2. – 8.2.2025 / Navia – Castelets

Navia - > Cudillero Harbourg - > Caravia - > Las Hazas, Cobrece - > Guriezo - > Zestoa - > Hendeye (RANSKA) - > Castelets

Matkaa taitettu 619 kilometriä, Travemundeen Google Mapsin suorinta reittiä (ei maksuteitä) 1709 kilometriä. Katsoin huvikseni, maksullisia teitä 1691 kilometriä, ei kovinkaan paljon vähempää. Nopeampaa tietysti, kyllä. Meillä ei kuitenkaan ole vieläkään kiirettä.  Nyt olemme sentään jo Ranskassa.

Sateita emme nyt ole juurikaan saaneet. Etelämmässä, Espanjan aurinkorannikolla ja Portugalissa on ollut melkoisia sateita ja jopa tulvia ja samaa tuntuu ennusteiden mukaan olevan luvassa edelleenkin. Tuulet ovat sen sijaan olleet useampana päivänä todella, todella kovia. Maantiellä samoin kuin yöpaikoissammekin tuuli on puistellut välillä poloista kopperoamme vallan vimmatusti. Aurinkoa olemme voineet ottaa muutamana päivänä ja lämpötila on viime päivinä kohonnut kohoamistaan. Tänään lauantaina 8.3. tätä kirjoittaessani ulkona on 21 astetta, vaikka on pilvistä!

Hauskat roskikset Navian 
rantakäytävällä

2.3.  Naviassa edellisenä iltapäivänä lähes tyhjä matkaparkkimme oli taas täyttynyt illan ja yön aikana. Aamulla näytti sateiselta, mutta ehdimme kuitenkin käydä jokirannassa kävelyllä ennen lähtöämme. Kunnon sateita ei tullutkaan, vain muutama pisara lähtiessämme. Matkaparkki on kaupungin laitamilla ja pois ajaessamme huomasimme, että itse keskusta oli oikein hienon näköinen. Olisi ehkä ihan käynnin arvoinen joskus toisella reissulla.

Ajoimme huonosti paikattua tietä Cudillero Harbouriin, 52 km. Mäkiä, pitkiä tunneleita – jopa 1,2 km – ja pitkiä viadukteja (=siltoja) syvien laaksojen ja rotkojen yli. Hienoja maisemia.

Matkaparkkimme (ei palveluja, vain pysäköintipaikat) oli todellinen helmi, hienoimpia paikkoja missä olemme käyneet. Pysäköintipaikat olivat aivan rannan tuntumassa aallonmurtajan ja korkean muurin takana suojassa. Joiltakin paikoilta oli hyvä näköala joko karikkoiselle rannalle tai satamaan, jossa oli kalastusaluksia ja muita veneitä poijuissa. Muurissa oli varoitus siitä, että aallot saattavat lyödä sen yli, ja niin vain pääsimme senkin näkemään yläveden aikaan.

Kävimme useamman kerran aallonmurtajalla ihailemassa aaltojen hakkaamista teräviin kallioihin. Alaveden aikana muutaman kerran aallon sattuessa sopivasti aallonmurtajaan saimme roiskeet päällemme. Yläveden aikana emme tohtineet kyseiseen paikkaan mennäkään, sillä, kuten sanottu, aallot löivät aallonmurtajaan ja muurin yli melkoisella voimalla.

Sataman toisella puolen oli hieno vanha kylä kapeine mutkaisine katuineen, vielä kapeampine kivirappuineen ja vanhoine taloineen kallioiden kainalossa. Kalliossa oli 300 metriä pitkä tunneli, jossa virtasi vesi. Sen läpi olisi voinut myös kävellä, ja joku rohkea niin näytti tekevänkin. Väkeä oli paljon liikkeellä, kaikki parkkipaikat täynnä. Olihan viikonloppu ja hyvä sää, aurinkoista ja jopa 17 astetta lämmintä.

Iltapäivällä vesi alkoi nousta ja todellakin roiskia parkkipaikan muurin yli. Muutama matkailuauto oli pysäköinyt sen juurelle, mutta auto siirrettiin kiireesti pois ensimmäisten ankarien suolaroiskeiden ropistessa katolle. (Toivottavasti kattoluukkuja ei ollut auki…)

Yritimme valokuvata ja videoida roiskeita. Niitä tuli sen verran harvakseltaan ja epämääräisin väliajoin, että parhaat roiskeet jäivät kuvaamatta. Kun oli aikansa pitänyt kännykkää/videokameraa asemissa, eikä mitään tapahtunut, käsiä piti välillä lepuuttaa ja panna laite pois – ja tietysti hetikohta taas roiskahti oikein kunnolla. No joitain kuvia kuitenkin saatiin.

3.3. Kari kävi aamulenkillä kylän kupeessa olevalla korkealla kukkulalla 170 metrin korkeudessa. Oli kuulemma ollut kiipeämistä!!! Jyrkät mäet, mutta vaivan arvoista, mahtavat näköalat.

