. Teitä ja siltoja on sortunut. Vettä on tietenkin
satanut lähes jatkuvasti ja tuulet ovat olleet välillä voimakkaita.
Päivänä muuanna alkoi
hävettää: tässä me harmittelemme ”lomamme” pilalle menemistä
säiden takia
samalla kun ihmiset joutuvat elämään ilman sähköä ja vettä, kodit raunioituvat
ja maan infrastuktuuri on kärsinyt ja tulee kärsimään mittavista tuhoista,
joiden korjaaminen kestänee vuosia…
29.1. - > Sines, 62 km
Rauhallinen yö
campingalueella, aamulla 16 astetta lämmintä ja pilvistä. Uutisten mukaan vielä
450 000 taloutta ilman sähköä
Matka jatkui reikäistä tietä
välillä tihkusateessa, välillä sumussa. Kevät kuitenkin alkaa hiipiä tänne:
näin ensimmäisen kukkivan manteliipuun ja keltaiset pensaat alkavat
kukkia. Tien vieressä on kaatuneita
pinjamäntyjä, raivattavaa on riittänyt.
Sinesin eteläpuolella aivan rannan tuntumassa on suuri matkailuautoille luvallinen pysäköintialue – erittäin harvinaista, yleensä rantojen pysäköintialueille ei kopperoilla saa parkkeerata. Aika paljon kopperioita olikin jo paikalla, ja lisää tuli koko ajan pitkin iltapäivää ja iltaa.
Yllätys: yks’kaks ovellemme
koputettiin ja siellähän oli suomalainen Kaisa, Pyysimme hänet sisään jutulle
ja hänellä olikin mielenkiintoinen tarina elämästään kerrottavanaan.
Hän oli aikanaan tehnyt
toimistohommia, sitten loukannut polvensa pahasti lasketteluonnettomuudessa.
Jalan alkaessa parantua hän oli päättänyt, että istuva toimistotyö ei sovi enää
hänelle. Osti vanhan Wolkswagen-retkiauton (”hippiauton”) ja läksi sillä Portugaliin.
Hänellä on aikanaan ollut hevonen ja vähitellen elämä on muotoutunut
sellaiseksi, että talvisin hän hoitelee eri maatiloilla hevosia, kun isäntäväki
haluaa lomailla. Kesäksi hän palaa Suomeen tehden välillä ravintoloissa
tarjoilija-keikkahommia. Näin hän on elänyt nyt kahdeksan vuotta.
Ei kovin häävit kävelyreitit
Sateiden välillä pääsimme
vähän rannalle kävelemään. Alueella ei ollut oikeastaan mitään muuta
katsottavaa kuin meri, joka piti melkoista mekkalaa. Nyt ei varoitusten takia
surffareita ollut harjoittelemassa, mutta tämä on kuulemma oikein suosittu
paikka siihen hommaan.
30.1. - > Alcacer do Sal,
76 km
Yöllä ja aamulla edelleen
kovin tuulista. Sateen pitäessä taukoa teimme pikku kävelyn. Sitten matka
jatkui vesisateessa kauhistellen ilman valoja vastaantulevia autoja. Näkyvyys
oli todella huono! Nyt näimme tällä reissulla ensimmäisen kerran alueen, jolla
pinjamännyissa oli pihkankeräysviritykset.
Ajoimme Santo Andren
Intermarchen takapihan matkaparkkiin. Kävimme ruokaostoksilla ja tekemässä
muutaman heräteostoksen viereisissä kaupoissa.
Matkaparkki oli aika ikävän oloinen, takapihalla tosiaan, joten päätimme
ennakkosuunnitelmasta huolimatta jatkaa matkaa. Reikäinen tie kulki
korkkimetsien halki. Kieli keskellä suuta sai Kari pujotella väistellen
monttuja. Onneksi loppumatkasta tie parani.
Nimen perusteella en
laisinkaan muistanut Alcacar de Salin camping-aluetta, mutta olimme siellä
viime talvenakin. Tilaa löytyi ja WiFikin toimi.
