18. - 28.12.2025 / Alferce – Sao Marcos da Serra – Sao Bras de Alportel – Cascada do Peco – Miradouro de Vale Covo – Altura

 

Vihreällä viimeisimmät sijainnit

Nyt olemmekin edenneet maltillisesti, vain 205 kilometriä. Surkeiden säiden (sadetta, tuulta) ja joulun takia viivyimme kahdessa paikassa kokonaiset kolme yötä ja nyt täällä Alportelin Campo e Marissa ainakin kaksi. Saa nyt nähdä.

Nämä vähäiset kilometrit on suureksi osaksi ajettu pieniä, kapeita ja mutkaisia teitä mielettömissä maisemissa. Ja hitaasti. Paikoin jopa 90 kilometrin nopeusrajoituksista huolimatta nopeutemme on ollut 20-30-40 kilometriä tunnissa! Jyrkkien mutkien ja mäkien vuoksi näkyvyys eteenpäin on välillä todella lyhyt, ja välillä ei kakkosvaihteellakin mäen ylös kiipeäminen on hidasta jurnutusta. Enimmäkseen, muutamaa aivan lyhyttä pätkää lukuun ottamatta tiet ovat kuitenkin olleet varsin hyväkuntoisia.

Sadetta on piisannut. Ja tuulta. Yölämpötilat noin 6 – 10 astetta, päivällä vähän toisella kymmenellä, muutamana aurinkoisena hetkenä jopa 16 - 17  astetta. Edellisinä Portugalin-talvinamme on kyllä ollut paljon paremmat säät! Toivottavasti alkava vuosi tuo tänne vähän leppoisampia kelejä.

Matkailuajoneuvoja tuntuu edelleenkin olevan edellisvuosia vähemmän liikkeellä. Juteltuani ruotsalaiskaravaanaripariskunnan kanssa he olivat panneet merkille erityisesti ranskalaisten aikaisempia vuosia vähäisemmän määrän. Täytyypä katsella sillä silmällä. Suomalaisia olemme edelleenkin tavanneet vain kaksi autokuntaa.

18.12. Portimao - > Alferce, 33 km

Taidetta Portimaon rantabulevardilla

Aamulla 13 astetta lämmintä, pilvistä. Karin käydessä aamukävelyllä värkkäilin edellisen blogin maailmalle. Teimme usean päivän ruokaostokset, ajoimme rannan pysäköintialueelle ja läksimme kävelylle. Poikkesimme muutamassa kiina-kaupassa. Etsinnässä on mm. pienehkö wok-pannu. Tv-kokin ruokaohjelmien innoittamana olen innostunut intialaisesta ruuasta ja olisi mukava tehdä sitä ”oikeanlaisessa” astiassa. Suuria pannuja on kyllä tarjoilla, mutta tämän asumuksemme tilat huomioon ottaen sellaista en voi tänne hankkia riesaksi. Karille etsiskelemme edelleen kipparinlakkia Travamunden lautalle unohtuneen tilalle. Vielä ei ole onnistanut.

Ajelimme Alferceen taas mutkaista ja mäkistä tietä -  ehkä koko tähänastisen reissun hienoimmat maisemat! Matkan varrella oli yksi pieni camping-alue ja pari mukavan näköistä, yöpymiseen kelvollista levikettä. Olimme Alfercessa viimeksi toissa talvena, ja silloin kaupungin laidalla oli noin viiden auton matkaparkki. Nyt oli tehty uusi, kauniisti maisemoitu 40-paikkainen alue. Ilmainen, mutta ei sähköä saatavilla.

Alfercen uudella matkaparkilla

19.12. – Alferce – > Sao Marcos da Serra, 18 km. (19. – 22.12.)

Aika vaatimaton kylä, mutta tällaistakin löytyy

Aamulla satoi, 10 astetta. Sateen tauottua kävimme pikku kävelyllä kylällä. Hiljaista. 

 

Hieno ajomatka upeissa maisemissa seuraavalle, tutulle  matkaparkille Sao Marcus da Serraan. Loppumatka nostatti taas hiukset pystyyn: emme taaskaan osuneet oikealle reitille kaupungin halki, vaan kiemurtelimme sen todella kapeilla kaduilla, ennen kuin osuimme oikealle reitille. Alueella oli ainoastaan yksi auto ennen meitä, pick-upin lavalle rakennettu matkailuajoneuvo.

