13. –  20.11. 2025 /Helsinki – Schwerte – Rethel (Ranska) – Vierzon – Saint-Gens-de-Saintonge – Irun (Espanja) -  Lekeitio

Taas kesä meni, tällä kertaa valitettavasti terveyssyistä melko vähin purjehduksin.

Sen verran uutta elämässämme, että vene muutti keväällä Turkuun ja me Pöytyän Riihikoskelle 51 kilometrin päähän uudesta kotisatamasta. Puuhaa siitäkin (=varaston tyhjennyksellä asuntoautolla) koitui aika lailla, mutta olemme tyytyväisiä.

Autolle tehtiin monenlaisia remontteja: etuiskunvaimentimet ja jarrupalat uusittiin, samoin etupään ohjauslaakerit, virtalukon alaosa ja moottorin termostaatti vaihdettiin. Nyt olemme lähdössä maantielle luottavaisin mielin, kopperon pitäisi olla kunnossa. Päämääränä taas ”tietysti” Portugali.

Jännäsin aika lailla, että ehdimmekö Suomesta pois talven alta. Lähtöviikolle lupailtiin jo lumisateita. Hyvin kävi, laiva lähti torstaina ja perjantaina Helsinkiin oli tullut lunta.

Laiva lähti Vuosaaren satamasta torstaina 13.11. klo 15 ja perillä Travemundessä olimme perjantaina klo 21. Laiva oli melko tyhjä, mukavan väljää. Rekkoja ja rekkakuskeja ei juurikaan, koska Saksassa rekat eivät saa ajaa lauantaisin ja sunnuntaisin Tuulta oli aika tavalla, enimmillään lähes 20 m/s ja laiva keikkui jonkin verran. Otin varalta meritautipillerin ja selvisin buffet-illallisesta ilman pahoinvointia. Yöllä muutamat aallot löivät kovaäänisesti laivan kylkeen, mutta aamuun mennessä meri rauhoittui.

Laivasta poistuessamme jututimme Fuengirolaan matkalla olevaa karavaanaria ja sovimme, että hän seuraa meitä laivasta ulos tultuamme matkaparkille. Valitettavasti se oli täysi, joten päädyimme yöpymään pienen matkan päähän umpikujalle tien laitaan.

Matkaa on nyt taitettu 2040 kilometriä, Saksan, Belgian ja Ranskan halki Espanjan pohjoisosiin. Sää on ollut enimmäkseen sateista ja monena päivänä on ollut todella sankkaa sumua. Aurinko on pilkahtanut muutaman kerran, kadotakseen taas melkein saman tien. Lämpötilat ehkä keskimäärin noin 7 astetta. Yhden kerran aamulla oli -2 astetta.

15.11. --  Oelde – Schwerte, 434 km

Yöllä sadetta, aamulla lämmitä 7 astetta. Koska oli viikonloppu, saimme ajella lähes rekatonta moottoritietä. Loppumatkasta tasainen maasto muuttui mäkisemmäksi.

Ensimmäinen ”kommellus” sattui Oeldessa. Päätimme pysähtyä keittelemään kahvit ja poikkesimme tieltä pienemmälle tienpätkälle, jonka varressa oli pieniä myyntikojuja. Suljettuja kaikki. Juuri kun aloimme nauttia kahvikupposiamme, paikalle saapui pakettiauto, jonka kuljettaja viittoili autonsa ikkunasta meitä siirtymään pois. Luulimme, että hänen piti päästä jostain syystä juuri siihen kohtaan ja Kari ajoi vähän kauemmaksi. Joimme kahvit ja kun käännyimme takaisin, huomasimme, että tie oli suljettu portilla! Se oli lukittu, joten Karin piti mennä lähellä kyttäävän auton kuljettajalta portin avausta. Kumma heppu, oli varmaan kiva kiusata turisteja. Mitään kieltomerkkejä ei nimittäin ollut missään eikä hän vaivautunut selittämään meille, että kyseiseltä tienpätkältä piti kokonaan poistua….

