Tällä pätkällä otimme
rauhallisesti, kilometrejä kertyi vain 368 kilometriä ja pysähdyimme kahdessa
paikassa peräti kaksi yötä. Kaikki pysähdyspaikkamme viimeistä lukuun ottamatta
olivat tällä kertaa meille ennestään tuttuja, mieluisia sellaisia. Joka päivä
olemme pystyneet istuskelemaan ulkona auringossa ainakin hetkittäin. Aamuisin
lämmintä on ollut kuudesta kahteentoista astetta, päivisin jopa 18 astetta. Ei
ollenkaan pöllömpää. Ja vettäkin on tullut vain ihan vähäsen!
30.11. - > Castro Verde, 95
km
Aamulla kuusi astetta lämmintä, aurinkoista. Reittimme kulki välillä komeiden pinjamäntykujien reunustamaa tietä, välillä valtavien puuntaimiviljelmien halki. Ohitimme onnettomuuspaikan: Traktorinkuljetusauto oli keikahtanut ojaan. Onneksi poliisit ja pelastusajoneuvot olivat jo paikalla.
Lisää puuntaimiviljelmiä, silmänkantamattomiin. Tie kumpuili vähän, mutta välillä oli pitkääkin pitempiä viivasuoria osuuksia. Aljustrelia lähestyessämme tie muuttui mutkaisemmaksi ja mäkisemmäksi.
Olin etsinyt meille matkaparkin Messejanasta. Lopputuloksena sama pettymys kuin vuosi sittenkin: ei ole enää auki! Jospa jo ensi vuonna muistaisimme, ettei sinne kannata yrittää…
Castro Verdeen siis. Aivan
kamala tie, varmaan hirvein mitä olemme koskaan ajaneet. Nopeus korkeintaan
20-30 km/h reikiä ja muita epämääräyksiä väistellessä. Loppumatkasta onneksi
helpotti, tie muuttui sileäksi ja levenikin vähäsen. Paljon pyöräilijöitä ja
motoristeja oli liikkeellä, olihan sunnuntai.
 |
| Castro Verden markkina/juhlakenttä |
Parkkeerasimme Castro Verden Lidlin matkailuautoille varatuille paikoille ja kävimme ruokaostoksilla. Matkalla sekoilmme oikein kunnolla kaupungin vanhoilla kapeilla kaduilla Wazen antaessa yhdenlaisia ohjeita ja Google Mapsin jotain ihan muuta. ”Käänny oikealle - käänny vasemmalle – tee U-käännös”… tämä kaikki suunnilleen yhtä aikaa! Perille kuitenkin päästiin. Lämmintä 15 astetta, aurinkoista.
Jo viime talvena tapaamamme
kokenut karavaanari Marjukka oli ilmestynyt myös paikalle ja vinkkasi, että
viereisellä Ferialla (markkinakenttä) voi myöskin yöpyä. Siirryimme siis sinne
muutaman muun matkailuauton seuraksi.
1.12. - > Alcoutim, 84 km
 |
| Google Mapsin mukaan yksityisasunto |
Aamukävely Castro Verden siisteillä kivetyillä kaduilla. Talot kaikin puolin huoliteltuja aivan muutamaa syrjäkadun rakennusta lukuun ottamatta. Hiljaista, missä kaikki ihmiset???
Läksimme liikkeelle. Maisema muuttui ruskeaksi. Tie oli kapeaakin kapeampi, yhden auton ajettava. Onneksi pinnoite oli oikein hyvä eikä vastaan tullut kuin muutama auto.
Tulimme taas Iberian ilvesten
asuinsijoille. Niistä varoitettiin useamman kerran liikennemerkeillä. Olin
juuri lukenut jostain, että niiden kanta on elpymässä. Hyviäkin uutisia
välillä!
Kymmenen kilometriä
täristelimme taas surkeata tietä, sitten helpotti. Maasto muuttui mäkiseksi,
serpentiinejä taaskin, ylös ja alas, Ja komeita maisemia!
