4. – 13.2.2024 / Castro Verde – Camping Alentejo

 

Castro Verde - > Beja - > Serpa - > Amieira - > Evora - > Camping Alentejo

Taas on edetty hissuksiin, yhteensä 228 kilometriä. Castro Verdessä yövyimme kaksi yötä, samoin Bejassa, Serpassa peräti kolme ja Evorassa taas kaksi. Sää on ollut vaihtelevaa, välillä sateista, välillä auringonottopaiiviä.

Yllä vähän hassu juttu. Olemme Suomessa tottuneet hyvänmakuiseen ja helposti levitettävään Oivariiniin. Mitään sentapaista emme ole onnistuneet Portugalista löytämään. Koska en margariinia suostu syömään, olemme ostaneet oikeata voita. Rasiassa se on jääkaapista otettaessa kivikovaa ja armottoman hankalaa levittää. Sitten keksin: ostetaankin pakettivoita jz vedellään juustohäylällä ohkaisia siivuja tarpeen mukaan leivälle. Hyvin toimi. (Näkkileipääkin on vielä vähäsen jäljellä!) 

Ihan yleisiä havaintoja matkan varrelta: Hollantilaisia on liikkeellä paljon, ovat luullakseni eniten edustettuina. Suomalaisiakin olemme tavanneet enemmän kuin viime talvena. Koiria on todella monessa autossa. Yksin retkeilyautolla liikkuvia naisia on paljon, samoin naispareja – ainakin enemmän kuin miespareja.

Ajatuksena on hiippailla täältä sisämaasta Nazaren kulmille, sieltä pitää hankkia johto PowerBankille Ecoflow:lta. Sitten – ainakin tämänhetkisen suunnitelman mukaan – Portugalin ja Espanjan rantoja Biskajan kaakkoisnurkalle ja sieltä Ranskaan. Laivalippuja ei ole vielä tilattu, mutta tarkoitus olisi tulla Suomeen noin maaliskuun lopussa/huntikuun alussa. Saapa nähdä.

4.2. Yöllä taas varsin viileätä, aamulla vain neljä astetta lämmintä. Ihana kuuma suihku aamutuimaan teki hyvää!

Päivästä tuli lämmin ja tuuleton, vietimme aikaa paistattelemalla päivää auton kupeessa. Karilla oli vatsa ja kurkku kipeänä, joten kylillä kuljeskelu jäi väliin.

5. – 7.2.   Aamulla kaksi astetta, aurinkoista. Ajoimme 42 kilometriä Bejaan. Tie halkoi ylätasangon laajoja peltoja ja isoja viini- ja hedelmäviljelmiä, joita riitti silmänkantamattomiin. Välillä valtavia lammaslaumoja ja lehmikarjaa laiduntamassa.

Mielenkiintoisia katukylttejä

Tämän kuvan ottamisen jälkeen luin lehdestä, 
että tällaisia on Suomessakin. Enpä tiennut! 

Bejan kunnallinen camping oli melko vaatimaton, mutta aivan toimiva (Ja edullinen! Kaksi yötä sähköineen yhteensä 13,89 €). Löysimme mukavan paikan, johon aurinkokin osui osan päivää. Wifi toimi erinomaisesti. 

Baari

ieni kaupunki oli oikein viehättävä, päätimme viivähtää kaksi yötä. Aurinko paistoi, lämmintä molempina iltapäivinä 19 astetta. Mukavaa!

Kiertelimme kaupungilla, juttelimme samalla alueella olevan suomalaispariskunnan kanssa. Tunsimme itsemme vallan noviiseiksi kuultuamme heidän vuosien karavaanimatkoistaan.