Jatkoimme matkaa Schwerten Pass’Etapes matkaparkille.  Nämä ovat käteviä, netin kautta voi ladata arvoa kortille ja sillä pääsee alueelle sisään. Ulos mennessä vilautetaan korttia uudelleen, puomi aukeaa ja kortilta menee maksu. Nämä ovat aika edullisia, enimmäkseen alle 13 euroa sisältäen sähkön, veden, vessan ja harmaaveden tyhjennyksen ja toisinaan myös WiFin. Alueet ovat todella siistejä ja tähän mennessä olemme aina mahtuneet niille.

16.11. -- Rethel, (Ranska), 419 km

Aamulla 9 astetta lämmintä, sadetta. Huomasimme, että alueen vieressä olisi kivan näköinen vanha kaupunki, mutta sateen vuoksi emme viitsineet lähteä kävelylle.

Taas moottoritietä, harmaata. Kölnin luona kirkastui ja aurinko tuli näkyviin – kolmeksi minuutiksi! Sitten alkoi taas sataa. Belgiaan tullessamme ajoimme sankassa sumussa.

Matkan varrella panin merkille ja muistiin Theux-nimisen hienon näköisen vanhan kaupungin. Rinteellä oli mahtavalla näköalalla Camping de Panorama -  ehkäpä poikkeamme sinne joskus.

Puolenpäivän kahvien jälkeen sää onneksi vähän kirkastui. Maasto muuttui vielä mäkisemmäksi (Ardennet). Reissun ensimmäiset lammas- ja lehmälaumat laiduntamassa rinteillä.

Viimeiset kilometrit Belgiassa ja ensimmäiset Ranskassa olivat todella surkeata tietä.

Bryseelin tielle oli hankala osua, tuli tehtyä vähän liittymäharhailuja.

Rethelin Pass ’Etapes matkaparkki oli vielä vähän keskeneräinen, mutta palvelut WiFiä lukuun ottamatta toimivat. Illalla 9 astetta lämmintä, pilvistä.

17.11. –- Vierzon, 387 km

Aamulla kaksi astetta lämmintä. Emme tahtoneet päästä pois matkaparkista. Vieressä oli työmaa, ja ajotien risteyksen tukki rekka. Liikennemerkki osoitti ajamaan toiseen suuntaan, mutta siellä oli vastassa umpikuja. Eikun peruuttelemaan takaisin ja sitten Kari kävi pyytämässä rekkakuskia siirtämään autoaan. Päästiinhän sitä jatkamaan matkaa.

Tie kulki laajojen peltoaukeiden halki. Reimsin luona jouduimme siirtymään pienemmille teille Reimsin ympäristötarra-alueen vuoksi. Liikenneympyrä – liikenneympyrä – liikenneympyrä…loputtomiin.

Tiet kulkivat vanhojen, pienten ja hiljaisten kylien halki, välillä vähän metsämaisemaakin. Matka varrella yksi rekka oli onnistunut päätymään katolleen ja tietysti se aiheutti jonkin verran ruuhkaa, kun toinen puoli tiestä oli pois käytöstä.

Vierzonin ilmaiseen matkaparkkiin ajettiin pientaloalueen halki. Katu oli surkeaakin surkeammassa kunnossa - voihan noinkin varmistaa, että autot eivät ajele kovin kovaa vauhtia! Päivälämpötila 8 astetta, pilvistä.

18.11. –Saint-Gents-de Saintonge, 360 km

Aamulla kaksi astetta pakkasta ja valtava sumu. Menimme ruokaostoksille -  ensimmäiset tämän reissun aikana. Hyvin olivat Suomesta ostetut ruokatarvikkeet riittäneet.

Ällistelin kauppalaskua. Kaikkien elintarvikkeiden arvonlisävero oli 5,5 %, viini ja kuulakärkikynä 20 %. Muistelimme Suomen ALVia…huh.

Sumua riitti puoleenpäivään asti, ja odottelimme kaupan parkkipaikalla sen hälvenemistä. Näkyvyys oli niin surkea, ettei ollut mitään järkeä lähteä maantielle riskeeraamaan.

