8. – 18.1.2026/ Silves - >Marmelete - > Sao Bartolomeu de Messines – > Faro - >Sao Bras de Alportel, 222 km

 

Siniset merkit tällä kertaa

Nytolemme olleet liikenteessä aika vähän ja pysyneet samoilla alueilla useampia päiviä. Kelit ovat olleet aika kylmiä ja sateisia, joten sähköpiuhan päässä oleminen on ollut varsin varteenotettava vaihtoehto. Sentään pari uutta paikkaa kuitenkin löytyi, Marmeleten Area de Servicio ja Farossa Lidlin parkkipaikka.

8.1. - > Silves, 30 km

Aamulla neljä astetta lämmintä, puolipilvistä. Ajoimme Silvesiin, jokirannan kämppärin edustan parkkipaikalle. Jostain syystä matkailuautoja oli nyt vähemmän kuin edellisillä kerroilla. Päivä lämpeni (16 astetta!) ja aurinko paistoi, joten päädyimme ihan terassille istumaan ja nauttimaan herkulliset mehevät bifanat (lihatäytteiset sämpylät) ja oluet. (Yhteensä kuusi euroa!)

Silvesin sähkökaappitaidetta

Kahvimukini oli mennyt rikki ja kiertelimme matkamuistomyymälöitä etsiskellen uutta. Sellainen löytyikin, oikein soma. Ja mukaan tarttui myös kaakeli-haikaraseinäkoriste. Saimme myös lähetetyksi syntymäpäiväkortin äidilleni. Tällä kertaa saimme samasta kaupasta (rautakauppa/matkamuistomyymälä yms. yms.) postikortin lisäksi myös postimerkin!

9.1. - > Silves, Parque do Castelo (9. – 12.1.)

Aamulla sankka sumu. Sen hiukan hälvettyä läksimme kävelylle kylälle. Kari oli jo aiemmin tehnyt havainnon, että täällä Portugalissa ei ole juurikaan pyörätelineitä. Totta tosiaan, ei olekaan. Toisaalta täällä pyöräilijät ovat enimmäkseen joko kilpapyöräilijöitä tai turisteja. Paikallisten asiointipyöräilyä näyttää olevan aika vähän. Kaipa sitten pyörätelineillekään ei ole juurikaan tarvetta…

Ajoimme kaupungin toiselle laidalle Parque do Castelon kämppärille ja saimme toiseksi viimeisen paikan. Kävimme viereisessä ruokakaupassa ja sitten päätimme pistäytyä linnassa.

Pääsyliput olivat meiltä senioreilta 1.80 £ / nenä. Muurien päältä oli hienot näköalat. Väkeä oli paikalla vain kourallinen, toista on varmaankin kesäaikaan.

10.1. Aamulla kuusi astetta lämmintä, pilvistä. Olin seurannut Jari Saarion souturetkeä ja nyt tuntui tosi ikävältä lukea netistä, että hän on merihädässä.

Kävimme kävelyllä kylällä, jossa oli vanhankaupungin katujen reunoilla paikallisia kaupittelemassa muun muassa vihanneksia, hilloja, hunajaa ja leivonnaisia.

Koska oli Karin syntymäpäivä, halusin illalla viedä hänet ulos syömään. Olin katsonut meille sopivan paikan jo etukäteen. Susheja ja kiinalaista ruokaa. Olimme ainoat asiakkaat! Tosin jonkin verran Wolt-kuskit ja paikalliset kävivät hakemassa annoksia, mutta me olimme ainoat ravintolasalissa. Alkupalaksi friteerattuja katkarapuja ja kevätkääryleitä ja jotain kummallista leipää. Kari tilasi katkarapuannoksen. Isoja rapuja, parikymmentä kappaletta, kuulemma hyviä. Niin, ja riisiä. Minä nautiskelin valkosipulinaudanlihaa. Palanpainikkeeksi nautimme pullon punaviiniä. Jälkkäriksi tuli vielä raikasta hunajamelonia. Lasku yhteensä 32.80€. Ei paha.

Halusimme vielä jälkiruuaksi Irish coffeet ja läksimme kylälle etsiskelemään sopivaa ravintolaa. Sitäpä ei löytynyt! Vaikka vanhassa kaupungissa oli valtavasti ravintoloita, ne olivat lähes kaikki kiinni (lauantai-iltana klo 19.30!). Pari auki olevaa löysimme, toisesta ei kysyessämme saanut Irish coffeeta ja toinen oli vähemmän houkutteleva lähes räkälä. Palasimme siis autolle kuivin suin.

