9. – 17.12.2025 / Salir – Silves – Messines – Sao Marcos da Serra – Sao Bartolomeu de Messines – Silves – Campingcar Figueira – Portimao

 

Nyt on ajeltu ristiin rastiin

9. – 17.12.2025 / Salir – Silves – Messines – Sao Marcos da Serra – Sao Bartolomeu de Messines – Silves – Campingcar Figueira – Portimao

Tällä pätkällä ajoimme yhteensä 403 kilometriä.  Välillä moottoriteitä, välillä taas melko surkeita kinttupolkuja. Vettä on saatu ja kovaa tuulta, ja vastapainoksi ihanan lämmintä auringonpaistetta.

Hiukan olemme ihmetelleet matkailuajoneuvojen vähyyttä monella alueella. Aikaisempina vuosina olemme ehkä nippa nappa saaneet paikan, nyt monessa paikassa on ollut tilaa riittämiin. Missä kaikki?

9.12. - > Tavira - > Salir, 78 km

Aamulla heräsimme taas sumussa/pilvessä, 12 astetta lämmintä. Odottelimme aikamme maiseman kirkastumista, sitten Taviraan laboratoriokokeisiin. Kaksi koetta, yhteensä 9,22 €.  Ei mitään toimisto- tai muita maksuja. Hidasta tosin…

Ruokatäydennystä, aamupäiväkahvit ja maantielle. Moottoritieosuuden jälkeen noustiin taas pienempää mutkaista tietä ylös, ylös. Komeita maisemia!

Saavuimme viime vuodelta tuttuun matkaparkkiin. Viime vuonna se oli ilmainen, nyt hinta 8,48 €. Sähköineen kaikkineen, toimiva WiFi. Värkkäsin edellisen blogin loppuun, Kari kävi pyörälenkillä. Ja sitten juuri sopivasti alkoikin sataa - ja sitä riittikin!

10.12. - >Boliquieme - >Portimao > Silves, 142 km

Yöllä ankaraa sadetta, joka hakkasi kovaa auton kattoon herättäen meidät välillä.

Labratulokset tulivat sähköpostiin, salattuna, enkä saanut ankarasta yrittämisestä huolimatta liitetiedostoa auki. Harmitti niin vietävästi.

Koukkasimme viime vuodelta tutun karavaanarikaupan kautta -  puutelistamme ei lyhentynyt yhtään. Boliquiemissa saimme sentään täytetyiksi kaksi kaasupulloa.

Päätimme ajaa Portimaoon katsomaan, josko marinan viereiselle alueelle voisi asettua yöksi. Olin nähnyt jonkun satelliittikuvan, jossa alueella oli kopperoita. Ei sinne päässyt, tyhjää täynnä ja sisäänajot suljettu betoniesteillä. Vedimme vähän henkeä ja joimme kaffet.

Seuraavaksi Ferragudoon kyselemään caravanhuollosta apua kaasuhellaamme, josta yksi kolmesta liekistä on lakannut toimimasta. Hankala juttu, kun paistinpannu on käytössä, muuta ei hellalla voikaan kokata. Kattilaa ei mahdu liekille. Eipä tullut apua, seuraavat vapaat ajat olisivat vasta joskus ensi vuonna.. Eikä puutelistammekaan lyhentynyt yhtään täälläkään. (Vesihana veneily-ystävällemme, kuminauhaa tai kiinnitysliinoja polkupyörän suojapussin kiinnitykseen ja Angles Mortes-tarroja Ranskaa varten. Nämä viimeksi mainitut hätävarjeluna. Yli 3500 kg autoissa pitää olla sellaiset. Chiccihän painaa tuon alle 3500 kg rekisteriotteensa mukaan, mutta totuus on hiukan toisenlainen. Olin lukenut, että pohjois-Ranskassa tarrattomat kopperot oli viety punnitukseen ja tarkastettu onko tarrat ja sakotettu ankarasti. Tarralliset olivat saaneet ajaa ohi tarkastuspisteen. Joten…)

Saimme korjaamolta kuitenkin vihjeen caravantarvikeliikkeestä Silvesissä – sinne siis!  Kiire kuulemma on sielläkin, eikä aikaa hellamme korjaamiseen tuntunut löytyvät. Vetosin siihen, että jouluruokien valmistaminen ei muuten onnistu, ja niinpä omistaja heltyi antamaan meille ajan seuraavan viikon tiistaille.

