11. - 16.1.2024 Armacao de Pera – Barragem de Odelouca

 

Viikko on mennyt vaihtelevissa, tosin lämpimissä keleissä. Enimmillään oli jopa yli 20 astetta varjossa ja aurinko helotti täydeltä terältä. Viime päivinä on sitten sadellut, mutta yölämpötilatkin ovat olleet yli 15 astetta. Lähimatkailua, 65 kilometriä yhteensä.

Oleemme nähneet viimeisen viikon aikana muutaman tuulahduksen menneiltä ajoilta. Portimaossa mennä kopsutteli hevonen kärryineen keskellä muuta liikennettä, romanimies ohjaksissa ja nainen pikkulapsi sylissään kärryissä. Kaikessa rauhassa siinä mentiin.

Sivupeilimme oli saapunut Oulusta ja käydessämme hakemassa sitä ystävältämme Timolta näimme romanileirin. Timon talon vieressä on pläntti joutomaata ja siihen leiri oli rakennettu sekalaisista rakennustarvikkeista. Timo kertoi, ettei asukkailla ole minkäänlaista vessaa ja tarpeet hoidetaan parkkipaikalla autojen välissä…

Sisämaahan ajaessamme näimme lammaspaimenen! Parin pikkutien risteyksen luona istui vanha nainen jakkaralla tihkusateessa sateenvarjon alla pitkä keppi kädessään ja lammaslauma ympärillään aterioimassa.

Vaikka useimmat asiat ovat Portugalissa paljon halvempia kuin Suomessa, olemme törmänneet muutamaan poikkeukseen. Paristot ovat tosi kalliita, AAA patterit yleensä yli euron kappale. Syviä pahvilautasia ei tahdo löytyä ollenkaan ja jos löytyy, 8 kappaleen pakkaus maksaa yli kaksi euroa. Aika hyvä hinta pahvilautaselle. (Yleensä syömme kunnon lautasilta, mutta aamupuuron/murot nauttisimme kernaasti pahvilautasilta.) Emme ole kyseisiä lautasia raaskineet ostaa, ennemmin tiskataan. Seuraavaa (mahdollista) reissua varten mukaan otettavien listalle on nyt kertynyt 1) irtotee 2) paristot 3) pahvilautaset. Pieniä asioita, mutta on tylsää aina uuteen kauppaan mennessä kierrellä turhaan etsimässä tällaisia asioita.

Armacao de Pera: Läksimme toiveikkaana etsimään ruokapaikkaa Karin synttärin kunniaksi. Kaupunki oli täysin kuollut. Ihmisiä ei liikkunut juuri laisinkaan ja löysimme vain yhden ajateltavissa olevan auki olevan ravintolan ja muutaman auki olevan kahvilan tai baarin. Intialaiseen ravintolaan siis. Emme ole intialaisessa aiemmin käyneet, joten melkoista arpomista ruuan valitseminen oli. Kari otti katkarapuja pinaattikastikkeessa ja minä kanaa… en muista enää missä soosissa. Ruoka oli ihan hyvää, mielestämme se tosin kaipasi hiukan suolaa. Palvelu oli ystävällistä ja jälkkäri-Irish Coffeet tosi tymäkät.

Seuraavana aamuna vaihdoimme camping-alueella hiukan tilavampaan ja aurinkoisempaan paikkaan. Paistattelimme päivää, Kari viritteli taas aurinkopaneelit töihinsä ja kävi pyörälenkilläkin.

Pistäydyimme alueen kaupassa ja totesimme tarjonnan hyvin vaatimattomaksi.

Taidetta Armacaon kadun varrella. Useita samanlaisia
kuvakollaaseja paikallisista kalastajista. 

Päiväkävelyllä huomasimme rannalla suuren hiekkakentän jolla oli runsaasti matkailuautoja parkissa. Vähän harmitti, kun emme olleet illan pimeydessä huomanneet sitä ohi kulkiessamme. Olisimme ihan hyvin voineet siirtyä aamupäivällä tähän ilmaiseen paikkaan.

Hiekkaranta oli hieno, tietenkin. Kaupunki on aika ”uusi”, emme nähneet juurikaan vanhaa rakennuskantaa.

Praia da Marinha: Aamulla oli tarkoitus käydä suihkussa, mutta niistä tuli vain kylmää vettä! Kumpikin meistä kokeili omalla puolellaan kolmea suihkua ja totesi saman. Pettyneinä palasimme Chicciin, panimme vedenlämmityksen päälle ja kävimme taas omassa suihkussamme.

Park4Nightin neuvoma parkkipaikka ei enää vastannutkaan satelliittikuvia eikä sinne saanut laisinkaan ajaa matkailuajoneuvoilla. Kieltokyltti oli tien varressa noin kilometrin päässä! Löysimme kuitenkin asiallisen puskapaikan. Pieni kömmähdys sattui, kun Kari ajoi korokekiilojen päälle saadakseen auton suoraan. Renkaat menivät kiilojen yli ja jäivät törröttämään pystyyn lokasuojiin kiilautuneina. Hetken aikaa kesti, ennen kuin ne saatiin pois. Vähän ne kärsivät vaurioita, mutta ovat edelleen käyttökelpoiset. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli kylmä ja kova. Virittelimme takaluukusta roikkumaan fleecehuovan ja olosuhteet auton kupeella olivat oikein mukavat istuskella.

Kävimme kävelyllä, tie kulki varsin äveriään näköisten talojen ja suurten piha-alueiden vierellä. Aivan upeat rantatörmät oli täälläkin ja aika paljon ihmisiä maisemia ihailemassa.

