14. - 21.11.2024 / Metz – Salamanca (Espanja)

 

Olemme tehneet Muugasta lähtien matkaa 4512 kilometriä. Vihdoin viimein, muutama päivä sitten ilma lämpeni huomattavasti ja päivällä on ollut jopa 17 astetta lämmintä. Kylmimmillään on aamulla ollut 2 astetta pakkasta.

Välillä on ajettu moottoriteitä rekkojen seassa, välillä taas pieniä ja mutkaisia pikkuteitä. Hankalin pätkä taisi olla Ranskassa Biskajan perukan luona, Biarrizia ohitettaessa. Tunti meni aikaa, liikenneympyröitä ja -valoja toinen toisensa perään. Tunnissa etenimme noin 15 kilometriä. Kuski uhkasi jo lopettaa ajamisen!

Ensin meillä oli tarkoitus ajaa Espanjan pohjoisrantaa A Corunaan ja sieltä etelään päin, mutta Portugalin houkutus kasvoi liian suureksi ja päätimme suunnistaa suorempaa tietä lempimaahamme. Tätä kirjoittaessani pidämme tuulipäivää (!!!) Salamancassa. Kesällä näistä autoreissuistamme jutellessa tuli moneen kertaan mainittua, että yksi merkittävä ero on se, että autolla maantietä kulkiessa ei tarvitse piitata tuulista. Tällä hetkellä olemme avoimella ylängöllä Salamancan luona, tuulta jopa 18 m/s! Matka jatkunee huommenna.

Tähän asti tapahtunutta:

Metz – Seurre – Jarnages – Libourne – Saint Macaire- Laberene – Burebä – Villares de la Reine (Salamanca)

to 14.11. - > Seurre, 297 km. Aamulla 8 astetta lämmintä, tihkusadetta. Ensimmäinen polttoaineasema oli vain muutaman kilometrin päässä ja menimme jonoon rekkojen perään. Omalla vuorollamme havaitsimme, ettei tämä asema ollut tarkoitettu tavallisille autoille vaan pelkästään rekoille. Onneksi uusi tankkauspaikka löytyi aika läheltä. Moottoriteiden varrelta emme halunneet tankkausta tehdä, vaan siirryimme pienemmälle tielle. Ennen kuin pääsimme takaisin moottoritielle, jouduimme ajamaan hyvän matkaa läpi pienten, vähän nuhjuisen näköisten (ei kuitenkaan ränsistyneitten) kylien halki.

Moottoritien varrella oli sumuista, valtava aurinkopaneelipelto ja laajoja viljelysmaita. Puoliltapäivin aurinko alkoi pilkistellä pilvien takaa. Maasto muuttui mäkisemmäksi, tien vierellä peltoja ja taas peltoja, lehmiä laiduntamassa ja välillä jokunen kyläkin. Maas-joki kiemurteli hyvän matkaa tien vierellä.

Sitten taas kevyttä sumua. Tien varrella oli runsaasti pysäköintipaikkoja, suuria rekkaparkkeja ja toiset pienempiä. Ohitimme Langresin, joka näytti hienolta vanhalta linnoituskaupungilta. Emme malttaneet pysähtyä - ehkä joskus…

Asetuimme mukavaan PassEtapes matkaparkkiin joen tuntumaan- Vieressä oli suuri venesatama ja valtavan paljon ilmaisia pysäköintipaikkoja. Kesällä varmaan täyttä, nyt vain muutama pikkuauto parkissa.

Muutaman sadan metrin päässä oli sulku, jossa osuimme juuri näkemään valtavan pitkän matkustaja-aluksen sulutuksen. Väliä sulun seinämiin ei ollut kummallakaan puolella kovinkaan monen Hesarin verran. Tarkkaan täällä on kanavilla kulkevat alukset mitoitettu sulkujen leveyden mukaan.