Alueella on hyvä WiFi, joten ampumahiihtoa oli mukava katsella.

Koska sääennusteet lupailivat sateita, päätimme jäädä alueelle muutamaksi päiväksi. Oli sentään jotain ajankulua, kun voimme katsella urheilua. Ja kyllähän sitä sadetta saatiinkin. Sentään välillä paistoi vähän aurinkokin, ja pystyimme istuskelemaan ulkosalla auton vieressä tuulen suojassa nautiskelemassa auringosta.

Parina viimeisenä yönä oli todella kovaa rankkasadetta, heräsimme sateen hakatessa auton kattoon ja tuulen puistellessa koko kopperoa.

22.12. - > Silves - > Sao Bras de Alportel, Ecopark, 92 km (22. – 25.12.)

Aamulla kuusi astetta lämmintä, puolipilvistä, muutama sadepisarakin. Matka kulki vuoristo-osuuden jälkeen valtavien sitrusviljelmien halki. Olimme tehneet paikkavarauksen Silvesin joenrantacampingille, joten päätimme ajaa paikan päälle ja käydä kysymässä, mikä on tilanne. Meille osoitettiinkin paikka, mutta pysäköityämme sille totesimme sen kaikin puolin kelvottomaksi. Ahdas kuten koko aluekin. Iso lätäkkö siinä, missä olisi pitänyt oleskella. Kaikki sähköpistokkeet varattuja. Päätimme etsiä jonkun toisen paikan.

Aikamme karttoja tutkittuamme valitsimme Ecoparkin Sao Bras de Alportelissa. Hyvä tuttu paikka, tilavat paikat autoille. Matkan aikana tuli Silvesin kämppäriltä viesti vapaasta paikasta, mutta kieltäydyimme kohteliaasti.

Alportelin Lidlissä teimme jouluruokaostokset ja ajoimme vajaan neljän kilometrin päähän Ecoparkiin. Sattumoisin osuimme aivan samalle paikalle kuin muutama viikko sitten itsenäisyyspäivän aikoihin. Samat naapuritkin vielä. Näytti siltä, että aika paljon alueella oli pitkäaikaisia asukkeja, etutelttoineen ja tuulisuojineen.

Aurinko ilmestyi pilvien raosta hetkittäin ja sitkeästi yritimme istuskella ulkona. Valitettavasti lämmintä oli vain 13 astetta, joten auringon mennessä pilveen oli aina siirryttävä sisälle lämmittelemään.

Aatonaattona yöllä ja aamulla taas sadetta, päivällä onneksi kirkastui ja aurinkokin näyttäytyi. Kinkunpaistopäivä: 1,1 kilon sianlihalämpäre Airfryerissä, ihan hyvin onnistui. Olisin halunnut tehdä joulutorttuja, mutta pakastevoitaikinaa sen enempää kuin luumuhilloakaan (tai edes kuivattuja luumuja) ei Lidlistä löytynyt. Jouduin tyytymään paistamaan jostain pyöreästä piirakkapohjasta persikkahillolla täytettyjä sarvia, Ihan hyviä niistä tuli, mutta eivät ne vetäneet vertoja joulutortuille!

Päivällä jopa 16 astetta ja hetkittäin aurinkoistakin.

Jouluaattona aloitin päivän riisipuuron keittämisellä (puuroriisit mukana Suomesta). Kello 10 täkäläistä aikaa katsoimme joulurauhan julistukset Turusta ja nautimme joulupuuron.

Aurinko ilmaantui välillä pilvien raosta. Jouluruokien valmistelun välillä kävin aurinkoisen hetken koittaessa istahtamassa auringossa. Kari kävi pyörälenkillä.

Olisin halunnut syödä jouluaterian ulkona, mutta totesimme, että 14 asteen lämpötila ei ole riittävä juhla-ateriaan ulkosalla. Siispä aterioimme sisällä: ”Kinkkua”, kinkkukastiketta (äitini reseptillä), hasselbackan perunat, porkkanalaatikkoa, wasabilohta, kylmäsavulohta, kaali-appelsiinisalaattia, hillottua punasipulia, herneitä, oliiveja. 