Tätä
kirjoittaessani luin hetki sitten Facebookista, että Alcater do Salin kaupunki
alemmilta osiltaan tulvii. Huh huh.
31.1.2016 – Cabo Epichel -
>Sesimbra, 96 km
Hattuamme Lidlistä puuttuvat
ruokatarvikkeet jatkoimme matkaa. Ennusteiden mukaan myrskyjen piti pitää vähän
taukoa, joten halusimme meren rannalle. Ajoimme TAAS huonoa tietä, mutta
kauniiden tammi- ja pinjametsiköiden halki. Tien varrella oli useita kaatuneita
puita ja vesialueita sellaisissa paikoissa, joissa ei kartan mukaan pitänyt
olla vettä. Välillä joku suuri puu törötti keskellä laajaa vesialuetta. Loppumatkasta
ennen Setubalia suoraa tietä. Maa tammien alla oli keltaisina kukista.
Setubalissa poikkesimme kysymässä karavaanarikaupasta vesihanaa veneilijäystävällemme. Maps ajatti kaupungin halki. Ympyrä – ympyrä – ympyrä…loppua ei tuntunut tulevan laisinkaan. Karavaanikaupan portin vieressä oli hanhitarha ja hanhet toimivat äänekkäinä porttivahteina. Säikähdin tosissani ensimmäistä rääkäisyä, ennen kuin tajusin, mistä oli kyse. Hanaa ei löytynyt. Pois ajaessa peräpalkki ryykkäsi taas maahan, sillä oikealle käännyttäessä tie oli todella jyrkkä.
Matkan edetessä maisema muuttui mäkisemmäksi. Cabo Echipelin hylätyn luostarin luona oli suuri pysäköintipaikka, jolle ajoimme ensin. Sieltä ympärille tähystellessämme näimme muutaman matkailuajoneuvon pienen matkan päässä olevan majakan juurella. Sinne siis! Hienot olivat maisemat, jyrkänteet pelottavia. Näkyi selvästi, että aivan äskettäin oli tapahtunut sortumia.
Päätimme kuitenkin palata
yöpymään luostarin pysäköintipaikalle. Kävimme katsomassa paikat. Valtavan iso
luostari kirkkoineen oli aikanaan tänne rakennettu. Kirkko oli vielä kunnossa
ja avoinna, muiden rakennusten ovet oli muurattu umpeen.
Kävin lukemassa ilmoitustaulua
ja huomasin, että olimme Natura 2000-alueella. Huolestuin, ja aikani netissä
harhailtuani löysin tiedon, että pyskäköinti klo 22 – 07 on kielletty 600 euron
sakon uhalla. Eipä siis auttanut muu kuin jatkaa matkaa.
’Paremman puutteessa päädyimme
Sesimbran Pingo Docen parkkipaikalle. Tilaa oli hyvin, mutta aivan vierestä
kulki melko vilkas autotie. Tien toisella puolella näytti olevan suuri kauppa
ja päätimme käydä vilkaisemassa sitä. Oli aika erikoista, että lähimaillakaan
ei ollut suojatietä tien ylitykseen. Loikimme ilmeisesti aikanaan suojatienä
toimineen kohdan yli ja hyvinhän siitä selvisimme. Kauppa oli
näitä”kiinalaisia” ja taas säästyivät rahamme. Ei tarvinnut ostaa mitään.
Facebookissa oli kartta
Kirstinin aiheuttamien tuhojen alueista. Reittisuunnitelmat on tehtävä niitä
välttäen.
1.2. - > Seixal, 20 km
Aamulla 16 astetta lämmintä,
vesisadetta. 20 paikan Seixalin matkaparkista vapautui juuri sopivasti meille
yksi paikka. Sopivasti mäellä ja kivetty, joten oli mukava päästä tukevalle
alustalle. Vettä ja tyhjennyspaikka olivat käytettävissä, ilmaista. Satoi.
Satoi.