Praia do Alemao, Portimao. Palasimme tuttuun paikkaan. Tuuli oli edelleen aika kova, aallokko merellä aikamoinen, mutta lämmintä kuitenkin jopa 18 astetta.

Kävelimme Alvoriin, lenkille tuli mittaa reilut kahdeksan kilmetriä. Piiiitkä hiekkaranta, ja jyrkänteen juurelta lähelle entistä camping-aluette lankkukäytävää riitti 1,35 kilometrin verran. Hiukan ihmettelimme sitä, että ravintoloita rannassa ei ollut kovin paljoa, ainakaan verrattuna Portimaon Praia da Rochan rantakäytävään. Vain muutama oli auki.

Kulkukissoja täällä on paljon. 
Lieneekö tämä koti- vai kulkukissslle tarkoitettu kulkuaukko.

Kopperoiden pysäköintialueella oli kaksi-kolmekymmentä kulkinetta, mutta tilaa näytti olevan vielä vaikka kuinka. Päätimme jossain välissä tulla tänne, aivan hitekkarantojen tuntumaan. Saisimme tutustua taas uusin kävelymaisemiin.

"Uusia" kukkia löytyy ilokseni joka päivä!

Vietimme vielä toisen yön Praia de Alemaon parkkiksella, paistettelimme päivää (21 astetta!), kävimme kävelyllä ja Kari pyörälenkillä.

Kovin autio on Praia da Rochan hiekkaranta sunnuntaina aamupäivällä
kello yksitoista. Samoin olivat kadutkin töyräällä. 

Vale dos Guenos: Aamukävelyn ja patonkiostosten jälkeen suuntasimme Timon luo. Saimme sivupeilin – ällistyttävän iso paketti! Puheeksi tuli Karin kipeä vasen ranne ja Timo tiesi kiinalaisen kaupan, jossa oli todella edullisia ranne- ja muita tukia. Ja toden totta: monenlaisia käteen, jalkaan, olkaan jne. Olimme Suomessa etsiskelleet minulle joskus tukea kipeään käteen, mutta sen enempää apteekeista, urheiluakaupoista kuin muualtakaan ei ollut sopivaa löytynyt. Kipeään polveeni jouduin ostamaan (ja hakemaan Järvenpäästä asti) polvituen, tosi järeän kylläkin, noin 70 eurolla. No, täältä löytyi Karille parikin erilaista tukea alle viidellä eurolla kappale ja minulle polven kevyttuki kaiken varalta alle seitsemällä eurolla.

Kävimme syömässä hyvän sushi-aterian ja sen päälle rannalla kahvilla.

Iltapäivällä ajoimme vajaan parinkymmenen kilometrin päähän maaseudulle Vale dos Guenosiin. Vastaanotto oli erittäin ystävällinen ja tämä nuori mies puhui erittäin selvää portugalia ja niinpä saimme kirjautumis- ja muut asiat hoidetuksi oikein mukavasti portugaliksi. Kaikissa paikoissa yritän hoitaa asiat maan kielellä, selvitty on aina mutta tämä sujui niin hienosti, että jäi hyvä mieli.

Paikka on aika vaatimaton. Joskus se on rakennettu oikein mukavaksi, maaseutuhenkeen, mutta se on päässyt ajan mittaan kulahtamaan. Iltapäivän ja illan satoi vettä. Netti oli tosi kehno, Karilla toimi joten kuten, minulla hetken ja lakkasi sitten kokonaan. Asetuksia tutkiessani meillä oli eri Mobiilidataverkon tyypit, Karin LTE toimi. Olemme muillakin reissuillamme huomanneet, että joskus meidän puhelimemme valitsevat erilaiset asetukset ja toisella toimii ja toisella ei.

Barragem de Odelouca: Taas pikku matka sisämaahan päin. Hyväkuntoinen kapea tie mutkitteli kukkuloiden lomitse, pitkin rinteitä ylös ja alas. Appelsiiniviljelmiä oli pengerretyillä rinteillä ja laaksoissa runsaasti. Paljon oli vielä aika pieniäkin puita, osassa ei vielä hedelmiä laisinkaan, mutta jotkut yllättävän matalat puut kantoivat jo runsasta appelsiinisatoa.

Pysäköimme padon sulkeman tekojärven reunalle, oikein mukavan näköiselle levähdyspaikalle. Meilläpäin tällaisia merkittäisiin kuusella ja pöydällä. Paikka on täysin umpikujassa, tie päättyy padolle. Siitä huolimatta paikalla on käynyt useita henkilöautoja maisemia ihailemassa.

Kari sai sivupeilin asennettua paikalleen! Se kävi tosi näppärästi, entinen piti vain koputella ylöspäin pois paikaltaa, johdot irti ja uusi tilalle. Vanha oli sen verran kärsinyt, että tärisi ja laajakulmapeili puuttui, joten nyt ajaminen muuttuu huomattavasti miellyttävämmäksi ja helpommaksi.

Valitettavasti sää on ollut aika sateinen, lämmintä tosin on 18 astetta, vaikka olemme jo vuoristossa.

Kari kävi reippaana kävelemässä pitkin vesiuomien reunoja ja rinteillä. Kovasti oli ollut kapuamista ja vallan hienot maisemat. Minä jäin tekemään tätä kirjallista työtä.

Puhelin (siis soittaminen) ei toimi täällä laisinkaan. Minulla netti toimii satunnaisesti, Karilla ei laisinkaan. Olemme siis kaukana sivistyksen hapatuksesta.

Aamulla jatkamme matkaa uusiin seikkailuihin.

Monenlaisista autoista tehdään matkakulkimia. 
Tässä yksi silmiinpistävimmistä.