.25.12.  Ecopark - > Cascata do Peco, 22 km

Taas matkaan, valtavan suurten sitrusviljelmien halki. Kiva pieni pysäköintialue. Muutama henkilöauto ja ruotsalainen asuntoauto. Olivat olleet jo muutaman päivän tällä paikalla.

Vesiputoukselle oli reilun kilometrin matka, kuulemma todella jyrkkää polkua, joten en lähtenyt sinne vaan Kari meni yksin. Hienon näköistä kuulemma ja kuvista päätellenkin.

Aurinkoista, 16 astetta lämmintä. Saimme taas paistatella päivää auton vierellä.  

26.12. - > Miradouro de Vale Covo, 18 km

Aamulla 6 astetta, pilvistä. Kapoinen tie kulki aluksi sitrusviljelmien halki.  Appelsiinin tai sitruunan olisi saanut poimituksi vain ojentamalla käden ulos auton ikkunasta. Puron ylitti niin kapea  - kaiteeton - silta, että ihan pelotti!

Kun aloimme nousta ylös, tie mutkitteli taas niin, ettei näkyvyyttä ollut juuri laisinkaan, ja tällä pätkällä oli vastaantulevaa liikennettäkin. Hyvin tarkkana piti olla, kun piti väistää aivan tien laitaan, jotta mahtuisimme sivuuttamaan toisemme. Maisemat matkan varrella olivat taas komeat ja miradourolta uskomattoman hienot. Miradouro oli hyvin hoidettu, ei roskia missään. Penkit ja pöydät kiveä ja tietysti paikalla oli myös ”pakollinen” keinu.

Aurinko paistoi ja muutama auto, pyöräilijä ja motoristi pysähtyi ihailemaan maisemia, Yritimme istuskella ulkona, mutta vaikka aurinko paistoi, tuuli aika kovin ja kylmästi. 

27.12. - > Campo e Mar, Altura (22 km),

Yöllä ja aamulla oli taas kova tuuli ja aamulla alkoi sataa. Sääennusteet lupasivat rankkasateita useaksi päiväksi, joten päätimme hakeutua pois luonnon helmasta kovalle alustalle, mukavalle paikalle sähkön ja WiFin ääreen. (Suomeen ennustettiin jopa hirmumyrskylukemiin nousevia tuulia.)

Mutka-mäkiteitä Campo e Mar matkaparkille, jossa olemme olleet molempina edellisinä talvina. Mukava paikka, ystävällinen henkilökunta.

Henkilökunta ei ollut paikalla, mutta soittaessani konttorin ovella annettuun numeroon minulle kerrottiin alueen olevan valitettavasti täynnä. Vettä satoi kaatamalla. Harmitti. Aloin etsiskellä meille seuraavaa mahdollista paikkaa, kun yksi asuntoauto ajoi ulos alueelta. Kari syöksyi kysymään, olivatko he lähdössä pois ja kuulemma olivat. Minä kiireesti soittamaan konttorille ja kysymään, voisimmeko ajaa vapautuneelle paikalle, Kyllä vain. Yes! Kylläpä helpotti!

Siinä sitten kuunneltiin sateen ropinaa, välillä katsottiin vähän TV:tä Areenasta, minä tein palapeliä ja Kari luki. Nenää ei huvittanut pistää ulos!

28.12. Yöllä sade välillä hellitti alkaakseen taas uudelleen. Ukkonenkin jyrähteli. Aamulla oli – yllätys, yllätys – poutaa ja Kari kävi kävelylenkillä. Minä tein näitä kirjallisia töitä.

Ainakin huomiseen olemme tässä. Katsomme sääennusteita ja päätämme sitten, minne auton keula suunnataan seuraavaksi. Kohta pitää jo päättää uudenvuoden vastaanottopaikka. Jos sää on hyvä (=kirkas), hakeudumme ehkä jonnekin korkealle, jotta näemme laajasti ilotulitukset. Saa nähdä.