Ikivanha torni keskellä camping.
aluetta

7. – 10.2. Ylängön halki 32 kilometriä hedelmä/oliivitarhojen reunustamaa tietä Serpaan. Google Maps ajatti kaupungissa aivan kummallisiin paikkoihin, mutta löytyihän sen caravanalue aikamme harhailtuamme. Oikein mukava, siisti ja ilmava alue aivan pikku kaupungin keskustassa. Yllättävän vähän matkakulkineita. Isot, hyvin merkityt pysäköintiruudut, puiden varjoa sitä kaipaaville, nurmikolla useita pöytä-penkkiyhdistelmiä. Sosiaalitilat olivat todella vanhat… osa vessoista vain reikä lattiassa! Tilat olivat kuitenkin siistit – ja suihkujen lisäksi tiskipaikallakin sai kuumaa vettä! Se on täällä enemmän kuin harvinaista.

Ensimmäisen kerran näimme käytetyn
ruokaöljyn kierrätyspisteen

Ensimmäisenä iltapäivänä ja iltana satoi kaatamalla. Naapurinamme oli vanhahko retkeilyauto, vanhemmat ja kaksi noin 7 – 9-vuotiasta vilkasta pikkupoikaa. Kaatosateessa he juoksentelivat ulkona, yrittivät ”lentää” hyppäämällä sateenvarjon avulla betonisen vesipisteen päältä, valuttivat vettä sateenvarjon sisäpuolelle ja nostivat sen päänsä päälle… lystiä näytti olevan. Vanhemmat saivat näitten leikkien jälkeen pikkuiseen kulkineeseensa kaksi läpimärkää pikkupoikaa!

Suomalainen Sunlightkin oli alueella, mutta ovet olivat turvalukossa koko alueella olomme ajan. Ketään ei siis ollut kotosalla.

Kaupunki näyttää hyvin vanhalta, enimmäkseen matalia yksikerroksisia kivitaloja kapeiden katujen varrella. 1100-luvulta oleva linnanraunio , kellotorni, hieno puisto. Kerrassaan hurmaava paikka. Kolmen yön pysähdyksen arvoinen ehdottomasti.

Ostimme pikkuruisesta artesaanikaupasta tämän reissun ensimmäisen matkamuiston: Pienen iloisennäköisen keramiikkapossun Karin 60-vuotislahjaksi ostamani kivisen Velmu-villisian kaveriksi. (Saa nähdä, milloin meillä on sellainen koti, että ne saadaan esille….) Tämä 3,50 euron ostos käärittiin huolellisesti paperiin, pakattiin paperipussiin, joka suljettiin niininauhalla ja pussin kylkeen liimattiin vielä pikkuinen kukka-askartelukin. Voi että!

Kävelyretkellä kävimme Pingo Docessa kahvilla: kahvit, täytetyt briossicroissantit, pastel de natat, tuoremehut molemmille, yhteensä 5,58 €!  

Puistossa suurin koskaan näkemämme
"mikkihiiri"kaktus

Karin kävelylenkki jäi vajaaksi, muutama iso irtokoira tuli vastaan ja Kari totesi parhaaksi kääntyä takaisin. Seuraavan päivän pyörälenkillä opastelulla reitillä tuli portti vastaan, joten sekään ei mennyt ihan suunnitellusti.

Päivät olivat melko lämpimiä, puolipilvisiä, iltapäivisin noin 17 astetta.

10.2. Amieiraan 60 kilometriä loivasti kumpuilevaa ylänköä. Taimirivistöjä silmänkantamattomiin, oliiviviljelmiä, lammaslaumoja, lehmiä. Kiva parkkipaikka tekojärven rannalla, viisi muuta matkailuautoa. Jokunen vuosi sitten ranta oli tehty uimarannaksi. Niitä ei juurikaan ole näkynyt täällä sisämaassa. Karilla on ollut hammas kuuman- ja kylmänarka muutaman päivän.

Kari laski kyydissä ainakin kuusi henkeä. 
Parempaa kuvaa en ehtinyt saada. 

Taas kerran upea auringonlasku! 