11.1. Pyykkipäivä. Päivällä joka 16 astetta lämmintä, paistattelimme välillä päivää auton perässä auringon suvaitessa ilmestyä esiin pilvien takaa. Seurasimme ampumahiihtoa, Suvi Minkkinen 2.! Jari Saario pelastettu rahtialukseen! Huh helpotus.

12.1.202 6-> Marmelete, 43 km (12. – 14.1).

Aamulla lähtiessämme meitä vastaan tulla kopsutteli kaksi ratsupoliisia!

Matkalla Marmaleteen tie oli todella huono ja muutamassa paikassa rinteestä oli tullut rankkasateessa maanvyörymiä. Miehet ja koneet olivat raivaamassa niitä pois.

Näillä kulmilla meillä oli jännä kokemus ensimmäisellä reissulla maaliskuun alussa 2024.

Tässä lainaus blogista:

Yöllä-aamulla sadekuuroja. Olin löytänyt Mapsista keskeltä-ei-mitään sopivan näköisen puskaparkin. Satelliittikuvassa näkyi muutama kulkine. Taas mentiin pieniä ja mutkaisia teitä, viimeinen pätkä oli pelkkää kuoppaa.

Paikka ei ollut ihan sitä mitä odotimme. Siellä oli hippileiri! Ikivanhoja paketti-, retkeily- ja asuntoautoja ainakin viitisenkymmentä tien vieressä hiekkaisella laakson rinteellä. Sää oli hiukan sateinen, joten montaa ihmistä emme nähneet ja ne muutamat eivät näyttäneet ihan tavallisilta tallaajilta. Hippejä, muuta sanaa en nyt keksi.

Päätimme etsiä jonkin toisen paikan. Jostain kumman syystä Maps halusi ajattaa meidät pitkän, pitkän lenkin kautta valitsemaani paikkaan, vaikka ensin näytti siltä, että sinne olisi ollut alle kymmenen kilometriä. Onneksi tie hiukan – mutta vain hiukan – parani.

Päästyämme Marmelaten Parque de Merendasille googlettelin vähäsen ja sain selville seuraavaa: Paikka, jossa kävimme oli Tejeiro, jossa pidetään joka perjantai pizzabileet, joihin nettitietojen mukaan voi tulla jopa 1600 – 1800 henkeä. Bileitä on pidetty jo vuosikausia, joka ikinen perjantai. Alueella elellään vaihtoehtoelämää, viljellään jotain ja ties sun mitä…. Emme ehkä olisi ihan sopineet tuohon joukkoon. Porukasta ja paikasta on juuri tehty dokumenttielokuva, joka sai ensi-iltansa Portugalissa tämän vuoden helmikuussa.

Tuulinen ja sateinen iltapäivä ja ilta, pysyimme tupasilla.

Nyt Marmeleteen oli vast’ikään avattu uusi Service Area. Portti oli suljettu, ja ohjeena oli soittaa ja pyytää portin avausta. Tein työtä käskettyä ja naishenkilö lupasi tulla kymmenen minuutin päästä avaamaan portin. No, meni siinä 25 minuuttia. Saimme ohjeen etsiä itsellemme sopiva paikka. Maksunkerääjä tulisi noin kello 14.

Todellakin upouusi alue. Tilavat istutusten erottamat (tosin taimia vasta) parcelat, jokaisella paikalla oli toinen puoli kivetty. Paikkoja oli jyrkässä rinteessä monessa tasossa. Ja mikä parasta: aivan mielettömän hienot maisemat alas laaksoon ja seuraaville kukkuloille.

Kahden aikoihin hiippailin konttorille ja ystävällinen mieshenkilö kirjasi meidät sisään. Sain perusteellisen opastuksen alueesta: tyhjennykset ja vesi portin ulkopuolella, kaksi huoltorakennusta. Suihkuvesi saattaisi olla kylmää, sillä sen lämpeni aurinkopaneeleilla. Tarkka opastus vaellusreiteistä, muista lähellä olevista ASA-alueista ja kulkuohjeet kylälle.