Pysäköimme muiden matkailuajoneuvojen seuraan parkkipaikalle täpötäyden camping-alueen edustalle. Kävimme kävelyllä kaupungin kauniilla, kapeilla vanhoilla kaduilla ja ”joulumaassa”, joka oli varsin hiljainen aikaisesta iltapäivästä johtuen. Pikkuruisesta rautakaupasta löytyi kuminauhaa pyöräsuojan kiinnitykseen: puutelistamme lyheni yhdellä asialla!

Sähkökaapitkin voi koristella näin kauniisti

11.12. - > Camperstop Messines, 27 km

Aamulla 12 astetta, puolipilvistä. Ruokaostokset. Tupakkakaupasta löytyi jopa joulukortti äidilleni. (Niitä on täällä todella harvassa paikassa kaupan, toisin kuin meillä Suomessa. Minulla oli kyllä mukana mappikalenterin taskussa jokunen joulukortti, mutta Chicci on koko kalenterin nielaissut jonnekin mystiseen paikkaan. Ei löydy ei.)

Postimerkkejä Tabacaria ei myynyt, postista saisi. Sinne siis! Yksi virkailija, yksi asiakas äärettömän pitkän ja monimutkaisen asian kanssa edellämme. Viimein, kun vuoromme koitti, kävi ilmi, ettei postissa olisi tänään postimerkkejä eikä rahaa. Huomenna sitten… (täällä oli yleislakkopäivä, olisikohan johtunut siitä?). Emme voineet ymmärtää, miksei virkailija voinut hihkaista meille, ettei postimerkkejä ole, kun seisoskelin jonossa kirkkaanpunainen kirjekuori selvästi näkyvissä kädessäni.

Olin kaivellut meille seuraavan paikan taas Park4Night – sovelluksesta. Ensin ajettiin sitrusviljelmien halki kohtalaista tietä, viimeiset kilometrit karmeassa kunnossa olevaa hiekkatietä. Ja saapuessamme alueelle johtavan järkyttävän kapean ja köykäisen näköisen sillan eteen, muistimme olleemme täällä ennenkin. Viimeksi saimme viimeisen paikan, nyt oli tilaa vaikka kuinka. WiFi toimi jotenkuten, sähköä ei saatavilla. Oikein ystävällinen isäntä.

12.12. - > Sao Marcos da Serra, 26 km

Yöllä rankkasadetta, samoin aamulla. Emilia-myrsky pauhaa manner-Portugalissa rannikolla ja vuoristossa.  Porto Santon ja Madeiran välinen lauttaliikenne on peruttu, jopa 14 metrin aallokkovaroitus on annettu. Muistamme hyvin Porto Santon sataman ja mietimme, että mitenkähän veneet ovat siellä pärjänneet.

Sao Marcos da Serran matkaparkki näytti satelliittikuvassa jotenkin tutulta, mutta vasta etsiytyessämme älyttömän kapeiden, mäkisten ja mutkaisten vanhan kaupungin katujen seassa oikeaan paikkaan, muistin samantapaiset tilanteet viime vuodelta. Huh. Ei ollut vapaata tilaa kummallakaan puolella muutamaa senttiä enempää, mutta taitavasti Kari hoiteli homman. No olihan niitä opasteita järkevälle reitille joitakin, mutta emmepä ensin vain osuneet niiden kohdalle.

No, alue löytyi hautausmaan vierestä ja oli yhtä matkailuautoa vaille typötyhjä! 6 € vuorokausi, sähkö, vedet, tyhjennykset, WiFi…kaikki. Ja oikein siisti paikka. Siis: missä kaikki? Viimeksi täälläkin oli toistakymmentä autoa! Hollantilaisen karavaanarirouvan kanssa jutellessamme hänkin totesi ja ihmetteli samaa: paljon vähemmän matkailuautoja alueilla kuin viime vuonna.

Sateinen kävely postille. Punainen kirjekuori olikin epästandardi ja postimaksu 2,04 €. Tavalliset merkit (joita ostin varalle kaksi), maksoivat 1,21,€. Virkailija kysyi moneen kertaan, että ymmärsinkö, että punaisesta kuoresta pitää maksaa enemmän…

Piti oikein kysyä herra Kuukkelilta, mitä postimaksu on nykyään Suomessa. 2,75€! OHO!