Alcoutimin ilmaisessa
matkaparkissa (sähköineen) oli vielä hyvin tilaa. Lämmintä, istuskelimme auton
edessä auringossa. Kari kävi pyörälenkillä, jossain vastamäessä oli saanut
kunnon kannustushuudot. Marjukkakin ilmestyi paikalle.
 |
| Romuista tehty kissa vahtii rajajokea |
2.12. Koska sää oli niin mukava, samoin kuin paikkakin – eikä meillä ollut kiirettä minnekään – päätimme jäädä vielä toiseksi yöksi. Sähkö tosin kenkkuili, mutta se on varsin tavallista näissä matkaparkeissa. Paistattelimme päivää ja kävimme kävelyllä tämän mukavan pikku kylän kivisillä kaduilla ja Espanjan ja Portugalin rajajoen rannalla. Lukuisia purjeveneitä kellui ankkurissa tai poijussa ja molemmin puolin jokea rantalaitureissakin oli purjeveneitä kiinnittyneinä. Kari kävi taas pyörälenkillä.
 |
| Toisella rannalla Espanja. Lehtitietojen mukaan näille kulmille pitäisi tulla silta yli rajoajoen. |
3.12. - > Odeleite, Almada
de Ouro, 24 km
Vanha tuttu paikka taas,
edullinen matkaparkki mäen huipulla. Mahtavat maisemat. Rannikolle on noin 20
kilometriä, ja rajajokikin pilkahtelee kaukaisuudessa. Paikka on jonkun
paikallisen metsästysseuran ylläpitämä. Huoltorakennuksessa on jopa ravintola,
joka tosin taitaa olla auki aika satunnaisina aikoina. Tupakkalaista viis,
isäntä vetelee baaritiskin takana tupakkia kaikessa rauhassa.
Aurinko paisto lämpimästi,
mutta tuuli oli kylmä. Riittävästi pukeutuneena pystyimme kuitenkin
istuskelemaan auringossa. Portugalin uutisista luin, että vuoristossa on tullut
lunta ja teitä on jouduttu sulkemaan.
4,12, - > Sao Bras de
Alportel, Live On Wheels, 86 km
Aamulla jo 9 astetta lämmintä.
Odeleiten matkaparkissammä näytti olevan melko useita pitempiaikaisia
leiriytyjia, ja monella karavaanarilla oli myös moottoripyörät mukana,
sähköavusteisista polkupyöristä nyt puhumattakaan.
Ajoimme rannikon tuntumaan,
aivan Espanjan ja Portugalin rajan tuntumaan Castro Marimiin tankkaamaan. Olipa
yllätys: Intermarchen tankkauspisteellä kelpasi vain portugalilainen
pankkikortti. Eikun lompsasta euroja kaivelemaan….
Ajelimme hyvän matkaa A22
moottoritietä, joka vuoden alussa oli muuttunut maksullisesta ilmaiseksi. Aika
kehnossa kunnossa.
Loppumatka pienempiä,
kiviaitojen reunustamia teitä LiveOnWheels matkaparkkiin. Hyvin mahduimme, tosi
ystävällinen papparainen vastaanottamassa. Aivan vieressä on Lidl, joten
ruokatäydennykset sujuivat näppärästi. Vähän sateista, 16 astetta lämmintä
kuitenkin. Naureskelimme, että viime vuonna vietimme täällä viisi sadepäivää
hiihtokisoja katsellen. Hyvä WiFi onneksi.
5.12. - > Sao Bras de
Alportel, Ecopark, 4 km
Aamulla peräti 13 astetta,
puolipilvistä. Teimme viimeiset ruokaostokset, piti varata itsenäisyyspäivän juhlaherkkuja.
Ecopark on meille molemmilta
aiemmilta Portugalin-talviltamme tuttu, yksi lempipaikkojamme. Ystävällinen
henkilökunta, tilavat parcelat, sähkö toimii moitteettomasti, samoin WiFi.
Kaunis ympäristö, siistit sosiaalitilat.