Alueella piti olla WiFi, mutta valitettavasti en saanut sitä ankarasta yrityksestä huolimatta toimimaan. Onneksi meillä on Euroopassa 42 GT dataa käytettävissä, joten normaaleihin lehdenlukuihin ja muihin surffailuihin se riittää. Joskus olisi vain kiva katsoa vaikkapa La Promesaa YLE Areenasta, sitä ei arvaa tehdä mobiilidatalla.

Pe 15.11. - > Gouzon - > Jarnagas, 307 km. Aamulla neljä astetta, pilvistä, sumuakin. Tein aamulla airfryerillä omena-kaurapaistoksen Karin veljeltä Vimpelistä saaduista talviomenoista. Hyvin maistuivat vaniljavanukkaan kanssa – vaniljakastiketta ei matkan aikana kaupoista ole löytynyt.

Ajelimme oiken hyvää (N73) tietä. Sumu tiheni joksikin aikaa, sitten taas kirkastui. Tien varrella laidunsi lukuisilla laitumilla lehmiä, kaikki valkoisia. Ajoimme vanhan, elävän, kivan näköisen Gueugnon-kaupungin halki.

Reittimme muuttui mäkisemmäksi, mutkaisemmaksi. Peltoja, lehmiä murkinoimassa matalien pensasaitojen rajoittamilla laidunalueillaan. Puissa ja pensaissa hienot ruskavärit. Taas ohitimme yhden hienon näköisen vanhan kaupungin, Bourbon-Lancy.

Iltapäivällä ylitimme Loiren ja aurinkokin alkoi taas paistaa. Gouzonista löysin pienen ilmaisen matkaparkin, kolmionmuotoinen alue picnic-pöytineen plataanien alla. Vessakin oli käytettävissä. Valitettavasti vain huoltorakennuksen portaille tuli istuskelemaan kaksi noin kolmekymppistä miestä, jota keskustelivat kovaan ääneen ja polttelivat koko ajan jotakin. Kävin kävelemässä pienen lenkin WC-rakennuksen ympäri ja nuuhkin – ainakaan tavallista tupakkaa siinä ei polteltu. Tuli turvaton olo, emme halunneet jäädä tähän paikkaan yöksi.

15 kilometrin päästä Jarnagesista löytyi pikkuruinen matkaparkki kylän laidalta, ja siellä vietimme rauhallisen yön.

La 16.11. - > Libourne, 294 km. Aamulla -2 astetta pakkasta! Ensimmäinen pakkasyö koko matkan aikana! Maa kuurassa. Kari kävi aamulla anivarhain kävelyllä ja ostamassa meille aamupatongin. Auringon lämmittäessä kuuraisia plataaninen lehtiä tuntui kuin sataisi vettä.

Matka jatkui moottoriteitä pitkin, pitkiä korkeita mäkiä toinen toisensa jälkeen. Vastaan tuli rekkasaattue (en ehtinyt laskea montako rekkaa) kuormanaan keltaisiksi maalattuja panssarivaunuja!

Tie muuttui kaksikaistaiseksi. Kylien liepeillä tietä reunustivat pitkän matkaa plataanipuurivistöt. Tähän asti on teiden varsilla ollut kohtalaisen pienin välimatkoin rekkaparkkeja tai muita pysäköintialueita, nyt niitä ei tullut pitkään aikaan vastaan. Meillä on ollut tapana pitää paussi ja keitellä päiväkahvit puolenpäivän maissa ja nyt alkoi kahvihammasta jo ankarasti kolottaa.

Vihdoin, Cognac-alueelle päästyämme, löytyi pienen kylän laitamilta picnic-alue ja matkaparkki. Puistossa kasvoi valtavan suuri rhododendron, jo ihan kuin puu. Ympärillä viiniviljelmiä. Saimme vihdoin kahvit,

Libournessa asetuimme pienelle PassEtapes matkaparkille. Aurinko paistoi, lämmintä 16 astetta. Nautimme pienen järven rannalla olevassa ravintolassa matkan ensimmäiset terassioluet (12,80 euroa! HUH!)