Kirkon aukiolta oli hienot näköalat alas laaksoon. Aukion reunamilla oli markkinakojuja, vielä tyhjillään. Hiljaista.

13.12. Sao Marcos da Serra

Aurinkoista! Päätimme jäädä tänne vielä toiseksi yöksi, Kävimme leipäostoksilla pikkuruisessa, äärettömän hyvässä järjestyksessä olevassa pienessä ruokakaupassa. Tavarat hyllyillä olivat pilkulleen suorissa riveissä!

Auringonottoa, Kari kävi pyörälenkillä. 19 astetta lämmintä. Iltapäivällä kylältä, mäen päältä alkoi kuulua musiikkia ja pitihän meidän mennä katsomaan, mitä oli tekeillä.

Tällaisia luonnollisen kokoisia "nukkeja"
 oli ripoteltu pitkin kylää

Kirkon pihan markkinakojuissa myytiin herkkuja, lahjatavaroita ja käsitöitä ja pihalle oli tuotu erilaisia jouluun liittyviä koristeita. Esiintymislavalla mies lauloi ja säesti itseään haitarilla. Ei mitään harrasta musiikkia, vaan oikein iloista ja menevää. Emme tunnistaneet ainoatakaan kappaletta. Vähän enemmän väkeä olisimme suoneet olevan paikalla.

14.12. - > Sao Bartolomeu de Messines, 17 km

Ja taas eteenpäin. Saimme mukavan aurinkoisen paikan Messines Area Servicio Autocaravanas (ASA). Aurinko paistoi, 19 astetta lämmintä. Takanamme oli verkkoaita, joten käytimme tilaisuutta hyväksemme ja nostelimme lähes kaikki (yllättävän kosteat) vaatteet lokeroista ja hengarikaapista kuivumaan ja tuulettumaan.

Vastapäisessä hollantilaisessa autossa oli suloinen pieni koira, jolta puuttui kokonaan toinen etujalka. Lystikkäästi ja taitavasti se eteni kolmella jalallaankin. Se tuli monta kertaa omin lupineen meidän luoksemme hellittäväksi. Isäntänsä kertoi, että koira oli löytökoira Romaniasta ja ollut heillä kolme vuotta. Heille tullessaan sillä oli ollut puuttuvan etujalan lisäksi vammoja myös lonkassa ja hännässä. Nyt se voi oikein hyvin!

Toinenkin ”vammainen” koira kävi meitä tervehtimässä: sekarotuinen suurehko koira, jonka toinen silmä oli sokea.

Kävimme ruokaostoksilla läheisessä Continent-supermarketissa, aika kehno valikoima niin suureksi kaupaksi.

Oli aika alkaa viritellä joulua, joten Toope ja Tonttu pääsivät taas sivuikkunan verhon päälle istuskelemaan ja Rekku Jalmari Luppakorva sai tonttulakin päähänsä.

15.12. - > Silves, 20 km

Aamulla maksunkerääjä kävi jo aamuteetä juodessamme. Saimme käsinkirjoitetun kuitin maksusta! (7€, sähköineen)

Ajoimme tankkaamaan Intermarchille ja tankkauksen jälkeen piipahdimme vielä ruokakaupassa. Vieressä näytti olevan itsepalvelupesula tyhjillään, joten kävimme keräämässä pyykit ja marssimme tarmokkaina pyykille. No ei. Kaikki koneet olivatkin sitten yht’äkkiä käytössä ja palasimme pettyneinä takaisin autolle.

Ensimmäisessä risteyksessä jäimme jumiin. Valtavan pitkät jonot tonttulakkeihin pukeutuneita lapsia ilmeisesti vanhempineen kulki kulkueena kadun yli ja ties minne. Joukkoa riitti ja riitti. Ainakin tässä kaupungissa on paljon pieniä ihmisiä!

Ajoimme Silvesiin ja päätimme käydä kurkkaamassa Continentia, mahtaisiko siellä olla itsepalvelupesulaa. Olihan siellä, ja niin saimme pyykit pyörimään. Odotellessa kävimme Continentissa kahvilla – ensimmäiset kahvilakahvit koko matkalla!