Taas päästiin moottoritietä, pitkiä isoja mäkiä. Rekkoja paljon liikenteessä, olihan maanantaipäivä. Siirryimme läntiselle palllonpuoliskolle ja viiniviljelmät alkoivat.

Taas Pass’Etapes alueelle, hyvin mahduttiin. Vieressä oli menossa petankkikisat. Kovin miesvaltaista touhua.

Aurinko paisto hetken aikaa, kahdeksan astetta lämmintä.

19.11. – Irun (Espanja), 335 km

Aamulla 6 astetta, pilvistä.

Huomasimme, että tulevalla reitillämme oli isot ympäristötarra-alueet. Edellisvuosina emme olleet asiaa havainneet. Ilmeisesti Google Maps oli nyt päivittynyt ja värjännyt vaaleansiniseksi Bordeauxin ja Bayonnen ympäristöt. Olimme kaikessa rauhassa ajaneet navigaattorin antamia reittejä.

Pohdimme asiaa ja kävin vielä juttelemassa asiasta hollantilaisen kanssakaravaanarin kanssa. Ilmeisesti tarraa ei   saa ostetuksi mistään, vaan pitää tilata netin kautta. Päätimme riskeerata sakon uhalla ja ajaa suoja-alueiden halki moottoriteitä pitkin. Tuumailimme, että ehkäpä motareilla tarraa ei tarvitakaan. Ainakaan ainoatakaan asiaa koskevaa liikennemerkkiä ei osunut tiellemme.

Tarkoitus oli mennä enemmänkin moottoritietä, mutta yks’kaks Waze-navigaattorimme ohjasi meidät pienemmille teille. Onneksi nämä peltotiet olivat hyväkuntoisia, asfaltoituja. Pitkin matkaa oli komeita plataanikujia.

Parin kilometrin sisällä oli sattunut kaksi kolaria, toinen oikein monen auton ketjukolari. Taas mentiin liikenneympyrästä toiseen, aina vain. Ensimmäinen palmukin osui silmiini!!! Ja taas satoi vettä, lämmintä kuitenkin 11 astetta.

Heti Ranskan ja Espanjan välisen rajajoen ylityksen jälkeen poliisit pysäyttelivät ja tarkastivat rekkoja. Meidän matkaparkkimme oli aivan lähellä, joten näimme pitkin iltaa poliisien siniset vilkkuvalot.

20.11. –- Lekeitio, 99 km

Rauhallinen yö, mitä nyt ankarat sadekuurot hakkasivat kattoon ja herättivät välillä. Aamulla 7 astetta lämmintä ja liikkeelle lähtiessämme aurinkokin pilkahti, kadotakseen saman tien.

Matka jatkui mutkaista, mäkistä tietä vuorten lomassa, välillä aivan joen rannassa, välillä tunnelissa, välillä upeiden merenrantojen vierellä. Hienon näköisiä kaupunkeja kapuamassa pitkin rinteitä, veneitä ja kalastusaluksia jokisuiden satamissa…Zarauz näytti erityisen mukavalta, on taas muistilistalla. Harmi, että sää oli sateinen ja harmaa. Sateen yltyessä aivan mahdottomaksi pysähdyimme keittelemään kahvit ja saimme sitten muutaman raekuuronkin niskaamme.

Viimeiset kymmenen kilometriä mentiinkin uskomatonta mutka- ja mäkitietä hienoissa maisemissa, välillä rankkasateessa ja raekuuroissa.

Lekeition ilmainen matkaparkki on aika suuri, kesällä varmaankin täynnä mutta nyt oli hyvin tilaa. Edelleen sade-ja raekuuroja vähän väliä, ei tee mieli lähteä ulos kastumaan. Onpahan nyt sitten aikaa näille kirjallisille töille…

Huomenna jatkamme vielä matkaa meren rantaa myötäillen. Sen jälkeen käännämme auton keula kohti etelää, ensin pohjois-Espanjan ylänköjen halki ja sitten Portugalissa niin sanottua maisematietä (N2) sisämaassa kohti etelää. Edellyttäen tietysti, ettei tiedossa ole kovin kylmiä ilmoja, sillä Portugalin vuoristossakin saattaa tulla lunta ja tiet mennä tukkoon.