Eipä parempaa voisi toivoa. Eikä kalliskaan, 14 euroa vuorokausi
sähköineen, suihku yhden euron – ja lämmin vesi riittää!
Löysimme mukavan paikan ja
pitihän sitä ampumahiihtoa katsoa Areenasta. Ja kannatti katsoakin, miten
hienosti Suvi Minkkinen voitti kisan!
Iltapäivällä 18 astetta
lämmintä, hyvin tarkenimme taas istuskella auringossa auton vieressä.
6.12, Ecopark
Välillä aurinkoista, välillä
taas ei. Aurinkoisina hetkinä istuskelimme ulkona. Koska oli itsenäisyyspäivä,
minulla meni aika lailla aikaa valmistella ”juhlapiperrykset”. Katselin ja
kuuntelin samalla Katri Helenan jäähyväiskonserttia. Kari kävi pyörälenkillä.
Ennen linnan juhlien alkua
kuuntelimme Finlandia-hymnin, kilistelimme kuohuvalla ja nautiskelimme ne
piperrykset. Ja sitten katselimme sitä kättelytouhua ja pukuloistoa ja nautimme
juhlapäivän illallisen.
7.12. –> Miradouro Aqua de
Fusos, 35 km
Ja taas matkaan. Pienehköjä, mutta hyväkuntoisia tietä ajelimme viime vuodelta tutulle, huikealle näköalapaikalle. Jo itse matka oli päätä huimaava: Jyrkkiä mäkiä, mutkia, rotkoja aivan tien vieressä, laaksoja ja kukkuloita silmänkantamattomiin…tässä yksi syy, miksi rakastamme Portugalia!
Miradourolla on pöytiä penkkeineen ja keinu, kuten täälläpäin aika monella näköalapaikalla. Ja mielettömät näköalat!
Valitettavasti roskakorit olivat täynnä ja piittaamattomat kävijät olivat kylväneet roskiaan maahan, Oli pakko kerätä ne pois, puoli muovikassillista noukin ja vein pois vain muutaman metrin päässä olevaan suureen jätesäiliöön. (Jonka seuraavana aamuna roska-auto kävi tyhjentämässä, mutta itse miradouron roskikset jäivät edelleen pullistelemaan roskien paljoudesta. Kuuluvatkohan ne eri organisaation toimenkuvaan?)
Koska oli sunnuntaipäivä, paikalla piipahti pyöräilijöitä, motoristeja ja autoilijoita ihailemassa ja kuvaamassa maisemia. Yhtään matkailuautoa emme nähneet koko aikana.
Kari kävi kävelyllä, minä kirjoittelin tätä blogia.
8.12. - > Tavira - >
”Oma miradouto”, 40 km
 |
| Juuri auringon noustessa... |
 |
Kun pääsimme liikkeelle, tuntui että maisemat paranivat entisestäänkin. Nyt tien varressa oli useita levikkeitä, joista oli loistavat maisemat ja hyvin tilaa pysäköidä. Päätimme palata näille mestoille vielä – ja niinhän siinä kävi, että palasimme jo muutaman tunnin päästä!
Menimme Tavira Plazalle,
ostoskeskukselle jonka edessä toissa talvena rikoin kyynärpääni – kamalat
muistot. Ja jossa Kari viime talvena hoidatti kipeätä hammastaan.
Halusin käydä lääkäriaseman
laboratoriossa verikokeissa, joista oli sopinut lääkärin kanssa ennen reissuun
lähtöamme. Valitettavasti labra oi kiinni, sillä täällä on nyt juhlapyhä:
synnittömän sikiämisen päivä. Palaamme siis asiaan huomenissa.
Ajoimme takaisin kohti edellisöistä yöpaikkaamme ja pysäköimme mukavan näköiselle levikkeelle. Aurinko paistoi ja istuskelimme maisemia ihaillen auton vieressä, kunnes tuuli ajoi meidät sisälle.
Huomenna matka jatkuu, labran
jälkeen, määränpää vielä auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti