19. – 28.1.2026 / Barragem de Odeloouco – Sao Marcos da Serra – Castro Verde – Parque Campismo Barragem Monte da Rocha, 206 km

 

Mustat merkit tältä pätkältä

On taas kelejä pidellyt. Tällä jaksolla Portugalin yli on pyyhkäissyt kaksi nimettyä myrskyä, Ingrid ja Kristin. Näistä tuli ihan kännykkään varoitukset. Välissä vielä Josephkin meni läheltä…

Meillä on kuitenkin kaikki hyvin, olemme olleet turvallisissa paikoissa. Ainoatakaan sateetonta päivää emme ole saaneet kokea. Muutamana päivänä sentään on aurinkokin suvainnut tulla esiin ja olemme voineet nautiskella sen lämmöstä. No, ei täällä kuitenkaan kylmä  ole ollut. Öisin enimmäkseen kymmenen asteen tienoilla ja päivällä parhaimmillaan jopa 15 astetta.

19.1. - > Parque Barragem de Odelouco, 88 km

Kauppareissun jälkeen maantielle. Alkumatka isoja teitä, loppumatka pienempiä upeissa maisemissa. Mäkiä, mutkia, laaksoja, rotkoja. Tosi kova tuuli.

Maata myytävänä

Määränpäämme oli pieni pysäköintipaikka kivisine pöytineen ja penkkeineen aivan vesialtaan vierellä. Auringon tullessa esiin tarkenimme juuri ja juuri istuskella auton vierellä jonkin aikaa, tosin kovan tuulen takia lämpimästi puettuina. 15 astetta lämmintä. 

Muutama henkilöauto kävi paikalla ihailemassa maisemia ja läksi sitten pois.

Katselimme sääennusteita: Seuraava sateeton päivä olisi vasta noin kahden viikon päästä. Päätimme siirtyä huomenissa Sao Marcos da Serraan ja viipyä siellä sähkön ja WiFin ääressä useampia päiviä.

 

20. – 26.1. / Sao Marcos da Serra, 33 km

Hienoissa maisemissa tuttuun paikkaan. Tällä kertaa, edellisistä kerroista viisastuneina, laitoimme päämääräksi ensin rautatieaseman kylän ulkopuolella. Siitä pääsimme väljempää reittiä perille, ilman että jouduimme ajamaan henkeä pidätellen kapeilla ja mutkaisilla kujilla.

Maaperä on tosi oranssia,
valokuvassa se ei oinkin näy.

 

Tilaa alueella oli, mutta nyt sentään jopa kuusi autoa meidän lisäksemme.

Päivät kuluivat enimmäkseen sadetta pidellen. Välillä oli hetkittäin aurinkoistakin, mutta sadekuuroja saattoi tulla niskaan todella nopeasti. WiFi toimi alkupäivinä mitenkuten ja pystyimme katsomaan ampumahiihtoa. Viimeisinä päivinä se ei toiminut laisinkaan ja koska oli viikonloppu, kukaan ei vastannut puhelimeen, kun yritin soittaa asiasta. (Alueella piti olla Reception paikalla klo 10.30 – 11.00, mutta henkilö kävi paikalla vain pari kertaa. Maksun, 6 €/vrk, voi maksaa laittamalla rahat ja tiedot kirjekuoressa postilaatikkoon.) 

Perjantaina 22 päivä aamupäivällä jopa ihan aurinkoista. Läppäri teki pakkopäivityksen ja sen jälkeen selain (Edge) ei suostunut toimimaan ollenkaan. Jumppasin aikani enkä keksinyt mitään selitystä. Soitin ”henkilökohtaiselle tukihenkilölleni” Timolle, mutta pulma ei ratkennut. WiFi oli tosi epävakaa ja hidas. Latasin mobiilidatalla Chromen ja vaikutti siltä, että tämä selain toimisi. Valitettavasti sitten WiFi lakkasi kokonaan toimimasta. Viikonlopun urheilut jäivät siis näkemättä.

Totesimme, että ruokavarasto kaipaisi täydennystä, ainakin leipää. Siispä kylille. Lähimmän kaupan hyllyt ammottivat tyhjyyttään eikä leipää laisinkaan. Eteenpäin siis, jyrkkää mäkeä alas, alas, vähän isompaan kauppaan. Paahtoleipää sentään löytyi ja jotain muutakin, mutta ei ostoskassi pullistellut kaupasta poistuessamme. Jotenkin tuli mieleen Karibian-purjehduksen kauppareissut: Piti etsimällä etsiä ja yrittää keksiä jotain sellaista ostettavaa, mistä saisi ruokaa aikaiseksi. No olihan meillä silloin, kuten nytkin, yhtä ja toista kuivamuonaa. Olisi ollut vain kiva saada jotain tuorettakin.