Kävimme kävelemässä noin kuuden kilometrin lenkin järven ympäri. Rannalla oli runsaasti lasten leikkialueita, itse järvessä 9 souturataa ja useita kilpasoutuveneitä harjoittelemassa. Rannalla oli vuoden 2024 Olynpiatulen muistomerkki. Kalastaminenkin oli sallittua, ilmoitustaululla tarkat ohjeet mitä kalaa sai milloinkin kalastaa – ja varoitus, että kaloissa on jotain bakteeria eikä niiden syöminen ole suositeltavaa. Siitä huolimatta rannalla oli pitkä rivi kalamiehiä, monet täkäläiseen tapaan varustautuneina tuoleilla ja jotkut jopa pikku pöydillä ja aurinkovarjoilla.

Su 17.11. - > Saint-Macaire, 54 km. Aamulla 8 astetta lämmintä, pilvistä. Liikenneympyrä toisensa peräään. Olimme Berdeauxin aluella, tien varsilla viiniviljelmiä. Tie oli vanha ja huonokuntoinen. Saint-Macaire on pieni, vanhojen muurien ympäröimä kylä. Kapeat kadut, kivoja taloja, kirkko 1100-luvulta. Enimmäkseen asuntoja, pari ravintolaa ja leipäkauppa. Hyvin, hyvin hiljaista lukuun ottamatta kirkon luona olevaan partiolaisten tapahtumaa.

Näkymä Chiccin ikkunasta

Tien varteen oli istutettu pitkälle matkalle
puuntaimia. Jokainen istuttaja oli saanut
oman nimensä näkyviin. 

Rakkauden tuoli

Lieneekö. tässä ollut aikanaan 
joku kestikievari?

Ma 18.11. - > Laberne, RANSKA, 234 km. Aamulla 8 astetta, pilvistä. Kari kävi reippaana aamuvarhaisella kävelyllä ja toi mukanaan aamupatongit. Ruokakauppa ja tankkaus pienen matkan päässä yöpymispaikastamme.

Hyvä tie. Yllättäen tien vieressa oli iso pelto täynnä ruskeita kanoja. Ilmeisesti lintuinfluessavaara on jo ohi. Tasaista, loivaa nousua. Peltoja silmämkantamattomiin. Valtavan suuria kastelulaitteita. Valitettavasti liikkuvasta autosta niistä ei saa valokuvaa!

Sitten alkoi maksullinen moottoritie ja siirryimme rinnakkaistielle. Liikenneympyrä toisensa perään. Erään kylän kohdalla näytti aivan kuin olisimme ohittaneet härkätaisteluareenan.

Iltapäivällä oli taas jo 16 astetta lämmintä ja aurinko paistoi, hiukan pilviä taivaalla. Pysäköityämme joimme ensimmäiset ulko-oluet Chiccin kupeessa.

PassEtapes matkaparkistamme oli moin 1, 2 kilometrin matka rannalle. Tien molemmin puolin oli useita camping-alueita ja majoitusliikkeitä sekä ravintoloita vieri vieressä, kaikki kiinni. (Siesta-aikako klo 15 – 16 vaiko suljettu koko matalasesongin ajaksi, emme tiedä.)

Hiekkaranta oli tavattoman pitkä, kome aaltojen jyminä, hienot korkeat mainingit ja muutama surffari aalloilla.

Ti 19.11. - > Bureba, ESPANJA, 242 km. Ensimmäinen tunti pelkkiä liikenneympyröitä toisensa perään Biarritzin kulmilla. Kuski oli jo hermostua! Asutusta koko matkan, hienin näköisiä taloja. Viimein pääsimme pois asutuksen luota ja taas tietä reunustivat pellot. Tällä kertaa lehmät eivät olleet enää valkoisa vaan kirjavia.

Espanjan rajan ylitys meni melkein huomaamatta. Heti kohta edessämme oli ensimmäinen korkea vuori. Moottoritien pinnoite oli omituinen, se sai renkaat vinkumaan välillä aivan kummallisesti. Tie kulki jokilaakson rinteellä, toisella puolella oli jyrkkääkin jyrkemmät rinteet. Mäkiä, lukuisia tunneleita, serpentiinimutkiakin. Ylänköalueella valtavia tehdaskomplekseja, ei asutusta.