Sitten A8 moottoritielle kohti Caraviaa. Komeita kukkuloita, kauniita laaksoja, pitkiä viadukteja ja tunneleita, taas hienot maisemat. Luarcan kohdalla ja siitä (liian pitkän matkan) eteenpäin pinnoite oli todella äänekäs. Renkaat todellakin ulvoivat, ihan korviin sattui. Mietinkin, että jos olisimme ostaneet renkaat Luarcasta ja lähteneet siitä liikkeelle, olisimme varmaankin palanneet takaisin liikkeeseen valittamaan renkaiden melutasosta!

Ensimmäiseen paikkaan, jonne olimme menossa yöksi, olikin tullut matkailuautokielto. Ei auttanut muu kuin etsiä uusi paikka ja parinkymmenen kilometrin päästä Caraviasta löysimmekin oikein mukavan pienen parkkipaikan pikku puron rannalta. Vihreätä, valtavan suuri paju kukki puron varrella ja jotkut lehtipuut olivat hiirenkorvalla. Aurinkoista, 17 astetta lämmintä.

Kylässä paljon vanhoja taloja ja ikivanhoja muureja. Jossain vähän kauempana kilkattivat karjankellot, veikkasimme vuohilaumaa. Vähän yritimme etsiskellä sitä, mutta taisivat olla jossain vähän kauempana.

Turisti-info.
Tällaisia rakennuksia oli useita tässä kylässä. 

Paikallista ravintolaa oli kovasti kehuttu netissä (sekä paikalliset että turistit), joten ajattelimme käydä kerrankin ulkona syömässä. Niinpä kuuden maissa kävelimme tähän ravintolaan, jossa oli aika paljon väkeä paikalla. Valitettavasti vain kyseisenä päivänä keittiö ei ollut auki. Ehkäpä maanantai oli kokin vapaapäivä, samoin kun oli turisti-infonkin. (Yleisesti ottaen, esimerkiksi museot ja monet muut nähtävyydet ovat täälläpäin maanantaisin kiinni.) Ei kun autolle kokkailemaan.

Tällainen rakennus uuden talon vieressä. 
Miltähän tuntuu asua kummitustalon kupeessa?

4.3. Kari kävi aamuvarhaisella kävelyllä rannan luona. Siellä oli matkailuautoille sopiva pysäköintialue kiinni olevan campingalueen vieressä. Pannaan muistiin. Aamulla lämmintä 8 astetta.

Taas A8 tielle ja taas viadukteja, tunneleita, vuoria ja valtavia sumupilviä vuorten rinteillä. Ja jopa lumihuippuja näkyvissä!

Pienten kylien/kaupunkien halki

Viimeiset 20 kilmetriä Las Hazes kämppärille pienempää mutkaista, peltoje ympäröimää, kukkuloiden lomitse polveilevaa tietä. Jokisuistot aivan kuivillaan, ilmeisesti alavesi. Ruokavarasto oli alkanut huveta, joten poikkesimme pienehkössä kaupassa hankkimassa evästä. Aika niukka valikoima oli, mutta kaikkea tarpeellista kuitenkin löytyi.

Pienet kylät ja isot rakennukset

Olimme tällä alueella jo kolmatta kertaa, ja joka kerta vastaanotto on ollut yhtä ystävällinen. Ja tullessa käteen annetaan kahta puolta painettu paperi, jossa on kartta ympäristöstä ja toisella puolen selvästi alueen hinnat ja WiFi-tunnukset ja niin edelleen. Joissakin paikoissa pitää erikseen kysellä WiFit, pesukoneet, kuivurit ja niin edelleen. Aurinko paistoi pilvien lomasta, 16 astetta lämmintä. Laaksonrinne viheriöi auton keulan edessä, kukko kiekui jossakin ja kauempana kylä ja sen luostari komeili mäen päällä.

5.3. Lämpimämpi aamu, 12 astetta. Kauniiden polveilevien peltomaisemien halki kohti Guriezoa, 90 km. Vanhoja hienoja taloja tien varressa. A 8 tielle päästyämme korkea vuorijono huippuineen ja rinteineen näkyi koko ajan oikealla puolellamme, loppumatkalla vuoria oli molemmin puolin. Tuuli todella kovaa, auto huojui välillä tuulenpuuskissa. Poikkesimme Lidlissä isommilla ruokaostoksilla.

Loppumatka oli taasen pienempää, kovin mäkistä serpentiinitietä. Matkaparkki oli aika uusi, oikein siisti. Tilaa oli hyvin. Paistattelimme päivää, lämmintä oli 18 astetta ja vaikka tuuli oli kova, se oli lämmin. Oikein hyvin tarkenimme istuskella ulkosalla, ei tarvinnut laitella tuulisuojaa. Näimme uutisia Espanjan rankkasateista ja tulvista. Kari kävin kävelyllä ja löysi kivan vanhalle junaradalle tehdyn reitin, tunneleineen.