Illalla tuli tekstiviesti, jossa varoitettiin Ingrid-myrskystä. Lumisadatta yli 400 metrissä. Tarkastin sijaintimme: vain 180 metriä.

23.1. Lauantai. Yöllä rankkasadetta kovan tuulen säestyksellä. Hetkeksi hiljeni, ja sitten mekkala alkoi uudelleen. Päivällä välillä sadetta, välillä poutaa. Kari pääsi kuitenkin käymäänpyörälenkillä. Vesi oli noussut niin korkealle, että sitä oli joen ylittävällä sillalla ja tie oli pitänyt sulkea. Kirjat ”kuluivat” ja palapeli edistyi.

Tämä silta oli täysin veden peitossa lauantaina,
sunnuntaina vesi oli jo laskenut

Sunnuntaina samanlaista.

26.1. - > Castro Verde, 54 km

Huonohkoa tietä Castro Verdeen. Teimme isot ruokaostokset Lidlissä ja ajoimme sitten juhlakentälle. Yllätys: Kaupungin ilmainen WiFi, joka toimi!  Taas vaihteeksi sadetta ja tuulta. Netissä oli varoitus uudesta nimetystä myrskystä: Joseph.

27.1. - > Parque Campismo Barragem Monte da Rocha, 31 km.

Castro Verden juhlakentällä

Kävimme vielä kaupoilla ja hankimme kesää varten 12 pulloa Vinho Verdeä. Olemme kovasti mieltyneet siihen kala- ja katkarapuruokien palanpainikkeena.

Vaihteeksi suoraa ja melko tasaista tietä kovassa tuulessa ylätasangon halki länteen. Tien reunassa oli haikaran pesiä sähkötolpassa toinen toisensa perään. Siellä lintupariskunnat seisoivat pesissään nokka tuuleen päin.

Tankkasimme. Poikkesimme päätieltä, ja sieltä jatkaessamme päädyimmekin sitten Ouriquen keskustan kaduille. Pääkadun(?) varrella molemmin puolin oli todella komeita koristeappelsiinipuita runsaine hedelmineen.

Sitten tuli tekstiviesti: Varointus Kristin-myrskystä. No huh. Milloinkahan nämä loppuvat?

Camping-alueella oli tullessamme kaksi muuta matkailuautoa, ei siis ruuhkaa. Paikkaa hiukan etsiskeltiin, koska alue on nurmikenttää ja toisin paikoin märkää. Lisäksi halusimme tarpeeksi lähelle vastaanottorakennusta WiFin takia.

Alueella on bungaloweja (=vuokramökkejä), uima-allas ja ravintola, joka nyt luonnollisesti on kiinni. Kesällä saattaa hyvinkin olla vipinää. Paikka on todellakin keskellä-ei-mitään ja viimeiset kilometrit tie on sanoinkuvaamattoman huonossa kunnossa. Ystävällinen vastaanotto joka tapauksessa.

Illalla sadetta, tuulta.

28.1. Yöllä iski Kristin. Tuuli oikein hyökkäsi välillä Chiccin kimppuun ankarien sadekuurojen säestyksellä. Nukkuminen oli huonoa: hetkeksi keli tuntui hellittävän, sitten mekkala alkoi uudelleen. Aamuyöllä sähköt menivät poikki.

Mitään vahinkoa meille ei tapahtunut, eikä ympärillämmekään näyttänyt olevan mitään hullusti. Tätä kirjoittaessani puoliltapäivin olemme edelleen sähköttä, mutta niin on 855 000 portugalilaista talouttakin.

Myrsky oli rantautunut manner-Portugaliin Leirian kulmilla, meistä noin 250 kilometriä pohjoiseen. Sielläpäin on tapahtunut enemmänkin tuhoja ja teitä on jouduttu sulkemaan.

Chiiccin keittön työtilat ovat melko rajalliset.
Välillä lattiaa ja peräsänkyä joutuu käyttämään laskutilana...

Että silleen. Huomenna jatkamme taas matkaa, vielä emme ole päättäneet minne. Edelleenkin näyttää olevan sadetta luvassa vähän joka puolelle lähimmän viikon ajaksi.