Ajoimme taas campingalueen edustan parkkipaikalle yöpymään. Iltakävelyllä poikkesimme asiaksemme ostamassa Lidlistä suklaata karavaanikaupan omistajalle. Jos hän vain saisi hellamme kuntoon, antaisimme hänelle suklaarasian erityiskiitokseksi.

16.12. - > Alvor - > CampingCar Figueira, 38 km

Yöllä kaatosadetta ja tosi kova tuuli. Melkoisia kelejä on ollut, ja vähän väliä säätiedotuksessa varoitellaan kovasta merenkäynnistä, aallokosta ja tuulista. Muutama maanjäristyskin on Portugalia täristänyt, mitään isompia vahinkoja ei ole onneksi kuitenkaan tapahtunut.

Kymmeneltä olimme jo caravanliikkeen edessä odottamassa. Isäntä kävi kurkkaamassa hellaamme ja sanoi, että tulisi kahden-kolmen tunnin kuluttua. Eihän meidän auttanut muu kuin istuskella autossa ja odotella. Minä tein palapeliä ja Kari luki.

No, korjaus reilun kahden tunnin odotuksen jälkeen sujui parissakymmenessä minuutissa ja maksoi 27 euroa. Lahjoitimme siis suklaarasian maksaessamme laskua. Aamulla meihin hiukan töykeästi suhtautunut nainen (ilmeisesti isännän vaimo) tuntui ilahtuvan kovasti ja oli nyt pelkkää hymyä toivotellessaan meille hyvää joulua. Ja hyvähän siitä nyt tulee, kun pystyy paremmin kokkailemaan kaikkien hellan liekkien toimiessa!

Sää kirkastui, mutta tuuli todella kovaa.  Meidän teki mieli meren rannalle ja päätimme ajaa vanhalle tutulle Alvorin heikkakentälle. Mutta: se olikin typötyhjä ja betoniestein suljettu. Harmitti.

Suunnitelmat uusiksi: aika lähellä mukava Campielcar Figueira. Vähän jänskätti, mahtuisimmeko, kun Alvorin kenttäkin on poissa käytössä. Eikös mitä, tilaa oli vaikka kuinka täälläkin. Sähköä, WiFI, auringonpaistetta. 18 astetta lämmintä. Mikäs meillä ollessa.

17.12.- > Casais/Ressilsveira puska - > Portimao, Lidl, 50 km

Aamuaskareena Kari putsaili harmaavesisäiliön. Paistattelimme päivää.

Olin löytänyt Monchiquen kukkulalta kivan näköisen parkkipaikan, jonne suuntasimme. Aluksi mukaista, kapeata, reunoista rikkinäistä tietä. Sitten vähän parempaa, mäkiä, serpentiiniä. Valittuun kohteeseen haarautuva tie näytti niin surkealta, ettei tullut mieleenkään lähteä sitä ajamaan. Käännyimme siis takaisin ja pysäköimme aiemmin ohittamallemme kukkulan rinteen levikkeelle, josta oli uskomattoman hienot näkymät. Merikin pilkotti kaukana. Keulamme edessä oli korkkitammi, jonka ympärillä oleva maa oli vallan myllätty. Pohdimme asiaa ja kyselin asiaa herra Kuukkelilta. Mahtaisiko olla kyse tryffelien etsimisestä ja/tai villisioista? Kumpiakin näillä kulmilla saattaa olla.

Söimme lounaan ja paistattelimme päivää. Takanamme olevan tammen alkaessa varjostaa meitä ja tuulen alkaessa puhaltaa, päätimme jatkaa matkaa. Olimme suunnitelleet menevämme huomenissa Portimaoon Lidlin pihaan kopperoille varatuille paikolle, mutta läksimme kuitenkin jo liikkeelle.

Matkaparkissa meille oli sopivasti viimeinen tyhjä paikka. Näyttipä parkissa olevan toinenkin suomalainen auto, toinen näkemämme koko reilun kuukauden kestäneellä reissullamme. Pariskunta koirineen oli ollut reissussa jo kolmisen kuukautta ja aikoivat palata Suomeen vasta huhtikuun lopussa.

Pistäydyimme Lidlissä ja Continentin ostoskeskuksessa, mitään ostamatta. Sitten aloin nämä kirjalliset työt. Huominen on taas auki. Saa nähdä minne tästä jatketaan.