Alue ja sen vieressä oleva virkistysalue oli ainakin osittain EU:n rahoittamaa. Kukkulan laella oli uima-allas (nyt suljettu), lasten leikkipaikka, kuntoiluvälineitä ja retkipöytiä penkkeineen. Oikein kauniisti tehty alue.  Ja tämä lysti maksoi sähköineen 10 € / vuorokausi. Päätimme jäädä kahdeksi yöksi, sillä taas oli luvassa sateita, tuulia ja aika viileätä. Ja satoihan se.

13.1. Ja satoi ja tuuli yöllä ja aamulla. Aamulla 9 astetta lämmintä.

Taidetta Marmaleten seinällä

Puoliltapäivin kirkastui ja läksimme kävelylle kylälle. Kovin se oli vaatimaton. Todella paljon kapeiden kivikatujen varsilla ränsistyneitä autioita taloja.

i

ltapäivällä ihan aurinko tuli esiin, mutta tuuli oli niin hyytävän kylmä, ettei ulkosalla istuskelusta tullut mitään.

14.1.2026 - > Parque de Merendas, Sao Bartolomeu de Messines, 69 km

Aamulla kuusi astetta lämmintä. Ulosajoportti oli jyrkässä mäessä. Siitä suoriuduttuamme piti kääntyä jyrkästi vasemmalle - ja Chiccin perärauta raapi päällystettä pitäen karmeaa kirskuntaa! Melkoiset skraadit jäi tien laatoitukseen.

Suuntasimme takaisin itään päin, ensin sitä huonoa tietä ja onneksi sitten pääsimme moottoritielle. Viimeinen pätkä oli taas kapoista ja mutkaista tietä. Tien poskessa oli lammaslauma laiduntamassa, paimen istuskeli kiven päällä ja pari koiraa piti huolta, etteivät lampaat päässeet aitaamattomalta alueelta omille teilleen.

Suunnilleen kaikki nyt veden peitossa oleva
oli kuivilla kaksi vuotta sitten. 

Tulimme ensimmäiseltä reissulta tutulle paikalle. Se vain näytti aivan erilaiselta: Viimeksi laakson pohjalla kulki vain pieni vesinoro, nyt vesialtaassa oli runsaasti vettä.

Viimeksi meitä ilahdutti myös paimen ja vuohilauma, jotka kulkivat ihan ohitsemme vuohilauman laiduntaessa joen uomassa ja rinteessä.

Aurinkokin paisteli, jopa 16 astetta lämmintä. Istuimme ulkosalla ja kadehtien seurasin miestä, joka kalasti rannalla tuntikausia. En tiedä, saiko hän kalaa, mutta sehän ei olekaan kalastuksessa se pääasia, eihän?

Sään ollessa näin suotuisa järjestelimme takatallin taas kerran. Varasimme jo paikan viinituliaisillekin…

15.1.2026 - > Faro, 66 km

Aamulla kuusi astetta lämmintä, sumua. Ajoimme ensin täyttämään yhden kaasupullon. IC1 tien pinta näytti olevan ihan ok, mutta täristi kuin vanhat kunnon nimismiehenkiharat Suomessa.

Sitten Faron Decathlonille etsimään Karille lenkkareita ja pyöräilyhanskoja. Ensin mainitut löytyivätkin, mutta pyöräilyhanskat olivat täälläkin Karin sanojen mukaan ”lastenkokoa”.

Huomasimme, että viereisen Lidlin parkkipaikalla oli useita asuntoautoja ja päätimme liittyä seuraan ja jäädä siihen yöksi. Halusimme käydä jossain vaiheessa tien toisella puolella olevassa Forum kauppakeskuksessa.

Sinne meno viivästyi melko lailla. Vastapäisen ranskalaisen asuntoauton rouva tuli kovin huolissaan autollemme ja menin kysymään, mikä hätänä. Kävi ilmi, että hänen miehensä on huonovointinen, pyörryttää eikä pysy pystyssä ja vatsaankin koskee. (Kesti vähän aikaa, ennen kuin ymmärsin, mistä on kyse, koska rouva osasi vain ranskaa.)

Mies tuli ulos ja nojaili auton kylkeen, tarvitsi tukea koko ajan. Menin Lidliin ja kerroin, että nyt tarvitaan apua. Sieltä löytyikin ystävällinen ranskaa osaava mieshenkilö, joka tuli paikalle selvittämään, mistä oli kyse. Tässä vaiheessa pyysin Karia tuomaan potilaalle tuolin, sillä hän ei tahtonut millään pysyä pystyssä. Pariskunnan aikansa jahkailtua päädyttiin siihen lopputulokseen, että Lidlin herra tilaa ambulanssin, ja niin hän tekikin.