Kun taas kerran tuli
tesktiviestivaroitus jatkuvista sateista ja kehotus pysyä poissa jokien
lähettyviltä, päätin vihdoin tehdä ulkoministeriölle matkustusilmoitukset
varmuuden vuoksi.
Juttelin saksalaisen
naapuriauton rouvan kanssa. He olivat olleet Nazaressa pahimman myrskyn aikaan
ja se oli ollut todella pelottavaa. Kaikki paikalla olleet autot olivat
pitäneet valot päällä ja ”tärisseet sisällä pelosta”, lautasantennit ja
roskapöntot ja kaikki muu irtain oli lentänyt tuulen mukana. Naapureille ei
ollut kuitenkaan käynyt mitään vahinkoa.
Koko päivän satoi.
2.2.2026, Seixal
Aamulla 11 astetta lämmintä.
Koko päivän vaihtelevaa säätä. Hetkittäin poutaa, sitten sadetta ja kovia
tuulenpuuskia. Piti ihan katsella ympärille, ettei mitään irtainta tavaraa
ollut lähistöllä.
Kari onnistui käymään pienellä
kävelyllä sateiden välillä.
Iltapäivällä näytti hetken
kirkastuvan ja kävelimme lauttarannalle. Siitä pääsisi kätevästi Lissaboniin
mutta olemme käyneet siellä muutaman kerran eikä tällä säällä kiinnostanut
lähteä sinne. Sadetta sielläkin kuitenkin saisi pidellä…
Tämä sää alkoa kyllästyttää ja
Kari sai idean: entä jos ensi talvena mentäisiinkin Kreikkaan? Minä heti
miettimään, että sitten pitää kotiin tultua alkaa opiskella kreikkaa. No, mikäs
siinä. Mietitään.
3.2. -> Coruche, 83 km
Aamulla 12 astetta, sadetta.
Matka jatkui harvinaista kyllä suoraa tietä. Armeijan lentokenttä, korkkitammialueita,
kaatuneita puita ja opaskylttejä tien vieressä, veden vallassa laajoja alueita,
jotka ovat kartalla kuivaa maata. Palmuja ja muita puita keskellä vesialueita. Kasvihuoneista
pillan päreinä. Pelloilla kastelulaitteet seisovat vedessä. Yhden
liikenneympyrän luona jokaisen pylvään nokassa oli haikaranpesä. Aika hauskan
näköistä, kun linnut seisoivat pesiensä reunalla tarkkailemassa ympäristöä.
Nämä ovat kyllä todella taitavia pesänrakentajia. Ihmisten kodit hajoavat myrskytuulissa,
haikaranpesät korkeuksissa pysyvät ehjinä!Näitä kastelulaitteita ei ehkä ihan pian tarvita
Coruchen matkaparkissa aivan
Lidlin vieressä oli hyvin tilaa. Alue on oikeastaan markkinakenttä ja
matkaparkkikäytössä muulloin. Kätevää. Sähköpistokkeita on vain kymmenkunta, ja
tietysti ne kaikki olivat varattuja. Kävimme kävelyllä (tauko sateessa) ja
kävimme katsomassa uomastaan laajalle levinnyttä jokea. Valtavat alueet veden
vallassa!
Oven tiivistys tulvan varalta
Kiinalaisesta kaupasta löytyi
villalankaa! Ihme juttu, pitkään olen kaikista mahdollisista kaupoista etsinyt
villalankaa turhaan. Kaikki tähän asti on ollut akryyliä tai jotain muuta
keinokuitua. Nyt onnisti. Vihdoin. Pääsee neulomaan!
4.2. Coruche
Yöllä sadetta, sadetta. Ei
tuulta kuitenkaan. Edelleen mietimme, minne mennä seuraavaksi ja päätimme jäädä
toiseksi yöksi. Sadetauolla kaupoilla ja uudelleen lankaostoksilla. Vesi oli
vielä vain noussut!
5.2. -> Coruche, kirkonmäki
16 astetta. Uutisten mukaan
nyt mellasti Leonardo-myrsky.