Näkymä Chiccin ikkunasta

Ikivanha rauniokirkko , Guriezo

6.3. Aamulla 14 astetta lämmintä! Huristelimme A8 moottoritietä, joka polveili aluksi aivan merenrannan tuntumassa. Mäkiä, tunneleita ja kova tuuli. Ensimmäinen harharetki, liittymäerehdys. Pääsimme vähällä, vain pienet kiemurat ja takaisi tielle. Navigaattori ohjasi meidät pois moottoritieltä, ilmeisesti se muuttui maksulliseksi. Liikenneympyrä toisensa perään, toinen harharetki. Että voi välillä olla hankalaa valita oikea liittymä.

N 634, moottoritien rinnakkaistie, oli kapea ja mutkainen, keskiviivallinen kuitenkin. (Keskiviivan olemassaololla tai poissaololla ”mittaamme” tien leveyttä.) Mäkiä, mutkia ja tunneleita edelleenkin. Ajoimme Elgoibarin läpi, kaupunki oli kahta puolta vinhasti virtaavaa jokea koskineen.

Sitten oli vastassa noin neljän kilometrin yhtämittainen, liikennemerkin mukaan 8% alamäki ja sitten tultiin alas 4,4 kilometriä yhtä jyrkkää mäkeä. Azpatia näytti kivalta kaupungilta, näytti olevan iso parkkipaikka jonkun linnan lähellä ja kaupungissa matkaparkkikin. Ehkä ensi  vuonna!

Vuoret muuttuivat korkeiksi ja karuiksi, yläosastaan aivan paljaiksi. Matkaparkkimme Zestoassa (130 km) oli tylsän näköinen paikka. Kopperoita oli useita, mutta kaikki näyttivät olevan paikalla vain säilytyksessä. Tavattoman lihava pieni koira – näytti kulkukoiralta – päivysteli autojen luona. Hellyimme mekin antamaan sille vähäsen kulkukissoja varten ostamiamme kissannappuloita.

Tuuli hirmuisen kovaa. Kari kävi kävelyllä ja löysi kivan joen rantaa seurailevan reitin, joka oli tehty vanhan junaradan päälle. Tunneleitakin tietysti oli taas.

Ranska joen toisella puolen. 

7.3. Aamulla taas 14 astetta. Matka jatkui mutkaista, mäkistä ja kapeata tietä (taas!) hyväkuntoista tietä kohti Hendeye:tä. (Ranska) Yllättäen tiemme olikin tukossa, ja jouduimme pieneksi matkaksi moottoritielle. Olin etsinyt matkan varrelta suuren ostoskeskuksen, tarkoitus oli ostaa vielä edullisia Espanjan viinejä (pönttöjä) kotiin viemisiksi. Yllätys, yllätys! Valtavan suuri kauppa (Eroski) ja hirmuiset määrät juomia, mutta vain kahta laatua punaista laatikkoviiniä, valkoista ei laisinkaan! Ensi kerralla teemme viiniostokset jo Portugalista!

Melkein kuin nukkekoti, näkymä
Lidlin parkkikselta. 

Taas pienet liittymäharhailut ja sitten pian olimmekin jo Ranskassa! Koska halusimme vielä täydentää juomavarastojamme, päätimme yöpyä ison Lidlin parkkiksella. Täyttä oli, mutta syrjästä sähköautojen latauspaikan vierestä meille löytyi rauhallinen paikka. Ja tästä Lidlistä löytyi viinejäkin. Edelleen kova tuuli, lämmintä kuitenkin 18 astetta.

8.3. Aamulämpötila taas 14 astetta. Nyt sitten riittikin kuskilla työtä, kun ajoimme nelisenkymmentä kilometriä Biarrizin nurkilla koko ajan taajamassa, liikenneympyröistä, tärinäraidoista ja liikennevaloista toisille. Vihdoin pääsimme väljemmille vesille ja välillä tietä reunustivat komeat plataanirivistöt ja välillä laajat peltoaukeat. Mantelipuut ja narsissit kukkivat.

70 kilometriä Hendeyestä ajettuamme navigaattori ohjasi meidät taas moottoritielle, jota huristelimme ruhtinaalliset viitisen kilometriä. Sitten loppumatka pienempiä teitä Castetsin matkaparkkiin, yhteensä 91 kilometriä.

Metsäinen matkaparkki, tammia ja muutama pinjamänty. Tullessamme oli vain muutama muu matkailuauto, mutta illan mittaan niitä ilmestyi lisää. WiFi toimi hiukan katkonaisesti, mutta saimme kuitenkin seurattua miesten 50 kilometrin hiihdon.

Kari kävi kävelylenkillä, taas hienot kävelyreitit. Minulla oli taas kirjallisten töiden eli blogihommien aika.

Sen verran pitää mainita, että Corunan liukastumisen takia varpaani/jalkapöytäni on edelleen kipeä ja turpoaa rasituksessa, joten kävelyt ovat jääneet aika vähiksi toistaiseksi.

Seuraava blogi taas suunnilleen viikon kuluttua! Mukavaa kevään odotusta!