11.2. Evoraan 59 kilometriä. Harmaata, ensin tihkua, sitten kunnon sadetta. Hyväkuntoinen tie kulki edelleen oliivitarhojen ja peltoaukeiden halki. Ilmainen matkaparkki vajaan kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Osa paikoista tilavia kylkipaikkoja, osa taas ”normaaleja”, melko lyhyitä asuntoautolle. Onnistuimme ensin saamaan hyvän kylkipaikan.

Totesimme, että hammaslääkäri pitää löytää ja läksimme jalan vesisateessa Google Mapsista läheltä löytyneitä hammaslääkäriasemia etsimään. Kumpaankaan ei päässyt vastaanotolle ja meidät neuvottiin menemään Evora Plazan ostoskeskukseen.

Ajoimme sinne autolla, ja lääkäriasemalla meidät neuvottiin odottamaan, kunnes joku lääkäri ehtisi ottaa Karin vastaan. Potilaita tuli ja meni, me odotimme ja odotimme. Melkein kaksi tuntia meni ja olimme jo päättäneet, että kahden tunnin odotuksen jälkeen yrittäisimme tilata ajan vaikka seuraavaksi päiväksi. Viime tipassa Kari kutsuttiin sisään – minä menin mukaan tulkiksi.

Tohtori tutki kalustoa, testasi jollain kylmällä – ja välillä otti niin kipeästi, että Kari melkein pomppasi tuolilta.

Sitten röntgen. Mitään aivan ilmeistä ei näkynyt, mutta lääkäri arveli yhden hampaan juuren olevan tulehtunut. Antibioottikuuri ja juurihoito olisi tarpeen. Päätimme, että katsomme tilannetta antbioottikuurin kanssa ja jätämme juurihoidon Suomessa hoidettavaksi, ellei tilanne äidy pahemmaksi. Maksu 34 euroa (yksityinen hammaslääkäriasema siis), röntgenkuvineen kaikkineen! Suomessa melkein saman verran olisi mennyt jo toimistokuluihin! Antibioottikuuri 6 euroa. Ei täällä sairastaminen kauhean kallista tunnu olevan – no, onhan palkkatasokin huomattavasti alhaisempi, mutta silti…

12.2. Kiva kävely muurin ympäröimässä Evoran vanhassa kaupungissa. Serpassa talot olivat yksinkertaisia ja yksikerroksisia, täällä kaksikerroksisia, usein ranskalaisine parvekkeineen. Kadut olivat kapeita ja pikku ”välikujat” vielä sitäkin kapoisempia. Aamupäivällä kun olimme liikkeellä, ravintolat vasta availivat oviaan ja keskusaukiolle leviteltiin pöytiä ja tuoleja. Päivemmällä saattaisi olla melkoisesti säpinää! Matkamuistomyymälöitä oli aika paljon ja silmiinpistävin tuoteryhmä olivat isot, lämpimät, värikkäät huivit. Oikein kauniita, niitä oli mukava katsella ja kovasti olisi tehnyt ostaakin, mutta kun ei tarvitse niin ei tarvitse, Kaikkea ”kivaa” kun nyt vaan ei voi ostaa.

Kahvilapöytiä viritellään paikalleen.

Kari kävi vielä päiväkävelyllä kiertäen vanhankaupungin ulkopuolta, minä tein näitä kirjallisia töitä.

13.2. Sumuinen aamu. Onneksi sumu hälveni kauppareissun aikana ja aurinko alkoi paistaa täydeltä terältä.

Ajoimme 35 kilometriä hyvää tietä Camping Alentejoon. Alkumatka pitkin melko tasaista ylänköä, suoraa tietä, vähän ennen campingaluetta maasto muuttui taas tasaiseksi.

Alueella on aika vähän paikkoja, pysåköintiruudut ruhtinaallisen suuria. Löysimme mukavan aurinkoisen paikan ja nautiskelimme kauniista ja lämpimästä säästä (19 astetta).

Huomenna luultavasti auton keula kohti uutta paikkaa.