Ja sitten alkoi odotus. Kului tunti, toinenkin. Sitten menin uudelleen Lidliin ja kerroin tilanteen (vaihdapa kahdesta ei-niin-hyvin-osaamastasi-kielestä toiseen lennossa eli siis ranskan ja portugalin välillä…). Ranskaa taitava mies tuli taas paikalle ja soitti uudelleen 112:een. Kävi ilmi, että jossain on ollut onnettomuuksia ja kaikki ambulanssit olivat varattuina kiireellisemmille potilaille. Siispä odotimme taas.

Noin kolmen tunnin kuluttua tämä Lidlin mies tuli katsomaan tilannetta ja soitti taas. Ei vapaita ambulansseja. Siinä vaiheessa alkoi keskustelu taksin tilaamisesta ja vihdoin päädyttiin taksikyytiin. Mies tilasi sen ja aika nopeasti se tulikin. Kunpa olisimme tehneet sen jo paljon aikaisemmin! Sää ei ollut mitenkään lämmin seisoskella (tai potilaan tapauksessa istua) ulkosalla odottelemassa. Pitihän meidän päivystää, että voisimme opastaa ambulanssin oikeaan paikkaan.

No, pariskunta pääsi siis viimein matkaan.

Vihdoin siis pääsimme Forumiin ja sielläpä olikin Scetchers-kauppa. Siellä oli alennusmyynti ja sain hyvät lenkkarit puoleen hintaan siitä, mitä ne maksavat Suomessa.

Ja taas alkoi sataa. Onneksi nyt vasta…

16.1.2026 - >Sao Bras de Alportel, Live On Wheels, 14 km

Aamulla ranskalaisten ovi oli auki ja kävin kysymässä, että mikä on tilanne. Mies oli päässyt ”kotiin” ja vaiva ei ollut onneksi sen pahempi kuin korvatulehdus, joka sotki tasapainoaistin täysin. Hyvä niin.

Me pistäydyimme vielä Scetchersissä ja Karikin sai hyvät lenkkarit edullisesti.

Live On Wheels oli täynnä, mutta kun ystävällinen isäntä näki meidät portilla, hän pyysi meitä odottelemaan hetken. Hän kävi tarkastamassa tilanteen ja kertoi, että noin tunnin päästä vapautuisi paikka. Emme joutuneet odottelemaan kuin ehkä vartin, ja sitten saimme taas asettua aloillemme. Sadetta oli luvassa moneksi päiväksi ja tv:ssä urheilua, joten varasimme paikan kolmeksi yöksi. Ja satoihan se taas, vähän väliä. 12 astetta lämmintä

17.1. Aamulla seitsemän astetta lämmintä, puolipilvistä. Kari kävi pyörälenkillä, minä järjestelin paikkoja. Välillä satoi, sitten paistoi hetken aurinko, sitten tuli vettä taas kuin saavista. Pukeuduimme kylille lähtemistä varten, sateenvarjot mukana. Menimme ulos, katselin taivaanrantaa ja joka puolella oli mustia pilviä. Höh. Lähtö peruuntui ja viiden minuutin kuluttua satoi. Lukemista, palapeliä, urheilua…

18.1.  Aamulla 6 astetta, puolipilvistä. Kävimme aamukävelyllä kylällä. Järkyttävän kova ja kylmä tuuli, olisi pitänyt olla pipo päässä! Kovin oli hiljaista. Paitsi Continent-ruokakaupan kahvilassa. Nainen tyhjenteli ja täytti tiskikonetta ja latoi astioita pakalleen sellaisella kilinällä ja kolinalla, että korviin sattui.

Tosi paljon oli muitakin asiakkaita aamukahvijonossa, laskin välillä toistakymmentä. Nautimme kahvit, juustolla ja kinkulla täytetyt sarvet ja tuorepuristetut appelsiinimehut. Yhteensä kuusi euroa. Ei paha.

Vähän tuossa välillä sataa ripsautti, nyt paistaa aurinko. Lämmintä on 11 astetta. Kari läksi kävelylle, minulla taas nämä kirjalliset työt tässä.  

Huomenna jatkamme matkaa, todennäköisesti jonnekin puskaparkkiin vaihteeksi.