Iltapäivällä liikenne pysähtyi ja tuli ruuhka vähäksi aikaa. Edessä oli tapahtunut muutaman rekan liikenneonnettomuus.

Taas kerran oli tien laidassa aurinkopaneeleja suuren pellon täydeltä. Lämmintä oli 17 astetta, ja ohitimme lumiauran! Tuuli kovaa.

Yöpaikkamme oli pienen pieni matkaparkki pienen pienen kylän kupeessa. Paikalla oli 
edellisessä paikassa näkemämme ruotsalaiskaravaanari, joka tuli juttelemaan ja kyselemään matkasuunnitelmiamme. Hän vaimoineen oli menossa Espanjan etelärannikolle päin. Kertoi vielä harrastavansa haitarinsoittoa ja kysyi, häiritsisikö se meitä. No ei tietenkään…

Kylä oli todella piskuinen. Kävelyllä näimme yhden koiran räksyttämässä pihalla, yhden miehen, yhden traktorin liikkeellä ja muutaman pysäköidyn auton. Suurin osa taloista näytti aivan asumattomilta. Jossain talossa Napoleon oli oleskellut joskus aikoinaan. Merkilliseltä näytti, kun kaikissa taloissa kaikki alakerran ikkunat oli varustettu kaltereilla.

Ke 20.11. - > Villares de la Reina, Salamanca, 303 km. Suomessa lumimyräkät! Meillä taas 8 astetta lämmintä ja pilvistä.

Komea härkä tähyää kaukaisuuteen...

Alkumatkalla ajaessamme pienen kaupungin läpi liikennevalot olivat epäkunnossa ja yhdessä risteyksessä oli kaksi ihan ihka elävää liikennepoliisia ohjaamassa liikennettä jonkin opplaitoksen lähellä. Tankkauspaikalla oli henkilökunta tulossa tankkaamaan. Kari halusi tankata kuitenkin itse, koska jos dieseliä laskee liiaan kovaa, se alkaa loiskia yli.

Alkumatkasta teimme muutamat liittymäharhailut. Selvisimme kummallakin kerralla onneksi vain noin kilometrin matkan ajolla, kun saimme tehtyä U-käännökset ja pääsimme oikealle reitille.

Näissä on välillä tosi hankala osua vauhdissa oikealle kaistalle! 

Tie kulki ylätasangolla, maaperä näytti olevan hiekkaista ja siellä täällä näkyi dyynintapaisia. Maisema oli avoin, tuuli vain voimistui ja voimistui ja Kari sai ohjastaa tosissaan varsinkin rekkojen läheisyydessä. Nousua aina vain ylöspäin.

Kirjautuminen alueelle piti tehdä ennen sisään ajoa netin kautta. !!!@@###… kännykkä oli lentää seinään, jouduin johonkin luuppiin. Vihdoin viimein onnistui ja puomi aukeni. 10 € vuorokausi sähköllä. Siistit vessat. Lämmintä vettä tiskipaikalla klo 13 – 15. WiFikin piti olla, mutta ei toiminut. Ei mikään kaunis paikka, pelkkä pensasaitojen ympäröimä kenttä, parcelat köysillä rajattuina. Ihan kelvollinen kuitenkin.

Kävimme kylällä ruokakaupassa. Katujen varrella molemmin puolin aivan englantilaisen näköisä rivitalorivistöjä, aika uusia.

To 21.11. Villares de la Reina. Aamulla lämmintä taas 8 astetta. Yölla ja aamulla tuuli todella kovaa ja samaa oli luvassa koko päiväksi. Päätimme pitää tuulipäivän, koska avoimella moottoritiellä tässä jopa 18 m/s tuulessa ajaminen ei ole enää kivaa eikä ehkä aina tälläisella kulkineella tuulipinnan takia niin turvallistakaan. Kiitettähän meillä ei ole minnekään.

WiFi toimii nyt ja saanpa aikaiseksi tämän blogin julkaisun tämän ”vapaapäivän” ratoksi.