Kävimme tekemässä
ruokaostokset useammaksi päiväksi ja päätimme ukkospuuskan mentyä ohi jatkaa
matkaa. Ei onnistunut. Vesi oli edelleen noussut ja silta oli suljettu, sanoin
kuin toinen Google Mapsin antama vaihtoehtoinen tie.
 |
| Hiekkavalli rakenteilla |
Suljettuja katuja väistellen
ajoimme takaisin lähtöruutuun. Nyt oli vapautunut paikka sähköpistokkeen
läheltä ja juuri, kun Kari oli saanut piuhan kytkettyä, meille tultiin
sanomaan, että pitäisi lähteä. Vesi oli nousemassa edelleen ja kenttä
tyhjennettäisiin. Ja toden totta, vesi oli jo aika lähellä muurin toisella
puolen ja vesirajaan ajettiin hiekkavalleja tulvasuojaksi.
 |
| Joen pitäisi olla junasillan näköisen sillan alla |
Mikä eteen? No, kirkonmäelle!
Kari oli nähnyt kävelyllään Continent-kaupan pysäköintialueineen ja sen
vieressä kirkon parkkipaikkoineen. Kaupan parkkis oli ahdas emmekä edes yrittäneet
sinne. Kirkon pysäköíntialue oli melkein täysi, mutta löysimme paikan
kuitenkin. Porukkaa oli tullut tänne ylös katsomaan ja kuvaamaan kotikaupunkinsa
tulvatilannetta, joka näyttikin aika hurjalta. Kaiken kukkuraksi seuraava
myrsky, Martha, oli jo tulossa Atlantilta.
6.2. - > Camping Alentejo,
Evora Monte, 103 km.
Yön satoi. Aamupalaa syödessämme
sää poutaantui. Päätimme käydä varmuuden vuoksi ostamassa pullovettä siltä
varalta, että päädymme sellaisille alueille, joissa vesihuolto ei toimi.
Kirkonmäeltä katsottuna näytti
siltä, että vesi oli vähän laskenut ja läksimme koettamaan onneamme.
Rantakadulla oli näkynyt liikennettä ja yritimme suorinta tietä, mutta meidät
käännytettiin takaisin. Ilmeisesti vain paikalliset (tai asukkaat) saivat ajaa
ko. katua. No, sitten takaisin kirkonmäelle, mutkien kautta Lidlin kulmille ja
sieltä sillalle. Pääsimme ylittämään!
Suora tie halkoi
tasankoalueita. Monessa kohti vesi peitti pellot ja muutamassa kohdassa tiekin
oli ollut veden vallassa ja suljettu. Nyt siitä pääsi kuitenkin jo ajamaan,
vaikkakin vettä halkoen. Vaikka tien pinta oli kaikkineen aika hyvässä kunnossa,
siellä täällä oli reikiä, joista ei veden takia tiennyt miten syviä ne olivat.
Kari joutui taas koukkimaan sinne tänne.
Camping Alentejokin oli meille
ennestään tuttu, huomasin sen heti käännyimme portista alueelle. Vastaanotto
oli ystävällinen ja mukava paikka löytyi.
 |
| Camping Alentejo |
Iltapäivä ja ilta kului taas
vaihteeksi tuulta ja sadetta kuunnellen.
7.2. Camping Alentejo
Aamulla 8 astetta. Sadetta
yöllä ja aamulla. Päivän mittaan kirkastui, mutta tuuli on kova. Kari kävi
kävelyllä, minä tein taas näitä kirjallisia töitä.
Päätimme viipyä täällä vielä
ainakin maanantaihin. Jää nähtäväksi. WiFi toimii jotenkuten, joten pystymme
katsoman Olympialaisia aikamme kuluksi.
Tilasin laivaliput, Finnlinesilta tuli ystävänpäivätarjous, Laiva lähtee Travemundesta tiistaina 24.3.
Saa nähdä, mitä reittiä suoriudumme pahiten kärsineet keski-Portugalin ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti